Puheenjohtajan palsta: Mistä woke-ilmiössä on kyse?
Nykykeskustelun yhteydessä termillä woke tarkoitetaan laajahkoa kokoelmaa erilaisia sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä ajatusmalleja, tosiasiaväitteitä ja uskomuksia. Useimmiten nämä liittyvät tavalla tai toisella sukupuoleen, ihonväriin, seksuaalisuuteen tai valta-asetelmiin.
Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden tapaan myös suomalaiset ovat viime vuosikymmenen aikana huomanneet jyrkältä kuulostavien woke-asenteiden yleistymisen erinäisten kohujen ja arkielämän kohtaamisten kautta. Se, mikä on trendikästä USA:ssa, näkyy muutamien vuosien sisällä monesti myös Suomessa, olivat ajatukset suuren yleisön mielestä kuinka kummallisia tahansa.
Itse olen seurannut uutta woke-liikehdintää suhteellisen kauan. Muistan kuinka yli kymmenen vuotta sitten eräs intersektionaalinen feministi argumentoi minulle tuntikausia, että Suomessa tummaihoisen ihmisen kuuluisi saada täsmälleen samasta rikoksesta vähäisempi tuomio kuin valkoihoisen. Näitä ajatuksia kuuli silloin harvemmin kuin nykyään, mutta niiden nopea yleistyminen oli havaittavissa varsinkin tietyissä opiskelijapiireissä.
Olen edelleen täysin eri mieltä tämän tyylisistä näkemyksistä. Mielestäni ihonvärillä ei tulisi olla vaikutusta rikostuomioon millään tavalla, ja ihmisiä tulisi muutenkin kohdella ensisijaisesti yksilöinä, eikä ihonvärin, sukupuolen tai vaikkapa seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Woke-ajattelussa näihin piirteisiin halutaan sen sijaan keskittyä entistä enemmän ja mitä moninaisimmilla tavoilla. Julkisessa keskustelussa olemme kuulleet, miksi kaikille ihmisille ei olekaan sopivaa käyttää rastoja, pikkulettejä tai isoja hula hoop -tyylisiä korvarenkaita normaalissa arjessaan. Perusteluksi on annettu, että rastalettien käyttäminen on ollut se, minkä takia monet ovat kohdanneet elämässään syrjintää tai rasismia, mutta valkoihoisena sen voi tehdä ilman minkäänlaisia seurauksia, jolloin siitä tulee paheksuttavaa kulttuurista omimista.
Mikroaggressioksi (eli rasismin osa-alueeksi) taas voidaan laskea täysin asiallisesti ja positiivisilla tarkoitusperillä esitetty kysymys ”mistä olet kotoisin?”. Kysyjän intentio jää tässä ajatusmaailmassa taka-alalle.
Nyt näiden asenteiden esiintyvyyttä on pyritty mittaamaan tieteellisesti Suomessa.
Suomalainen tutkimus kartoitti woke-asenteita
Psykologian tohtori Oskari Lahtisen tekemät kaksi tutkimusta woke-asenteista julkaistiin yhtenä vertaisarvioituna tutkimusartikkelina maaliskuussa 2024. Lahtinen on poliittiselta kannaltaan vihreä ja pääosan tutkijan työstään hän on tehnyt mindfulness-tutkimuksen parissa.
Tuoreessa tutkimuksessa Lahtinen loi ja validoi uuden mittarin, jolla mitataan henkilöiden ”kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” asenteita (ts. woke-asenteita). Tutkimuksissa kartoitettiin mm. Turun yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden (n = 848) sekä Helsingin Sanomien lukijoiden (n = 5030) woke-asenteita.
Käsiteltyjen asenteiden suhteellinen jyrkkyys on johtanut siihen, että termi woke on saanut aikaisempaa negatiivisemman maineen. Lahtinen pyrkii kuitenkin käyttämään termiä neutraalilla tavalla.
Tutkimuksessa taustoitetaan viime aikoina yleistyneiden woke-asenteiden kokonaisuutta ja teoriaperinteitä viittaamalla mm. intersektionaaliseen feminismiin, antirasismiin, kriittiseen rotuteoriaan, queer-teoriaan, postkolonialistiseen teoriaan ja muihin vastaaviin.
Woke-asenteita kartoittava aineisto on tutkimuksessa koottu lähtökohtaisesti edellä mainittujen aatesuuntausten keskeisistä teeseistä, jotka ovat saaneet suosiota nykykulttuurissa myös laajemmin. Saadut vastaukset korreloivat vahvasti sen kanssa, pitivätkö vastaajat itseään wokena vai ei.
Minkälaisia väittämiä annettiin arvioitavaksi?
Vastaajien tuli määritellä, kuinka samaa tai eri mieltä he olivat tutkimukseen valittujen näkemysten kanssa. Aineistoon valikoitui ensin 26 väittämää, ja lopullinen woke-mittari muodostettiin seitsemästä kohteesta. Alla muutama esimerkki, r-kirjaimella on merkitty väitteet, joiden asteikko on käännetty pisteitä laskettaessa:
Väittämä 1: Jos valkoihoisilla ihmisillä on keskimäärin korkeammat tulot kuin tummaihoisilla ihmisillä, se johtuu rasismista.
Väittämä 2: Korkeakoulujen kurssikirjallisuuden tulisi sisältää vähemmän valkoihoisia tai eurooppalaisia kirjailijoita.
Väittämä 3: Mikroaggressioihin (= verbaalinen viesti tai käytös, jonka voi tulkita viestivän negatiivisia asenteita vähemmistöryhmää kohtaan, riippumatta alkuperäisestä tarkoituksesta) tulee puuttua usein ja aktiivisesti.
Väittämä 5: Ihonväreistä ei tarvitse puhua nykyistä enempää. (r)
Väittämä 7: Etuoikeutetun ryhmän jäsen saa ottaa käyttöönsä vähemmän etuoikeutetun identiteettiryhmän piirteitä tai kulttuurituotteita. (r)
Väittämä 8: Mikäli valkoihoinen ihminen ei myönnä olevansa rasisti, hän on silti todennäköisesti rasisti.
Väittämä 10: Yhteiskunnassa tulisi olla enemmän turvallisia tiloja (= tila, josta on sovituin säännöin pyritty poistamaan ennakkoluulot, konflikti, kritiikki tai potentiaalisesti loukkaavat teot, ideat tai keskustelut).
Väittämä 12: Cis-sukupuolisten* ihmisten olisi suotavaa ilmoittaa sukupuoli-identiteettiinsä liittyvät pronominit esimerkiksi someprofiileissaan. (* = ihminen, joka kokee olevansa syntymässä määrättyä sukupuoltaan.)
Väittämä 15: Ihmislajilla on kaksi biologista sukupuolta. (r)
Väittämä 17: Poliisi on rasistinen instituutio.
Mitä enemmän vastaaja oli samaa mieltä kriittistä sosiaalista oikeudenmukaisuutta kuvaavien väittämien kanssa ja mitä enemmän vastaaja oli eri mieltä käännettyjen väitteiden (r) kanssa, sitä wokemmat mielipiteet vastaajalla oli.
Mitä tutkimus kertoi suomalaisten woke-asenteista?
Yleisesti ottaen suomalaiset olivat eri mieltä kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden väittämistä. Tuloksista löytyi kuitenkin jokapäiväisen elämän kannalta merkittäviä ja mielenkiintoisia eroavaisuuksia mm. sukupuolten, yliopistoalan ja poliittisten kantojen välillä.
Miehet torjuivat woke-asenteet selvästi, vain n. 14 % miehistä vastasi olevansa samaa mieltä (jokseenkin tai täysin) esitettyjen woke-näkemysten kanssa. Naisista sen sijaan n. 60 % kertoi olevansa samaa mieltä woke-näkemyksistä.
Tämä ero nousi Lahtisen mukaan tutkimuksen yhdeksi olennaisimmista löydöksistä. Turun yliopisto otsikoi oman mediatiedotteensa seuraavalla tavalla: ”Tutkimus osoittaa naisten olevan merkittävästi miehiä tiedostavampia.”
Akateemisessa kontekstissa luonnontieteen, lääketieteen ja kauppatieteiden edustajat vastustivat woke-väittämiä. Myötämielisesti woke-väittämiin suhtautuivat psykologian, sosiaalitieteiden ja humanististen tieteiden edustajat. Kiinnostavana yksityiskohtana miespuoliset humanististen tieteiden opiskelijat tyrmäsivät woke-väittämät kaikista jyrkimmin, kun taas naispuoliset humanististen tieteiden opettajat suhtautuivat niihin selkeän myötämielisesti.
Puoluekannatuksen mukaan jaoteltuna perussuomalaisten äänestäjät olivat kaikkein selkeimmin eri mieltä woke-asenteista. Myös kokoomuslaiset ja keskustalaiset vastustivat woke-väittämiä, joskaan eivät aivan yhtä selvästi kuin perussuomalaiset.
RKP:n kannattajat sijoittuivat skaalalla lähemmäksi keskiväliä ollen kuitenkin useammasta woke-väittämästä eri mieltä kuin samaa mieltä. SDP:n kannattajien keskuudessa näkemykset jakautuivat suurin piirtein puoliksi.
Vihreiden äänestäjät vastasivat hyväksyvänsä selvästi suurimman osan esitetyistä woke-väittämistä ja vasemmistoliittolaiset kannattivat woke-asenteita vielä vihreitäkin voimakkaammin.
Kohti yhteistä ymmärrystä
Oskari Lahtisen innovatiivisessa tutkimuksessa on varmasti hiottavaa teesien muotoilujen ja muidenkin asioiden suhteen, mutta pelinavauksena se tarjoaa itsessään mielenkiintoisia tuloksia ja erinomaisen lähtökohdan tulevalle tutkimukselle, missä toivon suomalaisten olevan mukana korkeimmalle tasolle asti.
Lahtinen ansaitsee kiitosta myös tieteellisestä asenteestaan. Julkisten lausuntojen perusteella hänellä on aito pyrkimys asettaa tieteellinen tutkimus, menetelmät ja niiden kautta saadut objektiiviset tulokset henkilökohtaisten etujen ja poliittisten näkemysten sekä vahvistusvinoumien edelle.
Havaitut erot eri ihmisryhmien asenteissa herättävät ainakin minussa huolta siitä, mihin suuntaan yleinen asenneilmapiiri on kehittynyt ja kuinka merkittävä rooli tällä voi olla mm. erilaisten sosiaalisten kohtaamisten yhteydessä.
Jos jakaa tämän huolen tai asia kiinnostaa älyllisellä tasolla, on hyvä ymmärtää, mistä teoreettisista perinteistä viime vuosina yleistyneet woke-asenteet kumpuavat ja ketkä niitä pitävät yllä suomalaisessa kontekstissa.
Yhtä tärkeää on esittää toisistaan eroavat mielipiteet ja näkemykset sisällön suhteen rehellisesti ja tarkasti, muuten saattaa päätyä argumentoimaan olkinukkeja vastaan, eikä yhteinen ymmärrys pääse etenemään toivotulla tavalla. Myös omia kantojaan on järkevä tarkistaa tasaisin väliajoin.
Huhtikuussa 2024 luotamme poistunut filosofi Daniel C. Dennett muistutti asiasta tällä tavalla:
”Yritä sanoittaa toisen henkilön esittämä kanta niin selkeästi, kirkkaasti ja reilulla tavalla, että he sanovat: Kiitos, olisinpa itse keksinyt ilmaista kantani yhtä hyvin.”
Lähde:
Lahtinen, Oskari (2024) ”Construction and validation of a scale for assessing critical social justice attitudes”: https://doi.org/10.1111/sjop.13018
Lisälukemista ja kuunneltavaa:
Oskari Lahtisen blogi: https://oskarilahtinen.fi/
Oskari Lahtisen haastattelu Puheenaihe-podcastissa, jakso 280
Michael Shermerin haastattelussa Coleman Hughes ”The End of Race Politics”: https://youtu.be/--3I-rncEAk?si=j7Qrh3Wm0KSpiTSN
Gad Saad: The Parasitic Mind
John McWhorter: Woke Racism
Helen Pluckrose & James Lindsay: Cynical Theories
Ibram X. Kendi: How to Be an Antiracist
Robin DiAngelo: White Fragility
Richard Delgado & Jean Stefancic: Critical Race Theory an Introduction
Judith Butler: Gender Trouble
Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden tapaan myös suomalaiset ovat viime vuosikymmenen aikana huomanneet jyrkältä kuulostavien woke-asenteiden yleistymisen erinäisten kohujen ja arkielämän kohtaamisten kautta. Se, mikä on trendikästä USA:ssa, näkyy muutamien vuosien sisällä monesti myös Suomessa, olivat ajatukset suuren yleisön mielestä kuinka kummallisia tahansa.
Itse olen seurannut uutta woke-liikehdintää suhteellisen kauan. Muistan kuinka yli kymmenen vuotta sitten eräs intersektionaalinen feministi argumentoi minulle tuntikausia, että Suomessa tummaihoisen ihmisen kuuluisi saada täsmälleen samasta rikoksesta vähäisempi tuomio kuin valkoihoisen. Näitä ajatuksia kuuli silloin harvemmin kuin nykyään, mutta niiden nopea yleistyminen oli havaittavissa varsinkin tietyissä opiskelijapiireissä.
Olen edelleen täysin eri mieltä tämän tyylisistä näkemyksistä. Mielestäni ihonvärillä ei tulisi olla vaikutusta rikostuomioon millään tavalla, ja ihmisiä tulisi muutenkin kohdella ensisijaisesti yksilöinä, eikä ihonvärin, sukupuolen tai vaikkapa seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Woke-ajattelussa näihin piirteisiin halutaan sen sijaan keskittyä entistä enemmän ja mitä moninaisimmilla tavoilla. Julkisessa keskustelussa olemme kuulleet, miksi kaikille ihmisille ei olekaan sopivaa käyttää rastoja, pikkulettejä tai isoja hula hoop -tyylisiä korvarenkaita normaalissa arjessaan. Perusteluksi on annettu, että rastalettien käyttäminen on ollut se, minkä takia monet ovat kohdanneet elämässään syrjintää tai rasismia, mutta valkoihoisena sen voi tehdä ilman minkäänlaisia seurauksia, jolloin siitä tulee paheksuttavaa kulttuurista omimista.
Mikroaggressioksi (eli rasismin osa-alueeksi) taas voidaan laskea täysin asiallisesti ja positiivisilla tarkoitusperillä esitetty kysymys ”mistä olet kotoisin?”. Kysyjän intentio jää tässä ajatusmaailmassa taka-alalle.
Nyt näiden asenteiden esiintyvyyttä on pyritty mittaamaan tieteellisesti Suomessa.
Suomalainen tutkimus kartoitti woke-asenteita
Psykologian tohtori Oskari Lahtisen tekemät kaksi tutkimusta woke-asenteista julkaistiin yhtenä vertaisarvioituna tutkimusartikkelina maaliskuussa 2024. Lahtinen on poliittiselta kannaltaan vihreä ja pääosan tutkijan työstään hän on tehnyt mindfulness-tutkimuksen parissa.
Tuoreessa tutkimuksessa Lahtinen loi ja validoi uuden mittarin, jolla mitataan henkilöiden ”kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” asenteita (ts. woke-asenteita). Tutkimuksissa kartoitettiin mm. Turun yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden (n = 848) sekä Helsingin Sanomien lukijoiden (n = 5030) woke-asenteita.
Käsiteltyjen asenteiden suhteellinen jyrkkyys on johtanut siihen, että termi woke on saanut aikaisempaa negatiivisemman maineen. Lahtinen pyrkii kuitenkin käyttämään termiä neutraalilla tavalla.
Tutkimuksessa taustoitetaan viime aikoina yleistyneiden woke-asenteiden kokonaisuutta ja teoriaperinteitä viittaamalla mm. intersektionaaliseen feminismiin, antirasismiin, kriittiseen rotuteoriaan, queer-teoriaan, postkolonialistiseen teoriaan ja muihin vastaaviin.
Woke-asenteita kartoittava aineisto on tutkimuksessa koottu lähtökohtaisesti edellä mainittujen aatesuuntausten keskeisistä teeseistä, jotka ovat saaneet suosiota nykykulttuurissa myös laajemmin. Saadut vastaukset korreloivat vahvasti sen kanssa, pitivätkö vastaajat itseään wokena vai ei.
Minkälaisia väittämiä annettiin arvioitavaksi?
Vastaajien tuli määritellä, kuinka samaa tai eri mieltä he olivat tutkimukseen valittujen näkemysten kanssa. Aineistoon valikoitui ensin 26 väittämää, ja lopullinen woke-mittari muodostettiin seitsemästä kohteesta. Alla muutama esimerkki, r-kirjaimella on merkitty väitteet, joiden asteikko on käännetty pisteitä laskettaessa:
Väittämä 1: Jos valkoihoisilla ihmisillä on keskimäärin korkeammat tulot kuin tummaihoisilla ihmisillä, se johtuu rasismista.
Väittämä 2: Korkeakoulujen kurssikirjallisuuden tulisi sisältää vähemmän valkoihoisia tai eurooppalaisia kirjailijoita.
Väittämä 3: Mikroaggressioihin (= verbaalinen viesti tai käytös, jonka voi tulkita viestivän negatiivisia asenteita vähemmistöryhmää kohtaan, riippumatta alkuperäisestä tarkoituksesta) tulee puuttua usein ja aktiivisesti.
Väittämä 5: Ihonväreistä ei tarvitse puhua nykyistä enempää. (r)
Väittämä 7: Etuoikeutetun ryhmän jäsen saa ottaa käyttöönsä vähemmän etuoikeutetun identiteettiryhmän piirteitä tai kulttuurituotteita. (r)
Väittämä 8: Mikäli valkoihoinen ihminen ei myönnä olevansa rasisti, hän on silti todennäköisesti rasisti.
Väittämä 10: Yhteiskunnassa tulisi olla enemmän turvallisia tiloja (= tila, josta on sovituin säännöin pyritty poistamaan ennakkoluulot, konflikti, kritiikki tai potentiaalisesti loukkaavat teot, ideat tai keskustelut).
Väittämä 12: Cis-sukupuolisten* ihmisten olisi suotavaa ilmoittaa sukupuoli-identiteettiinsä liittyvät pronominit esimerkiksi someprofiileissaan. (* = ihminen, joka kokee olevansa syntymässä määrättyä sukupuoltaan.)
Väittämä 15: Ihmislajilla on kaksi biologista sukupuolta. (r)
Väittämä 17: Poliisi on rasistinen instituutio.
Mitä enemmän vastaaja oli samaa mieltä kriittistä sosiaalista oikeudenmukaisuutta kuvaavien väittämien kanssa ja mitä enemmän vastaaja oli eri mieltä käännettyjen väitteiden (r) kanssa, sitä wokemmat mielipiteet vastaajalla oli.
Mitä tutkimus kertoi suomalaisten woke-asenteista?
Yleisesti ottaen suomalaiset olivat eri mieltä kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden väittämistä. Tuloksista löytyi kuitenkin jokapäiväisen elämän kannalta merkittäviä ja mielenkiintoisia eroavaisuuksia mm. sukupuolten, yliopistoalan ja poliittisten kantojen välillä.
Miehet torjuivat woke-asenteet selvästi, vain n. 14 % miehistä vastasi olevansa samaa mieltä (jokseenkin tai täysin) esitettyjen woke-näkemysten kanssa. Naisista sen sijaan n. 60 % kertoi olevansa samaa mieltä woke-näkemyksistä.
Tämä ero nousi Lahtisen mukaan tutkimuksen yhdeksi olennaisimmista löydöksistä. Turun yliopisto otsikoi oman mediatiedotteensa seuraavalla tavalla: ”Tutkimus osoittaa naisten olevan merkittävästi miehiä tiedostavampia.”
Akateemisessa kontekstissa luonnontieteen, lääketieteen ja kauppatieteiden edustajat vastustivat woke-väittämiä. Myötämielisesti woke-väittämiin suhtautuivat psykologian, sosiaalitieteiden ja humanististen tieteiden edustajat. Kiinnostavana yksityiskohtana miespuoliset humanististen tieteiden opiskelijat tyrmäsivät woke-väittämät kaikista jyrkimmin, kun taas naispuoliset humanististen tieteiden opettajat suhtautuivat niihin selkeän myötämielisesti.
Puoluekannatuksen mukaan jaoteltuna perussuomalaisten äänestäjät olivat kaikkein selkeimmin eri mieltä woke-asenteista. Myös kokoomuslaiset ja keskustalaiset vastustivat woke-väittämiä, joskaan eivät aivan yhtä selvästi kuin perussuomalaiset.
RKP:n kannattajat sijoittuivat skaalalla lähemmäksi keskiväliä ollen kuitenkin useammasta woke-väittämästä eri mieltä kuin samaa mieltä. SDP:n kannattajien keskuudessa näkemykset jakautuivat suurin piirtein puoliksi.
Vihreiden äänestäjät vastasivat hyväksyvänsä selvästi suurimman osan esitetyistä woke-väittämistä ja vasemmistoliittolaiset kannattivat woke-asenteita vielä vihreitäkin voimakkaammin.
Kohti yhteistä ymmärrystä
Oskari Lahtisen innovatiivisessa tutkimuksessa on varmasti hiottavaa teesien muotoilujen ja muidenkin asioiden suhteen, mutta pelinavauksena se tarjoaa itsessään mielenkiintoisia tuloksia ja erinomaisen lähtökohdan tulevalle tutkimukselle, missä toivon suomalaisten olevan mukana korkeimmalle tasolle asti.
Lahtinen ansaitsee kiitosta myös tieteellisestä asenteestaan. Julkisten lausuntojen perusteella hänellä on aito pyrkimys asettaa tieteellinen tutkimus, menetelmät ja niiden kautta saadut objektiiviset tulokset henkilökohtaisten etujen ja poliittisten näkemysten sekä vahvistusvinoumien edelle.
Havaitut erot eri ihmisryhmien asenteissa herättävät ainakin minussa huolta siitä, mihin suuntaan yleinen asenneilmapiiri on kehittynyt ja kuinka merkittävä rooli tällä voi olla mm. erilaisten sosiaalisten kohtaamisten yhteydessä.
Jos jakaa tämän huolen tai asia kiinnostaa älyllisellä tasolla, on hyvä ymmärtää, mistä teoreettisista perinteistä viime vuosina yleistyneet woke-asenteet kumpuavat ja ketkä niitä pitävät yllä suomalaisessa kontekstissa.
Yhtä tärkeää on esittää toisistaan eroavat mielipiteet ja näkemykset sisällön suhteen rehellisesti ja tarkasti, muuten saattaa päätyä argumentoimaan olkinukkeja vastaan, eikä yhteinen ymmärrys pääse etenemään toivotulla tavalla. Myös omia kantojaan on järkevä tarkistaa tasaisin väliajoin.
Huhtikuussa 2024 luotamme poistunut filosofi Daniel C. Dennett muistutti asiasta tällä tavalla:
”Yritä sanoittaa toisen henkilön esittämä kanta niin selkeästi, kirkkaasti ja reilulla tavalla, että he sanovat: Kiitos, olisinpa itse keksinyt ilmaista kantani yhtä hyvin.”
Lähde:
Lahtinen, Oskari (2024) ”Construction and validation of a scale for assessing critical social justice attitudes”: https://doi.org/10.1111/sjop.13018
Lisälukemista ja kuunneltavaa:
Oskari Lahtisen blogi: https://oskarilahtinen.fi/
Oskari Lahtisen haastattelu Puheenaihe-podcastissa, jakso 280
Michael Shermerin haastattelussa Coleman Hughes ”The End of Race Politics”: https://youtu.be/--3I-rncEAk?si=j7Qrh3Wm0KSpiTSN
Gad Saad: The Parasitic Mind
John McWhorter: Woke Racism
Helen Pluckrose & James Lindsay: Cynical Theories
Ibram X. Kendi: How to Be an Antiracist
Robin DiAngelo: White Fragility
Richard Delgado & Jean Stefancic: Critical Race Theory an Introduction
Judith Butler: Gender Trouble