Käyttäytymistä ei voi ennustaa

HELSINGIN YLIOPISTON psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen luennoi Skepsikselle maaliskuussa persoonallisuudesta ja sen tutkimisesta. Helmikuussa Suomen Kulttuurihaston suurpalkinnon 30 000 euroa saanut Keltikangas-Järvinen veti Tieteiden talon suuren salin seinänvieruksia ja lattiakäytäviä myöten täyteen.

Keltikangas-Järvinen kertoi mm. persoonallisuuden kerroksista, joista yksi on temperamentti. Se on pitkälti synnynnäinen, osittain perinnöllinen, ihmisen persoonallisuuden biologinen pohja. Temperamentti tuli mukaan persoonallisuuden selittäjäksi vasta 1990-luvulla, jolloin geenilöydökset osoittivat, ettei genetiikkaa ja evoluutiota voi enää ohittaa silloin, kun puhutaan persoonallisuudesta.

Temperamenttipiirteet tarkoittavat eroja synnynnäisessä fysiologiassa tai aivojen välittäjäaineiden – serotoniini, dopamiini, katekoliamiini – aktiivisuudessa. Nämä erot näkyvät perustavaa laatua olevassa reaktiivisuudessa, jota kutsutaan temperamentiksi.

Aikuisilla temperamenttia ja persoonallisuutta on vaikea erottaa toisistaan – ne ovat kietoutuneena toisiinsa. Pienellä vauvalla temperamantti on näkyvissä selkeästi – persoonallisuutta hänellä ei vielä ole, kun taas aikuisen ihmisen ei oikeastaan ole sallittua näyttää temperamenttiaan. Voidaan sanoa, että kasvatuksen tarkoitus on karsia ääritemperamenttipiirteet niin, että voimme tulla toimeen keskenämme.

Persoonallisuus kasvaa temperamentista oppimisen ja kokemusten kautta, kulttuurin muokkaamana. Se, millainen temperamentti vauvalla on, vaikuttaa siihen, miten häneen suhtaudutaan ja millainen vuorovaikutus vanhempien kanssa syntyy. Sen seurauksena kehittyy persoonallisuus.

Temperamentti ja persoonallisuus näkyvät ihmisen käyttäytymisessä. Käyttäytymiseen kuuluu mm. ihmisen tietoiset ratkaisut. Hukassa olemme Keltikangas-Järvisen mukaan siinä, ettemme tajua kuinka äärimmäisen vähän persoonallisuus ennustaa käyttäytymistä. Ihmisen persoonallisuus ja temperamentti pystyvät selittämään hänen käyttäytymistään jälkeen päin, mutta kun pitää ennustaa, kuinka hän tulee toimimaan esimerkiksi määrätyssä tehtävässä työpaikalla, ennustearvo kuuluu luokkaan ”huuhaa”.

Tämä johtuu ihmisen ”sisäisestä autonomiasta”. Se mahdollistaa, että ihminen tekee koko ajan ratkaisuja kokemustensa, muistojensa ja kognitiivisen harkintansa perusteella. Emme pysty ennustamaan, mitä asioita kukin kussakin tilanteessa ottaa käyttöön kokemusvarastostaan, eli mikä on lopulta hänen ratkaisunsa. Siksi persoonallisuustestien ennustearvo ihmisten käyttäytymiseen on luokkaa nolla.

katso Skepsiksen Luennot: youtube.com/user/skepsisfinland