Skeptikko · Skeptikko 3/2022
Miksi nykynainen ryhtyy noidaksi?
RAEVAARA
AMAANIT OVAT TÄÄLLÄ! Samoin tarot-kortit, feministiset noitaklaanit, jumalattaret, nykydruidit ja ties mitkä muut uuspakanuuden ilmentymät. Vaikea uskoa, että ilmiö olisi jäänyt huomaamatta keneltäkään, joka seuraa mediaa tai sosiaalista mediaa. Noitia on näkynyt yhtä lailla Helsingin Sanomissa, Ylen televisiokanavilla kuin Instagramissa. ”Noitia on nykyään enemmän kuin koskaan”, todisteli myös julkkisnoita ”Kuparikettu” Hesarin Sanomien haastattelussa viime vuoden elokuussa.
Meneillään olevassa uuspakanuuden aallossa korostuvat muun muassa feminismi, luovuus sekä vahva luontoyhteys. ”Helsingin noitapiiri ei ole uskonnollinen yhteisö vaan feministinen taideprojekti, performanssi, yhteiskunnallinen kannanotto ja turvallinen tila”, kertoi Helsinki Covenin perustajajäsen, toimittaja ja teatterintekijä Ida Henrikson Helsingin Sanomissa 18.11.2019. (Coven tarkoittaa siis noitapiiriä.)
Henriksonin mukaan noitapiirin toiminnassa mukana olevat etsivät keinoja muuttaa yhteiskuntaa aiempaa tasa-arvoiseksi ”yhdistämällä erilaisia taidemuotoja, yhteiskuntatieteitä ja esoteriaa”.
Omassa some-kuplassani esimerkiksi tarot-kortteja vilahtelee sellaistenkin henkilöiden päivityksissä, joiden en ikimaailmassa ajattelisi luottavan vaikkapa horoskooppeihin tai ennustaja-chatteihin.
Olen ollut ilmiöstä hämmentynyt. Mitä siitä oikein pitäisi ajatella?
Pakko myöntää, että ensireaktioni oli melko tyly turhautuminen. Taas jotain humpuukia – ja taas sellaista humpuukia, jota on esiintynyt ennenkin. Mistä näitä tulee? Mikä pitää tällaista elossa? En olisi esimerkiksi uskonut, että 2020-luvun ihminen alkaa taas ennustella korteista.
Erityisen turhauttavaa minusta on ollut sekin, että jälleen kerran humpuukia tarjotaan naisilta naisille. Olemme koulutetumpia kuin koskaan, joten miksi jotkut edelleen lankeavat huuhaan pauloihin?
Vähitellen olen kyennyt analysoimaan ilmiötä aavistuksen moniulotteisemmin. Asiahan on myös valtavan mielenkiintoinen: en ole ainoa skeptikko, jota esimerkiksi esoteeriset liikkeet kiinnostavat kovasti.
On merkille pantavaa, että varsin moni nykynoidista korostaa luottavansa tieteeseen. Näin on tehnyt myös aiemmin mainitsemani Kuparikettu. Esimerkiksi Helsingin Sanomien 29.8.2021 julkaistussa haastattelussa hän kertoi ottavansa koronarokotukset ja olevansa huolestunut rokotteista liikkuvasta disinformaatiosta.
Ainakaan Kupariketulle noituus ei tunnu olevan mitään yliluonnollista, vaan pikemminkin psykologiaa, symboliikkaa ja performanssia: ”Nykynoituus on enemmän psykologista. Kun itseen vaikuttaa psyykkisesti, se heijastuu fyysiseen todellisuuteen. Mutta fysiikan lakeja ei pystytä rikkomaan.”
Miksi sitten julistautua noidaksi, jos ei ole uskoa yliluonnolliseen ja maailmankuva ainakin lähenee tieteellistä? Mihin tarpeeseen nykynoituus ja muut uuspakanuuden muodot vastaavat?
Itse uskon, että yhtenä suurena syynä on kaipuu luontoon, halu kokea yhteyttä muun elollisen kanssa – ja suorittaa rituaaleja tämän yhteyden korostamiseksi.
Ihmiskunnalle rituaalit ovat tärkeitä: ne esimerkiksi vahvistavat yhteisöllisyyttä. Symbolisilla rituaaleilla on ohjattu yhteisön käytöstä ties vaikka kuinka kauan.
Luontoon kuten villieläimiin tai metsään liittyvät rituaalit ovat varmasti olleet keskeisiä ihmisen kymmeniätuhansia vuosia vanhassa kulttuurijatkumossa, mutta nykyhetkestä ne puuttuvat. Meidän ajassamme rituaalit on rajattu uskontokuntien tai vaikkapa koululaitoksen käyttöön. Niillä juhlistetaan yleensä ihmisten suhdetta toisiinsa tai ihmisen etenemistä elämänkaarella.
Luonto ei ole asia, johon nykyihminen saisi rituaalein liittyä. Uskon, että muun muassa tätä puutetta noitapiirit paikkaavat.
Ennen kuin me kaikki muutumme noidiksi, olisikin ehkä syytä moninaistaa tapaa, jolla yhteiskunnassa nyt puhutaan luonnosta. Tällä hetkellä esimerkiksi se, että ihmisillä on tunneside johonkin tiettyyn metsään tai lähipuiston kallioon, on keskustelussa vailla arvoa. Metsästä puhutaan vain kaavoituksen, hiilensidonnan tai puuntuoton kautta – talouden kielellä siis.
Jos lähimetsän suojelussa painaisi välillä sekin, että ihmiset rakastavat sitä, noituudelle voisi olla vähemmän tarvetta.
Julkaistu Skeptikko-lehdessä 3/2022. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »
Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
”Valtiattarenne on kuollut”
Minä, skeptikko
Raisa Räisästä häpäisemässä
Internet – ilmastoa kuormittava sähkösyöppö vai ei?
Ukko Kalevi pääsi televisioon
Valtsun tuolissa: Käyttääkö skeptikko ravintolisiä?
Raippaluodon merihirviö korskui ja huohotti
Slava Ukraini!
Karma puraisi Alex Jonesia
Kalorit, kalorit ja kalorit
Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä
Hotel California
Huuhaa-parodiaa Ristijärveltä
Päätöksenteon illuusiot
Naisia sademetsässä
Ekstremismiä, ostrakismia vai cancelointia?
Irma Hirsjärvi vastaa
