Lähetimme kommunikoijille viestin: ”Ihastuin aikanaan ratsastuskoulussa Pepe-hevoseen. Hänet oli tuotu ulkomailta, eikä hänen taustastaan tiedetty mitään. Sitten hänet myytiin jonnekin Keski-Suomeen. Pystytkö kysymään Pepeltä, mitä hän teki nuorempana, missä hän on nyt ja miten voi? Muistaako hän minua?”

Anna Perälä: Ulkomaalaisia lapsia

Pepen energia on rauhallinen ja levollinen. Hän tuntuu muistavan sinut hyvin. Häneltä välittyy mielikuva herkkujen syömisestä: porkkanaa ja omenaa. Oletko sinä syöttänyt näitä hänelle?

Kysyn, mitä Pepe on tehnyt ennen kuin tuli Suomeen, millaisissa oloissa elänyt. Pyydän myös, että saisin kuulla sitä kieltä, mitä ihmiset puhuivat silloin, kun hän asui ulkomailla. Kieli kuulostaa tanskalta, saksalta tai hollannilta. Pepe näyttää ulkomailta kuvaa, jossa on paljon hänellä ratsastaneita lapsia. Olisiko hän ollut myös tuolloin jonkinlaisessa ratsastuskoulussa?

Pepestä välittyy kuva, että hän on aina ollut jonkin sortin ”työntekijä”, eli hevosen omistajat ovat suhtautuneet häneen jonkin verran välineellisesti, vaikka Pepeä onkin pääsääntöisesti kohdeltu hyvin. Pepe on tottunut siihen, että ihmiset pitävät hevosta vain harrastusvälineenä, eikä ole siitä moksiskaan, tykkäähän hän itsekin toimia ratsuna.

Kun kysyn Pepen nykyistä vointia ja elinoloja, hän näyttää tallia ja maneesia. Tulee tunne, että hän on aika lailla yhdellä omistajalla ollut ja että tuo omistaja pääsääntöisesti ratsastaa Pepellä. Häntä kohdellaan hyvin, vaikkakin elämä on joskus vähän yksitoikkoista.

Kun vielä kysyn, onko Pepellä sinulle terveisiä, hän sanoo, että oli ilo tavata aikanaan. Olit erityinen ihminen, koska kohtasit hänet sielun tasolla. Teille muodostui voimakkaampi yhteys kuin vain se, että kävit hänellä ratsastamassa. Sellainen on Pepen elämässä ollut harvinaista ja erityistä.

namaia.fi – Halla Juthi: Maalla lintujen kanssa

Kysyn Pepeltä, haluaako hän kommunikoida kanssani. Pepe hirnahtaa iloisesti ja kuopaisee maata oikealla etujalallaan hyväksyvästi. Hän kertoo, että muistaa sinut hyvin. Olit sydämellinen ja lempeä hänen kanssaan. Pepe piti sinusta!

Pepe kertoo, että on tällä hetkellä maalla pikkulintujen ja joutsenten kanssa. Hän sanoo, että siellä on mukavaa ja näyttää visuaalia järvimaisemasta ja keväisestä laitumestaan. Kun kysyn, missä päin Pepe nykyisin on, esiin nousee alkuun Tampere ja Jyväskylä ja tämän jälkeen vielä Jämsä.

Pepe voi hyvin ja hänellä on ystäviä. Hän näkee välillä lehmiä, koiraa ja kissoja. Hän rakastaa olla laitumella vapaana, nauttia auringonpaisteesta ja rentoutumisesta.

Pepen elämä aikaisemmin, ennen nykyiseen paikkaan saapumista, oli muuten mukavaa, mutta hieman liikaa oli huolia ja stressiä. Hän halusi vain olla rauhassa ja elää vapaata elämää. Siellä oli liikaa kaikkea, mihin hänen luontonsa ei taipunut. Oli hankalaa olla paikassa, joka ei tuntunut omalta, ja hän oli iloinen, kun pääsi uuteen kotiin. Siellä on puhdasta ruokaa ja luontoa, jossa saa olla.

Kysyn Pepeltä, haluaisiko hän kertoa tarkemmin, mitä teki aikaisemmin. Hän näyttää visuaalia esteen yli hyppäämisestä ratsastaja selässään. Hän siis mahdollisesti joko hyppäsi esteitä tai hänestä joskus voitiin ajatella tulevan esteratsastukseen soveltuva, mutta hän ei pitänyt siitä, eikä tuntenut asiaa omakseen. Hän on vapaa, kaunis sielu, jota ei saisi kahlita mihinkään tiettyyn tekemiseen ihmisen mieliksi.

Pepe haluaa välittää sinulle viestin. Hän kiittää siitä, että olit ystävällinen häntä kohtaan. Se oli tärkeää siinä vaiheessa, kun hän totutteli uusiin asioihin elämässään. Pepe näki, että sinulla on hyvä ja lämmin sydän ja olisi ilolla jatkanut yhteyttä kanssasi, mutta sitten hänet siirrettiin nykyiseen kotiinsa, jossa sielläkin on kyllä kivaa.

tmimerilyra.fi – Meri Lyra: Selkä ja kaula jumittelevat

Kun aloitan Pepen tulkintaa, korviini tulee rytmikästä kavioiden kopsetta kovalla maalla, mahdollisesti asfaltilla: kuin kuljettaisiin paikasta toiseen, ehkä tarhaan tai laitumelle. Pepestä välittyy, että hän on pehmeäenergiainen yksilö. Hän arvostaa kohtaamisissa pehmeyttä ja ystävällisyyttä, toisen tarpeiden huomioimista myös. Hän kertoo, että on ollut myös ihmisiä, jotka ovat katsoneet hänen ohitseen, eli ovat valinneet olla näkemättä Pepeä yksilönä, joka hän on. Ehkä ratsastuskouluelämään on kuulunut, että monenlaisia kohtaamisia on ollut. Onneksi Pepen matkan varrelle on osunut myös mukavia, ymmärtäväisiä ihmisiä.

Kun katselen Pepen kehoa energiallisesta vinkkelistä, välittyy ensimmäisenä jonkinlaista jumittelua oikealta puolen selkää, noin keskivaiheilta. Ehkä jokin lihasperäinen asia. Myös sään ympäristöstä välittyy kiristelevä tunne. Hän näyttää myös vasemman takajalkansa yläosia, ehkä polven tienoota, ja tuo vaikutelman kuin tässä kohdin olisi aiemmin ollut jotain erikoista.

Pepe tuo myös vaikutelmaa pään kääntelystä puolelta toiselle ja kaulan vasemman puolen jumittelusta kuin hänen päänsä olisi ollut riimun ja narun kautta kiinnitettynä johonkin, eikä liikkumavaraa olisi ollut paljoa. Tällöin hän olisi päätynyt keikuttamaan päätään puolelta toiselle. Ehkä esimerkiksi kuljetettaessa trailerissa.

Hän näyttää myös oikeaa korvaansa kuin sen päällä olisi käsi tai jokin symbolinen peitto. Ehkä hän tällä viittaa, että kuulo on heikentynyt tuossa korvassa tai jotain muuta kuuloa sumentavaa olisi tapahtunut joskus.

Lisäksi Pepe näyttää poskihampaiden viereltä alhaalta vasemmalta puolelta ikeniä ja/tai limakalvoja. Tulee vaikutelma kuin hänellä olisi ollut pieni haaveri tällä aluella. Ehkä hampaita raspatessa on tullut hiertymä.

Jaloistaan Pepe kertoo, että hänellä on ollut monenlaisia kenkiä eri tarkoituksiin ja tilanteisiin. Toki esimerkiksi hokkeja usein käytetään talvisin, mutta tähän liittyy jotain muutakin. Ehkä pohja, jolla hän kulki, vaihteli ja sitä huomioitiin kenkävalinnoissa?

Pepe näyttää itseään laukkaamassa kovaa vauhtia ratsastaja selässään. Tapahtuma vaikuttaa olleen sellainen, jossa ratsastaja ei enää hallitse häntä eikä tilannetta. Ehkä Pepe oli pelästynyt jotakin. Tämä hallitsematon laukka tuntuu olleen tapaus, jossa oli mahdollisuudet käydä pahastikin, mutta yllättävän vähällä ilmeisesti selvittiin.

Pepe muistaa sinut hyvin. Hän tuumaa, että jokainen mukava ihminen ja kohtaaminen on yhä hänen sydämessään. Taidat kuulua tuohon kategoriaan! Hän haluaa sinulle sanoa terveisiksi, että on tärkeää säilyttää pehmeys sydämessä maailmassa, joka osaa olla myös kaikkea muuta kuin pehmeä.
Pepe kertoo, että on kiitollinen nykyisestä elämäntilanteestansa. Tulee vaikutelma kuin hän olisi saanut eläkekotipaikan tai vastaavan. Ihan lopuksi Pepe näyttää itseään mutustamassa mehukkaan näköistä porkkanaa hyväntuulisena. Hän vielä kuin sivulauseessa mainitsee ravintoasioihin liittyen, että joskus olisi ollut tekemistä löytää hänen keholleen sopiva ruokavalio tai ruoan suhteen muuten olisi ollut jotain erikoista.

Hevosen omistaja Tua Onnela: Pelkotiloista ei sanaakaan”

Huti tuli. ”Pepe” eli oikealta nimeltään Veikka syntyi ja kasvoi Suomessa, eli häntä ei ole tuotu ulkomailta. Hän tykkäsi erityisen paljon esteiden hyppäämisestä, oli leikkisä ja reipas yksilö. Nuorena Veikka oli harrastetason kenttäratsu yksityisellä omistajalla, sen jälkeen laadukkaassa ratsastuskoulussa ja eläkepäivänsä minulla. Aiempaan ratsastuskouluelämään toki kuului vaihtuvia ihmisiä ja välineellistä suhtautumista, sitä ei ollut kommunikoijien vaikea arvata.

Laiduntaminen ei sopinut Veikalle kovin hyvin, vaan parasta elämää oli ruunakavereiden kanssa leikkiminen isossa tarhassa. Elämänsä loppuvaiheilla eli kuvan ottamisen aikaan Veikalla oli jo vanhuuden vaivoja ja niiden mukanaan tuomia pelkoja. Ne eivät näy kommunikoijien vastauksissa mitenkään.

Veikka kuoli vuonna 2015 vanhuuden tuomiin vaivoihin. Koska hän on poissa niin kuin Hurmakin, luulisi hänenkin kuvailevan oloaan tuonpuoleisessa. Siellä ei odottaisi olevan karsinoita ja maneeseja, enkä itse ole ajatellut, että tuonpuoleinen sijaitsee Jämsässä. Veikan tarina vastaa heikosti myös niitä aikoja, jolloin kuva on otettu.