Minä näen – minä kokeilen – minä opin!

Professori Hannu Salmi Luennoi Skepsiksen Tilaisuudessa Maaliskuussa Tieteiden Talolla Helsingissä Aiheesta ”todellisuus On Usein Tarua Ihmeellisempää – Maailman Ihmeellisyys” .

Hannu Salmi toimii Vantaan tiedekeskus Heurekassa tutkimusjohtajana. Hän aloitti esityksensä museoiden synnystä. Monelle voi olla yllätys, että nyky-yhteiskunnallemme tuttuja museoita ei ole ollut olemassa kuin vasta noin sadan vuoden ajan. Alun perin museot syntyivät niin, että vanhat tavarat vain jätettiin johonkin paikkaan, eikä niihin koskettu sen jälkeen. Ajan mittaan vanhaa tavaraa kerääntyi lisää, ja niin niiden ympärille muodostui hiljalleen museo.

Kun Heureka perustettiin suomessa vuonna 1989, kyseessä oli vasta alle kymmenes vastaavanlainen moderni tiedekeskus Euroopassa. Nykyään niitä on mantereellamme noin 300.

Mistä johtui se, että vaikka tuohon aikaan Suomi oli selkeästi jäljessä muusta eurooppalaisesta kehityksestä, niin yhtäkkiä näytti siltä kuin maamme olisi suorastaan ampaissut eurooppalaisen kehityksen kärkeen? Tätä ilmiötä professori Salmi kuvasi kertomalla vastaavanlaisesta tilanteesta USA:ssa, jossa 1950-luvun lopussa vasta Neuvostoliiton avaruuteen lähettämät Sputnikit herättivät poliitikot ja päätöksentekijät havaitsemaan, että maan tutkimus- ja opetusjärjestelmä oli retuperällä. Tämän jälkeen aloitettiin ennennäkemätön panostus tutkimukseen ja opetukseen: ilmiö liittyi tietysti kilpavarusteluun ja sen vaatimaan tekniseen panostukseen. Vastaavanlainen panostus tapahtui 1980-luvun Suomessa, jolloin alettiin satsata selvästi aiempaa enemmän tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Aivot Nauttivat Oppimisesta

Professori Salmi puhui pitkän tovin oppimisesta. Muodollinen opetus tapahtuu koulussa, mutta ihmiset oppivat entistä enemmän asioita informaalisti koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella. Ideaali tilanne on avoin oppimisympäristö, jota oppija voi hyödyntää haluamallaan tavalla.

Oppimisen kannalta motivaatiota ei voi Salmen mukaan painottaa tarpeeksi. Motivaatioita on erilaisia. Esimerkiksi tilanteesta johtuva motivaatio on hyvin lyhytaikainen; ihminen voi innostua jostain ”härdellistä” ja olla hyvin aktiivinen tutkiessaan sitä. Hän ei kuitenkaan perehdy asiaan syvästi, ja hänen motivaatiotansa on helppo häiritä. Joskus motivaatio on hyötyhakuista, joka tarkoittaa sitä, että ihminen on motivoitunut tekemään jotain saadakseen jotain – tai ollakseen menettämättä jotain. Kolmas motivaation typpi on sisältömotivaatio; ihminen on aidosti ja sisäisesti kiinnostunut esillä olevasta asiasta – tällöin hän pyrkii aktiivisesti oppimaan ja etsimään tietoa asiasta. Tämä on yleensä pitkäaikaista motivaatiota, jota ei ole helppo horjuttaa.

Salmi on vaikuttanut aktiivisesti sen puolesta, että ihmiset voisivat oppia kokeilemalla ja koskettamalla. Nykyään, kun lähes kaikki perustuu tietokoneen näyttöpäätteen esittämiin asioihin, lapsi hyvin harvoin voi enää itse kosketella ja ”räplätä” milloin mitäkin.

• Itse muistan, kun ensimmäisen kerran purin mopon sylinterin ja otin männän ulos, niin olihan se aika erilaista kuin opetella moottorin rakennetta Internetistä. Kokeilemalla todellakin oppii, siis ”klick and try”!

Denis Galkin