Voiko ”älykästä suunnitelmaa” verrata SETI-tutkimukseen?

väitteittä ID-teorian rinnastamisesta

tutkija kristillisen Discovery- johtava ID-teorian puolestapuhujia. Robert Camp arvioi William Dembskin tieteeseen. William Dembski on vanhempi instituutin tiede- ja kulttuuriyksiköstä ja

YYksi yleisimpiä retorisia selitysmalleja, joilla ID-teorian kannattajat perustelevat uskomuksiaan, on teorian rinnastaminen inhimillisiin suunnitelmiin ja pyrkimyksiin. Tällaisia rinnastuksia on esitetty paljon ja lukuisissa eri muodoissa, melko mielikuvituksellisesta ”Jupiterin raivaustraktorista” selitysmalleihin, joissa IDteoriaa verrataan esim. SETI-hankkeeseen tai oikeusopilliseen forensiikkaan. Vastaani tuli hiljattain kaksi esimerkkiä tällaisista selitysmalleista, joista yksi oli aloituskappale lausunnosta, jonka William Dembski antoi ”Texasin oppikirjaoikeudenkäynnin” yhteydessä:

Oikeassa elämässä SETI-tutkijat eivät siis

van suunnitelmallista. Dembski perustelee rinnastusta edelleen: Jos väitämme, että älylliset tekijät ovat empiirisesti todettavissa, on kuin väit- täisimme, että olemassa on tarkkaan määri- teltyjä keinoja erottaa maailmassa näkyvien merkkien perusteella älylliset tekijät ohjaa- mattomista luonnollisista tekijöistä. Monilla tieteenaloilla on jo kehitetty keinoja tämä eron määrittämiseksi – näistä tunnetuimpia esimerkkejä ovat forensiikka, salakirjoitus- tiede, arkeologia ja SETI-tutkimus (Maan ulkopuolisen älyllisen elämän etsintä). Omi-

elimi- siitä. Valitettavasti rinnastuksesta on hyötyä välttämättö- ID-teorialle vain jos ymmärrämme eräitä ole-

myyteen liittyvät tekijät.

Tällaisilla esimerkeillä ilmeisesti pyritään lujittamaan suunnittelijateorian ja varsinkin Dembskin ”selityssuodattimen” merkitystä ja uskottavuutta. Filosofi Robert Pennock on todennut aiheesta:

Se on ovela retorinen veto, he siteeraavat usein edesmennyttä tähtitieteilijää ja SETI- hankkeen edelläkävijää, Carl Sagania, ja vetoavat siihen, että hänen kaltaisensa van- noutunut skeptikkokin myönsi tällaisen tutki- 3

muksen olevan tieteellisesti perusteltua.

Evoluutiobiologi Massimo Pigliuscci on todennut, että vaikka rinnastus olisikin oikea, Dembskin väitettä murentaa se, että luonnolliset tekijät voivat tuottaa tuloksia, jotka tekevät pyrkimyksestä määritellä ”älykästä suunnitelmaa” tieteellisestä katsontakannasta epäolennaisen:

Dembski on aivan oikeassa todetessaan, että monet inhimilliset hankkeet kuten SETI ja plagioinnin tai salakirjoitustieteen tutkimus, perustuvat todennettuun älylliseen osallisuu- teen. Mutta Dembski on kuitenkin väärässä olettaessaan, että suunnitelmia on vain yksi: hänelle suunnitelma merkitsee samaa kuin älykkyys, ja vaikka hän on myöntänyt, että tuo älykkyys voi tarkoittaa myös pitkälle ke- hittynyttä Maan ulkopuolista sivilisaatiota, hän näkisi sen mieluusti tarkoittavan juma- laa, arvattavasti kristittyä sellaista. Ongelma tässä on, että luonnonvalinta, luonnollinen prosessi, myöskin täyttää ID-teorialle keskei- sen monimutkaisuuden kriteerin, mikä puo- lestaan todistaa, että luonnossa voi ilmetä 4

myös ei-älyllisiä suunnitelmia.

Oletettavasti on siis ihmisiä, jotka saattavat vakuuttua siitä, että ID-teoria on rinnastettavissa tieteellisiin tiedonaloihin kuten SETI-hankkeeseen. Siksi kyseinen rinnastus on todistettava kohta kohdalta vääräksi, jos haluamme osoittaa sen tyhjäksi käsitteeksi.

1 Skeptikko 2/2006

tähän Mennessä* ulkoavaruudesta. havaittaisiin, Kuten *saganin Kirjassa,

ole Havainneet Signaaleja* mutta Jos Tällainen Signaali tapahtui Tähtitieteilijöille toiminnan Todettaisiin Ole- *1

naista Näille Eri Keinoille On Pyrkimys* noida Mahdolliset Sattumaan Ja *2

Id On Tiedettä?

Dembski selvästi uskoo, että ID-teoria kestää metodologisen tason vertailun forensiikkaan, salakirjoitustieteeseen, arkeologiaan ja SETI-hankkeeseen - ja saattaisi jopa hyötyä tuksia, jotka liittyvät näihin opinaloihin. Niiden ymmärtäminen taas helposti paljastaa, että ID-teorian vertaamisessa toiminnalliseen tieteeseen on useita ongelmakohtia.

Vertaukseen sisältyvät ongelmat voivat olla sangen hienovireisiä. Niiden tunnistaminen edellyttää perusymmärryksen siitä, mitä Dembski kutsuu ”selityssuodattimeksi” (Explanatory Filter), joka hänen mukaansa toimii kolmessa vaiheessa:

Ensimmäisessä vaiheessa suodatin mää- rittää voisiko jokin luonnonlaki selittää kysei- sen ilmiön. Luonnonlait pyrkivät toistumaan tuottaen saman tuloksen samojen ennakko- ehtojen täyttyessä. Selvästikin jos jokin ilmiö selittyy luonnonlailla, ei ole järkeä mieltää sitä osaksi suunnitelmaa. Luonnonlaeilla se- littyvät ilmiöt näin ollen eliminoituvat selitys- suodattimen ensimmäisessä vaiheessa.

Entä jos jokin asia, joka saattaa olla suun- niteltu, ei selitykään millään luonnonlailla? Silloin siirrymme suodattimen toiseen vai- heeseen. Tässä vaiheessa suodatin mää- rittelee, voisiko kyseinen ilmiö tapahtua sattumalta. Tämä tapahtuu suorittamalla todennäköisyysarvio, jolloin saatamme to- deta, että ilmiö on kyseisen arvion mukaan odotettavissa oleva. Näin voimme siis lukea

ALKU

Ei

Vapausasteisuus?

Välttämättömyys

Kyllä

Monimutkaisuus?

Ei

Sattuma

Kyllä

Täsmennys?

Ei

Kyllä

Sattuma

Suunnitelma

Dembskin Selityssuodatin.

Skeptikko 2/2006 19

ilmiön sattumanvaraiseksi. Ja jos jokin ilmiö voidaan selittää sattumalla, ei ole järkevää mieltää sitä osaksi suunnitelmaa. Sattumalla selittyvät ilmiöt näin ollen selvästi eliminoitu- vat selityssuodattimen toisessa vaiheessa.

Entä jos kyseistä ilmiötä ei voida selittää millään luonnonlailla tai se ei uskottavan to- dennäköisyysarvion kautta osoittaudu toden- näköiseksi? Tai jos tuo uskottava arvio jopa osoittaa ilmiön olevan erittäin epätodennä- köinen? Silloin olemme ohittaneet selitys- suodattimen kaksi ensimmäistä vaihetta ja päädymme viimeiseen, kolmanteen vaihee- seen. On korostettava, ettei tämä kolmas vaihe todista automaattisesti suunnitelman läsnäoloa – työtä tarvitaan vielä lisää. Suuri epätodennäköisyys todistaa suunnitelman puolesta vain, jos ilmiö, jota yritämme selit- 5

tää, on myös tarpeeksi täsmennetty.

Yksinkertaistettuna selityssuodattimella pyritään erottamaan toisistaan selitys luonnonlaeilla (välttämättömyys), selitys sattumalla, ja selitys suunnitelmalla; mikä tarkentuu edelleen valitsemalla ohjaamattoman luonnollisen prosessin (välttämättömyys ja/ tai sattuma) ja jonkin älyllisen suunnitelman välillä.

Dembskin selityssuodattimessa on useita ongelmakohtia ja niistä on keskusteltu laajalti kirjallisuudessa ja internetissä. Erityisesti on kyseenalaistettu Dembskin tapaa käyttää todennäköisyysarvioita biologisten järjestelmien yhteydessä ja niiden käsitteiden tarkoituksenmukaisuutta, joihin hän viittaa suodattimen kolmannessa vaiheessa, toisin sanoen täsmennettyyn monimutkaisuuteen. Jotta voimme kuitenkin arvioida, kuinka perusteltua ID-teorian rinnastaminen SETI-hankkeeseen (ja muihin tieteisiin) on, edetkäämme nyt kuitenkin perusolettamuksesta, että selityssuodatin on uskottava metodi. Aikomukseni on todistaa, että rinnastus ei toimi, ensiksi koska ID-teoriassa ero välttämättömyyden/sattuman ja älykkyyden välillä esittäytyy päätepisteenä, päämääränä, johon prosessi loppuu. Forensiikassa, salakirjoitustieteessä ja arkeologiassa tämä ero on vain olennainen vaikuttaja, jota ilman tieteellistä tutkimusta ei tapahtuisi. Toiseksi Dembski haluaa kullata ID-teorian näiltä opinaloilta lainatuilla tieteen perustoilla, kun sen tieteellinen paikantaminen niiden rinnalle ei ole oikeutettua. Kolmanneksi ID-teorian tutkimat ilmiöt eivät ole verrattavissa ilmiöihin, joita SETI, forensiikka, salakirjoitustiede ja arkeologia tutkivat. ID-ilmiöt eivät ole todellisen tieteen saavutettavissa.

Oikeusopillinen forensiikka, salakirjoitustiede ja arkeologia (kutsun niitä tästä lähtien lyhyesti ”forensiikaksi”) ovat kyllä kehittäneet ”metodeja, joilla näitä erotteluja voidaan tehdä”, Dembskin sanoin, mutta niiden määrittämät erot ovat täsmällisiä eroja ohjaamattomien luonnollisten selitysten ja inhimilliseen älykkyyteen perustuvan selityksen välillä. Näiden tieteenalojen määrittämät erot lisäksi perustuvat inhimilliseen älykkyyteen liittyvien mahdollisten tekijöiden – eikä laajemman älykkyyden - havainnointiin ja selventämiseen (jos oletamme että muitakin kuin inhimillisiä älykkyyden muotoja on olemassa). On tärkeää, että toteamme tämän eron, koska se johtaa suoraan empiirisen tutkimuksen perusluonteeseen. Forensiikka olettaa, että tarkasteltava ilmiö on todellinen, että se noudattaa luonnonlakeja, ja että se on tieteellisellä metodologialla tutkittavissa. ID-teorian kannattajat tuskin voivat väittää, että nämä oletukset kuuluisivat heidän suosimaansa metodologiaan.

Perusta, jolta välttämättömyyden/sattuman ja älykkyyden – luonnollisten selitysten ja älykkyyteen perustuvien selitysten – välisiä erotteluja tutkitaan, on inhimillisen toiminnan tunnistettavat vaikutukset luonnollisiin prosesseihin. Lähtökohta on, että forensiikka ei toimi ilman syvää tuntemusta tutkimuksen kohteena olevan älykkyyden luonteesta tai ilman metodologiaa sen tutkimiseen, miten älykkyys vaikuttaa luonnolliseen maailmaan. Tietyn älykkyyden lajin – inhimillisen älykkyyden – olettaminen on sisään rakentunutta heti prosessin alkumetreiltä lähtien. Lähtökohtainen erottelu forensiikassa ei näin ollen keskity niinkään määrittämään eroja luonnollisten selitysten ja älykkyyteen perustuvien selitysten välillä vaan pikemmin erottamaan, onko inhimillisen älykkyyden osallisuudesta todisteita tai ei. Tämä on tärkeä ero, sillä se koskee oleellisesti Dembskin suosimaa rinnastusta.

Lyhyesti sanoen forensiikan aloilla välttämättömyyden/sattuman ja älykkyyden välinen ero on pelkkä muodollisuus. Kun sattuman ja välttämättömyyden mahdollisuudet suljetaan pois, jäljelle jää kiistämätön ”tunnettu tekijä”, inhimillinen älykkyys. Tämä mekanismi on metodologinen. Se ei ole eikä pyri olemaan havainto. Todellisen forensiikan tehtävä on lisäksi varmistaa, että samaisen inhimillisen älykkyyden jälkeen jättämät todisteet tulee kerättyä ja tutkittua. Tämä pyrkimys ei ole mitenkään verrattavissa IDteoriaan.

20 Skeptikko 2/2006

Id-teoria Seti-tutkimuksena

SETI-rinnastuksen tarkastelu edellyttää hieman toisenlaista argumentaatiota (joka tosin soveltuu yhtä lailla forensiikka-vertaukseen), koska on selvää, ettei SETI-tutkimus perustu oletukseen inhimillisestä älykkyydestä. On kyllä totta, että SETI tutkii ilmiöitä, jotka kuuluvat samanlaiseen kategoriaan kuin ilmiöt, noin. SETI-tutkimus ei lähtisi selvittämään ilmiötä esimerkiksi suorittamalla hajanaista radiospektrin seurantaa. SETI etsisi tietyntyyppisiä (kapeakaistaisia) signaaleja siitä peruslähtökohdasta, että ne on oletettavasti lähettänyt jokin älyllisen ajattelun muoto. Tätä todistaa seuraava SETI-instituutin lausunto (FAQ-vastaus instituutin kotisivuilta):

Spektrin mikroaalto-osassa on suhteelli- sen vähän galaksien, kvasaarien ja muiden kosmisten melutekijöiden aiheuttamaa taus-

takohinaa. Heikot signaalit on näin ollen hel- pompi paikantaa. Mikroaaltotaajuus lisäksi sisältää luonnollisesti tuotetun säteilyalan, kapeakaistaisen ”lähetyksen” 1420 MHz taajuudella, joka johtuu tähtienvälisestä ve- dystä. Jokainen radiotoimintaan perehtynyt tähtitieteilijä (oli hän sitten Maasta tai ulko- avaruudesta) tuntee tämän ilmiön. Se saat- taa toimia aaltoalueen universaalina ”tun- nuksena”. Näin ollen olisi siis järkeenkäypää käyttää läheisiä taajuuksia tähtienvälisiä ”ter- 6 joita edellisessä kappaleessa käsitellyt tie- vehdyksiä” sisältävissä signaaleissa. teenalat tutkivat. Tällaisessa analyysissä ilmiöt voidaan jaotella seuraaviin luokkiin:

1. Selitettävät ilmiöt 2. Selittämättömät ilmiöt (joille on kaksi alaluokkaa) 1 b1. oletetut luonnonilmiöt 2 b2. kausaalisesti määrittelemättömät ilmiöt (joko luonnolliset tai eiluonnolliset)

SETI-hankkeelle tyypillisenä esimerkkinä luokasta ”1.” voidaan mainita vaikkapa tunnetut galaktiset ilmiöt kuten pulsarit. Esimerkkinä alaluokasta ”b1” voidaan mainita ”Ensimmäinen yhteys” -elokuvasta tutut signaalit, toisin sanoen ilmiöt, joiden syitä tarkastellessa tutkimuksen toivotaan selvittävän ovatko ne tarkkaan (älyllisesti) kohdennettuja vai kohdentamattomia. Väitän, että tässä tapauksessa lähdettäisiin liikkeelle nimenomaisesta oletuksesta, että signaalit ovat empiirisesti tutkittavissa. Siihen siis liitettäisiin eräitä perusedellytyksiä: a) että ilmiö on totta, b) että se johtuu luonnollisista prosesseista, c) että se noudattaa maailmankaikkeudellisia fysiikan lakeja ja d) että se on tutkittavissa nykytieteen kei-

Lausunnosta käy selvästi ilmi, että kyse on jostain aivan muusta kuin oletetusta älykkyydestä selittämättömien ilmiöiden taustalla. Samoin kuin forensiikka myös SETItutkimus on prosessi, joka soveltaa tiettyjä oletuksia tutkimuksensa kohteena olevasta älykkyydestä. Tieteenä SETI on enemmän kuin pelkkä pyrkimys määrittää ero välttämättömyyden/sattuman ja suunnitelman välillä. Cornellin yliopiston astrofyysikko loren Petrich on ilmaissut tämän selkeästi:

Nämä toimintatavat poikkeavat suuresti Dembskin selityssuodattimesta, joka keskit- tyy luonnollisten ilmiöiden selittämättömyy- teen: ne edustavat pyrkimystä ennustaa, mi- ten maan ulkopuolinen signaalien lähettäjä todennäköisesti toimisi, nojaten siihen tosi- seikkaan, että lähettäjä asuu samassa maa- 7

ilmankaikkeudessa kuin mekin.

Esimerkkinä viimeisestä alaluokasta ”b2” voisi olla mikä tahansa ilmiö, jota emme tällä hetkellä pysty selittämään. ID-teoreetikko voisi väittää selittämättömyyden johtuvan ilmiön luontaisista ominaisuuksista (sen ”älykkään suunnitelman” mukaisesta etiologiasta). Henkilö, jonka ajattelu perustuu metodologiseen luonnontieteen tutkimukseen, voisi puolestaan väittää että kyseisen alaluokan ilmiöt ovat empiirisesti saavuttamattomia, koska teknologia ja tiede eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä niiden tutkimukseen. SETI-tutkijan seth shostakin mukaan SETI-tutkimus suuntautuu etsimään määrättyjä todisteita keinotekoisuudesta, ei selittämättömyydestä:

Jos SETI-hanke ilmoittaisi, ettemme ole maailmankaikkeudessa yksin, koska olemme havainneet tämän signaalin, päätelmä pe- rustuisi keinotekoisuuden käsitteeseen. Lo-

puton, sinusoidaalinen signaali – hyvin yk- sinkertainen ääni – ei ole monimutkainen; se on keinotekoinen. Ei siis vaikuta siltä, että tuollainen ääni voisi olla astrofysiikan luonnollisten prosessien tuottama. Lisäksi tuossa signaalissa, toisin kuin muissa maail- mankaikkeuden tuottamissa radiosäteilyissä, ei ilmene kaikkia niitä lisiä ja puutteita, joita luonto yleensä mukanaan tuo - esimerkiksi 8

DNA-roinaa ja -tarpeettomuuksia.

Esitän siis, että vaikka ID-teorian kannattajat mielellään mieltävät sen rinnastettavaksi SETI-tutkimukseen, ilmiöt joita IDteoria pyrkii arvioimaan kriittisesti kuuluvat oikeastaan alaluokkaan ”b2”. Itse asiassa ID-teorian koko epistemologinen perusta on siinä tieteellisessä saavuttamattomuudessa, joka luonnehtii ”b2”-alaluokan ilmiöitä (ID-teorian ”havaintoja” on ylistetty, ei pelkästään ilmiöinä, joita tiede ei ole tähän mennessä pystynyt selittämään, vaan myös ilmiöinä joita tiede ei lopultakaan pysty selit- 9 tämään ).

Tämä sama väite pätee pyrkimyksiin rinnastaa ID-teoria forensiikkaan, salakielitieteeseen ja arkeologiaan. Kaikki nämä tieteenalat tutkivat alaluokkaan ”b1” kuuluvia ilmiöitä, siis kehitystä, jolle ei ole selitystä, mutta joka on selitettävissä. Voimme olla kohtuullisen varmoja, että selittämättömyys johtuu niiden tieteen saavuttamattomissa olevista ominaisuuksista, eikä todisteita ole siitä, että ne olisivat jonkinlaisen älykkyyden tuottamia. Vaikka ID-teoreetikot mielellään vetoavat kyseisiin ominaisuuksiin, he samalla tahtomattaan korostavat tiederinnastuksen soveltumattomuutta ja itsetarkoituksellisuutta. Vertaus ”älykkääseen suunnitelmaan” on selkeä kategorisointivirhe.

Suunnittelijan luonne Älykkyyden ”havaitseminen” ”b2” alaluokan aukoissa estää ID-teorian kannattajia kehittämästä järjestelmiä, joilla voitaisiin pohtia niitä motiiveja ja mekanismeja, joiden kautta älykäs suunnittelija saattaisi puuttua luonnolliseen maailmaan. Tällaiset pyrkimykset olisivat kyllä rinnastettavissa oikeaan tieteeseen, johon Dembski ja muut ID-teoreetikot toivoisivat ”älykkään suunnitelman” vertau- 10 tuvan edukseen. Silti vaikuttaa siltä, ettei Dembski halua meidän harrastavan tällaisia pohdintoja:

Se mitä suunnittelija aikoo tai toivoo on tietenkin kiinnostava kysymys, ja voimme päätellä jotakin suunnittelijan aikomuksista tarkastelemalla niitä tuotteita, joita tuo suun- nittelija tuottaa. Mutta toisaalta suunnitteli- jan tavoitteet eivät enää kuulu varsinaiseen

älykkään suunnitelman kenttään.2

Johtopäätösten tekeminen ”suunnittelijan aikomuksista tarkastelemalla niitä tuotteita, joita tuo suunnittelija tuottaa” on kuitenkin juuri sitä, mihin forensiikan metodologia tähtää. Se myös liittyy läheisesti niihin metodeihin, joita suunnittelija käyttää, jotka taas liittyvät läheisesti suunnittelijan luonteeseen. Nämä ominaisuudet eivät ole pelkkiä forensiikan sivutuotteita, ne ovat metodologian keskeisin kohde. Jos ID-teoriaa rinnastetaan tieteenaloihin puhumatta kuitenkaan tutkimuksen tarkoituksesta, metodeista ja kohteesta, vertauksen keskeisin sisältö katoaa kokonaan.

Reiluuden nimissä on mainittava, että Dembski tekee parhaansa säilyttääkseen tieteellisyyden kulissit: ”Tieteellisenä ohjelmana älykäs suunnitelma tutkii älykkyyden vaikutuksia eikä älykkyyttä itsessään”.2 Näin hän yrittää sisällyttää mukaan sellaisia käsitteitä kuin ”redusoimaton monimutkaisuus” ja ”täsmennetty monimutkaisuus” (mainittuja älykkyyden vaikutuksia). Mutta nämä keksityt käsitteet palvelevat vain omia erikoistarkoituksiaan. Aina kun niitä on lähdetty tarkastelemaan kriittisesti, niissä on havaittu vakavia 11 puutteita tieteellisinä välineinä. Käsitteiden tarkoitus näyttää, ainakin tähän asti, olleen ujuttaa ID-teoria tieteiden joukkoon ja pitää huomio poissa siitä, ettei se ole tutkittavissa tieteen keinoin.

Tiivistäen ID-teorian rinnastus forensiikkaan, SETI-tutkimukseen ja tieteeseen yleisemmin kaatuu seuraavista syistä:

1. ID-teorialle luonnollisten prosessien ja älykkyyden välisen eron määrittäminen on lopullinen päämäärä, tieteille se on vain alku.

2. Todellisessa tieteessä tutkimus etenee tuosta alkupisteestä, ja inhimillinen (tai Maan ulkopuolinen) älykkyys näyttäytyy siinä tieteellisen tarkastelun kohteena. ID-teoria jättää tällaiset asiat tarkoituksellisesti ilman huomiota, jolloin sitä ei voida perustellusti rinnastaa tieteellisiin metodologioihin.

3. ID-teoria ja tiede keskittyvät ilmiöihin, jotka ovat syyseuraussuhteiltaan varsin erilaisia. ID-teorian rinnastaminen tieteeseen on kategorisointivirhe.

Oli ID-teorian rinnastaminen SETI-hankkeeseen ja muihin tieteisiin sitten kylmän laskelmoivaa toimintaa tai vilpitöntä pyrkimystä vuoropuheluun, rinnastus pyrkii esittää tieteen ja tieteen harjoittajat jotenkin loogisesti mysteerisinä. Erään ID-teorian puolestapuhujan sanoin:

ID-teorian kritisoijat eivät voi saada kahta asiaa yhtaikaa. Joko he voivat mieltää SETI- tutkimuksen ja arkeologian – ja siten myös ID-teorian – osaksi tieteen määritelmää – tai heidän on suljettava ne kaikki pois. Mitään 12

loogista välimaastoa ei ole olemassa.

Jos kuitenkin tunnemme rinnastettujen metodologioiden yksityiskohdat, paljastuu että ID-teorian puoltajilla on vaikea ratkaisu tehtävänään. Joko ilmiöt, joita ID-teoria pyrkii havainnoimaan, ovat empiirisesti tieteen saavutettavissa – ja niin ollen luonnollisista prosesseista syntyisin – tai ne ovat ikuisesti selittämättömiä, jolloin niiden rinnastaminen tieteen metodologioihin on lähtökohtaisesti virheellistä. Jättävätkö sitten ”älykkään suunnitelman” puoltajat ID-teorian tähän metodologiseen tyhjiöön, jossa sitä ei voida todistaa tieteen keinoin vääräksi? Vai hyväksyvätkö he sen, että suunnittelijan on oltava jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa luonnolliseen maailmankaikkeuteen tavoin, joita voidaan tutkia, testata ja selittää ja jotka lopulta kertovat jotain suunnittelijan luonteesta – jolloin teoria taas joutuisi todellisen tieteellisen arvioinnin kohteeksi?

Skeptikko 2/2006 21

22 Skeptikko 2/2006

Robert Camp

Lähde: Eskeptic: The Email Newsletter Of The Skeptics Society 16.2.2006 Käännös: Susan Heiskanen

Viitteet

1. Dembski, William. 2003. “Three Frequently Asked Questions About Intelligent Design.” Textbook hearing, Austin, Texas. www. designinference. com/documents/2003.09.ID_FAQ.pdf 2. Dembski, William. 2003. “Intelligent Design.” www. designinference.com/documents/2003.08. Encyc_of_Relig.htm 3. Pennock, Robert. 1999. Tower of Babel: The Evidence Against the New Creationism. MIT Press, Cambridge, MA, 228-233.

2. Pigliucci, Massimo. 2002. “Design Yes, Intelligent No.” www. infidels.org/library/modern/ features/2000/pigliucci1.html 5. Dembski, William. 1996. “The Explanatory Filter: A three-part filter for understanding how to separate and identify cause from intelligent design.” www.arn.org/docs/dembski/ wd_ explfilter.htm 6. SETI Institute Research / Technical Information. www.seti.org/faq.html 7. Petrich, Loren. 2003. “Animal and Extraterrestrial Artifacts: Intelligently Designed?” www.secweb.org/asset.asp?AssetID= 283 8. Shostak, Seth. 2005. “SETI and Intelligent Design.” www. space.com/searchforlife/seti_ intelligentdesign_051201.html 9. Behe, Michael J. 1996. Darwin’s Black Box: The Biochemical Challenge to Evolution. Touchstone, New York, NY.

3. Center for the Renewal of Science and Culture. The Wedge Strategy. www.antievolution. org/ features/wedge.html 11. Irreducible Complexity: www. millerandlevine. com/km/evol/design2/article.html, www. talkorigins.org/faqs/ behe.html, www.talkorigins. org/ faqs/behe/review.html, http://cogweb.ucla. edu/ Abstracts/Orr_on_Behe_97.html Specified Complexity: www. antievolution. org/people/dembski_wa/sc_resp_wre.html, www. pcts.org/journal/ young2002a.html, www.lecb. ncifcrf.gov/~toms/paper/ev/dembski/specified. complexity.html, www.talkorigins.org/ design/faqs/ nfl/#csi 12. Alder, J. S. 2001. “Is Intelligent Design Science, and Does it Matter?” www.idurc.org/ itsm/itsm- 070101.shtml

Skeptikko 2/2006 2