Tiedettä, tietoa ja mielipiteitä

TIINA RAEVAARA KIRJOITTAA HYVIN ja tärkeästä asiasta (Skeptikko 4/2018, s. 8): ”tietokirja” on todella väärin käytetty ja ymmärretty termi. Ongelma ei ole uusi ja se on löydettävissä monesta muustakin yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Esimerkiksi kirjastojen käyttämä luokitusjärjestelmä, jonka ajatuksena on kattaa ”kaikki mistä on olemassa kirjoja”, erottaa kyllä kaunokirjallisuuden yhdeksi luokaksi, mutta ryhmittelee kaiken muun näennäisen neutraalisti yhdeksään suurryhmään, joista ryhmä 1 kattaa filosofian, psykologian ja rajatiedon (ei lainausmerkeissä, termiä käytetään tosissaan), mutta ei uskontoja, joille on annettu ikioma ”tiedon” pääryhmä 2.

Olen turhaan kritisoinut tätä epäjohdonmukaisuutta ja ”epätieteellisyyttä” vuosikausia, mutta asia ei tunnu huolestuttavan ketään muuta.

Olen itse ajatellut, että yleismarkkinoille kirjoittava voi tuottaa fiktion ulkopuolella lähinnä kolmentasoista tekstiä: tiedettä, tietoa ja mielipiteitä. En osaa ihan tarkkoja rajoja paaluttaa, mutta iso osa ns. tietokirjalllisuudesta kuuluu epäilemättä ryhmään ”tieto”, pieni vähemmistö ryhmään ”tiede” ja vähän isompi ryhmään ”mielipide”. Hyvin merkittävä osa kirjastojen ”tietokirjallisuudesta” ei edusta juuri muuta kuin kirjoittajan mielipiteitä.

Ongelmana ei ole, että kirjoitetaan ja julkaistaan mielipiteitä. Ongelmana on, että mielipiteet naamioidaan tiedoksi, joskus jopa tieteeksi. Maallikko ei naamiointia välttämättä huomaa, aina ei ammattilainenkaan. Jos kirjoittajat ja kustantajat olisivat ehdottoman rehellisiä ja itsekriittisiä, ongelmaa ei syntyisi ja esimerkiksi kirjastossa voitaisiin asiantuntevat tietokirjat erottaa mielipidekirjoituksista.

Olen joskus miettinyt asiaa myös Suomen tietokirjailijat ry:n näkökulmasta, vaan en ole jaksanut ruveta asiaa ajamaan. Todellisuudessa järjestön nimenä pitäisi olla ”tiede-, tieto- ja mielipidekirjoittajat”, joka vastaisi paljon paremmin niitten julkaisujen kirjoa, joille vuosittain myönnetään rahallista tukea. Nyt saa moni mielipidekirjoittaja ansaitsematonta statusta ”tietokirjailijana” eli liihottelee muiden siivellä.

Myös ilmaisun jälkimmäiseen osaan on syytä suhtautua kriittisesti. Käytän itsestäni nimitystä ”tietokirjoittaja”, jolla haluan korostaa, etten operoi fiktion puolella, mutta en myöskään ole ammattikirjailija. Joudun kyllä myöntämään, ettei ihan kaikki kirjoittamani ole varsinaisesti tietoa, vaan usein pelkästään mielipiteitä. Oikeasti olen siis ”mielipide- ja tietokirjoittaja”. Epäkäytännöllistä, mutta rehellisempää kuin esiintyä Suomen tietokirjailijat ry:n jäsenenä ja tehdä bisnestä huuhaalla.

Työnnä Lusikkasi Soppaan. Kiihkeää Mielipiteenvaihtoa Joka Siunatun Päivä:

keskustelu.skepsis.fi