”97 prosenttia tiedemiehistä...”

ILMASTOVÄITTEISTÄ LAAJIMMIN LEVINNYT on, että ilmastotiedemiesten kesken vallitsee konsensus, yksimielisyys. Kun puhutaan tieteestä, ei tuloksia koskaan saada huutoäänestyksillä, joten painoa ei pitäisi laittaa jonkun mielipiteen yleisyydelle. Mielipiteitä on kuitenkin tässä asiassa paljon tutkittu.

Keskeisimmät ilmastojärjestöt, hyvinkin 97 % järjestöistä, sanoo tukevansa tätä ns. konsensusta, tosin usein jäseniensä vastalauseista huolimatta. Rahoituksen saannilla voi olla yhteyttä asiaan. Järjestöt saattavat istua myös kahdella tuolilla, kuten Kiinassa, missä tiedeyhteisön edustaja Xi Zshenhua on todennut, että maan tiedeyhteisö suhtautuu ilmastonmuutokseen avoimin mielin, eli pitäen mahdollisena ilmastonmuutoksen aiheuttajana myös aurinkoa ja luonnon syklisyyttä.

Parhaiten tunnettu on John Cookin toteuttama tutkimus (1), jota on paljon siteerattu… väärin. Cookin tutkimus on toteutettu kaksi kertaa, vuosina 2013 ja 2016. Parhaiten se tulee esiin skepticalscience-sivuston kautta, joka on Cookin viiteryhmän oma sivusto ja joka ei anna tutkimuksen merkityksestä ja luotettavuudesta oikeaa kuvaa. Muitakin tutkimuksia aiheesta on tehty.

Cookin tutkimusta on syytetty tulosten manipuloinnista sekä datan luovasta käsittelystä. Ainakin neljä tutkijaa (mm. Dr. Richard Tol) on huomauttanut, että heidän tutkimustuloksensa eivät ole konsensuksen mukaisia, vaikka ne on sellaisiksi niputettu. Dr. Tol arvostelee (2) Cookia muutenkin epätieteellisestä tutkimusotteesta. Cookin tutkimuksen toimijat ovat muka itsenäisiä, mutta ovat tosiasiassa samaa viiteryhmää ja ovat olleet tiiviisti yhteydessä toisiinsa suunnitellessaan kysymyksiä ja vastausten tulkinnassa. Otoksen kokoa ei ilmoiteta jne.

Nuo 97 % ovat itse asiassa vastanneet myönteisesti kysymykseen, onko ilmastonmuutos todellinen. Siinä ei puututa sen voimakkuuteen eikä varsinkaan siihen, onko se ihmisen aiheuttama. Ihmisen merkitystä asiantuntijoiksi ilmoittautuneista pitää 67 % suurena tai melko suurena. Tutkimuksissa, joissa on ainoastaan aitoja asiantuntijoita, kuten meteorologeja tai ilmastotieteilijöitä, on saatu tätä pienempiä prosenttilukuja, kuten Stenhousen ja Maibachin vastaavissa tutkimuksissa.

Cookin tutkimusta on arvostellut Brandon Schollenbergin kirja ”The Climate Wars: How the Consensus is Enforced”. Myös Peter Doran ja Maggie Kendall Zimmermann ovat arvostelleet tapaa, millä Cookin tutkimuksessa on dataa käsitelty.

Yksi lähestymistapa aiheeseen on Dr. Tim Ballin kirja ”The Deliberate Corruption of Climate Science”.

Hän väittää, ettei juuri kukaan ole edes lukenut IPCC:n raporttia, eivät edes ne tutkijat, jotka ovat siihen kirjoittaneet. Ball väittää, etteivät päättäjät ole lukeneet edes lyhyttä kooste-osaa joka on heille tarkoitettu. Surullisena Ball pitää sitä, että vain harva lukee ”Tieteellinen perusta ilmastofysiikalle” -osaa, jossa harjaantumatonkin silmä havaitsee paljon arvosteltavaa. Ball pitää naiivina, etteivät ihmiset ja varsinkaan muut tiedemiehet voi uskoa, etteivät tiedemiehet väärentäisi, harhaanjohtaisi, salaisi tai antaisi tahallaan väärää kuvaa ilmastosta.

Vuoden 2017 ilmastotutkimuksesta löytyy 485 tutkimusta, jotka eivät tue ns. konsensusta. Luku perustuu Kenneth Richardsin vertailuun uusista ilmastotutkimuksista (3). Tunnetuin toisinajattelija lienee MIT:n ilmastoprofessori Richard Lindzen, joka on tehnyt urallaan yli 200 ilmastotutkimusta. Entinen Greenpeacen johtaja, tohtori Patrick Moore on tunnettu denialisti. Astronautti, kuussa käynyt geologian tohtori Harrison Schmitt pitää ihmisen osuutta ilmastonmuutoksessa suurena arviointivirheenä. Ja näitä toisinajattelevia tiedemiehiä on tuhansia, heistä on listauksiakin Wikissä. Suomalaisista denialisteista eniten äänessä on viime aikoina ollut lääkintöneuvos Mikko Paunio.

97 % amerikkalaisista on kaskun mukaan sitä mieltä, että ilmastonmuutos ei ole tärkeiden asioiden joukossa, kun pohditaan, miten tehdä maailma paremmaksi paikaksi. Mutta tämä koskee vain tavallisia amerikkalaisia, ei välttämättä tiedemiehiä. Ero lienee siinä, että tavalliset amerikkalaiset maksaisivat lystin, kun taas ilmastotiedemiesten ammatti riippuu ilmastohuolen pysymisestä ajankohtaisena.

Michael Crichton, lääketieteen tohtori ja tunnettu kirjailija, pitää hyvin epätoivottavana ilmiönä konsensusta tieteessä. Tiede edistyy vain vastakkainasettelun kautta. Ns. konsensus antaa vapaan vallan roistoille (Crichtonin mukaan), kun väittelyn sijasta voidaan vain viitata siihen, että asia on jo sovittu.

Konsensus sopii kenties politiikkaan, mutta tieteessä kysymys konsensuksesta ei ole relevantti. Ainoa, millä on merkitystä, on se, mitä tutkimukset kertovat meille. Suurimmat tieteen edistysaskelet ovat tapahtuneet vallitsevaa konsensusta vastaan.

1. John Cook: Consensus on consensus – final. 2) Richard Tol: Comment on Quantifying the consensus on antrophogenic global warming in the scientific literature. 3) Kenneth Richards, Indianan yliopisto, netissä notrickszone. com