Altruismi on sitä että katuu hyviä tekojaan

TALOUSTIETEESSÄ TEHTIIN vuosia sitten kiinnostava koe, joka kulkee nimellä ”diktaattorin peli”. Kokeen tarkoituksena oli selvittää, onko aitoa altruismia olemassa.

Diktaattorin pelissä koehenkilölle lahjoitetaan aluksi kymmenen dollaria. Sen jälkeen hänelle kerrotaan, että viereisessä huoneessa on toinen ihminen, jota koehenkilö ei koskaan tulisi tapaamaan. Sitten sanotaan: ”Saat valita mitä tahansa nollan ja kymmenen dollarin väliltä. Paljonko haluat antaa viereisessä huoneessa olevalle naapurillesi?” Ihmiset antoivat keskimäärin kolme dollaria ja pitivät itsellään seitsemän dollaria. Koska koehenkilöt eivät hyödy mitään siitä, että antavat rahaa naapurille, tutkijat ajattelivat, että aitoa altruismia oli löytynyt.

Sitten kokeen asetelmaa muutettiin. Uusi versio toistettiin muuten samoin, mutta koehenkilö saattoikin nyt antaa naapurilleen mitä tahansa miinus yhden ja kymmenen dollarin väliltä. Toisin sanoen jos halusi, sai antamisen sijasta ottaa naapurilta yhden dollarin ja poistua 11 dollarin kanssa. Tällä kertaa ihmiset antoivat pois keskimäärin 1,5 dollaria ja pitivät itsellään 8,5 dollaria. Alkuperäinen altruismin määrä puolittui.

Tutkijat muuttivat asetelmaa vielä kerran. Diktaattorin pelin kolmannessa versiossa koehenkilön oli mahdollista antaa omastaan mitä tahansa nollan ja kymmenen dollarin väliltä tai ottaa naapurilta mitä tahansa nollan ja kymmenen dollarin väliltä. Tässä versiossa koehenkilöt eivät enää antaneetkaan naapurille mitään vaan ottivat häneltä keskimäärin 1,5 dollaria. Alkuperäinen altruismi oli muuttunut ”varastamiseksi”.

Koe on paljastava monessa mielessä, mutta ei kerro vielä mitään altruismista. Sitä varten täytyy ensin tarkasti ymmärtää, mitä altruismi on.

Altruismin olennainen osa on, että toiminnasta seuraa muille hyvää. Hyvä voi olla vaikkapa kivun lievitystä tai onnellisuuden lisäämistä. Todellisen altruismin täytyy kuitenkin olla pyyteetöntä eli siitä ei saa seurata itselle hyötyä. Niinpä jos ihminen esimerkiksi lahjoittaa nälkäpäiväkeräykseen rahaa nähtyään karmivia kuvia kuolemaisillaan olevista lapsista, ei kyse ole altruimista. Kyse on siitä, että ostaa pois oman pahan olonsa.

Niinpä oikea altruismi on sellaista, että luopuu omasta hyvästään muiden edun vuoksi, mutta sattumanvaraisesti. Todelliselle altruistille ei ole mitään merkitystä sillä, meneekö lahjoitus Afrikan nälkää näkeville lapsille vai Bill Gatesille. Altruisti vain antaa.

Mutta hetkinen. Jos antaa vapaaehtoisesti, on valinnut antaa sen sijaan, että olisi valinnut olla antamatta. Koska aktiivisesti valitsee antaa, voidaan olettaa, että on antamisen jälkeen tyytyväisempi kuin jos olisi ollut antamatta. Antaja siis osti itselleen tyytyväisyyttä. Se ei ole altruismia. Niinpä puhdas altruismi voi olla vain jotain sellaista, missä antamisesta seuraa suurempi tyytymättömyys kuin jos olisi ollut antamatta. Antamisen täytyy olla vastentahtoista, kuten verot. Veronmaksajat ovat altruisteja!

Mutta hetkinen. Jos jättää verot maksamatta, joutuu lopulta vankilaan eli maksamalla veroja ostaa itselleen vapautta. Se ei ole altruismia. Ainoa todellinen tila, jossa antamisesta seuraa suurempi tyytymättömyys kuin antamatta jättämisestä siten, että siihen ei ole pakotettu, on katumus. Jos katuu tekemisiään, on vapaaehtoisesti valinnut toimia itselleen epäedullisesti.

Mutta hetkinen. Ihminenhän saattaa luulla saavansa toiminnastaan hyötyä, mutta tajuaakin jälkikäteen olleensa väärässä ja siksi katuu. Silloin ei toimiessaan ollut pyyteetön. Se ei ole altruismia. Niinpä aitoa altruismia on vain sellainen toiminta, että toiminnan hetkellä tietää, että toiminnasta seuraa muille hyvää ja itselle katumusta. Niinpä jos diktaattorin pelissä antoi rahaa naapurille tietäen samalla, että tulisi katumaan sitä, oli altruisti.