Muistisairaudet ovat aikamme yksi suurimmista kansanterveydellisistä ja inhimillisistä haasteista. Tilastot ovat pysäyttäviä: joka kolmas suomalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä muistisairauteen. Väestön ikääntyessä ja lääketieteen kehittyessä muiden sairauksien hoidossa, yhä useampi meistä elää tarpeeksi vanhaksi kohdatakseen muistisairauden riskin.

Tietotyö, digitaalinen kuormitus ja modernit elämäntavat asettavat aivomme koville kauan ennen eläkeikää. Samaan aikaan aivosairauksien diagnostiikka on kehittynyt harppauksin; ymmärrämme nyt, että Alzheimerin taudin ja muiden muistisairauksien patologiset muutokset aivoissa voivat alkaa jo keski-iässä. Tämä "hiljainen vaihe" on kriittinen aikaikkuna ennaltaehkäisylle. Juuri tähän saumaan iskee ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen tuoreella teoksellaan.

Laatikainen on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen luotettavimmista terveysvaikuttajista. Hänet tunnetaan kirjoistaan ja Pronutritionist-blogistaan, jossa hän on vuosien ajan selkeyttänyt ravitsemustiedettä suurelle yleisölle, kumonnut väsymättömästi sitkeitä myyttejä ja nostanut esiin tutkittua tietoa.

Hänen uusin teoksensa on perusteellinen katsaus siihen, miten ravitsemus vaikuttaa aivojen rappeutumiseen ja siltä suojautumiseen. Kirja ei listaa "superruokia", vaan sukeltaa syvälle muistisairauksien patofysiologiaan ja tutkimusnäyttöön. Laatikainen selittää kansantajuisesti mutta tarkasti, mitä aivoissa tapahtuu muistisairauden edetessä: miten mikrogliasolut ja astrosyytit toimivat, mikä on veri-aivoesteen rooli ja miten insuliiniresistenssin kaltaiset aineenvaihdunnan häiriöt kytkeytyvät aivoterveyteen.

Kirjan ravitsemussuositusten lähtökohtana toimii MIND-ruokavalio, joka on yhdistelmä Välimeren ruokavaliota ja verenpainetta alentavaa DASH-ruokavaliota. Laatikainen osoittaa, että perinteinen MIND-kriteeristö on nykytiedon valossa vaatimaton. Kirjassa päivitetään suosituksia tuoreella tutkimustiedolla.

Laatikainen käsittelee runsaasti yksittäisiä ravintoaineita. Esimerkiksi koliinia on käsitelty julkisuudessa melko vähän, mutta se on välttämätön aivojen välittäjäaine asetyylikoliinin tuotannolle ja solukalvojen rakenteelle. Kirja antaa käytännönläheisiä neuvoja esimerkiksi kananmunien käytöstä: toisaalta ne ovat erinomainen koliinin lähde, mutta toisaalta kolesteroliongelmaisten ja ApoE4-geenivariantin kantajien on syytä noudattaa malttia.

Ravinnon rasvat saavat ansaitsemansa huomion. Laatikainen perkaa omega-3-rasvahappojen merkitystä ja painottaa erityisesti kasviöljyjen (kuten oliiviöljyn sisältämän oleokantaalin) tulehdusta lievittäviä vaikutuksia. Mielenkiintoinen yksityiskohta on kirnupiimän ja maitorasvapallosten kalvojen (MFGM) nostaminen esiin potentiaalisina aivoterveyden tukijoina, mikä on monelle asiaan perehtyneelle lukijallekin varmasti uutta tietoa.

Kirja ei toisaalta väistä vaikeitakaan aiheita, kuten ravintolisiä. Laatikainen käsittelee objektiivisesti tutkimustiedon valossa esimerkiksi B-vitamiineja (folaatti, B12), D-vitamiinia ja kiistanalaisempia aineita kuten kurkumiinia tai trendikästä MCT-öljyä.

Vaikka Parasta ruokaa aivoille on kattava, edistyneempi lukija saattaa jäädä kaipaamaan syventymistä joihinkin nouseviin tutkimuskohteisiin, kuten litiumiin (joka korreloi pieninä pitoisuuksina juomavedessä alhaisemman dementiariskin kanssa) ja urolitiini A:han. Urolitiini A, jota syntyy suolistossa mm. granaattiomenoiden ja saksanpähkinöiden ellagitanniineista, on kuuma aihe mitokondrioiden terveyden tutkimuksessa ja olisi sopinut kirjan polyfenoliosioon. Nämä ovat kuitenkin vain pieniä puutteita muutoin erinomaisessa kokonaisuudessa.

Laatikaisen teos on selkeästi kirjoitettu, helppo- ja nopealukuinen tietopaketti. Se onnistuu harvinaisessa tempussa: se toimii sekä selkeänä, helposti sovellettavana käytännön oppaana tavalliselle kuluttajalle että syvällisenä tietoteoksena, joka tarjoaa uutta tietoa myös ravitsemukseen ja lääketieteeseen perehtyneille. Kirja ei ainoastaan kerro mitä syödä, vaan miksi. Se avaa muistisairauksien syntymekanismeja tavalla, joka motivoi tekemään entistä parempia arjen ruokavalintoja.

Vaikka tehokkaan lääkehoidon kehittäminen muistisairauksiin vaikuttaa usein tuskastuttavan hitaalta, Laatikaisen viesti tarjoaa toivoa ja inspiraatiota: riittävän ajoissa tehdyillä omilla valinnoilla on todellakin merkitystä. Kuten hän kirjassaan toteaa, kyse ei ole yksittäisistä ihmeaineista, vaan pienten, aivoja suojaavien tekijöiden johdonmukaisesta yhdistämisestä läpi elämän. Nämä tekijät on kiitettävästi koottu nyt yksiin kansiin: Laatikaisen uutuus tulisikin löytyä jokaisen omasta ja läheistensä aivoterveydestä kiinnostuneen yöpöydältä.

Julkaistu Skeptikko-lehdessä 4/2025, sivu 25.