Onneksi olkoon Sokrates-palkinnosta! Miltä nyt tuntuu?

Olen tosi iloinen, että pitkäaikainen työni tutkitun tiedon ja faktojen puolesta huomioidaan tällä tavalla. Minun kirjoitukseni blogiin ja muualla medioihin eivät yleensä aiheuta paljoa polemiikkia ja tykkäyksiä, siis ”some-pöhinää” – siksipä sitä välillä miettii, että tuleeko tehneeksi turhaa työtä. Tällaisina hetkinä tuntuu siltä, että ehkä se on sittenkin ollut kaiken vaivan väärti.

Miten päädyit ravitsemustieteilijäksi?

Kiinnostus ravitsemukseen alkoi jo varsin varhain, sanoisin kouluiässä. Näin lähelläni ihmisiä, jotka joko lihoivat tai muuten söivät mielestäni epäterveellisesti ja tulin miettineeksi, eivätkö he ajattele, mitä ruoka tekee heille. Murrosiässä innostuin punttien nostosta, ja siinähän sitä tuli huomanneeksi proteiinin ja muutenkin ruuan merkityksen tulosten saavuttamiseksi.

Lukioaikana huomasin myös henkilökohtaisesti säännöllisen syömisrytmin ja hyvin valintojen vaikutuksen vireystilaani. En tiedä vaikuttiko taustalla tiedostamattomasti myös Pekka Puskan Pohjois-Karjala -projekti, jonka viesteille minäkin altistuin TV:n välityksellä 1970- ja 80-luvulla.

Hain opiskelemaan ravitsemustiedettä, koska minulla oli ravintoasioita kohtaan luontainen uteliaisuus ja halusin tietää asioista enemmän: millä kaikilla tavoilla ruoka vaikuttaa meihin ihmisiin ja terveyteen. En ajatellut juurikaan, mikä minusta tulee isona.

Entä kirjoittajaksi?

Kirjoittajaksi kasvoin vähitellen, osittain vahingossa. Pidin yhdessä vaiheessa elämääni päiväkirjaa. Huomasin, miten kirjoittaminen selventää omia ajatuksia ja auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia paremmin. Siinä oli myös jotain selittämättömällä tavalla tyydyttävää.

Sittemmin ryhdyin pitämään blogia 2009, koska halusin kirjoittaa tiedepohjaisia juttuja muille kiinnostuneille – mielestäni tiedepohjaisista jutuista oli silloin mediassa huutava pula. Halusin myös itse ryhtyä perkaamaan keskeisten ravitsemustutkimusten antia ihan vain uteliaisuuttani, ja toisaalta tutkimuksiin perehtyminen ja niistä kirjoittaminen ravitsisi aivojani – ne tuottavat edelleenkin sopivasti älyllisiä haastetta.

Nostan hattua tutkijoille, jotka jaksavat vuodesta toiseen tehdä työtä ravitsemuksen ja paremman terveyden eteen; he ovat kuitenkin usein haluttomia tai liian kiireisiä popularisoidakseen tutkimuksiaan. Siinä raossa on ehkä oman paikkani.

Miksi sinusta tuli valistaja?

Pohjalla on siis uteliaisuuteni oman alan tiedettä kohtaan ja se, että pidän yleisesti tieteellistä edistystä kiehtovana ja ensiarvoisen tärkeänä. Nettiin ilmestyi noin 2010 vuoden tienoilla sekä kotimaisia ja ulkomaisia blogeja ja somekanavavia, joissa alkoi olla sellainen pseudotieteellinen meno, että katsoin tärkeäksi ryhtyä tarjoamaan vastapainoa. Näin jo silloin netissä tarkoitushakuista asioiden hämmentämistä – ja sittemmin pseudotieteestä onkin tullut valtava riesa.

En pidä siitä, että ihmiset ovat laiskoja ajattelijoita ja uskovat sinisilmäisesti kaikenlaisia puoskareita. Yritän edistää tarkempaa pohdintaa, jotta ravintoasioissakaan ei tehtäisi hätiköityjä johtopäätöksiä tunteella. On yksinkertaisesti oikein puolustaa faktoja ja tiedettä ja ampua alas huuhaahommeleita ja vääryyttä. Haluan yrittää olla hyvän puolella.

Jotkut eivät vain ymmärrä tiedettä

Mikä on pahinta huuhaata ravitsemuspuolella juuri nyt?

Siemenöljyistä jaksetaan jauhaa potaskaa keto- ja carnevore-piireissä omega-6 rasvahappojen vuoksi. Päinvastoin kuin he väittävät, Omega-6:t ovat terveyttä edistäviä, ja tästä olen kirjoittanut useaan otteeseen blogiini, tiede on vahva asiassa.

Toinen ajankohtainen juttu on amerikkalaiset ravitsemussuositukset, joissa on hitusen hyvääkin, mutta paljon kummallisuuksia, ja joita ei voi perustella tieteen valossa ja faktojen pohjalta. Niissä näkyy terveysministeri RFK Jr:n omat uskomukset, jotka valitettavasti ovat joiltakin osin ristiriidassa tutkitun tiedon kanssa. USA:ssa suositellaan voin käyttöä ja punaisen lihan runsasta käyttöä proteiinin lähteenä ja väitetään, että kaikki prosessoitu ruoka on pahasta; näitä pidän erityisen huonoina asioina. Hyvää on kalan, kasvisten ja hedelmien sekä marjoen ja suolan vähäisyyden korostaminen.

Meillä Suomessa, Välimeren maissa ja Kanadassa on paremmat suositukset.

Ketovalmentajat Antti Heikkilä ja Anni Sirviö ilakoivat, että USA:n suositukset todistivat, että he ovat olleet aina oikeassa. Terveisesi heille?

Viittaan edelliseen. Suositukset ovat Trumpin hallinnon MAHA-siiven aikaansaannos. En uskaltaisi luottaa heidän suosituksiinsa, vaikka en ymmärtäisi mitään ravitsemustieteestä. Yleisesti ottaen on niin, että jotkut eivät vain ymmärrä tiedettä, sulkevat siltä silmänsä, eivät osaa perehtyä siihen tai ovat vain helposti harhautettavissa tunteeseen vetoavin keinoin.

Mitä mieltä olet vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta eli karppauksesta?

Sillä on pieni paikkansa oikein toteutettuna. Välimeren ruokavalioon kallellaan oleva karppaus voi olla joillekin eduksi. Harvat kykenevät oikeasti toteuttamaan karppausta vuosikausia. Itse olen kiinnostunut vähähiilihydraattisen ruokavalion aikana syntyvien ketoaineiden vaikutuksista aivoihin siinä vaiheessa, kun muistisairaus on kehittymässä.

Paras painonhallintalääke ikinä

Missä ravitsemusasiassa tarvitsemme valistusta eniten?

Jos olisi pakko nimetä yksi, niin toivoisin, että ihmiset tuntisivat ravitsemussuositukset kunnolla ja pyrkisivät niitä aidosti noudattamaan. Tähän liittyen olisi ihan kansalaistaito opetella lukemaan elintarvikkeiden pakkausselosteiden tietoja: esimerkiksi energian ja kuidun määrä, tyydyttyneen rasvan osuus kokonaisrasvamäärästä sekä suolan määrä suhteessa suositettuun ovat keskeisiä asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota.

Mitkä ravintoasiat olemme sisäistäneet?

Keskimäärin suomalaiset uskovat kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan tekevän hyvää. Samoin tyydyttyneen rasvan ja suolan haitallinen ja pehmeän rasvan sekä kuidun hyödyllinen vaikutus tunnetaan melko hyvin – myös lisätyn sokerin haitat ovat aika hyvin tiedossa.

Mikä on paras keino laihduttaa?

Se, joka takaa pitkällä aikavälillä tuloksen pysyvyyden; eri ihmisillä voi toimia vähän eri asiat. Laihtuminen ei ole keskimäärin kovin vaikeaa, mutta pidempään lihavana olleen ihmisen on vaikea pitää paino vuosikymmeniä lähellä normaalipainolukemia laihduttamisen jälkeen. Tärkeätä on myös, että laihdutuskeinot eivät aiheuta haittaa muuten elimistössä, esimerkiksi ne eivät saa nostaa kolesterolia, verenpainetta tai syövän riskiä.

Mitä mieltä Ozempicista ja muista vastaavista lääkkeistä?

Ne ovat parhaita painonhallintalääkkeitä, joita on ollut koskaan olemassa. Veikkaan, että 10-20 vuoden kuluttua niitä käytetään kuten nyt kolesteroli- tai verenpainelääkkeitä eli koko lopun ikää. Toki lääke on aina lääke, sillä voi olla aina myös haittavaikutuksia.

Harhaanjohdettuja, uskossaan kovia ja säälittäviä

Oletko kokenut työssäsi maalitusta, somekiusaamista yms.?

Joskus tulee haukkumista laidasta laitaan. En jaksa yleensä seurata, mitä minusta kirjoitellaan. Yksi mieleenpainuvista oli kuitenkin jotain tämänkaltaista: ”Laatikainen saa kyllä palkkansa Danten helvetissä, hänet tullaan käristämään auringonkukkaöljyssä”. Juuri auringonkukkaöljy on ketokansan mielessä pahin mahdollinen rasva omega-6 rasvahappojen vuoksi, siis pahempi kuin rypsiöljy.

Suuri osa minua ankarasti arvostelevista on harhaanjohdettuja ja uskossaan kovia, tietyllä tapaa jopa säälittäviä.

Kuinka tuttu Skepsis on?

Olen kiinnittänyt huomiota vuosittain Huuhaa-palkinnon jakoon ja perusteluihin. Olen kerran pitänyt esitelmän Skepsiksen tilaisuudessa useita vuosia sitten. Ja olen aiemmin seurannut erityisesti Skepsiksen pitkäaikaisen jäsenen Vladimir Heiskasen kirjoituksia.

Onko ravitsemuspuolella jotakin, jossa Skepsis voisi olla mukana vaikuttamassa?

En osaa Skepsistä oikein neuvoa. Yleisesti ottaen toivon, että eri toimijoiden pitäisi yhdessä vaikuttaa siihen, että ruokaympäristöstä tulisi enemmän terveyttä edistävä. Lisäksi toivoisin, että eri yhdistykset ja järjestöt vaikuttaisivat yleiseen mielipiteeseen niin, että poliitikot ottaisivat terveellisen ja painonhallintaa tukevan ravitsemuksen lopulta agendalleen. Liikunta sinne on uinutkin, mutta ravitsemus jää aina jalkoihin. Varmaankin ravitsemus on poliitikoille liikuntaan verrattuna enemmän riskiä sisältävä aihepiiri, koska siinä mennään niin ihmisten ”iholle”.

Onko seuraava kirja jo suunnitteilla?

Ei ole. Tekisi mieli kirjoittaa siemenöljyistä, mutta en tiedä kiinnostaako se kustantajaa ja riittävän suurta yleisöä.

Mihin ravitsemus”syntiin” saatat itse langeta joskus?

Ihan samoihin kuin kaikki muutkin. Jäätelöön koen erityistä vetoa, sen käyttöä pitää hillitä ihan tietoisesti.