J-Files: Autolla Plutoon

J-files

Eräänä päivänä helmikuussa päätin lähteä ajelulle lentävällä autollani. Sellainen minulla luonnollisesti on, eletäänhän nykyään 2000lukua. Oli rauhallinen ilta ja aurinkotuulet olivat suotuisat. Suuntasin kulkuni kohti planeetta Plutoa.

Kuten ehkä muistatte, aurinkokuntaamme järisytti viime kesänä uutinen, jonka mukaan Pluto ei enää olisi planeetta. Minut uutinen pisti ihmettelemään, miksi noin turhalta tuntuvan asian todistamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja energiaa. Taustalla täytyy olla merkittävämpiä syitä kuin tällainen tavallinen galaksimatkaaja äkkiseltään tajuaakaan.

Plutoon saavuttuani minulle selvisi, että kyseessä on salaliitto: Plutossa on oikeasti elämää.

Plutossa soi rokki kaiken aikaa. Siellä on bileet täydessä vauhdissa läpi yön. Plutossa jammaavat kaikki edesmenneet rokkarit: Elvis Presley, Chuck Berry, Buddy Holly, Jim Morrison, John Lennon, Freddie Mercury, Janis Joplin sekä Albert Järvinen Cisse Häkkisen kanssa etunenässä ja takakenossa.

Tällaiseen reippaaseen toimintaan Pluto sopii mitä parhaiten: siellä yö on kuusi kertaa Maan yön pituinen. Valomerkki ei siis tule ihan heti iltaa pilaamaan. Yön mentyä tiedossa on kuuden päivän mittainen lepo kirkkaassa auringonpaisteessa. Sellaisen rötvän jälkeen jaksaa taas riehua vanhempikin rokkireliikki.

John Lennon kertoi minulle, että vaihtoehtoja vanhojen rokkareiden uudelleensijoituspaikaksi oli alun perin kaksi. Toinen oli kuun pimeä puoli. Käväisin matkallani myös siellä, mutta paikka, jonne ei aurinko paista, oli pyhitetty hevirokkareille. Toinen paikka oli siis Pluto.

Mutta mistä johtui pikainen päätös julistaa Pluto ei-planeetaksi? Koko jutun takanahan on tietysti paha amerikkalainen politiikan ja kaupallisuuden yhdistelmä. ”Ne” ovat taas asialla. ”Niiden” tarkoituksena oli kerätä tarpeeksi menneen ajan kuuluisuuksia, jälleensijoittaa porukka Plutoon, julkistaa Pluto 2.0 avatuksi, tehdä siitä suosittu ja myydä se Microsoftille.

Buddy Hollyn mukaan kävi kuitenkin niin, että kaukoputkiteknologia kehittyi ja eräät tiedemiehet alkoivat nähdä tutunoloista lantiotyöskentelyä Pluton pinnalla. Joku oli lisäksi tunnistavinaan Jim Morrisonin oloisen hepun makailemassa kylpyammeessa ja lauleskelemassa ”This is the end”. Koko salaliitto uhkasi paljastua.

Kun eräs helsinkiläinen matkatoimisto oli yrityshautomossa alkanut suunnitella myyvänsä halpalentolippuja Plutoon sitä varten perustettavassa P-kioskiketjussa, piti asialle tehdä jotain. Amerikkalaiset päättivät ryhtyä vastaiskuun. Plutolta otettiin planeetta-status pois. Siinä meni Töölön Matkatoimisto. Siihen loppuivat Pluton matkat.

Ovela suunnitelma, sillä kuka Plutoon enää kiinnittäisi mitään huomiota; tavalliseen taivaankappaleeseen. Plutoa mahtaa harmittaa, kun ensin ollaan niin planeettaa ensimmäiset 4,6 miljardia vuotta ja sitten julistetaan, että ei sitä nyt enää ollakaan.

Mahtaa Plutoa myös ottaa päähän, kun vieraiden sivilisaatioiden avaruusolioedustajat kuittaavat sille muina miehinä nykyslangin tyylisesti: ”Sä mikään planeetta ole.”

Siinä saa aurinkokuntamme kyseenalaisen maineen: muuten olit ihan mukava, mutta liian epästabiili. Vähän miettii seuraava planeetta, ennen kuin meidän aurinkoamme alkaa kiertää.

Janne Oravisto Kirjoittaja On Skeptikon Pakinoitsija 2007.