Sähköauto – Toimintamatka ja hiilijalanjälki

”Sähköauto on käytännössä

kiistaton ekoteko. Vielä parempi

on liikkumisen vähentäminen

ylipäätään.”

Tämä artikkeli on jatkoa Skeptikon edellisen numeron juttuun, jossa käsiteltiin sähköauton akun käyttöikää.

”LUVATTU” JA TODELLINEN TOIMINTAMATKA

POPULAARIMEDIASSA VIITATAAN usein sähköauton lu- vattuun toimintamatkaan ja verrataan sitä vaikkapa toimittajan koeajolla saavuttamaan toimintamatkaan. Luvatulla toimintamatkalla tarkoitetaan standardoidun NEDC- tai WLTP-testisyklin mukaan valmistajan ilmoittamaa toimintamatkaa. Kyseessä ei ole valmistajan lupaus vaan tarkkaan määritellyn testin mukainen toimintamatka. Jo yleistä tietoa on, että myyntiesitteeseen painettu polttomoottoriauton polttoaineenkulutus ei ole ”lupaus” vaan arvo, joka voidaan varovaisella ajotavalla saavuttaa hyvissä olosuhteissa – käytännössä auto kuin auto kuluttaa normaaliajossa enemmän. Kukaan ei onneksi puhukaan luvatusta polttoaineenkulutuksesta, mutta luvattu toimintamatka kummittelee usein artikkeleissa.

Vanhempi NEDC-testisykli mallintaa käytännössä kaupunkiajoa, ja mukana on vain lyhyt maantieajopätkä. Käytännössä NEDC-syklin mukainen toimintamatka voidaan saavuttaa kesäsäällä ajamalla vakionopeudensäätimen kanssa 60 km/h suoralla tiellä. Tarkka todellinen kulutus riippuu olosuhteista, mutta hyvä nyrkkisääntö on, että toimintamatka moottoritiellä nopeusrajoituksen mukaan ajettaessa on puolet tai alle NEDC-toimintamatkasta. Esimerkiksi jos auton NEDCtoimintamatka on 200 km, autolla voi ajaa 120 km/h noin 100 km, eli esimerkiksi Espoon Leppävaarasta Salon ABC:lle.

200 kilometriä on tyypillinen reilun 20 kilowattitunnin akustolla varustetun, vuosikymmenen alkupuolen täyssähköauton NEDC-toimintamatka. Nykyään edullisimmissakin uusissa sähköautoissa on 40-60 kilowattitunnin ajoakku, jolla voi ajaa yhdellä latauksella olosuhteista riippuen noin 200-500 kilometrin matkan. Toimintamatka ei kasva lineaarisesti akkukoon kasvaessa, koska akun koon mukana kasvaa myös auton massa ja siten myös auton kulutus.

Käytännössä kaikissa vuonna 2018 ja myöhemmin myyntiin tulleissa autoissa toimintamatka on ilmoitettu WLTP-syklin mukaan. WLTP antaa realistisen toimintamatkan autolle kesä-, kevät- ja syyssäällä maantieajossa. Jos WLTP-toimintamatkaksi on ilmoitettu 400 kilometriä, tämän voi olettaa pääsevänsä yhdellä latauksella täydellä akullisella, jos matkalla ei ole moottoriteitä, ajaa rajoitusten mukaan eikä ohittele. Esimerkiksi helsinkiläisen käytännön toimintasädettä syö nimenomaan reipas moottoritiekulutus: lähtipä Helsingistä pohjoiseen, itään tai länteen, käytössä on toista sataa kilometriä moottoritietä. Mikään ei tietenkään kiellä ajamasta moottoritiellä vain satasta, mutta jos autoja verrataan yksi yhteen, on rehellistä olettaa että kaikilla ajetaan niin lujaa kuin laki sallii.

Se, onko 300 tai 400 kilometriä liian vähän toimintamatkaksi, on tietenkin täysin yksilöllistä. Kesät talvet suuntaansa 300-400 kilometrin keikkareissuja tekevä myyntitykki tai rakennusalan keikkatyöläinen ei voi laskea vielä elämäänsä täyssähköauton varaan. Tarkkaa dataa siitä, kuinka suurella osalla henkilöautoista ei ajeta lähes koskaan yli 300-400 kilometrin päivittäisiä ajosuoritteita, ei ole Suomessa olemassa eikä sellaisen kerääminen onnistuisikaan kuin Stasi-henkisellä satelliittiseurannalla. Suomessa toteutetaan säännöllisesti henkilöliikennetutkimus, jossa seurataan eri pituisten matkojen määrää, mutta siitä, miten nämä matkat jakautuvat eri käyttäjille, voidaan esittää vain valistuneita arvailuja.

Jos 500 kilometrin sukulointireissu tehdään vain kerran vuodessa, 20-30 minuutin lataustauon puolimatkassa sietää kyllä kahvitellen tai lounastaen. Tauon tarkka pituus riippuu autosta, matkan varren latausmahdollisuukista ja olosuhteista. Esimerkiksi muhkeasta 95 kilowattitunnin akustosta huolimatta Audi e-tronilla (Mukka ym, 2019) jo 400 kilometrin matka vaati 50 minuutin lataustauon, koska alkumatka oli moottoritietä, pikalaturi kykeni vain 50 kilowatin tehoon ja korkea ja 2,5 tonnin painoinen auto kuluttaa energiaa etenkin moottoritieajossa hulppeasti. 150 kilowatin laturilla – joita Suomessa on vasta yksi kappale Lohjalla – tauko kutistuisi 16 minuuttiin, jota voidaan pitää jo kohtuullisena paussina tavalliselle ihmiselle 400 kilometrin matkalla. Nämä laturit ovat kalliita ja vaativat myös järeän sähköliittymän, joka maksaa sekin.

Sähköautoilun kannattajat vetoavat joskus siihen, että henkilöautoilla ajetaan keskimäärin vain 40-50 kilomet- 1 riä päivässä , joten lyhyet toimintamatkat eivät ole ongelma. Keskiarvoon vetoaminen ei kuitenkaan tässä toimi, koska ajosuorite voi hyvin jakautua esimerkiksi 20 kilometrin päivittäiseen työmatkaan ja kerran tai pari kuussa