Muutumme – oletko aivan varma?

Tämän vuoden Nuorten filosofiatapahtuma Nufitin aiheena oli muutos. Skeptikon näkökulmasta nostaisin esille kaksi alustajaa: Pentti linkolan ja arno Kotron.

siä tyyliin ”ihmisellä on valmiudet järjenkäyttöön”. Kun haastajat takertuivat Linkolan mainitsemaan ”ihmisen elämän ylimpään tavoitteeseen – elämän jatkamiseen”, Linkola kommentoi sekavasti: ”Jotkut ihmiset haluavat maailmalle komean lopun: kehitettään kaarisillat sekä tietokoneet, ja sitten kaikki loppuu.”

Pentti Linkola piti tunteikkaan alustuksen aiheesta ”voiko ihminen muuttua”. Miestä kuunnellessani mietin onko hän hullu?

Onko hän liioittelija? Onko hän sarkastinen? Vai onko hän oman rationaalisen ajattelunsa vanki, niin kuin Skepsiksen arvostettu aktiivi Jussi niemelä väittää? Kysymyksiini ei tälläkään kertaa saatu vastauksia.

Perinteiseen tapaan Linkola aloitti puheensa kertomalla, että homma on pussissa, ”game is over”, me hävisimme, nyt kuolemme. ”Mikäli joku uskoo ihmiseen, hän on väärillä raiteilla. Ihminen ajattelee vain pelatessaan shakkia. Kaikki tärkeät päätökset ihminen tekee tunteittensa varassa. Moni muu eläin käyttää järkeä paljon enemmän kuin ihminen.” Koko alustuksen ajan minun teki mieli pyytää Linkolaa katsomaan ikkunasta ulos. Mieleni teki kysyä, onko kaikki todellakin niin kuollutta kuin hän väittää.

Linkolan voima näytti pysyvän hallussa silloin, kun hän sai olla yksin äänessä. Haastajien kysymyksiin vastatessa homma meni epämääräiseksi. Vastauksiksi saatiin epämääräisiä selityk-

Luodaan Ongelmia!

Arno Kotro on Skepsiksen jäsen. Runojensa lisäksi hänet tunnetaan mainioista skeptisistä kolumneistaan. Nufitissa Kotro alusti ”muutoksen harhasta ja hurmoksesta”. Linkolan pari raivokohtausta sisältäneen esityksen jälkeen Kotron paikalle tulo tuntui rauhoittavalta. Yllätyksekseni juuri Linkola oli aikanaan saanut Kotron innostumaan filosofiasta. Oman gradunsa Kotro on kirjoittanut Linkolan utopiasta.

Kotro aloitti puheensa rennosti: ”Suurin osa muutoksesta ja kehitykseksi mielletystä on harhaa. Nykyään hurmioidumme kaikesta uudesta ja hienosta. Sinne, missä mitään uutta ei ole, pyritään luomaan sellaista.”

Hän esitti humoristisen esimerkin nykyisestä kehityksestä: ”Tuohon salmeen pitäisi saada poiju. Miksi tarvitsemme poijun? Jotta poijuun saataisiin valo. Miksi poijuun tarvitaan valo? Jotta laivat eivät törmäisi poijuun.”

Tällä Kotro pyrki kuvaamaan nykyistä tilannetta, jossa luomalla luodaan ongelmia, joihin sitten etsitään ratkaisuja. Esimerkkinä nykyisestä ongelmanratkaisutekniikasta Kotro kertoi tapauksesta, jossa työntekijä valitti uupumusta siitä syystä, että kaikki muuttuu jatkuvasti. Vastauksena tähän työnantaja ehdotti hänelle työssäjaksamiskurssia.

Kotron mukaan tekniikka erotti ensin ihmisen luonnosta – nyt se jo erottaa ihmiset toisistaan.

Denis Galkin