Jose Ahonen on taikuri ja työvalmentaja, jolla on mainostoimistotausta – hänellä on siis aavistus siitä, kuinka ihmisiä ”koijataan”. Skepsiksen yleisötilaisuudessa Tieteiden talolla joulukuussa hän paljasti mm. äärimmäisen tehokkaan ja todellisen taikasanan.

Myös Skepsiksen Tampereen alueyhteyshenkilönä toimiva Jose Ahonen kertoi Helsingissä olevansa taikuri, joka ei tee silmänkääntötemppuja eikä kadottele esineitä. Tämän jälkeen hän kadotti kämmenestään kolikon.

• Minua kiinnostaa enemmän ihmismieli ja sen ohjaaminen vikaan – misdirection. Taikuuteni perustuu paljon psykologiaan ja vähän suggestioon sekä ihmistuntemukseen.

Ahosen mukaan taikuudessa hyödynnetään sitä, että ihminen rakentaa mieleensä malleja, jotka helpottavat elämää. Olemme oppineet, että A+B=C. Kun mallin rikkoo, voi tuottaa taikuutta.

Samaa metodia käytti yhdysvaltalainen lääkäri ja psykiatri Milton Erickson, joka kehitti 70-luvulla ns. kättelyinduktion. Kun potilas tuli klinikalle ja kätteli häntä, Erickson keskeytti yllättäen kättelyn ja johti ihmisen samantien transsiin. Tämä oli mahdollista, koska kätellessä ihminen toteuttaa jo lapsena oppimaansa kaavaa ”nyt ojennetaan käsi, nyt sanotaan oma nimi…”. Kun kättely keskeytetään, kaava katkeaa ja aivot lyövät tyhjää. Kun samalla annetaan suggestio, aivoilla on taipumus noudattaa sitä.

• Itse olen hypnoosia kohtaan skeptinen. En usko transsitilaan, vaan kyse on jostakin muusta. Hypnoosi kuitenkin toimii.

VEDÄTE

Ahonen epäili, että Erickson pyörisi haudassaan, jos saisi tietää, että nykyään hänen oppejaan pyörittää NLP:n John Grinderin kehittänyt Richard Bandler – karismaattinen henkilö, joka osaa puhua niin hyvin, että on keplotellut itsensä pois murhasyyttestäkin.

Ahosen mukaan NLP:n pohjalla on kelpoja tekniikoita. Silmänliikkeet saattavat tietyin varauksin paljastaa, millaisia asioita ihminen ajattelee. Pahin ongelma on, että NLP on tänään valtava bisnes, pyramidihuijaus oikeastaan.

Kuinka Saada Vastaus ”kyllä”

Jose Ahonen teki korttitempun. Tai oikeastaan sen teki yleisön joukosta poimittu vapaaehtoi-

TÄÄN!

nen Skepsiksen hallituksen jäsen, Ahosen ohjeiden mukaan. Hän näytti Ahoselle auki levitettyä korttipakkaa. Hän käski Ahosen ajatella yhtä näkemäänsä korttia. Hän sekoitti korttipakan ja jakoi sen kahteen osaan. Hän valitsi pinkoista toisen. Hän jakoi valitun pinkan vielä kahteen osaan. Taas hän valitsi pinkoista toisen. Lopuksi vapaaehtoinen levitti jäljelle jääneet kortit pöydälle kuvapuoli alaspäin. Hän valitsi korteista yhden. Ahonen kertoi, että hänen ajattelemansa kortti oli ristiseiska. Vapaaehtoinen käänsi kortin. Se oli ristiseiska.

Ahonen totesi, että temppu ei aina onnistu, koska kyse on psykologiasta. Hän väitti suggeroineensa vapaaehtoisen valitsemaan aina sen pinkan, jonka hän halusi – ja lopulta oikean kortin. Tämän hän teki siten, että samalla kun kehotti vapaaehtoista valitsemaan toisen pinkoista, hän osoitti pinkkaa, jonka halusi vapaaehtoisen valitsevan.

• Tämä toimii yhdeksän kertaa kymmenestä. Jos pöydällä on viisi pakkaa ja osoitan puolihuolimattomasti jotakin niistä ja käsken valitsemaan yhden, niin ihminen on taipuvainen valitsemaan juuri sen pakan, mitä olen osoittanut, varsinkin jos aikaa on vähän ja hän esiintyy painetilassa yleisön edessä.

Suggestioiota voidaan esittää verbaalisesti ja nonverbaalisesti. Ahonen kertoi, että on olemassa lukemattomia nonverbaalisia singaaleja, joilla voidaan viestiä ihmiselle jotakin. Esimerkiksi jos haluaa että henkilö vastaa kysymykseen ”kyllä”, kannattaa nyökytellä hyväksyvästi samaan aikaan, kun tekee kysymyksen. Silloin ihminen on taipuvainen vastaamaan myöntyvästi.

• Tällaiset temput eivät siis toimi aina, mutta niissä käännetään todennäköisyyksiä itsensä puolelle. Juuri sitä minä teen kaiken aikaa: pyrin kasaamaan sekä nonverbaalisia että verbaalisia suggestioita, esimerkiksi painottamalla sanoja, jotta saan ihmisen tekemään sen ratkaisun, jonka haluan.

Paljastus

Taikasanoja on monenlaisia, kuten hokkuspokkus ja abracadabra. Jose Ahonen paljasti erään äärimmäisen tehokkaan ja todellisen taikasanan: KOSKA.

Hän kertoi sosiaalipsykologi Ellen Langerin järjestämästä kokeesta. Se tapahtui toimistokompleksissa, jossa oli aina pitkä jono kopiokoneelle. Ensimmäisessä vaiheessa kokeeseen osallistuja etuili jonon ohitse ja kysyi, voiko hän ottaa 50 kopiota. Noin 45 prosenttia ihmisistä suostui etuiluun. Toisessa vaiheessa osallistuja etuili jonon ohitse ja kysyi, voiko hän ottaa 50 kopiota, koska esimies käski. Nyt 94 prosenttia ihmisistä suostui etuiluun.

Tulos kuulostaa loogiselta, koska esimies oli käskenyt henkilön etuilla. Kokeessa huomattiin kuitenkin, että on ihan sama, mitä tämän koska-sanan jälkeen sanottiin. 94 prosenttia ihmisistä hyväksyi edelleen etuilun, vaikka selitys olisi kuulunut: ”Voinko ottaa 50 kopiota, koska minun pitää ottaa 50 kopiota?”

• En tiedä, mistä on kysymys, mutta olen huomannut, että taikuus on hyvä keino testailla näitä asioita, jotka jostain syystä näyttävät toimivan.

Jose Ahonen Ei Tee Silmänkääntötemppuja, Mutta Ainakin Yksi Kädenvääntötemppu Repertuaarista Löytyi.

Valehtelija

Ahonen kertoi, että lottonumeroita on mahdoton ennustaa. Brittiläinen tv-mentalisti ja taikuri Derren Brown tosin ennusti jonkin aikaa sitten oikeat lottonumerot suorassa tv-lähetyksessä – noin 20 sekuntia virallisen arvonnan jälkeen.

• En sanoisi tuota ennustamiseksi vaan pikemminkin tulosten pikauusinnaksi.

Ihmisiä sen sijaan on Ahosen mukaan mahdollista ennustaa jossain määrin; heidän käyttäytymistään ja valintojaan. Hän kehotti yleisöä huutamaan yksittäisiä numeroita ja kun oli saanut niitä kuusi kappaletta, hän pyysi erään vapaaehtoisen taskussa koko luennon ajan olleen kirjekuoren itselleen. Kuoren sisältä löytyi lappu, jossa olivat juuri nuo samat yleisön lausumat numerot.

Ahonen esitti myös, kuinka voi havaita valheen. Yleinen harhaluulo on, että valehteleva ihminen välttelee katsetta, pälyilee. Asia on juuri päinvastoin.

• Kun ihminen valehtelee, hän katsoo suoraan silmiin.

Valheen tunnistaa myös, kun tutustuu ihmiseen, kalibroi pohjatilan, missä hän kaiken aikaa on, seuraa ihmistä, hänen hengitystään, puhettaan: äänenpainoa, äänenkorkeutta, puhenopeutta. Ääni on tutkimusten mukaan paras indikaattori valheen paljastamiseen; parhaat tulokset on saatu vain kuuntelemalla puhujaa. Visuaaliset seikat vain sekoittavat asioita.

Ahonen pyysi salin eteen Skepsiksen rahastonhoitajan ja Skeptikon päätoimittajan. Toisen tuli valehdella ja toisen puhua totta. Ensin Ahonen kysyi kummaltakin, mitä kirjaa he ovat lukeneet viimeksi. Sen jälkeen hän kysyi rahastonhoitajalta tämän äidin tyttönimeä ja päätoimittajalta tämän viimeksi katsomaansa elokuvaa. Näiden kolmen kysymyksen avulla Ahonen selvitti, että rahastonhoitaja valehtelee ja päätoimittaja puhuu totta. Miten tämä tapahtui? - Totuuden puhuja miettii usein vastaustaan, kun taas valehtelija yrittää sanoa sen mahdollisimman suoraan. Kun ihminen puhuu totta, hän voi olla hyvinkin epäröiväinen.

Jose Ahonen Suggeroi Jussi K. Niemelän Suggeroiko? ”taikurin Työ On Valehdella. Tekniikoissa Saatoin Välillä Huijata Teitä”,

Valitsemaan Juuri Sen Kortin, Jonka Taikuri Halusi. Vai Jotkin Kertomani Asiat Pitävät Paikkansa, Mutta Temppujen Ahonen Kertoi.

Virheet Unohtuvat

Taikureiden keskuudessa käydään tietyissä piireissä kiivasta väittelyä siitä, saako itseään mainostaa yliluonnollisia kykyjä omaavana henkilönä. Osa taikureista on sitä mieltä, että koska kyse on viihteestä, niin tällainen mainostus on sallittua. Suurin osa on sitä mieltä, että näin ei saa tehdä.

• Yhdysvalloissa on kaupan metodeja, miten toimia selvänäkijänä ja viedä rahaa ihmisiltä.

Ahonen olettaa, että jotkut selvänäkijät uskovat kykyihinsä, vaikka ovat luultavasti vain hyviä ihmistuntijoita ja omaavat hyvän psykologisen silmän. Toiset taas ovat huijareita. Työssä ei tarvitse olla edes kovin kaksinen, kun homma näyttää toimivan.

Tyypillinen tapa on kertoa asiakkaalle, että hän on sosiaalinen ihminen, nauttii ihmisten seurasta ja on joskus juhlissa jopa porukan hengen ylläpitäjä – toisaalta hän on myös erakko, joka tykkää olla yksin; on myös päiviä, jolloin hän ei halua nähdä ketään. Tällainen tuplatotuus osuu aina. Asiakas poimii totuuden, joka on häntä lähimpänä, ja muistaa sen. Virheet unohtuvat.

Cold reading, kylmiltään lukeminen, on opittavissa oleva taito. Kyseessä on sarja tekniikoita: kehonkieltä, johdattelua, tiedon kalastelua ja harhautuksia. Ihmiset kertovat asioistaan huomaamatta todella paljon, eivätkä jälkeenpäin muista kertomaansa. Tunnin päästä selvänäkijä voi kertoa samat asiat omina löytöinään, ja asiakas vain ihmettelee hänen osumiaan.

Hot reading on silkkaa huijausta, tietojen onkimisesta etukäteen.

• Minä en sanoisi selvänäkijän asiakkaalle, että homma on huijausta ja tämä on tyhmä. Silloin hän ei varmasti usko minua.

Ahonen ohjaisi keskustelua siihen suuntaan, että kertoisi, minkälaisia tekniikoita selvänäkijöillä on ja mistä todellisuudessa saattaa olla kyse.

• Me skeptikot lauomme joskus kovin herkästi totuuksia. Se on tietysti meille helppoa, koska olemme suurimman osan ajasta oikeassa.

Risto K. Järvinen