(engl. astrology). Astrologialla tarkoitetaan oppia, jossa taivaankappaleiden perusteella esimerkiksi kuvataan persoonallisuutta, määritellään sairauksia ja ennustetaan henkilöiden, valtioiden tai yritysten tulevaisuutta. Näitä asioita varten astrologi tekee tähtikartan eli määrittelee taivaankappaleiden sijainteja. Tähtikartan pohjalta astrologi muodostaa astrologisen tulkinnan eli horoskoopin. Nykyisin horoskooppi voidaan tehdä myös tietokoneella, täysin automaattisesti.
Useimmiten astrologiaan törmää sanoma- tai aikakauslehtien sivuilla. Osa ihmisistä suhtautuu lehtien horoskooppeihin vähemmän vakavasti (elleivät hyppää suoraan niiden yli). Osa kuitenkin suhtautuu horoskooppeihin hyvinkin suurella kunnioituksella: nehän kertovat heidän elämästään! Joidenkin mielestä lehtihoroskoopit ovat vain arkipäivän hupia, mutta samalla he uskovat, että on olemassa ”oikeaa”, pätevämpää astrologiaa. Näin ajattelevat myös monet niistä ”oikeista”, itseään ehkä jopa ”tieteellisiksi” kutsuvista astrologeista.
Historiallisesti astrologia sai alkunsa Eufrat- ja Tigris-jokien välisestä laaksosta, muinaisesta Mesopotamiasta. Kaksoisvirran alueen kuuluisimmaksi kuningaskunnaksi nousi Babylonia, jossa astrologia käsitettiin osaksi uskontoa. Babylonialaiset harrastivat ns. maallista astrologiaa (engl. mundane astrology). Maallisessa astrologiassa ennustettiin vain hallitsijoiden ja kuningaskuntien tulevaisuutta. Niin sanottu syntymäastrologia (engl. natal astrology) sai alkunsa ilmeisesti vasta Kreikassa pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Syntymäastrologia perustuu näkemykseen, jonka mukaan taivaankappaleiden asemat syntymähetkellä vaikuttavat (ehkä jopa täysin determinoivasti) syntyneen henkilön, valtion tms. elämään.
Astrologia levisi Babyloniasta ainakin Kreikkaan, mahdollisesti jopa Egyptiin, Intiaan ja Kiinaan; toinen mahdollisuus on, että astrologia sai näissä maissa itsenäisesti omat muotonsa. Kreikan myötä astrologia juurtui länsimaiseen aatehistoriaan, ja levisi eurooppalaisiin hoveihin ja yliopistoihin. Astrologit olivat arvostettuja. Kuuluisin heistä on varmastikin Michel de Nostradamus (1503–1566).
Vuonna 1543 ilmestyi Nikolaus Kopernikuksen (1473–1543) teos De revolutionibus orbium coelestium (Taivaankappaleiden liikkeestä). Vaikkei Kopernikus ollut ensimmäinen, joka toi esille aurinkokeskeisen näkemyksen, hän oli ensimmäinen, joka perusteli näkemyksen tarkasti. Kopernikuksen ajatus murskasi Maa-keskeisyyteen perustuvan astrologian, ja aloitti astrologian alamäen, jota muut luonnontieteilijät menestyksellisesti jatkoivat. 1700-luvun loppuun mennessä astrologia oli poistunut yliopistoista, tosin erään lähteen mukaan vielä vuonna 1835 sitä opetettiin eräässä saksalaisessa yliopistossa.
Postmoderni aikamme on relativistisuudessaan tuomassa astrologiaa takaisin yliopistoon, ainakin Ranskassa. Vuonna 2001 presidentti Francois Mitterandin hoviastrologina tunnettu Elisabeth Tessier väitteli astrologiasta Sorbonnen yliopistossa. Väitöskirjan tekstin kerrotaan muistuttavan postmodernia hölynpölyä, jota fyysikko Alan Sokal parodioi joitakin vuosia sitten.
Astrologia ei siis oppina ole missään nimessä kuollut. Vuonna 1975 suuri joukko eturivin tutkijoita ilmoittikin julkisesti huolestumisensa astrologian laajasta levinneisyydestä. The Humanist -lehdessä ilmestynyt julkilausuma oli yhtenä tekijänä synnyttämässä skeptikkojärjestö CSICOP:ia ja siten koko modernia skeptisismiä.
Nykyisin astrologiaa tarjotaan eri muodoissa. Siihen voi törmätä mediassa, kirjakaupoissa, ystävänhakuilmoituksissa, tv-chateissa tai vaikkapa illanistuijaisissa. Henkilökohtaisen horoskoopin voi tilata postitse tai sen voi saada käymällä astrologin luona. Astrologin kanssa ei välttämättä käsitellä vain yksittäisiä, ”pieniä” ongelmia — mikä minusta tulee isona? onko hän se oikea? — vaan astrologi voi toimia pitkäaikaisempanakin terapeuttina.
Astrologiaa hyödynnetään yritysten henkilöstövalinnoissa sekä oppilaitosten opiskelijavalinnoissa, joskin Suomessa laki tulee ehkä rajoittamaan tätä käytäntöä. Samoin sitä käytetään terveydentilan arvioinnissa ja diagnosoinnissa (lääkinnällinen astrologia), sekä maanviljelyn ja sään ennustamisessa. Aasiassa astrologiaa käytetään muun muassa valtion perustamispäivien päättämiseen ja sopimusten ”suotuisten” allekirjoitushetkien määrittämiseen. Myös länsimaiden johtajat ja eliitti ovat käyttäneet astrologiaa päätöksenteossa.
Astrologiaan ja nimenomaan ”todelliseen” astrologiaan siis uskotaan, luotetaan ja sitä käytetään merkittävissäkin yhteyksissä. Mutta onko astrologia perusteltu oppi tai jopa tiede, kuten ainakin jotkut astrologit ovat väittäneet?
Astrologian kriitikkoja on ollut antiikin Kreikasta saakka. Astrologit kuitenkin esittävät, etteivät ei-astrologit ole päteviä arvioimaan astrologiaa. Tämä on täysin perusteeton väite, koska astrologit liikkuvat (pääasiassa) kahden tieteen, astronomian ja psykologian asiantuntemusalueilla. Astronomit ovat päteviä arvioimaan astrologiaan liittyviä tähtitieteellisiä väitteitä, samoin kuin psykologit persoonallisuuteen liittyviä väitteitä.
Mutta ei ole mikään ihme, että astrologit yrittävät estää tieteellisen kritiikin. Kun tarkastellaan tutkimuksiin perustuvia astronomisia ja psykologisia näkemyksiä astrologiasta, tulee selväksi, ettei astrologialla ole minkäänlaisia perusteita. Se ei myöskään missään tapauksessa ole itseäänkorjaava tiede.
Astrologiaan liittyy loputtomasti astronomisia kummallisuuksia ja virheellisyyksiä: astrologian mukaan Aurinko kiertää Maata; astrologien mielestä Aurinko ja kuu ovat planeettoja; astrologiassa taivaankappaleiden painovoimalla väitetään olevan merkittäviä vaikutuksia ihmisessä olevaan nesteeseen (”ihmisestä 2/3 on vettä”) samaan tapaan kuin meriin, vaikka maanpäällisilläkin esineillä on suurempi painovoimavaikutus. Entä mitä tekemistä nesteellä olisi ihmisen persoonallisuuden tai selkävaivojen kanssa?
Niin kutsutussa trooppisessa, kalenterivuoteen sidotussa astrologiassa ”planeettojen” kulkunopeus eläinradan lävitse on määritelty virheellisesti. Tarkemmin sanoen, ”planeettojen” siirtyminen tähdistöjen poikki ei kestä koko kalenterivuotta, vaan se tapahtuu hieman nopeammin. Viimeisen 2000 vuoden aikana tämä on aiheuttanut sen, että merkit ovat siirtyneet yhdellä eteenpäin. Esimerkiksi kun niin sanottu trooppinen astrologi väittää Auringon olleen syntymähetkellä leijonassa (”olet aurinkomerkiltäsi leijona”), Aurinko ei ole tuolloin todellisuudessa ollut leijonan vaan ravun tähdistössä: leijona on oikeasti rapu, rapu kaksonen, kaksonen härkä ja niin edelleen. Tämä ongelma vältetään Intiassa käytetyssä sideerisessä astrologiassa. Sideerisessä järjestelmässä aurinko-, kuu-, nousevien- yms. merkkien määrittely perustuu tähdistöjen ja ”planeettojen” todelliseen suhteeseen.
Astrologiaa ei markkinoida pelkkänä käytännöllisenä työ- ja itsetuntemusvälineenä, vaan myös jonkinlaisena ”kosmisena maailmankatsomuksena”. Tähtitieteen näkökulmasta astrologinen maailmankaikkeus on kuitenkin hyvin köyhä: se koostuu vain kahdestatoista tähdistöstä, kymmenestä ”planeetasta” (mukaanlukien Aurinko ja kuu), Maasta, sekä — tietenkin — ihmisestä itsestään. Astrologit ovat siis unohtaneet laajentuvan maailmankaikkeuden miljardit ja miljardit tähdet, sekä niiden planeetat. Samoin astrologit ovat pudottaneet listaltaan eläinradan kolmannentoista tähdistön, Käärmeenkantajan.
Astrologian suhde psykologiaan ei ole sen hedelmällisempi, astrologisesta koulukunnasta riippumatta. Asiaa on tutkittu mitä erilaisimmilla tavoilla, mutta aina tulos on ollut sama: mitään yhteyttä astrologisten merkkien ja persoonallisuuden ominaisuuksien välillä ei ole. Toisin sanoen ihmisen persoonallisuutta ei voida pätevästi arvioida astrologisen opin pohjalta.
Ainoan empiirisen poikkeuksen tekee niin sanottu Mars-efekti. Astrologiaan perehtynyt psykologi Michel Gauquelin havaitsi, että huippu-urheilijoiden syntymällä ja Marsin sijainnilla on yhteys. Fyysikko Nils Mustelin on tarkastellut Mars-efektiä tarkemmin kirjassa Toden näköiset harhat (1995). Hänen katsauksensa osoittaa, että Gauquelinin havaitsema ilmiö on erittäin pieni ja käytännössä täysin merkityksetön. Samoin se on vain pienen pieni osa astrologista kokonaiskenttää. Jotkut ovat myös kyseenalaistaneet Gauquelinin tekemät tutkimukset.
Vaikka astrologia on tutkimusten mukaan kuin reikä leivässä, niin silti se yhä edelleen jäsentää monien ihmisten elämää. Astrologian pätevyyteen uskovat esittävät, että oppi vain ”toimii”. Mutta mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan?
Jos ”toimivuudella” tarkoitetaan, että astrologit kykenevät ennustamaan tulevia tapahtumia arvaamista paremmin, tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Richard Branham yritti ennustaa planeettojen (ja täydenkuun) avulla merionnettomuuksia vuosien 1523 ja 1976 välillä; yhteensä onnettomuuksia oli 1 457 kappaletta. Tulokset olivat negatiivisia, mukaanlukien Titanicin uppoaminen.
Tähtitieteilijät Roger Culver ja Philip Ianna kävivät puolestaan lävitse astrologien ennustuksia, jotka oli tehty vuosien 1974 ja 1979 välisenä aikana. Ennustuksia oli yhteensä 3 011. Näistä 89% epäonnistui. Monet onnistuneista ennustuksista olivat älykkäitä arvauksia (”Kylmä sota jatkuu”), epämääräisyyksiä (”Jotain kauheaa tapahtuu Yhdysvaltojen itärannikolla tänä keväänä”), tai ne perustuivat sisäpiirin tietoon (”Tähti A menee naimisiin ohjaaja B:n kanssa”). Kun ei oteta huomioon epäonnistuneiden ennustusten määrää, on helppo kokea astrologia ”toimivaksi” — jopa sanomalehtihoroskooppien perusteella.
Jos ”toimivuudella” tarkoitetaan, että astrologia kykenee pätevästi kuvaamaan persoonallisuutta, tämä ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Ihminen voi kuitenkin kokea, että kuvaus sopii häneen erittäin hyvin: ”Just tollanen mä olen!” Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että astrologinen persoonallisuuskuvaus on abstrakti, epämääräinen tai monimerkityksellisiä. Näin jokainen voi tulkita kuvauksen itseensä sopivaksi.
Kuvauksen osuvuus voi johtua myös valikoivasta tarkkaavaisuudesta ja muistista. Kun astrologi toteaa melko epäsosiaalisellekin henkilölle hänen olevan ”sosiaalinen, muista ihmisistä pitävä”, tämä käsitys ohjaa muistamista sosiaalisuuteen viittaaviin tilanteisiin, ja näin astrologian koetaan jälleen ”toimineen”. Kuvauksen sopivuutta eli tulkitsemista tai muistamisen ohjaamista voi tehostaa kysyvällä katseella tai sanomalla: ”Tuntuuko tutulta?”
Eräässä Gauquelinin tekemässä tutkimuksessa astrologi arvioi tietämättään erään massamurhaajan pelkän syntymäajan ja -paikan perusteella ”lämpimäksi, sosiaalisiin normeihin sopeutuvaksi ja moraaliseksi ihmiseksi”. Tämän jälkeen useilta maallikoilta pyydettiin tietoja horoskooppia varten, mutta heille ei lähetetty tietojen perusteella tehtyä horoskooppia, vaan kaikki saivat massamurhaajan luonteenkuvauksen. Maallikoista 94% arvioi kuvauksen sopivaksi, ja 90%:lla tämän mielipiteen jakoivat heidän perheensä ja ystävänsä. Forer-efekti ja valikoiva muistaminen kummittelevat jälleen.
Jos horoskooppi ei tunnu tutulta, astrologilla on mahdollista vedota jonkin tulkinnassa vähemmän painotusta saaneen taivaankappaleen vaikutukseen-ja taas astrologia ”toimii”! Astrologi voi siis painotusta vaihtamalla muuttaa horoskooppia sopivammaksi. Tämä tulee selkeästi esille kuuluisuuksien horoskoopeissa: niissä painotetaan henkilön tunnettuja ominaisuuksia ja tähtikartta antaa niille vain ”kosmisen ulottuvuuden”. Jokainen voi miettiä, olisiko astrologin kuvaus massamurhaajasta ollut saman tähtikartan perusteella toisenlainen, jos hän olisi tiennyt, että kyseessä oli murhaaja.
Toinen keino selviytyä epäsopivasta horoskoopista on vetoaminen ”piileviin kykyihin”. Vaikka asiakas ei kokisi kuvauksen jotain osaa tutuksi, astrologi voi kertoa meissä majailevan piileviä potentiaaleja, joita meidän kannattaisi kehittää. Ja niin henkilö alkaa kehittää tai kiinnittää huomiotaan ”potentiaaleihinsa”, ja (itsensä toteuttavan ennustuksen kautta) hän todella omaa astrologin mainitsemia kykyjä. Astrologia ”toimii”!
Entä onko astrologia empiirinen, havaintoihin perustuva tiede? Usein väitetään, että babylonialaiset ja sittemmin muut ovat havainnoillaan todentaneet astrologisen opin, esimerkiksi yhteydet taivaankappaleiden ja persoonallisuuden välillä. Mustelinin tekemän laskelman mukaan tällaiseen tutkimusprojektiin tarvittaisiin kymmeniä miljardeja koehenkilöitä! (Tämäkin määrä on liian vähäinen, sillä laskelma perustuu äärimäisen optimistiseen lähtöoletukseen.)
Tieteeksi astrologiaa ei tee myöskään se, että ”siinä käytetään apuna tietokonetta”. Tämän logiikan mukaan Muumit ja taikurinhattu -peliä pelaava kuusivuotias lapsi harrastaa tiedettä. Tieteeksi astrologiaa ei tee myöskään sen yhdistäminen genetiikkaan tai kaaosteoriaan; tieteelliset puhetavat eivät pelasta teoreettisesti ja empiirisesti köyhää astrologiaa. Samoin väite ”monet merkittävät tutkijat ovat perehtyneet astrologiaan” ei todista mitään astrologian tieteellisyydestä, koska tieteellisten auktoriteettien merkitys on vain yhtä suuri kuin heidän esittämänsä todistusaineisto. Lisäksi on huomattava, että on olemassa useita muita merkittäviä tutkijoita, jotka eivät ole uskoneet astrologiaan.
Perustellumpaa onkin väittää, että astrologia on pseudotieteellinen oppi, joka pohjautuu vuosituhansien jälkeenkin ainoastaan maagiseen ajatteluun. Babylonialaiset jäsensivät avaruutta uskonnollisten silmälasien lävitse ja taivaankappaleet saivat mystisiä ominaisuuksia suhteessa maanpäällisiin tapahtumiin: ”Niin alhaalla kuin ylhäälläkin”. Vastaavasti heillä ei ollut modernin tieteen keinoja tutkia monimutkaista maailmaa.
Maaginen vastaavuusajattelu elää yhä edelleen astrologian parissa. Muinainen astrologia perustui seitsemään planeettaan, mutta viimeisen hieman yli parinsadan vuoden aikana niitä on löydetty uusia: Uranus (1781), Neptunus (1840) ja Pluto (1930). Vaikkei näitä koskevia astrologisia tutkimuksia ole julkaistu, niistä jokaisella on jo horoskoopeissa oma, antiikkisiin merkityksiin perustuva asemansa.
Vaikka astrologia ei ole itseäänkorjaava, kriittiseen tutkimuksen kautta edistyvä tiede, voisiko se olla taito? Joidenkin ammattiastrologien mielestä astrologia ei todellakaan ole tiedettä, vaan juuri omaksuttavissa oleva taito. Tämä ei kuitenkaan tee astrologiaa sen pätevämmäksi: taivaankappaleet ovat uudelleennimeämisenkin jälkeen yhtä vähämerkityksellisiä ihmisten toiminnan tai tapahtumien arvioimisessa.
Katso: Astrologiset merkit; Biodynaaminen viljely; Forer-efekti; Kiinalainen astrologia; Kuuhulluus; Nostradamus, Michel de; Relativismi; Savolainen horoskooppi; Sokalin tapaus; Sporalogia.
Kirjallisuutta: Abell 1983a; Bob 1988; Branham 1995; Culver ja Ianna 1988; Dean 1987a, 1987b, 1993; Dean Kelly Rotton ja Saklofske 1985; Dean ja Mather 2000; Forsius 2001a; Gauquelin 1982; Kelly 1999; Kurtz ja Fraknoi 1985, 1996; Mustelin 1989, 1995, 1996, 1997; Stewart 1997.