”Asiantuntijoihin kohdistuvaa epäluuloa minun on vaikea ymmärtää.”

SKEPSIS MYÖNSI tämä vuoden Sokrates-palkintonsa Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinoselle.

Tutkijan- ja opettajanuransa ohessa Heinonen on välittänyt tietoa ravintoaineista, lisäaineista ja niiden turvallisuudesta suurelle yleisölle. Hän on muun muassa oikonut sitkeässä eläviä käsityksiä siitä, että ”luontainen” suoraan tarkoittaisi turvallista sekä terveellistä ja että tehdasvalmisteet sekä lisäaineet olisivat aina terveydelle haitallisia.

Heinonen on muistuttanut, että ruuan turvallisuuden mittari ei ole kokemus vaan tieteellinen tieto, joka perustuu tiedeyhteisön yhteisesti sopimilla menetelmillä tehtyihin tutkimuksiin.

Sokrates-palkinto myönnettiin ansiokkaasta tiedeviestinnästä sekä perinteisessä että uudessa mediassa.

LOKAA LENTÄÄ, MUTTA MISSÄ NÄYTÖT?

MARINA HEINONEN kiittää Skepsistä saamastaan palkinnosta.

• Asiatietoon perustuvan tiedeviestinnän huomioiminen kaikenmaaailman huuhaan keskellä on tarpeen - ja lämmittää myös henkilökohtaisesti.

Heinosen työpäivään kuuluu useimmiten englanninkielistä luento-opetusta, jatko-opiskelijoiden tutkimustyön ohjaamista, elintarvike- ja ravitsemustieteen osaston johtamiseen liittyviä työtehtäviä sekä aika usein myös tiedeviestintää.

• Tiedeviestintä on osa yliopistolaisen työtä yhteiskunnallisena vaikuttajana. Oma missioni on välittää tieteeseen perustuvaa asiatietoa ruuan turvallisuudesta ja terveellisyydestä.

Heinosen saama palaute somessa voi olla epämiellyttävää - etenkin jos tieteeseen perustuvat argumentit uupuvat ja alkaa loanheitto.

• Itse käytän twitteriä, jossa keskustelu pysyy asiallisena. Vain kerran olen tehnyt rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, kun tieteellisiä ansioitani väitettiin olemattomiksi.

Antti Heikkilälle Heinonen on vihollinen eli ”elintarviketeollisuuden tukema professori, joka aika ajoin ilmaantuu julkisuuteen puhumaan mm. E-aineiden turvallisuuden puolesta perustelematta väitteitään millään tavalla”. Kemikaalicocktail-blogin perustaja Noora Shingler taas kauhistelee mm. sitä, että Heinonen ei näe keinomakeutetuissa limsoissa terveysriskejä.

• Loanheittoa tämäkin. Onko Heikkilällä näyttöä väitteelleen?

Heinosen mukaan on toki selvää, että elintarviketiede tekee tutkimustyötä yhteistyössä elintarviketeollisuuden toimijoiden kanssa. Tämä mahdollistaa tutkimustiedon tarpeellisuuden ja nopean hyödynnettävyyden.

• Tehtävänämme yliopistolla on myös kouluttaa maistereita ja tohtoreita, joiden merkittävä työnantaja on elintarviketeollisuus. Lisäaineita Heinonen ei koe tarvetta puolustaa. - Välitän tieteeseen perustuvaa asiatietoa, jolla pyrin herättämään kriittistä ajattelua.

Heinonen painottaa, että yksittäinen tieto ei yleensä kumoa laajaa tieteellistä näyttöä, eivätkä kaikki hiirillä tehdyt havainnot ole rinnastettavissa ihmisen terveyteen. Tieteellinen tieto ei kuitenkaan ole stabiilia - siten lisäaineidenkin turvallisuus arvioidaan aina uudelleen, kun uutta tutkimustietoa muodostuu. Esimerkiksi aspartaamin turvallisuus on arvioitu jo neljä kertaa turvallisen annoksen muuttumatta.

• Nämä periaatteet ovat tuttuja myös Helsingin yliopiston elintarviketieteiden opiskelijoille.

Lisäaineista on terveydelle haittaa, mikäli hyväksyttävän päiväsaannin annos (ADI) ylittyy. Keinomakeutettujen virvoitusjuomien osalta näin käy, mikäli aikuinen juo 5-7 litraa limsaa päivittäin. Lapsenkin tulee juoda litrakaupalla limsaa ennenkuin riski makeutusaineen haittavavaikutuksista kasvaa. Silti Heinonen suosii vettä janojuomana.

• Sen sijaan limsojen suurkuluttajille makeutusaineita sisältävät juomat ovat terveydelle edullisempi vaihtoehto kuin sokeria sisältävät.

USKON TIETEEN VOIMAAN

HEINONEN TOTEAA, että ruoka erityisesti tuntuu olevan aihe, jossa kenen tahansa mielipide rinnastetaan asiantuntijan tietoon. Hyvinvointi on henkilökohtaista ja jos jokin ruokavalio tuo hyvää oloa, se koetaan oikeaksi. Koettu henkilökohtainen hyvinvointi ei kuitenkaan ole perusteltavissa laajemmalle joukolle ilman tieteellistä näyttöä.

• Asiantuntijoihin kohdistuvaa epäluuloa minun on vaikea ymmärtää. Erityisesti silloin, kun on kyse ruuan turvallisuudesta. Termit ”luonnollinen, aito ja puhdas” eivät takaa ruuan turvallisuutta.

Kaikesta huolimatta Heinonen uskoo tieteen voimaan. Tieteen pitää kuitenkin tulla kuulluksi samoilla foorumeilla, joissa levitetään valheita, tarinoita ja pelkoja. Mikä tekee ruuasta hyvää ja turvallista? - Hyvä ruoka maistuu. Terveellinen ruoka on ravitsemussuositusten mukaista. Hygieniaosaaminen ja elintarvikevalvonta mahdollistavat ruuan turvallisuuden.

katso Marina Heinosen Luento Skepsikselle 2012: youtube.com/watch?v=mxgth0-sc_k

luentoon Perustuva Artikkeli Skeptikko-lehdessä: skepsis.fi/lehti/2013/skeptikko-2013-1_lisaaineet_ ruoassa-turha_huolenaihe.pdf

Sokrates-palkinnot kautta aikain

1995 Karjaan lukion rehtori Sini Hirsikangas-Huttunen: Monivuotisesta tuloksellisesta työstä nuorisokasvatuksen parissa.

1996 Tähtitieteellinen yhdistys Ursa: 75 vuotta jatkuneesta tieteen popularisoinnista ja harrastustoiminnan edistämisestä.

1997 Radiomafia: Rationaalista ajattelua herättävästä ohjelmapolitiikasta.

1998 Toimittaja Kimmo Pietiläinen: Ansiokkaasta työstä suomentajana ja kirjankustantajana tieteellisen maailmankuvan levittämisestä.

1999 Yliopisto-lehti: Poikkeuksellisen ansiokkaan tieteestä tiedottamisen johdosta.

2001 Luku-Suomi -hanke: Koululaisten luku- ja kirjoitustaidon edistämiseen pyrkivästä toiminnasta.

2003 Tiedekeskus Heureka: Poikkeuksellisen ansiokkaasta tieteellisen tiedon ja maailmankuvan levittämisestä yleiseen tietoisuuteen.

2004 Helsingin Sanomain Tiede- ja luonto -sivujen toimitus: Tasapainoisesta ja asiallisesta tiedeuutisoinnista. 2005 Suomen Mielenterveysseura: Tiedotus- ja valistustyöstä sekä uskomushoitoihin kohdistuneesta kritiikistä. 2006 VTM Jan Rydman: Lukuisista kirjoituksista, joissa on arvostellut tieteen nimissä esitettyjä pseudotieteellisiä käsityksiä ja puolustanut rationaalista ajattelua. 2007 Dosentti Marjaana Lindeman ja hänen tutkimusryhmänsä: Kriittisen ajattelun leviämisen edistämisestä. 2008 Toimittaja Kirsi Virtanen: Rationaalisen ajattelun edistämisestä radio-ohjelmissaan.

2009 Akatemiaprofessori Kari Enqvist: Ansiokkaasta tieteellisen tiedon popularisoinnista ja tieteellisen maailmankuvan yleiseen tietoisuuteen leviämisen edistämisestä. 2010 Tähtitieteen professori Esko Valtaoja: Ansiokkaasta tieteellisen maailmankuvan levittämisestä.

2011 Ylen Galaxi-ohjelma: Koululaisille suunnatun Avaruuslaboratorio Aivokeskus -ohjelmaosion esittämisestä televisiossa.

2013 Helsingin yliopiston tiedeviestinnän opintokokonaisuus: Sellaisen koulutuksen järjestämisestä, joka kaventaa tutkimuksen ja muun yhteiskunnan välistä rajaa ja sen varmistamisesta, että tutkijat osaavat viestiä tieteestä ja sen tuloksista kansantajuisesti.

2014 Luonnontieteellinen museo: Ekologiaa ja evoluutiota koskevan tiedon elämyksellisestä välittämisestä aina uusille suomalaissukupolville.

2015 Tiede-lehti: 35-vuotiaalle julkaisulle mm. siitä, että se on pystynyt erinomaisesti nostamaan esille tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat tiedemaailman havainnot jokaiselle ymmärrettävässä muodossa.

2016 Kognitiotieteen dosentti Minna Huotilainen: Aivotutkimuksen tulosten aktiivisesta esittelemisestä julkisuudessa ja tieteen äänen tuomisesta sosiaaliseen mediaan. 2017 Suomen kirjastoseura ja kaikki suomalaiset kirjastot: Yleissivistyksen, lukutaidon ja tiedon tasa-arvoisen saatavuuden puolesta tehdystä työstä.

2018 Kasvinjalostuksen dosentti Jussi Tammisola: Ruuantuotantoon liittyvien virheellisten käsitysten oikomisesta ja valistustyöstä.