Viljapeltokuvioiden tekijä kaapista ulos
Risto K. Järvinen
101 Skeptikkoa sitten haastattelemani ”humanoidi” paljastaa viimein kasvonsa
Kuva: Cristina Gregori
Ensimmäisessä päätoimittamassani Skeptikossa 1/2000 yritin luonnollisesti tehdä vaikutuksen panemalla parasta pöytään. Päätin haastatella ”humanoidia”: nuorta miestä, jonka olin kuullut olleen tekemässä viljapeltokuvioita Etelä-Suomen pelloille vuoden 1998 elo-syyskuussa: Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyyteen Seutulaan, Inkoon Degerbyhyn ja Sipooseen. Nimettömänä esiintynyt mies kertoi lehden kansikuvajutussa, että oli tallannut kuviot peltoihin kavereidensa kanssa tähtien valossa vain pitkää narua ja jalkoihin sidottuja laudanpätkiä käyttäen.

Ufoharrastaja Lars Österman kirjoitti Ultra-lehdessä 10/1998 kuvioiden ilmestymisen jälkeen: ”Mielestäni kuvio on sen verran vaikuttava kokonaisuus, että minun on todella vaikea nähdä, että se olisi voitu – ja ehditty – tehdä yksinkertaisin apuvälinen kenenkään huomaamatta ja jälkiä jättämättä.”

Ultrassa 2/2000 Tapani Koivula kertoi kokeneensa Sipoon kuvioissa tervehdyksen itselleen. Hän myös kritisoi Skeptikon haastattelua: ”Skeptikkojen pelkkä ilmaanhuitaisu – helppohan niitä on pyöräytellä yön pimeydessä – ei riitä alkeelliseksikaan todisteeksi siitä, että viljakuviot ovat ihmisen tekemiä. Itse olen tarkastanut kaikki johtolangat, joita Suomen viljakuvioiden tekijöistä olen kuullut, mutta yksikään ei ole johtanut syyllisten jäljille – poliisienkaan aktiivisuudesta huolimatta.”

”Humanoidin” haastattelu herätti mielenkiintoa myös muussa mediassa: sekä lehdistössä, radiossa että netissä. Jo aiemmin mainittu Lars Österman kirjoitti Borgåbladetin yleisönosastolla, että Skeptikossa esitetyt väitteet ovat perättömiä ilman minkäänlaista todistusarvoa.

Viljapeltokuvioita pitkään tutkinut Martin Keitel laati haastattelusta pitkän ”vastineen” Suomen Ufotutkijoiden sivuille. Hän mm. totesi, että pakinana juttu toimii, mutta tiedottavana artikkelina sen sisältö on olematon. Ilta-Sanomat julkaisi näyttävän jutun, jossa oli kuva Sipoon peltokuviosta tekstillä ”Tämän piti olla humanoidin tekemä”.

Koska 26 vuotta sitten tapahtunut rikos on nyt takuuvarmasti vanhentunut, pyysin ”humanoidia” sadan päätoimittamani lehden kunniaksi astumaan omalla naamallaan esiin ja palaamaan muistoissaan viime vuosituhannen tempaukseen. Yllättäen hän suostui haastatteluun.

Yle maksoi, kun perseilimme öisin

On aika astua kaapista ulos. Kuka olet, herra ”humanoidi”?

Petteri Evilampi, 52.

Miksi teitte viljapeltokuviot aikanaan?

Miksi emme? Ihan vaan sen tähden, koska niistä oli ollut mediassa juttuja. Mun frendillä oli Martin Keitel -niminen työkaveri, joka oli kilahtanut viljapeltokuvioihin ja ylläpiti aiheeseen liittyvää webbisaittia. Tämä aiheutti vastareaktion. Ja kun nuorena miehenä tuli viikonloppuisin lähinnä jahdattua kännissä naisia, niin nyt keksittiin vaihteeksi lähteä tällaista tekemään.

Mistä löysit ”rikoskumppanisi”?

He olivat mun hyviä ystäviä media-alalta kaikki. Mika on leikkaaja edelleenkin ja Marko kuvaaja. Jätkät olivat heti täysillä mukana. Mulla ei ollut silloin omaa autoa, joten liikuimme pitkin Etelä-Suomea Yleisradion kuvausautolla. Yle siis maksoi bensat, kun perseilimme öisin ja viikonloppuisin. Ylen autolla ajoimme myös pääkuviomme tekemisen jälkeisenä päivänä Malmin lentokentälle, josta vuokrasimme omaan piikkiin lentokoneen. Ylen kameralla sitten kuvasimme viljapeltokuviotamme ilmasta ja myöhemmin iltapäivällä maasta pellon laidalla.

Miten löysitte sopivat pellot?

Silloin ei ollut mitään Google Mapsia, vaan meillä oli puhelinluettelon kartta, jonka perusteella ajelimme ja etsimme sopivia paikkoja. Ensimmäisen kuvion teimme Helsinki-Vantaan lentokentän lähelle koneiden lähestymispolulle, mutta sitä ei löytänyt kukaan. Mikä on hyvä, sillä siitä tuli surkea. Huomasimme pian, että kuvion havaitsemisen kannalta tärkeää on, että pelto sijaitsee ison tien varressa ja on rinteessä.

Miten kehitit tekniikan viljan tallomiseen?

Se oli vimpan päälle säädetty systeemi. Ympyrät tehtiin harppitekniikalla nailonnarua käyttäen. Mä tein solmuja siihen satunnaisille etäisyydelle toisistaan. Niiden väli ei saanut olla minkään mittajärjestelmän mukainen. Sitten meillä oli kaikilla vasemmassa jalassa normaali kenkä, joka oli kääritty sanomalehtipaperiin ja muovipussiin, jotta peltoon ei jää jalanjälkiä. Oikeassa jalassa meillä oli kengät, jotka oli teipattu kiinni erimittaisiin laudanpätkiin ilmastointiteipillä. Laudat oli pehmustettu retkipatjoilla, jotta niihin ei jää teräviä kulmia. Vaikka kuinka astelimme ja talloimme, peltoon ei jäänyt selviä jälkiä.

Harpilla… Oletko matemaattisesti lahjakas?

Siitä en tiedä, mutta ilmeisesti olen keskimääräistä helvetisti älykkäämpi. Joskus kävin testissä ja olisin päässyt Mensaan. Mutta en liittynyt jäseneksi. Ei kiinnosta.

Hienoimpia juttuja ikinä

Kuviot saivat huomiota?

Joo. Päädyttiin uutisiin ja iltapäivälehtien lööppeihin. Suurin meriitti oli mielestäni kuitenkin se, että ufo-ilmiöistä tv-ohjelmia tehnyt Juhan af Grann oli kuulemma käynyt paikan päällä Sipoossa toteamassa, että kuviomme on aito. Se oli maannut selällään keskiympyrässä olevassa montussa ja fiilistellyt saavansa hirveät vibat. Se oli syönyt meidän tallomamme viljan jyviä ja todennut, että huh huh, kyllä on aitoa. Itse asiassa hän makasi mutaisessa kohdassa, johon Mika oli kaatunut kännissä ja johon oli sen seurauksena muodostunut pieni, sotkuinen monttu. Tuo virhe kuviossa näkyy selvästi lentokoneesta otetuissa kuvissa.

Miksi ette ottaneet valokuvia ja videota todisteeksi, että todella teitte kuviot?

Me tehtiin ne yöllä. Eikä niitä tehty kuunvalossa, vaan tähtien valossa. Siis lähes umpipimeässä. Ei siellä salamavaloa olisi uskaltanut kiinnijäämisen pelossa käyttää. Emmekä edes ajatelleet, että joku uskoisi kuvioita ufojen tekemiksi niin vakavasti, että meidän pitäisi pystyä jotakin jälkeenpäin todistamaan. Kyseessä oli vain nuorten miesten käytännön pila.

Vieläkö muistelette tempaustanne?

On näille saanut nauraa 26 vuotta. Melkein joka kerta, kun ollaan tekemisissä, niin jossain kohtaa tämä tulee puheeksi ja ainahan se menee nauramiseksi. Olen sitä mieltä, että tämä on ehdottomasti elämäni tempauksista kärkikolmikossa, hienoimpia juttuja ikinä.

Pelkäsittekö, että jäätte kiinni ja joudutte vastuuseen?

Skeptikon haastattelussa vuonna 2000 en halunnut naamaani ja nimeäni julki juuri tämän takia. En kokenut, että hirveästi vahinkoa teimme. Viljelijä menetti ehkä muutaman kympin markoissa, ja onhan heillä satovahinkovakuutus. Eli omatuntoni ei kolkuta yhtään, vaikka vanhempani ovat maalta kotoisin ja minut on kasvatettu siihen, että viljaa ei tallota. Ei mua olisi häirinnyt, jos olisin joutunut korvaamaan jonkun tuhannen markan laskun, mutta yleinen hulabaloo ja mahdollinen oikeushärdelli ei kiinnostanut lainkaan.

Mikä teitä ihmisiä vaivaa?

Mitä sinulle nykyään kuuluu?

Viljapeltoperseilyn jälkeen hullu mies tapasi hullun naisen. Seurasi mahtava rakkaustarina. Hullu mies ja hullu nainen saivat lapsen. Se johti avioliiton päättymiseen. Poikani on uskomattoman hieno nuori mies. Sitten perustin oman TV-tuotantoyhtiön, joka teki lähinnä historia- ja luontodokkareiden jälkitöitä. Ja siis pääasiassa Ylelle. Nyt työskentelen asiakastuessa. Kun ihmisillä on teknisiä ongelmia tietokoneiden kanssa, he soittavat minulle.

Skeptikko et kuitenkaan ikinä ole ollut?

En! Skeptikoilla ei ole avoin mieli. He ovat hirttäneet itsensä kiinni johonkin tiettyyn ismiin ja tällä hetkellä voimassa olevaan tieteelliseen uskomukseen, joka tietty muuttuu. Sitä, kun ihmisten näkemys muuttuu, kutsutaan kasvamiseksi. Kun sä kasvat, kun aika kuluu, niin ymmärrät enemmän ja näet asioita eri vinkkelistä, mutta skeptikot eivät näe asioita eri vinkkelistä.

En tunnista tuosta skeptikoita. Mainitse jokin ns. salaliittoteoria, joka on mielestäsi totta.

Mä en tiedä, mikä on totta. Mihinkään ei voi luottaa. Ensimmäinen asia, minkä muistan yhteiskunnallisesti, on öljykriisi. Olin silloin yhden vuoden vanha. Kun olin kaksi, niin rupesin leikkimään TV-uutisia. Foliohattupiireissä on tapana kysyä, milloin sä heräsit? Milloin silmäsi aukesivat? Mun silmäni eivät auenneet koskaan, ne olivat alusta asti auki. Kun synnyin, näin heti, että kaikki on ihan paskaa. Mun ensimmäinen havaintoni vauvana oli, että miksi täällä on niin saatanan rumaa? Miksi pitää olla oranssi kylpyhuone? Minkä helvetin tähden mun isälläni on pulisongit? Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Mikään ei ole muuttunut mun syntymän jälkeen. Mä en usko edelleenkään mihinkään, en luota kehenkään. Musta oli heti täysin selvää, että koronarokote on fuulaa, täyttä kusetusta. Ihan vaan jo senkin perusteella, mitä oon oppinut rokotteiden kehittämisestä, niin on vaan tieteellisesti mahdotonta kehittää rokote pika-ajassa tosta vaan naps. Niin se olikin. Nyt jengiä kuolee niihin rokotteisiin enemmän kuin sotavuosina konsanaan.

Vuoden 2000 artikkeli: https://skepsis.fi/lehti/2000/2000-1-skeptikko.pdf