Tutkijayhteisön tulokset eivät ole mielipideasia

Olen yllättynyt Skeptikko-lehden toimitusneuvoston jäsenen Jussi K. Niemelän esittämistä

kannanotoista viime aikoina vilkkaana käytyyn keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Ottamatta

mitenkään kantaa median osuuteen tässä keskustelussa totean, että ilmastonmuutostutkimuksen

tulokset siten kuin niitä esim. IPCC raportoi, edustavat vankkaa tieteeseen perustuvaa

maailmankuvaa. Tätä Skeptikko-lehtikin uuden sloganinsa mukaan haluaa puolustaa.

SAMAAN TAPAAN KUIN LÄÄKETIETEESSÄ, myös ilmakehätieteissä on toki eriäviä näkemyksiä, jotka kuitenkaan eivät ole saaneet merkittävää jalansijaa alan vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Olen arvostanut Skepsis ry:n toimintaa tieteen puolestapuhujana. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä lääketieteestä tulee mieleen homeopaattiset hoitomuodot, joiden suhteen Skepsis on mielestäni tehnyt ansiokasta valistustyötä. Tätä taustaa vasten on nyt vaikeaa ymmärtää, miksi tieteellistä maailmankuvaa puolustava taho haluaa kyseenalaistaa ilmastonmuutostutkimuksen perusteet. Lehden numero 1/2019 ruotii paljolti mielipidepohjalta tutkimustuloksia. Tutkijayhteisön tuottamat tulokset eivät ole mielipideasia vaan tieteeseen perustuva tämän hetken paras käsitys ja arvio todennäköisyyksineen ja epävarmuuksineen.

Jussi K. Niemelä arvioi Matti Virtasen kirjan ”Ilmastopaniikki – hoito-opas” (Skeptikko 1/2019, s. 30). Arviossa viitataan myös omaan kirja-arviooni, jonka julkaisi ”Helsingin Sanomat”. Niemelällä on itseeni tai arviooni liittyen viisi yksittäistä väittämää, jotka ovat vääristäviä tai peräti virheellisiä.

1. ”Helsingin Sanomat osoitti median asenteen tilaamalla heti ”Ilmastopaniikin ilmestyttyä meteorologian professori Timo Vesalalta virallisen julistuksen, jota sosiaalisessa mediassa linkittämällä Virtasen harhaoppisuus on helppo todistaa aatetovereille” ja ”Arvion linkittäminen sosiaalisessa mediassa riittää.”

Niemelä antaa ymmärtää, että olisin itse hyödyntänyt sosiaalista mediaa arvioni levittämiseen ja osallisena siinä. Käytän sosiaalista mediaa erittäin vähän. Minulla on Facebook-tili, jonka olen avannut kauan sitten, ja olen käynyt Facebookissa kerran silloin. En ole käyttänyt Facebookia sen jälkeen kertaakaan. Avasin Twitter-tilin n. 1 ½ vuotta sitten. Twiittaan ehkä noin kerran kuukaudessa keskimäärin. En seuraa twiittauksia enkä jaa niitä eteenpäin. En ole seurannut arviooni tai Virtasen kirjaan liittyviä twiittauksia enkä lukenut yhtäkään.

2. ”Lyttäyksessä arvostelija puhuu kirjan sisältämistä virheistä, muttei mainitse mitään siitä, että tekijä antaa kirjassaan äänen myös puolustukselle…”.

Kirjoitin arviossani, että ”..noin 70 prosenttia kirjan äänenpainoista on annettu skeptikoille tai ei-luonnontieteilijöille. Tästä voi helposti päätellä, että 30 prosenttia äänestä on annettu ”puolustukselle”, lainaten Niemelän terminologiaa, vaikka en sitä eksplisiittisesti totea.

3. ”… IPCC-mies Vesala itsekin edustaa”.

Olen edellisen kerran ollut konkreettisesti ja enemmän mukana IPCC-työssä vuonna 2013, kun toimin ”review editorina”, ts. arvioijana IPCC:n vuoden 2013 arviontiraportin lukuun 6. En ole tämän jälkeen juurikaan osallistunut IPCC-toimintaan ja en ole Suomen IPCCtyöryhmän jäsen. Minulla on itse asiassa ollut huono omatunto siitä, että olen ehtinyt hyvin vähän osallistua esim. Suomen IPPC-työryhmän järjestämiin seminaareihin ja vastaaviin tilaisuuksiin. Lisähuomiona kerrottakoon, että Matti Virtanen antoi ymmärtää 13.3. suorassa Huomenta Suomi -TV-lähetyksessä, että saan palkkaa IPCC:ltä. Hyvin kummallinen ja täysin virheellinen väite korjattiin MTV:n verkkosivulla. Työsuhteeni on 100-prosenttisesti Helsingin yliopistolla, enkä saa enkä ole koskaan saanut lisäpalkkaa tai palkkioita IPCC:ltä. Vuoden 2103 arviointiraporttiin liittyvät matkat toki korvattiin.

4. ”Ja kun virhelistaa kohteliaasti pyydetään, sitä ei löydy”.

En tiedä yhtään, mihin tässä viitataan. En ole huomannut yhtään yhteydenottoa Niemelältä. Jos on ollut, on mahdollista, että sähköpostiohjelma on virheellisesti suodattanut roskapostiin. Lähetin virhelistan Matti Virtaselle 14.3. klo 11:45 ja viestissäni luki ” tässä lista, valmistui tosiaan nopeammin kuin lupasin, koska en halunnut jättää viikonlopputyöksi ja putsasin kalenteria kuten kerroin.” En pystynyt lähettämään listaa heti arvioni ilmestyttyä, koska olin merkannut ja lyhyesti kommentoinut vääristävät tai virheelliset väitteet kirjan marginaaliin käsin. Niiden puhtaaksi kirjoittaminen ja lyhyt kommentointi vaati aikaa. Lisäksi kävin läpi listan kahden kollegani kanssa, jotka osaavat erittäin hyvin ilmastonmuutoksen luonnontieteelliset perusteet ja detaljit perustuen tämän hetkiseen parhaaseen tieteelliseen tietoon. Omassa listassani oli alun perin 79 asiakohtaa. He ehdottivat yhden poistamista, koska siihen liittyen ei ollut olemassa riittävästi tietoa ja olin osittain väärässä asian suhteen. Jos Niemelä tai kuka tahansa olisi pyytänyt listaa 14.3. klo 11:45 jälkeen, olisin lähettänyt sen.

Lopullinen lista koostuu 78 kohdasta (kts. alla).

5. En ole puhunut kirjan sisältämistä lukuisista virheistä, vaikka Niemelä antaa näin ymmärtää. Kirjoitin arviossani ”Kirjasta löytyy vähintään 50 yksittäistä väittämää, jotka ovat vääristäviä tai peräti virheellisiä.” Osa väittämistä ei ole yksikäsitteisesti virheellisiä, vaikkakin mielestäni tarkoitushakuisen vääristäviä.

KIRJAN TIIVISTELMÄ-OSAN VÄÄRISTÄVÄT TAI VIRHEELLISET VÄITTEET

MATTI VIRTASEN kirjan Tiivistelmä-osan vääristävät tai virheelliset väitteet (huom. sivunumerot viittaavat kirjan ensimmäiseen painokseen):

s. 379: Kohta 3. Keskiajan lämpökauteen liittyen ei ole selvennetty sen globaalia ulottuvuutta, kts. Ilmatieteen laitoksen (IL) vastaus 9, s. 404. Winterhaltenin väitteeseen ilmaston muutoksen todellisista syistä tarvitaan vertaisarvioitu kirjallisuusviite.

s. 379: Kohta 4. Lämpiäminen ei ole mielipideasia. Vaikka nykyiset lämpötilat Lapissa eivät juuri eroaisikaan sekä edeltäviin että seuraaviin vuosikymmeniin nähden poikkeuksellisen lämpimän 1930-luvun tasosta, ei tämän perusteella voida päätellä sitä, kuinka paljon tai vähän kasvihuoneilmiön voimistuminen lämmittää arktista aluetta (ks. myös Ilmatieteen laitoksen vastaus kysymykseen 4, s. 401). Järvisen väitteeseen tarvitaan vertaisarvioitu kirjallisuusviite. Mihin tutkimukseen perustuu kylmeneminen 2020-luvulta lähtien?

s. 380: Kohta 5: IPCC:n tulokset perustuvat tieteelliseen kunkin hetkiseen parhaaseen käsitykseen. Mitä tässä tarkoitetaan konsensuksella? Timosen väitteeseen tarvitaan vertaisarvioitu kirjallisuusviite.

s. 380: Kohta 6: Ilmastomallien tulevaisuuskuvat eivät ole pelkkiä projektioita. Ilmaston ennustaminen edellyttää arviota kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutoksista. Malliajoissa käytetään erilaisia pitoisuusmuutosten kehityspolkuja, ns. skenaarioita. On tärkeää tiedostaa, että skenaario ei tarkoita ennustetta vaan se on etukäteen valittu mahdollinen polku. Skenaariot ovat huolella mietittyjä ja perusteltuja. Malli ennustaa sitten mitä pitoisuuspolusta seuraa.

s. 381: Kohta 9: Tarkennettava puhutaanko tasapainoherkkyydestä (satojen vuosien skaala kun ilmakehän koostumus on stabiloitunut) vai hiilidoksidipitoisuuden kaksinkertaistumishetkellä toteutuneesta ilmastovaikutuksesta (ns. transientti herkkyys; 50-100 vuoden skaala). Jos tässä viitataan kuvaan s. 233, niin kyseessä on tasapainoherkkyys. Kohdassa 9 annetaan kuva, että yksittäisten suomalaisten tutkijoiden tulokset ansaitsivat saman tai suuremman painoarvon kuin IPCC:n arviot, jotka kuvaavat tiedeyhteisön käsityksiä paljon laajemmin. Lisäksi kirjassa käytetään transientista herkkyydestä sanaa ”ohimenevä”, joka on harhaanjohtava: siitä saa sellaisen kuvan, että lämpeneminen katoaa jonkin ajan jälkeen. Kts. myös IL:n vastaus 5 (s. 401) ja 8 (s. 404).

s. 381: Kohta 10: Mihin perustuu Vahrenholtin väitteet virheellisistä luonnonvaihtelun tulkinnoista? Mitä tarkoitetaan ilmastonmuutoksilla (sana monikossa)? Onko mukana myös viimeisen 100 vuoden aikana olevia muutoksia?

s. 382: Kohta 12: Mihin perustuu väite, että on säädetty lämpenemistä liioittelevaan suuntaan? Kts. IL:n vastaus 17 (s. 407).

s. 382: Kohta 13: Perustuvatko Korholan väitteet vain hänen omaan mielipiteeseensä? IPCC:n tulokset perustuvat tieteelliseen kunkin hetkiseen parhaaseen käsitykseen, johon kuuluvat myös mallien validointi ja verifiointi.

KIRJAN MUUT VÄÄRISTÄVÄT TAI VIRHEELLISET VÄITTEET

MATTI VIRTASEN kirjan muut vääristävät tai virheelliset väitteet: 1. s. 9: ”Näyttöä on kuitenkin myös siitä, että 1970-luvulla alkanut ihmisperäinen lämpenemisjakso onkin suurelta osin luonnollista vaihtelua, ja että globaali ilmasto on siirtymässä kylmenevään vaiheeseen 2020-luvulla.” Missä tämä näyttö on esitetty ja mihin perustuu ennuste viilenemisestä? Tarvitaan vertaisarvioitu kirjallisuusviite. 2. s. 9: ”Lyhyellä aikavälillä, kuluvan vuosisadan aikana siitä on tosin enemmän hyötyä kuin haittaa, ainakin pohjoisessa.” Mihin perustuu näin kokonaisvaltainen päätelmä? Tarvitaan vertaisarvioitu kirjallisuusviite. 3. s. 18: ”Ilmastonmuutos yhteen kirjoitettuna perustuu puolestaan lähinnä ilman hiilidioksidipitoisuuteen sekä tietokonemalleista saatuihin projektioihin siitä, mitä voi ehkä tapahtua joskus tulevaisuudessa, jos hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä kehittyy niin tai näin.” Mitä tarkoitetaan projektiolla? Tämä ei anna oikeaa kuvaa siitä, miten skenaariot on mietitty ja miten ilmastomallinnus toteutetaan.

4. s. 19: ”Aikomusten ohella kokouksessa kirjattiin muun muassa Tyynenmeren saarivaltioiden vaatimuksesta mainita siitä, että olisi hyvä, jos lämpeneminen jäisi 1,5 asteeseen. Aiemmin tavoitteena oli ollut pysäyttää lämpeneminen enintään kahteen asteeseen. Se raja oli kuitenkin muuttunut käyttökelvottomaksi ilmeisesti siksi, että globaali lämpeneminen ei ollut tilastollisesti merkitsevää vuosina 1998–2014.” 1,5-asteen korostus ei johdu vuosien 1998-2014 ilmastotilastoista. Iso ja kasvava joukko tutkimuksia osoittaa, että riskit muuttuvan ilmaston epäedullisista ilmastovaikutuksista ovat selkeästi suurempia 1,5 kuin 2 asteen lämmönnousulla esiteolliseen aikaan nähden.

5. s. 20: ”Mutta en voi mitään sille, että ilmastonmuutos näyttää olevan miesten kehittämä uhkakuva, joka on tarkoitettu naisten pelottelemiseksi.” Jos viitataan fysikaaliseen ilmastonmuutokseen, niin virheellinen väite, jos esim. yhteiskunnalliseen debattiin, vääristelevä väite. 6. s. 25: ”Julkinen keskustelu on nimittäin mennyt niin omituiseksi, että jos sanoo ilmaston aina muuttuneen, voi saada otsaansa denialistin leiman.” Olen kuullut monien, kirjan terminologiaa käyttäen, konsensustutkijoiden mainitsevan, että ilmasto on muuttunut ennenkin. Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) 2013 Arviointiraportin ”The Physical Science Basis” kappaleesta 5 ilmenee, ettei ilmaston pitkän ajan lämpötilan vaihtelut ole myöskään IPCC:lle vieras asia.

6. s. 34: ”Sinä aikana kävi selväksi, että tiedeyhteisö oli jakautumassa jyrkästi kahteen leiriin.” Mitkä ovat leirien koot?

7. s. 44: ”Tilanteeseen on varmasti vaikuttanut se, että ilmakehän lämpötila ei ole noussut niin nopeasti kuin ilmastomallit ovat ennustaneet.” Mistä ajanjaksosta puhutaan?

8. s. 46: ”Vuorokaudessa ero kylmimmän ja lämpimimmän hetken välillä voi olla yli 20 astetta, ja vuodenaikojen välillä voi olla pohjoisilla alueilla yli 40 asteen vaihtelu vuorokauden keskilämpötilassa. Yhden asteen muutos jää tässä vertailussa lähinnä marginaaliviivaksi.” Sää ja ilmasto ovat kaksi eri asiaa. Ilmasto seuraa säästä keskiarvoistamalla pidemmän ajan ja laajemman alueen yli. Pitkäaikaisen, systemaattisen ilmastonmuutoksen vertaaminen lyhytaikaisten vaihteluiden suuruuteen ei anna mielekästä kuvaa ilmastonmuutoksen merkityksestä. 10. s. 47: ”Paikalliset lämpötilanvaihtelut ovat seurausta kiertojärjestelmistä, jotka siirtävät ilmaa lämpimien ja kylmien alueiden välillä. Näiden ilmakehän liikkeiden voima kasvaa, kun lämpötilaero tropiikin ja napaalueiden välillä kasvaa. Periaatteessa siis ääri-ilmiöiden lisääntyminen osoittaisi ilmaston viilenevän.” Ei spesifioida vuodenaikaeroja. Lämpötilaero -ja vaihtelu on pienenemässä erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan. Lisäksi jo keskilämpötilan nousu yksinään lisää hyvin korkeiden lämpötilojen esiintymistä, vaihtelevuuden muutoksista riippumatta. Myös veden kierron muutokset vaikuttavat ääri-ilmiöihin, ei vain lämpötilaero. Lämpimämmässä ilmastossa ilmakehän vesihöyrymäärän kasvu tekee veden kierron äärevämmäksi: rankkasateet voimistuvat, mutta monilla alueilla myös pitkien kuivuuskausien riski kasvaa.

9. s. 48: ”Toisen, skeptisten tutkijoiden narratiivin mukaan lämpeneminen ei ole erityisen vakava ongelma. Siinä oletetaan, että ilmaston muutoksiin on monia syitä: Aurinko, pilvisyys, valtameret, Maan kiertoliikkeen vaihtelut ja monet muut. Mitään näistä ei ymmärretä täydellisesti, eikä ole mitään todisteita siitä, että hiilidioksidi olisi vaikuttavin tekijä muutosten taustalla. Skeptikoiden mielestä ilmasto on huomattavan monimutkainen järjestelmä, jota ei voi säätää jostakin hiilidioksidinapista kuten kodin termostaattia.” Ns. konsensustutkijat tietävät, että ilmastoon vaikuttavat monet tekijät ja järjestelmä on monimutkainen.

10. s. 51: ”Huomattavasti suurempi yksimielisyys vallitsee siitä, että meriveden lämpeneminen lisää ilman hiilidioksidipitoisuutta – tämä lienee selvää kaikille, jotka ovat joskus kuumana kesäpäivänä avanneet autoon unohtuneen virvoitusjuomapullon.” Annetaan kuva, että hiilidioksidin lisääntyminen olisi seuraus meriveden lämpenemisestä. Tosiasiassa meret ovat kuitenkin hiilidioksidin nielu, joka imee itseensä ihmiskunnan tuottamaa hiilidioksidia. Meriveden lämpeneminen ainoastaan pienentää tätä nielua, eli sen takia ihmiskunnan päästöistä jää ilmakehään entistä suurempi osa. Yritystä avata fysikaalista ilmiötä kansaintajuisesti kuitenkin arvostan.

11. s. 51: ”Viime vuosina arviot kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksesta tai niin sanotusta ”ilmastoherkkyydestä” ovat pudonneet alaspäin, ja konsensus alkaa olla, että pelkän hiilidioksidin kaksinkertaistumisen vaikutus on noin yksi aste, jopa vähemmän.” Tämä liittyy myös kuvaan s. 233. Scafetta 2017 ei ole sisällyttänyt kuvaan kaikkia tuloksia. Jos kuvaan lisätään kaikki tutkimustulokset aiheesta, ei ole enää evidenssiä laskevasta trendistä (https://www.carbonbrief.org/explainer-how-scientists-estimate-climate-sensitivity). Kts. myös Knutti et al. (2017, Nature Geoscience 10, s. 727- 736). Lisäksi tarkennettava puhutaanko tasapainoherkkyydestä vai lämpenemisestä hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumishetkellä.

12. s. 55-56: Kappaleessa ”Kuun salaisuus” ei ole yhtään kirjallisuusviitettä.

13. s. 61: ”Jos joku kaiken tämän jälkeenkin sanoo, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus määrää ilmaston lämpötilan, lienee lupa ehdottaa, että muitakin selityksiä voi olla.” Kts. kohta 11 yllä.

14. s. 62: ”Jos olisi pakko lyödä vetoa, niin veikkaisin itse ilmaston viilenevän lähivuosikymmenien ajaksi.” Veikkaaminen ei ole tieteellinen metodi.

15. s. 72: ”Winterhalterin suhtautuminen hiilidioksidin lämmitysvaikutukseen on epäortodoksinen. ”Se ei lämmitä, vaikka se absorboi ja säteilee infrapuna- alueella. Vesihöyryn tapaan hiilidioksidi ottaa vastaan infrapunasäteilyä, ja antaa sen fotonin säteillä spontaanisti. Se ei tuo lisää energiaa ilmakehään.”” Kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä pienentää lämpösäteilyn nettoemissiota avaruuteen ja sen seurauksena maan pinnan ja troposfäärin lämpötila kasvaa. Tämä palauttaa säteilytasapainon ilmakehän ylärajalla. Kasvihuoneilmiön voimistuminen ei edellytä, että kasvihuonekaasut itse varastoisivat lisäenergiaa ilmakehään.

16. s. 72: ”Vesihöyry on ylivoimaisesti tärkein kasvihuonekaasu, ja teorian mukaan sen takaisinsäteily lämmittää alailmakehää. Winterhalter epäilee: ”Eihän yläilmakehän kylmempi ilma voi lämmittää alempana olevaa ilmaa, joka on jo lämpimämpää. Tässä rikotaan termodynamiikan toista pääsääntöä.” ” Nettosäteilytase muuttuu. Energiaa ei siirry nettona kylmästä lämpimämpään eikä termodynamiikan lakeja rikota. Lämpöä siis siirtyy edelleen nettomääräisesti alhaalta ylöspäin mutta aiempaa vähemmän. 19. s. 72: ”Vähemmistö taas painottaa, ettei termodynamiikan eli lämpöopin toinen pääsääntö salli lämmön siirtymistä viileästä yläilmasta kohti maan ja meren pintaa.” Kts. edellinen kohta. Missä vertaisarvioiduissa sarjoissa tämä vähemmistö on julkaissut väitteensä?

17. s. 74: ”Entä korallien haalistuminen, josta saamme lukea kauhujuttuja aina silloin tällöin? Sekin on Winterhalterin mukaan luonnollinen, toistuva ilmiö. Ainakaan syyllinen ei ole merien ”happamoituminen”, joksi viimeaikaista meriveden emäksisyyden vähenemistä on kutsuttu.” Tiedeyhteisö on tutkinut korallien haalistumiseen ja yleisemmin korallien hengissäpysymiseen vaikuttavia tekijöitä sekä nykyisessä että menneessä ilmastossa. Tiedeyhteisö ei suinkaan väitä, että ainoastaan merien happamoittaminen olisi haitallista koralleille, vaan nimenomaan tähdentää, että meriveden pintalämpötilalla on hyvin suuri vaikutus ja että myös merenpinnan korkeusvaihtelut ovat tärkeitä. Käynnissä oleva ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ja ilmastonmuutos ajaa kaikkia näitä kolmea tekijää korallien hyvinvoinnin ja selviämisen kannalta huonompaan suuntaan. 21. s. 76: ”Suurin osa suomalaisista luonnontutkijoista on sopeutunut tilanteeseen, jossa Ilmatieteen laitos ohjaa miten asiasta pitää ajatella ja kirjoittaa.” Olen ollut tämän aihepiirin tutkijayhteisön aktiivinen jäsen n. 20 vuotta, enkä ole kertaakaan törmännyt asiaan enkä myöskään kuullut kenenkään väittävän moista.

18. s. 100: ”Ilmastotutkimuksissa tämä on johtanut siihen, että johtavat tiedelehdet eivät yleensä edes lähetä arvioitavaksi tutkimuksia, joiden tulokset näyttävät poikkeavan niin sanotusta konsensuksesta.” Oma näkemykseni on, että tämä ei ole totta. Vähintään sanavalinta ”yleensä” on liioittelua. Lehdet saattavat jopa arvostaa tutkimuksia, joiden tulokset ovat poikkeavia, koska tämä tuo lehdelle näkyvyyttä.

19. s. 101: ”Hän kävi läpi myös muiden pohjoisten alueiden pitkän ajan lämpötila-aineistoja: Sodankylä, Bodø, Tromssa. Sama ongelma oli niissäkin: ”Ei oikeastaan mitään lämpenemistä, ja yleensä lämpötilojen huiput osuivat professori Kalelan tutkimaan aikaan, 1930-luvulle.”Missä nämä tulokset on julkaistu? 24. s. 101: ”Esimerkiksi arktisen merijään laajuus ei ole viimeisten kymmenen vuoden aikana muuttunut miksikään”, Järvinen sanoo. Jääpeite tosin supistui sitä edeltävien parinkymmenen vuoden ajan, ja pitkän ajan trendi on yhä alaspäin, mutta viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen keskimääräinen jääpeite on pysynyt samana.” Perustuuko tämä väite tilastolliseen analyysiin? Mitä lyhyempi jakso, sitä suurempi on satunnaisen luonnollisen vaihtelun vaikutus. Ajoittain luonnollinen vaihtelu kiihdyttää jään vähenemistä, ajoittain hidastaa sitä. Siksi jääpeitteen trendi viimeisen 30 vuoden ajalta antaa todennäköisesti paremman arvion kasvihuoneilmiön voimistumisen vaikutuksesta kuin viimeiset 10 vuotta tai sitä edeltävät 20 vuotta yksinään.

20. s. 102. ”Missään tapauksessa merijään hupeneminen noin vuosien 1996–2007 välisenä aikana ei voinut johtua ilman lämpenemisestä, vaan syyllinen ovat merien virtaukset, jotka sulattavat jäätä sen alapinnalta. Veden lämpökapasiteetti on tuhatkertainen ilmaan verrattuna, joten jään alla liikkuvan veden lämpö jyrää ilman lämpötilamuutokset täysin.” Sulamiseen vaikuttavat lämmönsiirto veden ja jään välillä, jään läpi ja ilman ja jään välillä. Pelkästään lämpökapasiteettien suhteesta sulamisen syitä ei voi päätellä. Lämmönsiirtoon kytkeytyy mm. veden ja ilman virtausnopeudet, jään rakenne ja sen lämmönjohtavuus, olomuodonmuutokset ja lämpökapasiteetit. 26. s. 106: ”Jos tämä on yleinen käsitys, nuorelle tutkijalle olisi tietysti epäviisasta ryhtyä tutkimaan esimerkiksi sitä, miten luonto hyötyy lämpenemisestä, puhumattakaan auringon ja merivirtojen sykleistä, jotka saattavat johtaa ensi vuosikymmenellä pohjoisen pallonpuoliskon viilenemiseen.” Näitä asioita tutkivat myös monet nuoret tutkijat.

21. s. 108: ”Laitoksen tutkimusjohtaja Ari Laaksonen puhuu jopa 2,3 asteen lämpenemisestä, joka ei tosin ole mittauksiin perustuva luku, vaan tilastollisella mallilla saatu arvio. (Mikkonen ym. 2014)” Arvio perustuu nimenomaan mittauksiin, joista on suodatettu satunnaista vaihtelua pois tilastollisen mallin avulla. Virtanen näyttää ajattelevan, että jos on esim. yksinkertaisimmillaan saatu kaksi mittaustulosta ja niistä otetaan aritmeettinen keskiarvo, tätäkin pitäisi kutsua tilastolliseksi malliksi. 28. s. 108: ”Taalashan puhui näistä kauhukuvista hiljattain, ja käytti aloitusvuotena 1960:tä. Jos siitä lähdetään, niin se kahden asteen väite voi pitää paikkansa, mutta jos otetaan aiemmat syklit mukaan, niin ei taatusti ole.” ”Kaikki riippuu siitä, minkälaisen alkupisteen itsellesi nappaat. Jos nappaat sen sopivasta paikasta, niin voit saada melkein mitä tahansa todistettua. Näitä juttuja oli kesällä 2018 koko ajan. Vertailu aloitettiin yleensä vuodesta 1960.”” Mikkosen ym. tutkimuksen alkupiste on 1800-luvun puolivälissä ja lämpeneminen on silti yli 2 astetta. Vuodesta 1960 alkavaa vertailua käytetään usein julkisuudessa vain siksi, ettei sitä aikaisempia päivittäisiä havaintoja ole digitoitu.

22. s. 109: “Järvisen mukaan sopivasti laskemalla voi saada aikaan yhden asteen lämpenemisen 150 vuoden aikana, mutta se on niin vähäistä, ettei Lapin luonnossa ole sen vuoksi tapahtunut mitään dramaattista. ”Kovasti ne esittävät, että eliölajeja kuten naali olisi hävinnyt lämpenemisen vuoksi. Mutta se johtuu monesta muusta tekijästä kuin ilmastosta, esimerkiksi metsästyksestä. Naalihan on ihan tyyppiesimerkki: sen kanta Suomessa romahti 1930- ja 40-luvulla. Mutta naali voi maailmalla aivan loistavasti, sillä ei ole mitään hätää.”” Mihin tutkimuksiin Järvinen viittaa?

23. s. 112: ”Jos katsot yhteenvetoa siitä, miten hiilidioksidiherkkyyden arviot ovat kehittyneet vuosien varrella, niin se on laskeva käyrä, joka lähestyy nollaa.”Arviot eivät lähesty nollaa matemaattisesti. Tarkentuneesta tiedosta ei voi päätellä tulevia tutkimustuloksia. Kts. kohta 13 yllä. 31. s. 113: ”Hänen mukaansa luonto selviää luonnollisesta vaihtelusta, ja jos ilmastonmuutos on valtaosin luonnollista vaihtelua, niin myös seuraava kylmeneminen on luonnollista.” Mihin tutkimuksiin tässä viitataan? Mitä tarkoitetaan luonnon selviämisellä? Sitäkö, ettei koko luonto ole tuhoutunut? Eliölajit ovat kautta historian siirtyneet maantieteellisesti paikasta toiseen muuttuvan ilmaston pakottamana ja siinä sivussa monia lajeja on hävinnyt kokonaan koko maapallolta.

24. s. 129: ”Timonen ei arkaile ennustaa tulevaisuutta: ”Prokseihin perustuvien tutkimustulostemme yhteensopivuus Maan ratakiertolaskelmista saatuihin lämpötilalaskelmiin on huikaiseva.” ”Jos tukeudumme myös jääkausisykleistä saatavaan ilmastotietoon, niin noin tuhannen vuoden kuluttua siirrytään holoseenin kylmimpään vaiheeseen. Kylmeneminen päättyy kolmen vuosituhannen kuluttua, jolloin on asteen verran kylmempää kuin nyt. Hämmästyttävää on, kuinka pieni pelivara on uuden jääkauden synnyssä. Uhka ei todellakaan ole ilmaston lämpeneminen vaan sen viileneminen.”” En näe, että proksien ja ratakiertolaskelmien yhteensopivuudella voidaan ennustaa luotettavasti seuraavan sadan vuoden lämpötilaa, kun esim. hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on noussut merkittävästi.

25. s. 131: ”IPCC veti siis Mannin taikahatusta maailman tietoisuuteen aivan uuden luonnonhistorian, josta puuttuivat hyvin tunnetut keskiajan lämpökausi vuosituhannen alussa sekä pikku jääkausi vuosituhannen puolivälin jälkeen.” Mannin lämpötila-aikasarja on lähes merkityksetön tämänhetkisessä ilmastonmuutostutkimuksessa. Uudemmissa aikasarjoissa esiintyvät sekä keskiajan lämpökausi että pikku jääkausi.

26. s. 138: ”Tulivuorten vaikutus merien lämpenemiseen on Timosen mukaan jätetty ilmastotutkimuksessa liian vähälle huomiolle. Merenpohjassa on kymmeniä tuhansia tulivuoria, ja jos kaikki vulkaaniset vuotokohdat lasketaan mukaan, valtamerissä on jopa miljoona lämmönlähdettä.” Missä tutkimuksissa on näytetty, että mainitun lämmönlähteen suuruus on merkittävä? Missä on näytetty, että merenalainen tulivuoritoiminta on lisääntynyt viime aikoina? Jos se ei ole lisääntynyt, ei sillä olisi vaikutusta 1800-luvun jälkeen havaittuun lämpenemiseen, vaikka tulivuorten tuottama lämpömäärä sinänsä olisikin merkittävä.

27. s. 144: “Rytömetsää voi syntyä laajemmin vain, jos hakkuut ja metsänhoito kielletään esimerkiksi hiilensidonnan vuoksi. Tällä tavalla ’pilalle päästetyt’ metsät tosin menettävät hiilensidontakykynsä varsin nopeasti”, Mielikäinen vastasi.” Mihin tutkimuksiin tässä viitataan? Biomassan poisto suomalaisista metsistä pienentää niiden nettohiilinielua ja -varastoa vähintään kuluvan vuosisadan loppupuolelle. Hakkuita ja metsänhoitoa ei tehdä hiilivaraston maksimoinniksi eikä ilmastonäkökulmasta, vaan mm. teollisuuden raaka-ainetarpeisiin ja hyvälaatuisen runkopuun kasvattamiseksi.

28. s. 159: ”Se ei kuitenkaan ilmastomalleilta onnistu. Ne eivät osaa rekonstruoida menneisyyttä tyydyttävästi. Niitä ei ole pystytty validoimaan eli vahvistamaan.” Ilmastomallien validointia tehdään kaiken aikaa ja tulokset ovat tyydyttäviä parempia. Havaintojen ja mallitulosten yhteensopivuutta edellisen n. sadan vuoden jaksolla, kun käytetään parhaita arvioita ilmastopakotteille, ei voi kokonaan kyseenalaistaa.

29. s. 159: ”Bengtssonin viesti on suomeksi sanottuna se, että malleista voidaan saada ulos kaikenlaisia numeroita, mutta niistä ei voi tehdä ennusteita.” Kts. edellinen kohta.

30. s. 161: “Teoreettiset laskelmat vastaavat mitattuja lämpötiloja melko hyvin muilla planeetoilla paitsi Venuksessa, Maassa ja Marsissa. Kahdessa ensin mainitussa kasvihuoneilmiö nostaa lämpötilan korkeammaksi kuin sen pitäisi lain mukaan olla. Marsissa taas lämpötila on alhaisempi kuin Stefanin-Bolzmannin laki edellyttää, vaikka sen kaasukehä on 95-prosenttisesti hiilidioksidia. Sekavaa.” Vaikka Mars-planeetan kaasukehä on 95-prosenttisesti hiilidioksidia, ei siitä voi yksioikoisesti päätellä planeetan lämpötilaa verrattuna Venukseen ja Maahan. Marsin lämpötila on suhteellisen alhainen Auringon etäisyys huomioidenkin, koska kaasukehä on harva eli kokonaispaine on matala. Myös väite, että Marsin lämpötila on alempi kuin Stefanin-Bolzmannin laki edellyttää, on outo. Savijärven (1994: Meteorology of the Terrestrial Planets) mukaan kasvihuoneilmiö nostaa Marsin pintalämpötilaa noin 7 asteella.

31. s. 162: “Ilmastoskeptikoiden keskuudessa kysymys Stefanin-Bolzmannin lain soveltamisesta jakaa mielipiteitä. Pienen vähemmistön mielestä kasvihuoneilmiö ei kelpaa lainkaan selitykseksi maapallon ilmakehän lämpötiloille, saati niiden muutoksille. Heidän mielestään se rikkoo jopa termodynamiikan toista pääsääntöä, jonka mukaan energiaa ei voi siirtyä kylmästä lämpimään, siis tässä tapauksessa kylmästä yläilmasta lähemmäs maanpintaa.” Stefanin-Bolzmannin laki ja sen soveltaminen ei ole mielipideasia. Tämä kohta lienee koko Virtasen kirjan oudoimpia väitteitä. Kts. myös kohta 18 edellä. 40. s. 166 ”Bengtsson kertaa vielä eron pintalämpötiloissa meren yllä ja maanpäällä: ”Maanpinnan ylimääräinen lämpeneminen meri-ilmaan verrattuna katoaa, kun tullaan kolmen kilometrin korkeuteen. Ja viiden kilometrin jälkeen ero on täysin merkityksetön.” Mielenkiintoinen juttu. Jos kaikki lämpeneminen johtuisi kasvihuonekaasuista ja erityisesti hiilidioksidista, sen pitäisi vaikuttaa samalla tavalla kaikkialla. Tässä kohtaa ilmastonmuutostarinassa on siis ongelma, jonka pitäisi olla selvä jokaiselle luonnontieteen metodia arvostavalle ihmiselle: kun teoria ja havainnot ovat ristiriidassa eikä mittauksista löydy vikaa, niin vika on teoriassa. Ilmakehään päästetty ylimääräinen hiilidioksidi ei ehkä lämmitäkään niin paljon kuin on luultu.” Selvennettävä päättelyketjua. Miksi hiilidioksidin lämmittävä vaikutus pitäisi olla homogeeninen maapallolla, jonka pinta on hyvin heterogeeninen? 41. s. 169: ”Bengtsson pitää väistämättömänä, että pienikin lämpeneminen nostaa vesihöyryn pitoisuutta ilmassa. Tieteessä ei kuitenkaan riitä, että on hyvä teoria, vaan sen tueksi pitäisi olla aina myös empiiristä näyttöä. ”Tämä on suuri ongelma”, Bengtsson harmittelee vesihöyrymittausten vaikeutta.” Satelliittihavainnot kertovat vesihöyrypitoisuuden nousseen. Hyvällä teorialla viitattaneen Clausius-Clayperonin yhtälöön, joka mainitaan edellisellä sivulla 168. Yhtälö on erittäin hyvin validoitu. 42. s. 174: ””Tai oikeastaan olen fatalisti – olen sitä mieltä, ettei ilmaston kehitystä voi ennustaa. Tutkijan täytyy säilyttää avoin mieli ja varautua yllätyksiin.”” Kysymys, voiko ilmaston kehitystä ennustaa vai ei, ei ole mielipideasia.

32. s. 193: ””Luonnossa on kyllä palautemekanismeja, jotka pitävät ilmastojärjestelmää raiteillaan. Jos me havaitsemme jotain muutoksia, niin ne eivät välttämättä johda katastrofiin, koska syntyy luonnollisia vastapakotteita.”” Luonnossa on myös palautemekanismeja, jotka voivat suistaa ilmastojärjestelmän raiteiltaan, lainatakseni kirjan terminologiaa. Haastavaa on luonnon omien hiilen ja typen kiertojen muutosten mallintaminen. Kierrot nimittäin muuttuvat ilmaston muuttuessa ja muuttavat osaltaan ilmakehän ominaisuuksia ja eri yhdisteiden pitoisuuksia. Näitä ns. biosfäärin takaisinkytkentöjä Virtasen kirjassa käsitellään yllättävän vähän. 44. s. 232: ”Tutkimuskirjallisuudessa ilmestyy jatkuvasti uusia arvioita sekä TCR- että ECS-herkkyydestä. Napolin yliopistossa työskentelevä fyysikko Nicola Scafetta on koonnut arvioita yhteen ja todennut 2017 julkaistussa yhteenvetoartikkelissaan, että mitä tuoreempi tutkimus, sitä pienemmäksi herkkyysarviot käyvät.” Kts. kohta 13 yllä.

33. s. 235: “Keskiajan lämpökaudesta 900–1200 -luvuilla ja pikku jääkaudesta 1400–1800-luvuilla on erittäin hyvät todisteet varsinkin pohjoiselta pallonpuoliskolta. Myös IPCC myötäili tätä oppikirjojen perustietoa 1990-luvun lopulle asti, mutta vuoden 2001 arviointiraportista lähtien se on antanut ymmärtää, ettei viimeisten tuhannen vuoden aikana mitään luonnollisia ilmaston vaihtelua ole tapahtunutkaan, vaan keskilämpötila oli viilentynyt hitaasti ja tasaisesti 900 vuotta ja singahtanut rakettimaiseen nousuun 1900-luvulla.” Kts. kohta 33 yllä. 46. s. 236: ”Vesihöyryn takaisinkytkentä on asia, joka ei minun tutkimuksissani näy millään tavalla. Olen sitä mieltä, että se on sen verran vaikeaa, että en pysty sitä käsittelemään.” Vesihöyryn takaisinkytkentää on tutkittu paljon.

34. s. 237: ”Hän ei kuitenkaan niele myöskään IPCC:n arvioita vesihöyryn takaisinkytkennästä: ”Se on jännä, koska aiemmin tulos oli, että vesihöyry kaksinkertaistaa lämpenemisen, mutta IPCC:n tuoreimmassa arviointiraportissa vuodelta 2013 sanotaan epämääräisesti, että se kaksin-kolminkertaistaa vaikutuksen. Epävarmuus on lisääntynyt eikä asia ole suinkaan muuttunut selvemmäksi. Se on erikoista.” Edellisessä kohdassa 46 haastateltava kertoo, että ei pysty vesihöyryn vaikutusta käsittelemään. Nyt hän tässä ottaa siihen kuitenkin vahvan kannan. 48. S. 237: ”Suhteellisen helppo” tarkoittaa tässä sitä, että hyppäämme haastattelussa eteenpäin ja toteamme, että Ollilan mukaan hiilidioksidin lämmitysvaikutus putoaa käytännössä mitättömän pieneksi, kun sen pitoisuus on 600–800 miljoonasosaa eli 0,06–0,08 prosenttia alailmakehän kaasukoostumuksesta.” Mihin tutkimukseen viitataan?

35. s. 238: ””Jostain syystä lämpeneminen kuitenkin pysähtyi 1950–1970-luvuilla, ja kääntyi jopa laskuun. Ollilan mielestä tämäkin osoittaa, että IPCC on ymmärtänyt hiilidioksidin ja lämpötilan välisen suhteen väärin. Oletus hiilidioksidin hallitsevasta vaikutuksesta on hänen mielestään ”keksitty juttu”.” Mihin tutkimuksiin viitataan? Hiilidioksidin vaikutus ei ole mielipideasia. 50. s. 240: ”Ollilan mukaan vesihöyryn ja pilvisyyden merkitys on pahasti aliarvioitu: vesihöyry aiheuttaa pilvettömällä taivaalla noin 80 prosenttia kasvihuoneilmiöstä, ja täysin pilvisen taivaan tapauksessa veden osuus on peräti 90 prosenttia.” Kts. kohdat 46 ja 47 yllä. Koska vesihöyryn ja pilvien vaikutus säteilyn kulkuun huomioidaan ilmastomallilaskelmissa aivan samoilla fysiikan periaatteella kuin hiilidioksidinkin vaikutus, ei ole järkevää olettaa, että mallit aliarvioisivat niiden vaikutusta hiilidioksidiin nähden.

36. s. 240: ”Ollila on tarkastellut viime vuosisadan lämpötila-aineistoja ja huomannut, että aikasarjoja on jälkikäteen muutettu näyttämään siltä, että lämpeneminen olisi voimakkaampaa kuin se on todellisuudessa ollut.” Aikasarjoja ei ole muutettu näyttämään joltakin. Mittausaineistot vaativat aina ns. raakadatan prosessointia ja laadunvarmistusta ja näihin liittyvät menetelmät myös kehittyvät ja täten muuttuvat. Aikasarjojen käsittely on tarkkaan dokumentoitu.

37. s. 241: ”Ollila ei usko viralliseen selitykseen, jonka mukaan 1950–70-lukujen viileneminen johtui aerosoleista, ilmakehää lämmittävien pienhiukkasten päästöistä.” Aerosolien viilentävä vaikutus ei ole uskonasia. Tieteessä ei myöskään ole virallisia selityksiä vaan tulokset perustuvat tieteelliseen kunkin hetkiseen parhaaseen käsitykseen. Mainitun ajanjakson viilenemisestä osa selittyy aerosoleilla. Kts. myös kohta 49 yllä.

38. s. 245: ”Jos lätkämaila-paperit vedettäisiin pois tutkimuskirjallisuudesta, se veisi uskottavuuden myös IPCC:n kolmannelta arviointiraportilta ja ilmastopolitiikan takana olevalta suurelta kertomukselta.” Kts. kohdat 33 ja 45 yllä.

39. s. 249: ””Se selittyy osin sillä, että IPCC:n avainhenkilöistä suuri osa ei ole luonnontieteilijöitä vaan aktivisteja. Monilla heistä ei ole luonnontieteellisiä julkaisuja lainkaan”, Kauppinen sanoo.” IPCC-raportin kirjoittaminen on monivaiheinen prosessi, johon osallistuu alallaan maailman johtavat tiedemiehet. Heidät on nimitetty tiukkoja kriteerejä noudattavalla valintamenettelyllä. He eivät ole aktivisteja.

40. s. 251: ””Se on se lopullinen vaikutus. Ja 0,25 asteessa on jo vesihöyryn palautemekanismi mukana. Myös vesihöyryn kasvihuonevaikutus on hyvin pieni.”” Kts. kohdat 46, 47 ja 50 yllä.

41. s. 255: “”Tähän asti havaittu ilmastonmuutos on voinut tuoda nettohyötyä joillekin maille. Mutta se ei tarkoita, että tarvitsisimme lisää ilmastonmuutosta”, Allen sanoo, täsmentämättä mitä maita hän tarkoittaa. Yleisesti on tiedossa, että Suomi on yksi hyötyjiä.” Mihin tutkimuksiin tässä viitataan?

42. s. 262: ””IPCC:n tuorein arviointiraportti AR5 vuodelta 2013 on sisäisesti ristiriitainen. Siinä sanotaan yhtäältä, että luonnollista ilmaston vaihtelua on tapahtunut viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana. Sitten siinä sanotaan, että ’vähintään puolet’ lämpenemisestä on ihmisen aiheuttamaa. Tämä tarkoittaa, että jopa puolet voi olla luonnollista. Myöhemmin raportissa oletetaan kuitenkin, että kaikki lämpeneminen on ihmisen aiheuttamaa, ja niin oletetaan myös IPCC:n käyttämissä ilmastomalleissa. Ne on ohjelmoitu siten, että kasvihuonekaasujen säteilypakote aiheuttaa mitatun lämpenemisen ja luonnollisen vaihtelun merkitys on lähes olematon. ”” Ristiriitaa ei ole. On tehty konservatiivinen teoreettisesti mahdollinen ylin arvio luonnollisen vaihtelun osuudelle lämpenemisessä, joka on maksimissaan puolet. Kuitenkin paras arvio selittämään havaintoja on hiilidioksidin suurempi merkitys. Ilmastomalleja ei ohjelmoida kuvatulla tavalla.

43. s. 263: ”Virallisesti IPCC ei tosin ”ennusta” mitään, vaan maalailee ”projektioita”, jotka perustuvat erilaisiin ”skenaarioihin” siitä miten kasvihuonekaasujen päästöt kehittyvät tulevaisuudessa. Julkisuuteen ja poliitikkojen puheisiin tällaiset semanttiset hienoudet harvoin välittyvät. ”Tällainen mallien käyttö ei olisi mahdollista millään muulla tieteenalalla, koska normaalissa tieteessä mallinnuksen on pysyttävä jäljittelemään jo tapahtunutta kehitystä. Sitä nimitetään validoinniksi, ja sille on tiukat säännöt”, Vahrenholt sanoo.” Ilmastomallien tulevaisuuskuvat eivät ole pelkkiä projektioita. Ilmaston ennustaminen edellyttää arviota kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutoksista. Malliajoissa käytetään erilaisia pitoisuusmuutosten kehityspolkuja, ns. skenaarioita. On tärkeää tiedostaa, että skenaario ei tarkoita ennustetta vaan se on etukäteen valittu mahdollinen polku. Skenaariot ovat huolella mietittyjä ja perusteltuja. Malli ennustaa sitten mitä pitoisuuspolusta seuraa. IPCC:n tulokset perustuvat tieteelliseen kunkin hetkiseen parhaaseen käsitykseen, johon kuuluvat myös mallien validointi ja verifiointi. 59. s. 266: ”Ilmastomalleissa oletetaan niin sanottu positiivinen takaisinkytkentä: hiilidioksidin aiheuttama yhden asteen lämpeneminen lisää ilmakehään haihtuvaa vesihöyryä, joka kiihdyttää lämpenemisen jopa kolminkertaiseksi. Mitäs siitä sanotte?”Me emme voi oikeastaan tietää, koska takaisinkytkentä on järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi uskomattoman huonosti tunnettu ilmiö. On absurdia väittää, että takaisinkytkennän vaikutukset voidaan laskea.”” Takaisinkytkennät ovat monimutkaisia. Siitä ei kuitenkaan seuraa, ettei niiden vaikutusta voi laskennallisesti arvioida. On myös yksinkertaisia takaisinkytkentöjä. Osa mallitetuista takaisinkytkennöistä on pystytty osoittamaan eri tieteellisin menetelmin hyvinkin luotettaviksi. Mallittajilla on pääsääntöisesti kohtalaisen hyvä kuva, mitkä takaisin kytkennät tunnetaan hyvin, mitkä vähemmän hyvin. Takaisinkytkentöjen vahvuudesta itsessään ei tehdä mitään ennakko-oletuksia ilmastomalleissa.

44. s. 267: Kuva. Tropiikin troposfäärin ilmastomuutokset edustavat vain osaa ilmakehästä. Niiden ennustaminen on haastavimpia mallinnuskohteita.

45. s. 293: ”Hiilidioksidin viipymisaika on keinotekoinen, virheellinen käsite. Hiilidioksidin liike ilmakehässä on dynaaminen prosessi, jota ei voi naulata paikalleen. Siihen vaikuttavat tuulet, paine-erot, meren lämpötila ja suolapitoisuus, ja tietysti kasvillisuus. Ei sitä voi laskea samaan tapaan kuin radioaktiivisten aineiden puoliintumisaikaa.” Viipymisaikaa ei määritellä eikä lasketa samoin kuin radioaktiivisten aineiden puoliintumisaikaa. Se on kuitenkin hyvin määritelty käsite, joka kuvaa sitä, kuinka kauan ihmiskunnan tuottamat päästöt vaikuttavat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.

46. s. 303: ”Lambin rekonstruktio päättyi vuoteen 1950, joten sen avulla ei voi sanoa mitään viime vuosikymmenien ilmastosta. Siinä näkyvät kuitenkin hyvin keskiajan lämpökausi ja pikku jääkausi, jotka IPCC yritti pyyhkiä pois historiasta vuoden 2001 arviointiraportissaan.” Kts. kohdat 33, 45 ja 53 yllä.

47. s. 317: ”Gore oli todennäköisesti perillä siitä, että historiallisesti ilmakehän lämpötila muuttuu aina ensin, ja hiilidioksidin pitoisuus vasta sen jälkeen, satojen vuosien viiveellä. Hän kuitenkin sivuutti tämän sanomalla vain, että asia on ”monimutkainen”. Erinomainen hämäys.” On havaittu, että jos Antarktiksen lämpötila lähtee nousuun, niin sitten nousee hiilidioksidipitoisuus ja sen jälkeen nousee globaali lämpötila. Ks. Shakun et al. (2012: Global warming preceded by increasing carbon dioxide concentrations during the last deglaciation) 64. s. 319: “Ilmastopolitiikassa lähes kaikki kansainvälisen yhteisön tarmo on toistaiseksi käytetty muutoksen lieventämiseen kasvihuonekaasujen päästöjä rajoittamalla, tosin melko huonolla menestyksellä, koska päästöt kasvavat edelleen. Puhetta sopeutumisesta on pidetty jopa sopimattomana.” Olen ollut tämän aihepiirin tutkijayhteisön aktiivinen jäsen n. 20 vuotta, enkä ole kertaakaan törmännyt asiaan enkä myöskään kuullut kenenkään väittävän moista.

48. s. 329: “Vaatimus avoimuudesta on itsestään selvää useimmilla muilla tieteenaloilla, mutta ilmastotiede ja varsinkin ilmastojournalismi ovat tunnettuja hyvin valikoivasta aineiston käytöstä.” Olen ollut tämän aihepiirin tutkijayhteisön aktiivinen jäsen n. 20 vuotta, enkä ole kertaakaan törmännyt asiaan enkä myöskään kuullut kenenkään väittävän moista varsinkaan ilmastotieteen avoimuudesta.

49. s. 332: ”Kulmala ei myöskään mielellään kommentoi IPCC:n toimintaa, mistä voisi päätellä, että hän suhtautuu järjestöön kriittisesti. Humlum ymmärtää, ettei Kulmala kovin innokkaasti kyseenalaista virallista linjaa ilmastonmuutoksen syistä. ”Hänellä on täysi syy pelätä skeptikoksi leimautumista. Monilla muillakin huippututkijoilla on käytännöllisiä syitä varoa sanojaan.” Tämä pohdiskelu osoittautui virheelliseksi tulkinnaksi keskusteltuani tästä akateemikko Markku Kulmalan kanssa. 67. s. 340: ”Lämpötila-aineistojen jälkikäteinen muuttaminen, adjustointi, homogenisointi tai justeeraus – mitä nimeä nyt halutaankaan käyttää – vaikuttaa todella oudolta, ja nostaa esiin kysymyksen ”salaliitosta”, josta Suomen ympäristökeskuksen Jari Lyytimäki kirjoitti tämän luvun alussa.” Kts. kohta 51 yllä.

50. s. 341: Kuva. Kts. kohta 51 yllä.

51. s. 348: ”Malleissa on paljon osia, jotka eivät perustu fysiikkaan, vaan niistä on tehtävä vain joku valistunut arvaus. Mehän emme tiedä tarkkaa arvoa ilmaston sensitiivisyydelle, emmekä pysty ennustaman pilviä. Mallit kertovat niiden ohjelmoijien henkilökohtaisista valinnoista ja ajatuksista silloin kun he kirjoittivat koodia.” Mallit eivät kerro henkilökohtaisista valinnoista ja ajatuksista, vaikka usein mallinnuksen joissain osa-alueissa joudutaan turvautumaan valistuneisiin approksimaatioihin. Raskaita malleja harvoin luodaan yksin vaan suurissa tutkimusryhmissä turvautuen sen hetkiseen parhaaseen tietoon. Kts. myös kohta 59 yllä.

52. s. 369: ”Nyt jopa väitetään, että puun energiakäyttö tuottaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö. Tämä tieto on kyllä väärä.” Viittaako alkuperäinen väite päästöjä tuotettua energiayksikköä kohden? Jos kyllä, niin väite on totta pitkän ajan yli. Puun energiasisältö on huonompi kuin fossiilisten polttoaineiden ja poltossa vapautuneen hiilidioksidin ns. takaisinmaksuaika verrattuna sen ja fossiilisten polttoaineiden ilmastovaikutukseen on pitkä.

PIENET TEKNISET VIRHEET

1. s. 89, Petteri Uotila on geofysiikan professori eikä ilmakehätieteiden professori.

2. Scafetta 2017 puuttuu kirjallisuuslistasta. 3. Kuvia ei ole numeroitu.

GALLEN-KALLELAN museossa Espoossa on 8.9. asti esillä näyttely ”Sielun silmä”, jonka teemana on ennennäkemättömään suosioon 1800-luvun lopulla nousseet okkultismi ja esoteeriset liikkeet. Tuohon aikaan taiteilijat innostuivat spiritualismista, teosofiasta ja psyykkisten ilmiöiden tutkimuksesta, jota myöhemmin alettiin kutsua parapsykologiaksi.

Selvänäköisyydestä (ransk. clairvoyance) tuli yksi ajan kiehtovimmista puheenaiheista. Monet uskoivat, että kuudennen aistin ja sielun sisäisten silmien avulla saattoi havaita todellisuuden hienojakoisempia, tavanomaisesti näkymättömiksi jääviä tasoja. Taiteilijat alkoivat kuvata itseään, ystäviään ja ihailemiaan mestareita yliaistillisina näkijöinä.

Näyttely keskittyy erityisesti vuosisadanvaihteen taiteeseen. Akseli Gallen-Kallelan lisäksi näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Pekka Halonen, Hugo Simberg, Beda Stjernschantz, Ellen Thesleff, Sigrid af Forselles ja Sigurd Wettenhovi-Aspa. Mukana on myös myöhemmin 1900-luvulla tehtyjä teoksia muun muassa Ester Heleniukselta ja Eemu Myntiltä sekä nykytaiteilija Veli Granölta.

Näyttelyn kuraattorina on toiminut taiteen- ja uskonnontutkija Nina Kokkinen, jonka tuoreeseen väitöstutkimukseen ”Totuudenetsijät. Vuosisadanvaihteen okkulttuuri ja moderni henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa” näyttely pääosin pohjautuu.

hugo Simbergin ”halla” (1895) Esittää Ihmis-*** olentoa, Joka Puhaltaa Henkiverhonsa Leikatun ***ruispellon Ylle.

Pohjanmaan Museon Arkisto / Erkki Salminen