Kirja-arvio – vai jotain muuta?

KIRJAKRITIIKKEIHIN ei pidä vastata. Osmo Tammisalon täyslaidallinen (Skeptikko 2/2019) yhdessä Maria Ohisalon kanssa toimittamaani kirjaa vastaan – muita kirjoittajia ovat mm. Maria Pettersson, Nasima Razmyar ja Anna Moring – oli kuitenkin niin erikoinen hyökkäys, että teen poikkeuksen.

Eihän Tammisalon kirjoitus oikeastaan edes ole kirjaarvio. Kun jo otsikko kuuluu ”Nykyfeminismin yhtiöjärjestys on seksistinen, autoritaarinen ja täynnä ristiriitoja”, on selvää, että kyseessä on kiihkottoman kirja-arvion sijaan umpiasenteellinen ja yksisilmäinen poliittinen tuomio.

Vai mitä muuta pitäisi ajatella purkauksesta, joka on pituudeltaan seitsemän tiukkaan präntättyä sivua ja jossa ei löydetä arvioitavasta teoksesta mitään kelvollista? Voisiko moista jeremiadia sanoa jo Suomen ennätykseksi?

En puutu muiden kirjoituksiin suunnattuun kritiikkiin, ja koetan muutenkin olla lyhytsanaisempi. Lähinnä tekee mieli kysyä, eikö Skepsiksen hallituksen jäsen keksi kerrassaan mitään kannatettavaa vaikkapa seuraavista näkemyksistä.

Kirja muun muassa nostaa esiin sen epäkohdan, että Suomessa tyttöjen ja poikien oppimiserot peruskoulussa ovat OECD-maiden suurimmat, ja tässä olisi korjattavaa. Poikien koulupudokkuudella on valitettava yhteys miessyrjäytyneistön syntymiseen.

Kirjassa kannetaan huolta siitä, että tasa-arvokeskustelu on vinoutunutta. Monet miesten kohtaamat tasa-arvo-ongelmat, kuten asevelvollisuus tai miesten yliedustus huonoosaisten joukossa, jäävät vaille riittävää poliittista huomiota.

Kirjan läpikäyvänä teemana ovat tarpeettomat sukupuoliodotukset – siis nämä enemmän tai vähemmän avoimet vaatimukset siitä, millainen on ”hyvä tyttö” ja ”hyvä poika” – ja ahtaiden roolien tuomat ongelmat. On vaikea ymmärtää, että näkökulma antaa aiheen niin yksiniittiselle ja aggressiiviselle lyttäykselle kuin saimme Skeptikkolehdestä lukea. Ehkä syynä on se, että sukupuolivankiloita halutaan murtaa kauhean feminismi-sanan alla?

Omassa tekstissäni halusin kritisoida suosittuja pseudotieteellisiä aivoteorioita, joilla on pyritty osoittamaan ”putkiaivoisten” miesten kehnous milloin missäkin.

Juuri tähän olisin toivonut Skeptikon kiinnittävän huomiota, sillä nyt yhdistykselle olisi auennut oiva paikka paikkailla aiempaa virhettään.

Takavuosinahan toimittaja Kirsi Virtanen herätti radio-ohjelmissaan huomiota miesten aivotoiminnan surkeutta todistelevalla teoriallaan. Jopa Helsingin Sanomat ihmetteli Virtasen epätieteellisiä ja seksistisiä mutta kansaan uppoavia aivohorinoita. Virtanenhan tiivisti, että ”jos miesten aivot ovat kuin Pohjois-Korea pimennyksen aikaan, naisten aivot ovat kuin suurkaupungin valot”. Selitys miesten aivojen kaikenmoiselle kelvottomuudelle on Virtasen mukaan se, että ”miesten aivoissa on vähemmän neuroneja”. Virtanen katsoo, että mies on jo syntyjään kognitiivisesti surkea sukupuoli, mutta vahingon viimeistelee se, että ”pojat eivät harrasta mitään kehittävää”.

Ja mitä teki Skepsis? Myönsi Virtaselle, tendenssimäisen huuhaa-opin äänitorvelle, Sokrates-palkinnon. Skepsiksen teilaama kirjamme sen sijaan vastustaa pseudotieteellistä aivomytologiaa.

Nyt joka tapauksessa odotan Skepsikseltä johdonmukaisuutta. Kun Skepsis käy näin näyttävästi feminismin kimppuun, toivon että poliittisen agendan omaksunut järjestö tuomitsee seuraavaksi uusliberalismin. Tai sosiaalidemokratian. Tai hetkinen, paras kohde olisi varmaankin vihreät. Juuri niiden keskuudessahan se feminismikin rumasti kukkii.

Skepsiksen valikoiva kriittisyys ja konservatiivisuus paljastuvat karusti siinä, että feminismiä vastaan voidaan hyökätä näyttävästi, mutta esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko säästyy vastaavalta kritiikiltä, vaikka sen koko oppirakennelma perustuu paranormaaleihin väitteisiin, joiden kritisoimisen sentään luulisi olevan Skepsiksen ominta tonttia yhteiskunnallisten aatteiden ristiinnaulitsemisen sijaan.

Pelkäänpä, että Skepsiksen hallituksen jäsenenä toimivan Tammisalon vuodatus sai aikaan melkoista vahinkoa. Ei jää ihan yhteen tai kahteen kertaan, kun olen kuppilakeskusteluissa puolustanut Skepsistä: ei, Skepsis ei ole happamien naisia karsastavien luonnontieteilijöiden konservatiivinen ukkokerho, vaan avaramielisten ihmisten yhdistys, jolla ei ole mitään vaikkapa sukupuolten tasaarvoa vastaan.

Tammisalon kirjoituksen virittämän keskustelun perusteella taitaa olla enää turha yrittää.

Olen kertonut Skepsiksestä myös lukion tieteenfilosofian tunneilla. Aion puhua Skepsiksestä opiskelijoille vastakin, mutta jatkossa ehkä enennemmin yhteiskuntafilosofian kurssilla kohdassa ”feminismin vastustajat Suomessa”. Järjestöistä voi mainita erityisesti Perussuomalaiset ja Skepsiksen.

Nuorten naisten ryntäys Skepsiksen jäseniksi on taattu.