Huuhaaparodiaa Ristijärveltä

Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni. Siltala, 2008. Pauli Kohelo: Kassan kautta. Siltala, 2014.

REIJO MÄEN Vares-dekkarin letkautuksia lukiessa mieleen muistui Pauli Kohelon kirjat, joissa myös käsitellään skeptikoille tuttuja huuhaajuttuja huumorilla. Kirjat ovat parodioita yli sata miljoonaa kirjaa myyneen Paulo Coelhon hengellisistä teoksista. Pauli Kohelo on nimimerkki, jonka taustalla olevaksi henkilöksi on arveltu mm. Kari Hotakaista, Risto Erosta tai Touko Siltalaa.

”Ohessa tilinumeroni” on takakannen mukaan ristijärveläisen metsurin esikoisteos, hienovarainen sekoitus mietelmää, omaelämäkertaa ja filosofista pohdintaa ihmisen osasta tässä maailmankaikkeudessa. ”Rajoja rikkova teos on samaan aikaan sekä Graalin malja että iso tuoppi.”

Pauli Kohelo mm. kertoo, että ennen kuin voi kohdata Tietoisuuden, tulee tyhjentää itsensä. ”Kaikki avainniput, lompakot sun muut länsimaiset esineet pois taskuja painamasta, mieli avoimeksi ja silmät kiinni.” Tässä kohdassa kertojalla itsellään oli aikanaan vaikeuksia, koska samalle alkeiskurssille oli saapunut Lahtisen Eelis, jolla oli tapana varastaa muiden tavaroita. ”Tein sen virheen, että ujutin perseeni alle arvotavarani, jotka tietysti painoivat ahteria juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun Tietoisuus jo kolkutteli Ristijärven ala-asteen jumppasalin ovea.”

Kohelo kertoo myös pyhiinvaellusmatkasta, jonka teki vaimonsa Paulan kanssa Ristijärveltä Tuurin kyläkauppaan. ”Kävelimme ja irtaannuimme fyysisistä olomuodoistamme. … Maitolaitureilla istuessamme mumisimme toisillemme mantroja, joita suuri opettaja ja guru Maharishi Mahesh Yogi opetti The Beatles-yhtyeelle. Saimme yhteyden Kaiken Olevaisuuteen, kunnes yhteyden ikävästi katkaisi Lemminkäisen asfalttikone, joka oli jyrätä meidät alleen eräällä Pihtiputaan suoralla.”

Itsensä kohtaamista Kohelo kuvaa näin: ”Sinun tule muistaa vastuusi ja velvollisuutesi eli kun astut ulos talostasi, edustat jotain suurempaa kuin vain itseäsi, ja kun ojennat tilinumerosi sitä tarvitsevalle, tee se pienesti, nöyrästi ja vaihtoehtoisesti, sillä mitä ikinä teet yhdelle asiakkaallesi, teet sen samalla kaikille”

Kirjassa on välillä mietelmiä, joiden saloihin Kolhon johdatti metsäkoneenkuljettaja ja Ristijärvi-seuran puheenjohtaja Matti Suulasniemi.

Kannamme mukanamme kaiken. Menneen, tulevan ja tämän hetken. Siksi taakkamme on joskus niin raskas. Sitä varten on peräkärry.

Kuusi vuotta esikoisen jälkeen ilmestyneessä ”Kassan kautta” -teoksessa Kohelo pohtii ihmisen taivalta ja tarkoitusta matkakirjan muodossa. ”Pauli on matkannut puolestasi, rakas lukija, sinun tarvitsee vain kulkea kassan kautta”, takakansi mainostaa.

”Toivon, että sinä, rakas lukijani, nouset ratsaille kanssani ja jaat tämän matkan ja omalta osaltasi maksat tästä henkisestä kimppataksista, vaikka tiedän kokemuksesta, että kimppataksit eivät aina pelitä. Kerrankin jouduin itse maksamaan koko lystin, vaikka takapenkillä röhnöttivät kanssani myös Ammanin Äiskä ja Annanin Kofi”, Kohelo kirjoittaa.

Santiago de Compostelan 769 kilometrin pyhiinvaellusreitin Kohelo kertoo suorittaneensa tuolissa kotonaan istumalla. ”Aloitin reissuni hieman ennen pääsiäistä ja pääsin perille toisena pääsiäispyhänä. … Piispa Eero Huovinen kävi siunaamassa Luigi-tuolin, ja Mitron Iskä roiskutteli pyhäksi seinän, johon matkan aikana tuijotin. Jälkeenpäin hieman harmitti, että pyhät vedet kupristivat tapetin ikävästi.”

Kirjasta löytyy jopa suora viittaus Reijo Mäkeen: ”Nousin varovasti istuma-asentoon ja suuntasin katseeni kirjahyllyyn. Silmissäni heitti, kirjojen selkämykset heilahtelivat. Näin Rakel Liehun ‘Tappajan katse’ ja Reijo Mäen ‘Sielusi yksiöinen jää’ -teokset ja mietin hetken heidän laaja-alaisuuttaan kirjailijoina.”

Kohelon kirjoissa on hauskoja läppiä tyyliin ”minä olen tie, totuus ja tunkki” sekä ”niin kuin ei savua ilman sytkäriä, ei ole matkaa ilman vakuutusta” ja kysymyksiä, kuten ”miten Jeesus jaksoi ristillä ilman energiapatukkaa”, mutta omaan makuuni vitsit ovat liian alleviivaavia. Aika on myös ajanut ohi joistakin kirjojen henkilöistä, sillä epäilen, etteivät jonnet muista, keitä ovat esimerkiksi Pekka Himanen ja Veikka Gustafsson. Huuhaakritiikki sen sijaan ei ole vanhentunut. Valitettavasti.