Skeptikoiden perinteisten aiheihin ylösnousemus?
”Minun tehtäväni on todistaa, ettei kuolemaa ole olemassa.” ”Kertoa, että henkimaailma on totta.”
”Olen toiselta ammatiltani meedio eli pystyn kommunikoimaan edesmenneiden ihmisten kanssa.”
Sitaatit ovat Johanna Elomaan kirjasta Johtaja ja Meedio, Tiina Lindforsin tarina (WSOY, 2026). Kirjassa Lindfors on koko ajan minäkertojana. Lopussa on kiitokset Elomaalle: ”Sanoitit tähän kirjaan sanani niin, että jopa äitini luuli minun kirjoittaneen kirjan itse.”
Medioiden meedio
Suomessa on useita meedioita ja selvänäkijöitä, mutta Lindfors on ensimmäinen, joka on saanut näkyvyyttä valtamedioissa sitten Aino Kassisen. Tähän on yhtenä syynä ainakin hänen korkea profiilinsa: ”…olen myös rahoitusmaailman ammattilainen, kokenut varainhoitaja ja yksityispankinjohtaja.”
Onko tämä haamujen kanssa kommunikointi osoitus siitä, että oli liioiteltua luulla Skepsiksen alkuaikojen aiheiden kuolleen?
Meedioiden kyvykkyys on laajentuneet ihmisistä muihin lajeihin. Edellisessä Skeptikossa (2/2026) oli paljastava juttu, jossa testattiin eläinkommunikoijia, jotka uskovat saavansa eläviin tai kuolleisiin hevosiin yhteyden jopa valokuvien välityksellä. Tosin ei eläinkommunikointi aivan uusi ilmiö ole. Törmäsin aiheeseen muutaman kerran, kun valmistelin toisaalla tässä lehdessä olevaa juttua 1800-luvun spiritualismista ja Darwinista.
Lindfors kertoo saaneensa meediokoulutuksensa Suomen Spiritualistisessa Seurassa, jossa hän kävi ainakin neljä eri tasoille tarkoitettua kurssia ja ”kaikki mahdolliset meediokurssit, minkä jälkeen hakeuduin kansainväliselle kentälle. Mieleenpainuvin opinahjo on Iso-Britannian Stansted Hallissa, Essexissä sijaitseva spiritualismin ja psyykkisten tieteiden korkeakoulu”.
Parikymppisenä Lindfors oli töissä Stockmannin naistenvaateosastolla, jossa hän sai kiitosta hyvästä myyntityöstä. Anna-lehden haastattelussa (29.7.2026) kerrotaan, että ”Tiinan valtti oli asiakasymmärrys. Hän osasi kohdata ihmiset, olla läsnä ja kuunnella. Tiina ei koe, että jokin korkeampi voima olisi valinnut juuri hänet henkiolentojen sanansaattajaksi. Hänellä on herkkyys lukea energioita, mutta se, että hän on kehittynyt siinä meediotasolle, on harjoittelun tulosta.”
Juuri tässä on avain kaikkien nykymeedioiden kykyjen selittämiseen: ahkera ihmistuntemuksen opiskelu ja harjoittelu.
Lindström kertoo toimintatavoistaan: ”Kiitän yleisöä luottamuksesta ja esitän lisäksi toiveen, että vastaanottajat [=asiakkaat] puhuisivat totta. Minua ei tarvitse miellyttää myötäilemällä. Se ainoastaan hankaloittaa työtäni.”
Kylmiltään lukeminen (cold reading)
Viktoriaanisena aikana 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa pimennetyissä tiloissa meediot osoittivat taitojaan myös fyysisesti: esineet liikkuivat itsestään, pöydät tärisivät, ektoplasmaa valui, henget materialisoituivat, kitarat soivat itsestään, kysymyksiin tuli hengiltä vastaus koputuksin tai kirjoitusta ilmestyi puhtaalle taululle. Tässä oli kuitenkin iso riski. Valot päälle ja meedio oli paljastettu. Joskus joku uskalikko tarttui materialisoituneen hengen käsivarresta kiinni – henki olikin itse meedio harsokangas puvun päälle vedettynä. Meediot ja heihin uskovat tiedemiehet yrittivät keksiä verukkeita. Hengeltä oli ainekset materialisoitumiseen vähissä ja siksi se oli joutunut ottamaan käyttöön meedion ruumiin.
Nykyaikaiset Hollywood-meediot esiintyvät päivänvalossa, julkisissa tiloissa, tv:n tai internetin välityksellä. He työskentelevät kyselemällä yleisöltään ja tekevät harvoin fyysisiä ihmeitä. Paljastumisen riski on nykyään vähäinen. Riskin vuoksi vältetään myös kuumaluentaa (hot reading) eli tietojen kalastelua etukäteen asiakkaista. Kaukana, 40 vuoden takana on aika, jolloin James Randi onnistui taltioimaan meedio Peter Popovin ja tämän vaimon välisen radioyhteyden keskustelut. Vaimo onki tietoja yleisössä olevilta henkilöiltä ja välitti ne miehensä korvanappiin: ”Mene sen naisen luo, jolla on isot rinnat.” Popov kertoi ongitut tiedot hämmästyneelle henkilölle. Paljastus näytettiin tv:ssä ja Popovin tulot romahtivat.
Luin useita kuvauksia ulkomaisten meedioiden toiminnasta. Kaikissa toistui sama kylmäluennan peruskaava, jolla kriitikot ja skeptikot selittävät esimerkiksi Lindströmin mainitseman Hollywoodissa miljoonia ansainneet Tyler Henryn toimintaa.
Kylmiltään luettaessa tarkkaillaan asiakkaan eleitä, ilmeitä, äänenpainoja, vaatetusta, ikää, sukupuolta ja muita havaittavissa olevia ominaisuuksia. Jos meedio on lisäksi opiskellut tai muuten hankkinut hyvät yleistiedot ihmisten käyttäytymisestä ja psykologiasta, joihin hän voi yhdistää kylmäluennalla saadut tiedot, alkavatkin nykymeedion perustaidot olla kunnossa. Sorminäppäryyttä ei nykymeedioiden kursseilla tarvitse harjoitella.
Meedion lämmiteltyä aluksi yleisön tai yksittäisen asiakkaan kanssa, on kylmäluennan perusvaihe samalla tehty. Meedio voi siirtyä tekemään yleisluontoisia tai monitulkintaisia kysymyksiä, jotka sopivat useisiin ihmisiin. Mitä suurempi yleisö, sitä suurempi mahdollisuus osumiin. Ainakin jonkun henkilön kuolleeseen läheiseen kuvaus sopii. Yksittäisen asiakkaan tapauksessa voidaan esittää tarkempia valistuneita arvauksia tai antaa useita vastausvaihtoehtoja. Vähitellen asiakas itse kertoo yksityiskohdat. Samalla tavalla muuten vakoojat lypsävät tietoja. Kaavaa toistetaan kierros kierrokselta: kylmäluetaan uudelleen ja tehdään tarkempia kysymyksiä. Näin kanava kuolleen henkeen voi aueta ja asiakas on tyytyväinen.
Kylmälukeminen ei onnistu, jos asiakkaat huijaavat vastailemalla harhaanjohtavasti meedion kysymyksiin. Tällöin meedio saattaa paljastua. Jos kanava henkiin ei aukea on turvallisinta maksaa rahat takaisin pettyneelle asiakkaalle saman tien kuten monet meediot, Lindfors mukaan lukien, tekevät.
Skeptikko-lehden hevoskommunikoijien testissä asetelma oli rakennettu nokkelasti siten, että kommunikoijien todellinen kyvykkyys oli helppo saada varmasti selville. Kommunikoijille annettiin valokuvat hevosista ja niihin liitettiin hevosista lyhyet sanalliset luonnehdinnat, jotka olivat harhaanjohtavia. Kaikki kommunikoijat väittivät pelkän valokuvan perusteella pystyvänsä saamaan hevoselta viestejä telepaattisesti. Kommunikoijien kertomat viestit ja luonnehdinnat hevosista menivät kuitenkin kaikilta täysin pieleen, edes hevosen sukupuolta ei osattu kertoa oikein. Kukaan ei osoittautunut kyvykkääksi hevoskommunikoijaksi.
Tieteellinen näyttö puuttuu
Kirjansa alussa Lindfors asetti itselleen vaativan ja velvoittavan tehtävän: ”Minun tehtäväni on todistaa, ettei kuolemaa ole olemassa.”
Tästä kirjasta todistusta en löytänyt. Subjektiiviset esimerkinomaiset tapauskuvaukset eivät sellaisiksi kelpaa. Lindfors kertoo myös Foxin sisaruksista, joiden toiminnasta modernin spiritualismin katsotaan alkaneen vuonna 1848, mutta ei tiedä tai halua kertoa heidän tunnustaneen toimintansa huijaukseksi.
Usein ihmetellään miksi ”kuolleiden henget” puhuvat meedioiden kautta vain latteuksia, esimerkiksi Elli-täti kertoo, että siellä on hyvä olla.
Lindforsin kauan sitten kuolleen isoisoäidin ”hengen” kautta saimme kuitenkin reseptin maistuvasta ruskeakastikkeesta. Tosin terveystutkijat katsovat varmaan sen sisältävän kuolemanvaaraa lisäävän määrän kovia rasvoja.
”Ruskeakastikkeen keittäminen yhteistyössä oli ensimmäisellä kerralla varsin hupaisa kokemus. Isoisoäitini seisoi hellan vierellä kädet lanteillaan ja seurasi silmä kovana tekemisiäni. Lisää voita! hän komensi. Lisäsin ja hämmensin voin kattilaan. Lisää voita, eihän tuo riitä mihinkään, hän totesi. Lisäsin jälleen voita, mutta hieman maltillisemmin, sillä ihmettelin ja vähän kauhistelinkin sitä voin määrää. Silti edelleen hän vain nauroi ja näytti kädellään kattilan suuntaan. Ei tuollaisista pikkunokareista ole mihinkään!”
Lindfors esittelee lyhyesti ilmeisesti mielestään kaksi parasta tieteellistä tutkimusta meedioiden kyvykkyydestä. Tutustuin niihin. Molempia tutkimuksia on ankarasti ja syystä kritisoitu. Lindforsin oma kommentti on hyvin varovainen: ”Toisin sanoen tieteellisesti aukotonta tutkimusta ei ole kyetty vielä tekemään eikä ilmiön selittävää teoriaa tai mallinnusta ole olemassa. Mutta kuten todettu, tieteellisen näytön puuttuminen ei tarkoita sitä, etteikö jokin ilmiö olisi totta tai prosessi toimiva ja etteikö sitä joskus tulevaisuudessa olisi kirjattu myös tieteelliseen konsensukseen.”
Toivossa on hyvä elää. Spiritualismin synnystä on nyt 178 vuotta eikä vieläkään ole näyttöä. Todistustaakka on meedioilla, ei skeptikoilla.
”Minun tehtäväni on todistaa, ettei kuolemaa ole olemassa.” ”Kertoa, että henkimaailma on totta.”
”Olen toiselta ammatiltani meedio eli pystyn kommunikoimaan edesmenneiden ihmisten kanssa.”
Sitaatit ovat Johanna Elomaan kirjasta Johtaja ja Meedio, Tiina Lindforsin tarina (WSOY, 2026). Kirjassa Lindfors on koko ajan minäkertojana. Lopussa on kiitokset Elomaalle: ”Sanoitit tähän kirjaan sanani niin, että jopa äitini luuli minun kirjoittaneen kirjan itse.”
Medioiden meedio
Suomessa on useita meedioita ja selvänäkijöitä, mutta Lindfors on ensimmäinen, joka on saanut näkyvyyttä valtamedioissa sitten Aino Kassisen. Tähän on yhtenä syynä ainakin hänen korkea profiilinsa: ”…olen myös rahoitusmaailman ammattilainen, kokenut varainhoitaja ja yksityispankinjohtaja.”
Onko tämä haamujen kanssa kommunikointi osoitus siitä, että oli liioiteltua luulla Skepsiksen alkuaikojen aiheiden kuolleen?
Meedioiden kyvykkyys on laajentuneet ihmisistä muihin lajeihin. Edellisessä Skeptikossa (2/2026) oli paljastava juttu, jossa testattiin eläinkommunikoijia, jotka uskovat saavansa eläviin tai kuolleisiin hevosiin yhteyden jopa valokuvien välityksellä. Tosin ei eläinkommunikointi aivan uusi ilmiö ole. Törmäsin aiheeseen muutaman kerran, kun valmistelin toisaalla tässä lehdessä olevaa juttua 1800-luvun spiritualismista ja Darwinista.
Lindfors kertoo saaneensa meediokoulutuksensa Suomen Spiritualistisessa Seurassa, jossa hän kävi ainakin neljä eri tasoille tarkoitettua kurssia ja ”kaikki mahdolliset meediokurssit, minkä jälkeen hakeuduin kansainväliselle kentälle. Mieleenpainuvin opinahjo on Iso-Britannian Stansted Hallissa, Essexissä sijaitseva spiritualismin ja psyykkisten tieteiden korkeakoulu”.
Parikymppisenä Lindfors oli töissä Stockmannin naistenvaateosastolla, jossa hän sai kiitosta hyvästä myyntityöstä. Anna-lehden haastattelussa (29.7.2026) kerrotaan, että ”Tiinan valtti oli asiakasymmärrys. Hän osasi kohdata ihmiset, olla läsnä ja kuunnella. Tiina ei koe, että jokin korkeampi voima olisi valinnut juuri hänet henkiolentojen sanansaattajaksi. Hänellä on herkkyys lukea energioita, mutta se, että hän on kehittynyt siinä meediotasolle, on harjoittelun tulosta.”
Juuri tässä on avain kaikkien nykymeedioiden kykyjen selittämiseen: ahkera ihmistuntemuksen opiskelu ja harjoittelu.
Lindström kertoo toimintatavoistaan: ”Kiitän yleisöä luottamuksesta ja esitän lisäksi toiveen, että vastaanottajat [=asiakkaat] puhuisivat totta. Minua ei tarvitse miellyttää myötäilemällä. Se ainoastaan hankaloittaa työtäni.”
Kylmiltään lukeminen (cold reading)
Viktoriaanisena aikana 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa pimennetyissä tiloissa meediot osoittivat taitojaan myös fyysisesti: esineet liikkuivat itsestään, pöydät tärisivät, ektoplasmaa valui, henget materialisoituivat, kitarat soivat itsestään, kysymyksiin tuli hengiltä vastaus koputuksin tai kirjoitusta ilmestyi puhtaalle taululle. Tässä oli kuitenkin iso riski. Valot päälle ja meedio oli paljastettu. Joskus joku uskalikko tarttui materialisoituneen hengen käsivarresta kiinni – henki olikin itse meedio harsokangas puvun päälle vedettynä. Meediot ja heihin uskovat tiedemiehet yrittivät keksiä verukkeita. Hengeltä oli ainekset materialisoitumiseen vähissä ja siksi se oli joutunut ottamaan käyttöön meedion ruumiin.
Nykyaikaiset Hollywood-meediot esiintyvät päivänvalossa, julkisissa tiloissa, tv:n tai internetin välityksellä. He työskentelevät kyselemällä yleisöltään ja tekevät harvoin fyysisiä ihmeitä. Paljastumisen riski on nykyään vähäinen. Riskin vuoksi vältetään myös kuumaluentaa (hot reading) eli tietojen kalastelua etukäteen asiakkaista. Kaukana, 40 vuoden takana on aika, jolloin James Randi onnistui taltioimaan meedio Peter Popovin ja tämän vaimon välisen radioyhteyden keskustelut. Vaimo onki tietoja yleisössä olevilta henkilöiltä ja välitti ne miehensä korvanappiin: ”Mene sen naisen luo, jolla on isot rinnat.” Popov kertoi ongitut tiedot hämmästyneelle henkilölle. Paljastus näytettiin tv:ssä ja Popovin tulot romahtivat.
Luin useita kuvauksia ulkomaisten meedioiden toiminnasta. Kaikissa toistui sama kylmäluennan peruskaava, jolla kriitikot ja skeptikot selittävät esimerkiksi Lindströmin mainitseman Hollywoodissa miljoonia ansainneet Tyler Henryn toimintaa.
Kylmiltään luettaessa tarkkaillaan asiakkaan eleitä, ilmeitä, äänenpainoja, vaatetusta, ikää, sukupuolta ja muita havaittavissa olevia ominaisuuksia. Jos meedio on lisäksi opiskellut tai muuten hankkinut hyvät yleistiedot ihmisten käyttäytymisestä ja psykologiasta, joihin hän voi yhdistää kylmäluennalla saadut tiedot, alkavatkin nykymeedion perustaidot olla kunnossa. Sorminäppäryyttä ei nykymeedioiden kursseilla tarvitse harjoitella.
Meedion lämmiteltyä aluksi yleisön tai yksittäisen asiakkaan kanssa, on kylmäluennan perusvaihe samalla tehty. Meedio voi siirtyä tekemään yleisluontoisia tai monitulkintaisia kysymyksiä, jotka sopivat useisiin ihmisiin. Mitä suurempi yleisö, sitä suurempi mahdollisuus osumiin. Ainakin jonkun henkilön kuolleeseen läheiseen kuvaus sopii. Yksittäisen asiakkaan tapauksessa voidaan esittää tarkempia valistuneita arvauksia tai antaa useita vastausvaihtoehtoja. Vähitellen asiakas itse kertoo yksityiskohdat. Samalla tavalla muuten vakoojat lypsävät tietoja. Kaavaa toistetaan kierros kierrokselta: kylmäluetaan uudelleen ja tehdään tarkempia kysymyksiä. Näin kanava kuolleen henkeen voi aueta ja asiakas on tyytyväinen.
Kylmälukeminen ei onnistu, jos asiakkaat huijaavat vastailemalla harhaanjohtavasti meedion kysymyksiin. Tällöin meedio saattaa paljastua. Jos kanava henkiin ei aukea on turvallisinta maksaa rahat takaisin pettyneelle asiakkaalle saman tien kuten monet meediot, Lindfors mukaan lukien, tekevät.
Skeptikko-lehden hevoskommunikoijien testissä asetelma oli rakennettu nokkelasti siten, että kommunikoijien todellinen kyvykkyys oli helppo saada varmasti selville. Kommunikoijille annettiin valokuvat hevosista ja niihin liitettiin hevosista lyhyet sanalliset luonnehdinnat, jotka olivat harhaanjohtavia. Kaikki kommunikoijat väittivät pelkän valokuvan perusteella pystyvänsä saamaan hevoselta viestejä telepaattisesti. Kommunikoijien kertomat viestit ja luonnehdinnat hevosista menivät kuitenkin kaikilta täysin pieleen, edes hevosen sukupuolta ei osattu kertoa oikein. Kukaan ei osoittautunut kyvykkääksi hevoskommunikoijaksi.
Tieteellinen näyttö puuttuu
Kirjansa alussa Lindfors asetti itselleen vaativan ja velvoittavan tehtävän: ”Minun tehtäväni on todistaa, ettei kuolemaa ole olemassa.”
Tästä kirjasta todistusta en löytänyt. Subjektiiviset esimerkinomaiset tapauskuvaukset eivät sellaisiksi kelpaa. Lindfors kertoo myös Foxin sisaruksista, joiden toiminnasta modernin spiritualismin katsotaan alkaneen vuonna 1848, mutta ei tiedä tai halua kertoa heidän tunnustaneen toimintansa huijaukseksi.
Usein ihmetellään miksi ”kuolleiden henget” puhuvat meedioiden kautta vain latteuksia, esimerkiksi Elli-täti kertoo, että siellä on hyvä olla.
Lindforsin kauan sitten kuolleen isoisoäidin ”hengen” kautta saimme kuitenkin reseptin maistuvasta ruskeakastikkeesta. Tosin terveystutkijat katsovat varmaan sen sisältävän kuolemanvaaraa lisäävän määrän kovia rasvoja.
”Ruskeakastikkeen keittäminen yhteistyössä oli ensimmäisellä kerralla varsin hupaisa kokemus. Isoisoäitini seisoi hellan vierellä kädet lanteillaan ja seurasi silmä kovana tekemisiäni. Lisää voita! hän komensi. Lisäsin ja hämmensin voin kattilaan. Lisää voita, eihän tuo riitä mihinkään, hän totesi. Lisäsin jälleen voita, mutta hieman maltillisemmin, sillä ihmettelin ja vähän kauhistelinkin sitä voin määrää. Silti edelleen hän vain nauroi ja näytti kädellään kattilan suuntaan. Ei tuollaisista pikkunokareista ole mihinkään!”
Lindfors esittelee lyhyesti ilmeisesti mielestään kaksi parasta tieteellistä tutkimusta meedioiden kyvykkyydestä. Tutustuin niihin. Molempia tutkimuksia on ankarasti ja syystä kritisoitu. Lindforsin oma kommentti on hyvin varovainen: ”Toisin sanoen tieteellisesti aukotonta tutkimusta ei ole kyetty vielä tekemään eikä ilmiön selittävää teoriaa tai mallinnusta ole olemassa. Mutta kuten todettu, tieteellisen näytön puuttuminen ei tarkoita sitä, etteikö jokin ilmiö olisi totta tai prosessi toimiva ja etteikö sitä joskus tulevaisuudessa olisi kirjattu myös tieteelliseen konsensukseen.”
Toivossa on hyvä elää. Spiritualismin synnystä on nyt 178 vuotta eikä vieläkään ole näyttöä. Todistustaakka on meedioilla, ei skeptikoilla.