eivät kannata Natoa, Venäjän ikuista eristämistä tai EU:n liittovaltiokehitystä.

Niemelä toteaa suoraan, että pitää säilyttää ”avoin, keskusteleva ja mahdollisimman salliva [demokratia] ja varjella sananvapautta entistä pontevammin vihapuheaktivisteilta. (...) Internetin säätely ja kaikenlainen vihapuheesta vouhottaminen ovat selkeitä askeleita kohti autoritaarisempaa poliisivaltiota.” (s. 29) Aktivisteilla hän ei kuitenkaan tarkoita vihapuheen harjoittajia, vaan sitä vastustavia. Mikä todistaa Niemelän käsittäneen länsimaisen sananvapauden täysin väärin. Sehän ei koskaan ole ollut absoluuttista, vaan vapauden hintana on aina ollut velvollisuus kantaa vastuu sanomisistaan.

Verkon nimimerkin suojasta tapahtuva vihanlietsonta ja solvaaminen eivät edusta länsimaista sananvapautta vaan sen väärinkäyttöä. Olen itse tiukka sananvapauden puolustaja, mutta pidän Niemelää tältä osin teeskentelijänä tai naivina. Kun hän tarjoaa ratkaisuksi käytöstapojen opettamista nettihäiriköille ja ilkeän puheen kohteille kovanahkaisuutta tai blokkausoption käyttöä, kysymys on silkasta hävittömyydestä vakavan ongelman kohdalla.

Miksi näinkin pitkä kommentti yhteen kirja-arvosteluun? Niemelä on Skeptikon toimituskunnan jäsen

METEOROLOGIAN professori Timo Vesala kirjoitti viime Skeptikon keskustelua-palstalle seitsemän sivun mittaisen vastauksen edellisessä numerossa olleeseen Jussi K. Niemelän eseeseen, jossa käsiteltiin kirjaani ”Ilmastopaniikki” (Docendo, 2019).

Vesalan teksti on suunnilleen sama ”virheluettelo”, jonka pyysin häneltä sen jälkeen, kun hän oli Helsingin Sanomien arvostelussa antanut ymmärtää kirjan sisältävän ainakin 50 virhettä. Vesala käytti arvostelun jälkeen kuusi vuorokautta listansa laadintaan, ja ”vääristäviä tai virheellisiä väitteitä” löytyikin vielä parikymmentä lisää.

Saisipa jokainen tietokirja Suomessa saman kohtelun! Olisi kiva tietää, onko 50 virhettä 400 sivun kirjassa paljon vai vähän.

Tein kirjan toiseen painokseen useita täydennyksiä, mutta niitä Vesala ei ole kommentoinut. Journalistisin metodein tehdystä haastattelukirjan ensimmäisestä painoksesta puuttui muun muassa joitakin kirjallisuusviitteitä, joiden tietysti pitäisi olla täydellisiä, jos kyseessä olisi tieteellinen monografia.

Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää kaikki viitteet pois, jolloin olisi korostunut teoksen pamflettimainen luonne. Nyt korjattuna se varmaan kelpaa väitöskirjaksi. Vitsi…

Vesalan mielestä haastattelemieni tutkijoiden mielipija saanee täten tekstinsä julki lehdessä aina halutessaan. Minä Skepsiksen jäsenenä puolestaan katson velvollisuudekseni kommentoida kirjoitusta, jonka kirjoittaja kehuu itseään vapaamieliseksi ja haukkuu sitten neljällä sivulla nettihäiriköiden sananvapautta uhkaavat tutkijat, toimittajat, asiantuntijat, poliitikot – ja tietysti feministit. Skeptikon toimituskunnan jäsen saa vapaasti olla perussuomalaisten kanssa samoilla ideologisilla linjoilla, mutta kyllä niitä näkemyksiä sitten myös tullaan kritisoimaan, ”pitkässä juoksussa” tai heti.

PS. KIINNITIN HUOMIOTA Skeptikon 2/2019 sivulla 46 olevaan infoon Skepsiksen ”henkilökunnasta”. Neljästätoista ”toimihenkilöstä” on naisia yksi, hallituksessa nolla. Tieteellisen neuvottelukunnan 20:stä jäsenestä naisia on kolme. Olen varma, ettei tällainen tilanne johdu miesoletettujen skeptikkojen pyrkimyksestä pitää naisoletetut järjestön ulkopuolella. Aika ikävältä tilanne silti näyttää, varsinkin jos se suoraan heijastaa eri sukupuolten kiinnostusta olla mukana Skepsiksen toiminnassa. Pitäisikö asialle yrittää tehdä jotain vai alistummeko vallitseviin olosuhteisiin?

teet ovat melkein järjestään vääristeleviä tai virheellisiä, joten virhelistan laatiminen oli tietysti helppoa. Otetaan esimerkiksi ”virheellinen väite” numero 11, kirjan sivulta 48:

”Toisen, skeptisten tutkijoiden narratiivin mukaan lämpeneminen ei ole erityisen vakava ongelma. Siinä oletetaan, että ilmaston muutoksiin on monia syitä: Aurinko, pilvisyys, valtameret, Maan kiertoliikkeen vaihtelut ja monet muut. Mitään näistä ei ymmärretä täydellisesti, eikä ole mitään todisteita siitä, että hiilidioksidi olisi vaikuttavin tekijä muutosten taustalla. Skeptikoiden mielestä ilmasto on huomattavan monimutkainen järjestelmä, jota ei voi säätää jostain hiilidioksidinapista kuten kodin termostaattia.”

Vesala kuittaa tämän MIT:n emeritusprofessori Richard Lindzeniltä peräisin olevan sitaatin ”vääristäväksi tai virheelliseksi” väitteeksi sillä perusteella, että ”ns. konsensustutkijat tietävät, että ilmastoon vaikuttavat monet tekijät ja järjestelmä on monimutkainen.”

Eli virheellinen väite oli tässä se, että todetaan jotain, minkä kaikki tietävät. Vesala ei näytä huomanneen, että ilmastokeskustelussa vallitsee hyvin yksisilmäinen fiksaatio nimenomaan hiilidioksidiin. Kun ilmastotutkijat antavat poliitikoille neuvoja, niiden sisältö on hyvin usein

kirjoittaja On Fm, Kirjastonhoitaja (eläkkeellä).

Keskustelua

se, että ”päästöjä on vähennettävä”, ja tällä tarkoitetaan nimenomaan hiilidioksidipäästöjä.

Sanottakoon tähän väliin, että en ole itse koskaan vastustanut ”päästöjen” vähentämistä. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, jolla on jonkin verran vaikutusta. Tätä ei kirjassakaan kiistetä, mutta selostan toki ohimennen myös ääriskeptikoiden näkemystä, jonka mukaan vaikutus on lähellä nollaa.

Toinen ”virheellinen tai vääristelevä väite” on Vesalan listalla numero 15, kirjan sivulta 61:

”Jos joku kaiken tämän jälkeenkin sanoo, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus määrää ilmaston lämpötilan, lienee lupa ehdottaa, että muitakin selityksiä voi olla.”

Tähän Vesalan vastaus on lyhyesti: ”Kts. kohta 11 yllä.” Hän siis viittaa edelliseen, jossa hän myösi, että ns. konsensustutkijat tietävät järjestelmän olevan monimutkainen. Eli ilmeisesti he tietävät, että se mitä kirjoitin pitää paikkansa.

Vielä yksi esimerkki, ”virheellinen väite” numero 21: Vesala siteeraa kirjaa seuraavasti, sivulta 76:

”Suurin osa suomalaisista luonnontutkijoista on sopeutunut tilanteeseen, jossa Ilmatieteen laitos ohjaa miten asiasta pitää ajatella ja kirjoittaa.”

Vesala sanoo, ettei hän ole koskaan törmännyt moiseen väitteeseen.

No nyt törmäsi. Skeptikoiden hyvin tunteman väitteen esittää kirjassa eläkkeellä oleva merigeologi, tohtori Boris Winterhalter. Hän kertoo muun muassa siitä, miten Ilmatieteen laitos hotkaisi valtaansa vanhan Merentutkimuslaitoksen. Totta kai Winterhalterilla on oikeus esittää mielipiteensä Ilmatieteen laitoksen toiminnasta.

Täydensin sitä paitsi kyseistä kappaletta toiseen painokseen Vesalan pyynnöstä. Siinä lukee nyt, että suurin osa tutkijoista on ”Winterhalterin mukaan” sopeutunut tilanteeseen. Asia kyllä selvisi kontekstista myös ensimmäisessä painoksessa, mutta ”so not”, kuten kaimallani Nykäsellä oli tapana sanoa.

Tämän kaliiperin väitteitä on hauska ampua alas, mutta säästän Skeptikon lukijoita piinalta ja Suomen metsien hiilinieluja enemmiltä hakkuilta. Vesala on pahasti erehtynyt haukkumansa kirjan genrestä. Helsingin Sanomat julkaisikin mukisematta vastineeni, jonka mukaan kirjassa ei ollut olennaisia virheitä. Pikku epätarkkuudet ovat journalismissa arkipäivää, ja niitä yritetään koko ajan vähentää.

Seitsemän sivun mittaisen vuodatuksensa alussa Vesala luettelee myös Jussi K. Niemelän esseestä löytämiään ”vääristäviä tai peräti virheellisiä” väittämiä. Ne ovat samaa luokkaa kuin yllä mainitut kirjan virheet.

Niemelä toteaa, että Vesalan HS-kritiikkiä levitettiin ahkerasti sosiaalisessa mediassa todistamaan Virtasen harhaoppisuutta. Tämä on Vesalan mukaa virheellinen väite, koska hän on itse passiivinen sosiaalisessa mediassa. Palstatilaa tärvääntyy senttikaupalla selostukseen siitä, milloin Vesala itse on liittynyt Facebookiin ja Twitteriin ja miten usein hän twiittailee (noin kerran kuukaudessa). Nice to know. Kiitos kuitenkin Skeptikolle, että julkaisitte Vesalan virhelistan kokonaan. Minultakin sitä on pyydetty, mutta en ole jakanut, koska luulin että se oli henkilökohtaista postia.

Toivottavasti ilmastonmuutoskeskustelu saa tästä kaikesta edes jonkin verran vauhtia, ja mielellään myös hieman skeptistä kierrettä.

Työnnä Lusikkasi Soppaan. Kiihkeää Mielipiteenvaihtoa Joka Siunatun Päivä:

keskustelu.skepsis.fi