Kuka skeptikkoa kuuntelee?

• LEWIS JONES -

Vaikka homepaatille esittäisi täydet todisteet siitä, että tämän hoitomenetelmät ovat perusteettomia, homeopaatti ei niistä piittaisi, vaan jatkaisi potilaiden hoitamista entiseen tapaan. Vaikka kreatonistille kuinka selittäisi, että tämän väitteet ovat täysin ristiriidassa tieteellisten tutkimustulosten kanssa, kreatonisti ei uskossaan horju. Vaikka miten tyhjentävästi koettaisi todistella, että astrologia ei toimi, ihmiset jatkavat silti horoskooppien lukemista.

Martin Gardner on aikoinaan todennut: ”Velikovskilaisten valistaminen on kuin veteen koettaisi kirjoittaa.”

Skeptikot kuulevatkin usein sellaisia kommentteja kuten: ”On ilmeistä, ettei toiminnallanne ole minkäänlaista vaikutusta virheellisiin käsityksiin tai irrationaaliseen käytökseen. Muutaman minuutin televisioesiintymisenne hukkuvat tuntitolkulla ruudulta tulvivaan virheelliseen tietoon. Ne, jotka hyötyisivät esittämistänne todisteista eniten, eivät lue kirjojanne ja lehtiänne. Miksi siis edes yrittää? Kuka teitä kuuntelee?”

Tällaiset kysymykset vaivaavat joitakin skeptikkoja niin paljon, että he luopuvat koko hommasta, alkavat siis pitää skepsismiä toivottomana hankkeena ja tuskastuneena kääntävät sille selkänsä. Usein nämä samaiset ihmiset puhuvat skepsismistä ”liikkeenä” ja ”asiana”, jonka ”ajaminen” ei yksinkertaisesti kannata. Mieleen tulevat tässä yhteydessä myös sanat ”kääntyminen” ja ”marttyyri”.

On myös niitä skeptikkoja, jotka miellyttämisen halussaan eivät tohdi osoittaa epäuskottavien väitteiden virheitä. Joitakin vuosia sitten Sceptical Inquirer -lehdessä (Vol.13, No.3) julkaistiin seuraava kirjoitus: ”Skeptinen liike (sic) voisi olla tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jos se keskittyisi opettamaan ihmisille parempaa arviointikykyä… Skeptinen kirjallisuus keskittyy enimmäkseen kumoamaan pseudotieteen teorioita ja paljastamaan mysteerien ja pseudotieteen virheet, sen sijaan että se pyrkisi kehittämään lukijoiden arviointitaitoja.”

Tällainen saarnaamisen tarve tuskin hyödyttää henkilöä, joka harkitsee akupunktiota ja viattomasti tiedustelee voisiko siitä olla mitään apua. Eivätkä useimmat ihmiset halua kuulla teknistä esitelmää termodynamiikan laeista tai entropian eduista ja haitoista, vaan tyytyisivät mieluusti pelkkään lausahdukseen ”joo, hei, se on ikiliikkuja, eivätkä ne toimi”.

Tämä johdattaakin meidät pohtimaan joidenkin skeptikkopiirien kammoksumaa termiä ”väärän tiedon paljastaminen”. Edellä lainaamassani artikkelissa esitettiin myös seuraava kysymys: ”Mitä hyötyä siitä on, että skeptinen liike todistaa uskomuksen Bermudan kolmiosta vääräksi…” Hyvä kysymys. Erinomainen esimerkki siitä, miten merkityksetöntä on erottaa ”paljastaminen” ja ”opettaminen”, toisistaan löytyy Lawrence David Kuschen teoksesta ”The Bermuda Triangle Mystery: Solved”, sekä saman kirjoittajan kirjasta ”The Disappearance of Flight 19”, joka käsittelee Bermudan kolmion tunnetuinta arvoitusta. Kuschen huolellinen tutkimus perustui lukuisiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin, radiohaastatteluihin, sanomalehtiartikkeleihin, lentopöytäkirjoihin, säätiedotuksiin ja raportteihin rannikkovartioston toimista, etsintäyrityksistä ja merivakuutuksen käytännöistä, monien muiden lähteiden ohella. Kyseessä oli klassinen ”paljastus”. Samalla tutkimus oli kuitenkin myös klassinen esimerkki siitä, kuinka kriittinen ajattelu ja tutkimus toimivat totuuden selvittämisessä.

Parhaimmillaan ”väärän tiedon paljastaminen” opettaa ihmisille ajattelua. Tästä syystä myös Stephen Jay Gould nimesi kirjansa ”The Mismeasure of Man” kaksi osaa otsikoilla ”Paljastukset positiivisena tieteenä” ja ”Oppiminen paljastusten kautta”. Jos jotakin väitettä testattaessa osoittautuu, ettei se toimi käytännössä, väite on tullut osoitettua vääräksi, mitä tahansa mieltä ”väärän tiedon paljastamisesta” ollaan.

Kirjassaan ”The Outline of Bunk”, E. Haldeman-Julius ei anna vastapuolelle armoa: ”Väärä tieto tarkoittaa samaa kuin huono arviointikyky tai täydellinen arviointikyvyttömyys. Väärä tieto ei kestä tutkimusta, vaan hajoaa tomuksi, sillä se on tyhjää täynnä. Älyllisesti ajatellen väärä tieto on inhimillisen ilmaisun alinta kastia.”

Haldeman-Juliuskaan ei myöskään hyväksy käsitystä siitä, että ”väärän tiedon paljastaminen” merkitsee negatiivista asennetta: ”Väärän tiedon paljastaminen on väistämättä rakentavaa toimintaa, sillä ihmismieli, kuten luontokin, kammoaa tyhjiötä. Paljastajalla on selkeä ja perusteellisesti harkittu näkökanta, joka on todellakin paljon selkeämpi ja johdonmukaisempi kuin väärän tiedon esittäjän näkökanta… Paheksuessaan loogisesti tiettyjä ajatuksia ja elämäntapoja hän samalla antaa hyväksyntänsä toisille ajatuksille ja elämäntavoille - jotka usein ovat paheksunnan kohteiden vastakohtia. Näin väärän tiedon paljastajan asennetta voidaan pitää positiivisena ja edistyksellisenä.”

Haldeman-Julius ei myöskään pidä ”paljastajia” pelkästään riitaisina vastarannan kiiskinä: ”Paljastaja pyrkii onneen ja siten - itsekkäästikin - tuottaa itselleen ja samalla muille ihmisille onnea. Paljastaja liputtaa tulevaisuuden puolesta. Paljastaja valistaa ja vapauttaa ja hänen perimmäinen, onnellinen tavoitteensa on elämä itse eikä väittely väittelyn vuoksi.”

Skeptinen ajattelu on toinen nimi tieteelliselle ajattelulle. Kun kysytään, mitä hyötyä skepsismistä on, voisi yhtä hyvin kysyä, mitä hyötyä tieteellisestä ajattelusta on. Tiede tai skepsismi eivät ole tietoa itsessään. Ne ovat molemmat keinoja, joilla tietoa tavoitellaan.

Palaamme jälleen kysymykseen: Kenelle skeptikot puhuvat, kuka heitä kuuntelee? Ainakin toiset skeptikot, se on varmaa. Monet väheksyvät tätä taipumusta saarnata omalle seurakunnalle, mutta minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi. Mitä vikaa siinä on?

Tuskinpa Akvaario-lehden päätoimittaja valvoo öitä murehtiessaan sitä, että lehteä lukevat lähinnä vain akvaarioiden harrastajat.

Itse voin ilokseni todeta, että olen syvästi kiitollinen Larry Kuschelle ja monille muille skeptisille tutkijoille ja toimittajille, joiden kirjoituksia olen saanut lukea. Heidän havaintonsa ovat valtavan mielenkiintoisia ja heidän tutkimustensa seuraaminen on ollut todellista koulutusta.

Annankin mielelläni viimeisen sanan Haldeman-Juliukselle: ”Sivistäminen ja totuuden pal- ■ jastaminen ovat synonyymejä”.

Vaikka Miten Tyhjentävästi Koettaisi Todistella, Lukemista. Ne, Jotka Hyötyisivät Skeptikoiden Lehtiään. Miksi Siis Edes Yrittää? Artikkelin

Että Astrologia Ei Toimi, Ihmiset Esittämistä Todisteista Eniten, Kirjoittaja Kertoo Muutaman Syyn.

Jatkavat Silti Horoskooppien Eivät Lue Heidän Kirjojaan Ja

artikkeli On Julkaistu Alunperin Joulukuussa 2002* lehdessä Skeptical Briefs. Kirjoittaja Lewis Jo- nes On Brittiläinen Tiedetoimittaja. Artikkelin On *kääntänyt Susan Heiskanen.