Uuden rajailmiöiden tutkimusverkoston perustava kokous kutsuttiin koolle Tampereelle 16. maaliskuuta. ParaNetin toimintaan pettynyt Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksen tutkija Jarkko Kari kutsui paikalle ”sinut, joka olet aikaisemmin tehnyt, teet tällä hetkellä tai aiot tulevaisuudessa tehdä ns. rajailmiöitä koskevaa tieteellistä tutkimusta”. Ehtona sisäänpääsyyn oli ylemmän (vähintään maisterin tai diplomi-insinöörin) yliopisto-/ korkeakoulututkinnon suorittaminen tai sellaista kohti opiskeleminen. Tieteenalalla ei ollut merkitystä.

Rajailmiöiden tutkimuksen organisoimiskokouksen tarkoituksena oli kartoittaa tekeillä olevat tutkimukset ja tutkimustarpeet Suomessa, ideoida tutkimusyhteistyötä esimerkiksi muodostamalla eri teemoihin keskittyviä tutkimusryhmiä, pohtia tutkimusverkoston roolia, tavoitteita ja keinoja sekä valita tutkimusverkostolle ainakin koordinaattori.

Karin kutsun mukaan rajailmiö voidaan alustavasti määritellä kiistanalaiseksi ilmiöksi, joka esiintyy tunnetun todellisuuden rajamailla. Luonteenomaista ilmiölle on tiedeyhteisön kollektiivinen epävarmuus siitä, kumpi ilmiön / kokemuksen tulkinnoista on oikea: tunnetun ylittävä vai tunnetussa pitäytyvä. ”Termi rajailmiö tulee siis siitä, että tutkitaan jotain, joka on tieteellisen tietämyksen äärirajoilla – voisi sanoa, että tieteen sivurintamassa laajentamassa tutkimuksen kenttää.”

”Rajailmiöitä voivat olla esimerkiksi väitetyt anomaaliset, epätavalliset, oudot, paranormaalit, selittämättömät, spirituaaliset, tuntemattomat, yliaistilliset tai yliluonnolliset ilmiöt. Näihin liittyvät kokemukset, tieto ja uskomukset kuuluvat uuden tutkimusverkoston mielenkiinnon piiriin. Terminä rajailmiö on neutraali, eli se ei itsessään ota kantaa siihen, miten sen kohde olisi tulkittava.”

Kari kertoi kutsussaan, että rajailmiöitä on ollut aina, mutta niitä koskeva tutkimus on jäänyt hajanaiseksi. Erilaiset yhdistykset – esimerkiksi Skepsis ja ParaNet – ovat koettaneet edistää alueen tutkimusta, mutta yhdistysmuotoinen byrokraattinen toiminta ei ole tuottanut toivottua tulosta. Karin mukaan nyt tarvitaankin ruohonjuuritasolta lähtevää toimintaa mahdollisimman kevyellä hallinnolla.

Rajailmiöiden uuden tutkimusverkoston keskeisimpänä toimintamuotona tulee suunnitelmien mukaan olemaan tutkimuksen tekeminen. Verkoston kaiken toiminnan tulee tapahtua tieteelliseltä pohjalta. Jäsenyys ei maksa mitään, mutta tieteellinen koulutus vaaditaan.

Skepsiksen mielestä ParaNet on ollut sinänsä tarpeellinen instituutio, joka kuitenkin on kärsinyt kriittisyyden puutteesta. Lisäksi sen jäsenistöön on kuulunut jopa suoranaisia parauskovaisia. Tällaisten asioiden kriittinen tutkiminen edellyttää kuitenkin aitoa tieteellistä asennetta. Erityistä uskoa paranormaalin tieteellisessä tutkimisessa ei tarvita – siitä saattaa olla suorastaan haittaa. Toivottavasti uusi verkosto parantaa toimintaansa tässä suhteessa.

Risto K. Järvinen

Keskustelua

Psykoanalyysin alkuvaiheista

Vuodenvaihteessa Tieteessä tapahtuu -lehdessä käytiin muutaman puheenvuoron keskustelu psykoanalyysin tieteellisyydestä. Päätoimittaja katkaisi keskustelun tasapuolisuuden nimissä kuitenkin kesken ja viimeiseksi puheenvuoroksi jäi Markus långin psykoanalyysiylistys. Koska Skeptikko näyttäisi ainoana lehtenä Suomessa edustavan aidosti kriittistä keskustelua, päätin käsitellä aihetta vielä lyhyesti lehden palstoilla.

Ensimmäisessä Tieteessä tapahtuu -kirjoituksessani väitin Freudin vääristelleen edeltäjänsä Pierre Janet’n töitä. Nojasin lähinnä Henri F. Ellenbergerin arvostettuun klassikkoon alitajunnan historiasta (1970) sekä Frank Tallisin tuoreempaan Hidden Minds -kirjaan (2002). Frank Tallisin mukaan Pierre Janet esitti jo vuonna 1888 valmistuneessa väitöskirjassaan ”freudilaisia” ajatuksia mm. hysteeristen oireiden alitajuisesta ja traumaattisesta alkuperästä. Fil.toht. Markus Lång ei kirjoituksessaan kumonnut väitettä Freudin harrastamasta vääristelystä. Sen sijaan hän väisti Tallisin syytöksen toteamalla, että Freudin teoriat perustuivat hänen kliiniseen työhönsä, eivätkä Janet’n vääristelyyn.

On kieltämättä totta, että Freudin teoriat eivät perustuneet Janet’in vääristelyyn, mutta tämä on kokonaan eri kysymys, vääristelikö Freud Janet’ia vai ei. Toinen kysymys taas on, perustuivatko Freudin teoriat oikeasti kliiniseen aineistoon. Kuten olen tässä lehdessä todennut, monissa tapauksissa näin ei ole (Skeptikko 3/2006). Terapiassa saatuja havaintoja pikemminkin yritettiin sovittaa teoriaan. Nykyään tiedetään myös, ettei alan teorioita voida vahvistaa analyysissa. Psykoanalyysiin kuuluu tunnetusti joukko tämänkaltaisia ylipääsemättömiä epistemologisia ongelmia (ks. Grünbaum 1984 ja Erwin 1996). Ja nämä ongelmat koskevat sekä

Freudin alkuperäistä versiota että useimpia siitä tehtyjä myöhempiä muunnoksia [1].

Lång myös väittää, että Freudin kollega Josef Breuer olisi kehittänyt nk. katarttista menetelmää kauan ennen Pierre Janet’ia, jo vuosina 1880-1. Tällä Lång tarkoittanee Breuerin potilaalleen ”Anna O”:lle antamaa hoitoa. Tieteenhistorian kannalta tämä on toki vain mitätön yksityiskohta, mutta kun vertaillaan Breuerin alkuperäisiä muistiinpanoja Anna O:sta ja vuonna 1895 Freudin kanssa samasta tapauksesta julkaistua Stu- dien über Hysterie -teosta, paljastuu, että vasta jälkimmäisessä esitetään teoria uudesta katarttisesta puhe-/suggestiohoidosta (ks. Macmillan 1997). Macmillan (1977) toteaa lisäksi, että ajatukset puhehoidosta eivät tuolloin olleet mitenkään uusia: Jo aikojen alusta ja monissa erilaisissa yhteisöissä kaikenlaisten sairauksien on nähty olevan seurausta ilmaisemattomista ja salaisista ajatuksista. Ja paranemisen on nähty seuraavan salaisuuden kertomista. aikana, jolloin breuer hoiti anna O:ta, tämä ajatusrakennelma oli vakiintunut uskonnossa, kirjallisuudessa ja kriminologiassa, samoin kuin hypnoosiin ja hysteriaan keskittyvissä raporteissa. Joka tapauksessa Freudin ja Breuerin yhteisteoksen mukaan termit ”katarsis” ja ”purkautuminen” julkaistiin ensimmäistä kertaa tässä yhteydessä vasta vuonna 1893 (ks. Freud ja Breuer 1974). Yleisemmin voidaan todeta, että monet Freudiin liitetyt ajatukset eivät ole hänen omiaan. Ja kärjistäen sanottuna se, mikä on hänen omaansa, on virheellistä (Eysenck 1991).

Lång myös antaa ymmärtää, että Freudia kritisoineet kirjoittajat olisivat arvioineet nykyistä psykoanalyysia Freudin henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Freudin persoonan perusteella voidaan toki tehdä päätelmiä hänen teorioidensa syntyhistoriasta ja tavasta tehdä ”tiedettä”, mutta teorioiden todenperäisyyden tai psykoanalyysin hoitovaikutusten kannalta persoonakysymyksillä ei tietenkään ole mitään merkitystä. Teoriat ja hoitoteho pitää tutkia empiirisesti – ja tehtyjen tutkimusten perusteella molempien osalta psykoanalyysin tulevaisuus näyttää erittäin synkältä (Erwin 1996). Tila ei anna tässä myöten esittää kokonaisvaltaista kritiikkiä, mutta sellainen on tulossa noin vuoden sisällä (Niemelä & Tammisalo).

Siihen asti kannattaa tutustua vaikkapa Marko Hamilon toimittamaan mainioon teokseen ”Älkää säätäkö päätänne – Häiriö on todellisuudessa” (Ajatus Kirjat 2007) tai adolf Grünbaumin (1984 & 1993), Edward Erwinin (1996) ja Malcolm Macmillanin (1997) esittämiin, myös nykyanalyysia koskeviin kritiikkeihin. Psykoanalyytikoista mm. Morris Eagle, entinen Amerikan psykologiyhdistyksen psykoanalyysihaaran johtaja, on avoimesti tunnustanut Grünbaumin kritiikin ansiot ja merkityksen psykoanalyysin nykymuodoille (ks. esim. Eagle 1983). Hänen mukaansa ”tuoreempien muunnosten etiologiset väitteet ovat loogisesti ja empiirisesti kenties vielä virheellisempiä kuin Freudin etiologiset muotoilut”.

Psykoanalyysin tehosta puhuessaan Lång lainaa David Roseboroughia (2006) ja kertoo, että psykodynaamisten terapioiden tulokset ovat vähintäänkin kohtuullisia. Kyse on kuitenkin koko ajan ollut psykoanalyysista, ei psykodynaamisista tai muunlaisista terapioista. Roseborough’n artikkeli ei kerrokaan yhtään mitään psykoanalyysista – paitsi ehkä siinä, miten tutkimuksen mukaan pitkä terapia ei ole lyhyttä tehokkaampaa. Ja mitä tulee terapioiden tutkimiseen ylipäänsä, tätäkin tutkimusta vaivaa se, että siinä ei harrastettu satunnaistamista tutkittavien potilaiden suhteen. Lisäksi jopa 44% potilaista keskeytti hoidon, syystä tai toisesta. Roseborough toteaakin saamistaan tuloksista, että plasebo-vaikutus on todennäköistä. Tällä perusteella Lång ei näytä olevan selvillä terapioiden tehoa arvioivalta tutkimukselta edellytetyistä kriteereistä.

Kirjoituksessaan Lång vieläpä pyrkii tieteen tuntomerkkien avulla osoittamaan, etteivät psykoanalyysia kritisoineiden osapuolten tekstit olisi tiedettä. Se on aivan totta; mielipidekirjoitus ei ole tiedettä. Sen sijaan epämääräisiä väitteitä sisältävä mielipidekirjoittelu, joka pyrkii esiintymään tieteenä, esimerkiksi psykoanalyysi, on syytä asettaa erityisen kriittiseen valoon.

VIITTEET [1] Freudiin ja psykoanalyysiin liittyy myös joukko salailua, suorastaan sensuuria, ks. esim. Library of Congressin Freud-näyttelyyn liittyvästä salamyhkäisyydestä Todd Dufresnelta (2003). Vuonna 1996 taas Psychoanalytic Dialogues –lehti ei noudattanut normaalia käytäntöä ja jätti pyytämättä tieteenfilosofi Adolf Grünbaumilta vastinetta hänen työtään erittäin henkilöön käyvästi arvostelleisiin kirjoituksiin (Grünbaum, henkilökohtainen tiedonanto). Tämä siitäkin huolimatta, että lehden teema oli nimetty Grünbaumin mukaan. Grünbaumin vastine ilmestyi lehdessä neljä vuotta myöhemmin (vol 10(2), s. 335-342). Vastaavanlaisista tapauksista ja nyt käydystä keskustelusta voidaan tehdä ikävä johtopäätös: psykoanalyysikritiikkiä siedetään vain siinä määrin kuin se pystytään vippaskonstein ohittamaan.

KIRJALLISUUTTA Dufresne, Todd (2003): Killing Freud – Twentieth century culture and the death of psychoanaly- sis. Continuum. Lontoo.

Eagle, Morris N. (1983): ”The Epistemological Status of Recent Developments in Psychoanalytic Theory”. Teoksessa Cohen, R.S. ja Laudan, L. : Physics, Philosophy and Psychoanal- ysis – Essays in Honor of Adolf Grünbaum. D. Reidel Publishing Company, Boston, s. 31-55. Erwin, Edward (1996): Final Accounting – Philo- sophical and Empirical Issues in Freudian Psy- chology. The MIT Press. Cambridge.

Eysenck, Hans J. (1991): Decline and Fall of the

Freudian Empire. Penguin, St Ives plc. Freud, Sigmund & Breuer, Joseph (1974): Stu-

dies on Hysteria. Pelican Books. Lontoo. Grünbaum, Adolf (1984): The Foundations of Psy- choanalysis – A Philosophical Critique. University of California Press. Berkeley.

Grünbaum, Adolf (1993): Validation in the Clinical Theory of Psychoanalysis: A Study in the Phi- losophy of Psychoanalysis. International Universities Press. Madison.

Macmillan, Malcolm (1977): The cathartic method and the expectancies of Breuer and Anna O. The International Journal of Clinical and Experimental Hypnosis. Vol XXV. No2: 106-118. Macmillan, Malcolm (1997): Freud Evaluated. Mitt

Press. Cambridge.

Roseborough, David (2006): Psychodynamic

Psychotherapy: An Effectiveness Study. Research on Social Work Practice, Vol. 16, No. 2, 166-175.

Osmo Tammisalo

Keskustelua

Kuka salaliittoja itse asiassa väsää – ja miksi?

Kahdessa Edellisessä Skeptikko-lehdessä On Kirjoitettu 9/11 -tapahtumasta. Miksi Salaliittoteorioiden Alas Järjestelmällisesti Ne Salaliittoa Puolustavat Seikat,

Lehdessä 4/2006 todettiin, että salaliittoja viljelevät tahot, jotka taloudellisesti hyötyvät niistä. Varmasti heitäkin on, mutta tuskinpa moni Internetissä ilmaiseksi jaossa oleva video tai ladattavissa oleva kirja kovin paljon kenenkään kukkaroa täyttää. Sen sijaan 9/11 on lihottanut suunnattomasti USA:n ase- ja öljyteollisuutta, jonka osakkeita on suuria määriä mm. Bushin suvulla sekä muilla USA:n korkeissa tehtävissä toimivilla henkilöillä. Eli kuka 9/11 tapahtumista oikeasti siis hyötyykään? Sitähän rikosjutussa ensimmäisenä poliisi ja tuomari miettivät syyllistä etsiessään.

Samassa Skeptikossa väitettiin, että useimmat salaliittoteoreetikkojen väitteet on kumottu kerta toisensa jälkeen. Varmasti osa onkin, koska mitä hurjimpia väitteitä nousee kaikenlaisten kylähullujen toimesta kuin sieniä sateella. On kuitenkin käsittämätöntä, että salaliittoteorioiden alas ampujat unohtavat ne osat, joita ei ole kumottu. Muun muassa WTC 7:n romahtamisesta FEMA totesi, että ”tulipalojen ja vaurioiden aiheuttama romahdus on äärimmäisen pienen todennäköisyyden tapahtuma”. USA:n viranomaisten kertomukset kaapattujen koneiden torjunnasta muuttuivat kolme kertaa ensimmäisten päivien kuluessa. Viranomaiset olivat saaneet ennakkovaroituksia ulkomaisilta tiedustelupalveluilta ja FBI:ltäkin, vaikka he muuta kovasti väittävät. Juuri näiden varoitusten vuoksi useimmat USA:n virkamiehet lopettivat julkisten matkustajalentokoneiden käytön juuri ennen päivää 9/11.

Salaliitoista Ja Etenkin Ampujat Unohtavat Joita Ei Ole Kumottu?

Arvioitaessa 9/11 -tapahtumia on syytä käyttää tervettä maalaisjärkeä. Jos jonkin yksittäisen ”oudon” asian toteutuminen on epätodennäköistä sattumaa, mikä on todennäköisyys, että samaan juttuun liittyen tapahtuu useita ”omituisuuksia”, joista jokainen ehkä yksinään voisi mennä huonon tuurin piikkiin? Esimerkiksi paria kuukautta ennen iskuja peruttiin 40 vuotta voimassa ollut ilmailualan sääntö, jonka mukaan lentäjät saavat kantaa asetta mukana ohjaamossa. Päivää ennen iskuja Rumsfeld ilmoitti, että armeija on hukannut 3,2 biljoonaa dollaria. Hetkeä ennen iskua onnettomuuslentoyhtiöiden osakkeilla tehtiin moninkertaisia myyntioptioita. Pentagon harjoitteli juuri 9/11 -päivänä kaapattujen matkustajakoneiden torjuntaa, jonka vuoksi todellisiin torjuntatehtäviin ei ollut kuin kourallinen lentokoneita. Jälkeenpäin WTC:llä työskennelleet palomiehet kertoivat rakennuksissa olevista pommeista ja räjähdyksistä.

Kaikki tämä on tietysti sattumaa, johon kunnon skeptikon ei pidä missään tapauksessa kiinnittää mitään huomiota? Parempi vain unohtaa kaikki moinen ja uskoa mitä jenkkiviranomaiset sanovat. Hehän eivät valehtele, eiväthän?

USA:n hallitus on tehtaillut salaliittoja jatkuvasti. Sota Espanjaa vastaan 1800luvun lopulla saatiin aikaan lavastamalla espanjalaiset syylliseksi amerikkalaisen sotalaivan räjäytykseen. Toiseen maailmansotaan osallistuminen varmistettiin Pearl Harborilla, josta vietiin hetkeä ennen iskua turvaan Tyynenmeren laivaston nyrkki: lentotukialukset. Vietnamin sotaan lähdettiin Tonkininlahden välikohtauksen jälkeen, jota ei todellisuudessa koskaan edes tapahtunut. Persianlahden sotaan saatiin oikeutus, kun kuwaitilaisen suurlähettilään amerikkalaisilta näyttelijänkoulutusta saanut tytär esiintyi YK:ssa väittäen olevansa kuwaitilaisen sairaalan sairaanhoitaja ja kertoen irakilaissotilaiden nostavan pikkuvauvoja lattialle kuolemaan. Vvaletta tietysti sekin. Persianlahden

2. sotaan lähdettiin väittämällä maailmalle, että Irakissa on joukkotuhoaseita valmiina iskemään. Valetta oli tietysti sekin.

Eli kuka niitä salaliittoja itse asiassa väsää ja miksi? Se, että 9/11 -tapahtumat olisivat uusi Pearl Harbor ja hallituksen salaliitto, ei olisi poikkeus, vaan normaali amerikkalaisen sota- ja valloituspolitiikan Mainilan laukaus.

Markus Jansson Turku

Mitä tapahtuisi, jos…

Risto K. Järvinen kertoi Skeptikossa 3/2006 tehneensä teininä mielenkiintoisen kokeen. Hän oli yrittänyt saada Jumalan kohottamaan tulitikkulaatikon irti pöydän pinnasta. Varmuuden vuoksi hän oli toistanut kokeen aikuisena. Kuitenkaan ei edes pientä nykäystä ollut ollut havaittavissa!

Entä jos laatikko tosiaan olisi levitoinut kuten kuuluisat itämaiset mystikot? Jumala olisi varmasti suostunut toistamaan kokeen Skepsis ry:n valvonnassa johtaakseen pahimmat epäilijät uskon tielle. Samalla Risto K. Järvinen olisi kuitannut yhdistyksen lupaaman mukavan palkkion.

Mutta olisiko asia jäänyt tähän? Miksi Jumala tyytyisi vain nostelemaan tulitikkulaatikoita tai muita keveitä esineitä? Ainahan ilmaantuisi nokkelia arvostelijoita, jotka väittäisivät leijuvia askeja harhanäyiksi tai taikatempuiksi. Aivan varmasti Jumalan voiman ja rakkauden todistamiseksi tarvittaisiin raskaampia esineitä. Esimerkiksi liukkaan kelin jälkeen ihmettä tultaisiin tuijottamaan ojaan suistuneen rekka-auton ympärille. Se kohoaisi takaisin tielle ja vielä oikeaan asentoon.

Varmasti menetelmä osattaisiin tuotteistaa kokoamalla sopiva liikkuva komennuskunta ammattiateisteja. Heidät tuotaisiin paikalle vaikkapa rakennusta siirrettäessä. Tosin työntekijöiden kannalta kysymyksessä olisi valitettavasti pätkätyö, sillä ateistit kääntyisivät uskoon parin ison siirtourakan jälkeen.

Ehkäpä Jumalan voimalla ja halulla todistaa sitä olisi käyttöä maan- ja rakennuksensiirtoalan ulkopuolellakin? Ehkä hänet saataisiin meteorologian laitoksen palvelukseen. TV-meteorologin ei tarvitsisi epävarmalla äänellä kertoa ennusteistaan vaan hän yksinkertaisesti pyytäisi Jumalaa koko katsojakunnan edessä hankkimaan huomiseksi hyvän hiihtosään!

Ehkä tämä riittää. Uskon Jumalaan ja soisin saman ilon Risto K. Järvisellekin. Silti on parempi, ettei Jumala automaattisesti toteuta ihmisten toiveita. Ei edes poista kärsimystä maailmasta. Se ongelma on toki mutkikkaampi kuin toive tulitikkulaatikoiden lentelystä. Siitäkin voisin kirjoittaa, sillä näitä asioita olen mietiskellyt puoli vuosisataa.

Heikki Pesonen Tyrnävä

Keskustelua

Humpuukimaakareita?

Skeptikon 4/2006 jutussa ”Älä usko salaliittoihin” oli haastateltu poliittista paranoiaa tutkinutta valtiotieteen tohtori Johan Bäckmania. Sinänsä muuten asiallisessa jutussa Bäckman ihmetteli, kuinka ”Yhdysvaltain hallintoa julkisesti arvostelleet, salaliittoepäilyjä lietsoneet ja näillä argumenteillaan rahaa tienanneet hahmot, kuten Michael Moore ja noam Chomsky maksavat kiltisti edelleen veroja Yhdysvaltoihin”.

Tuota, elän ehkä eri planeetalla, mutta käsittääkseni edellä mainitut ovat alallaan melkoisen arvostettuja, tosin kiisteltyjä henkilöitä. Molempien tuotantoon tutustuneena en nyt ihan heti laittaisi heitä salaliittoteorioita tehtailevien humpuukimaakareitten joukkoon. Ja mitä tuo heitto heidän rahan ansaitsemisestaan muuta on kuin jonkinlainen salaliittoteoria herrojen motiiveista? Jäin kaipaamaan jonkinlaista esimerkkiä väitteen tueksi. Entä miksi he eivät maksaisi verojaan Amerikkaan? Eihän heistä kumpikaan kritisoi Amerikkaa maana, vaan lähinnä sen harjoittamaa ulkopolitiikkaa.

Virve Riikonen

Humanistiset tieteet totuusrelativismin vallassa?

Markku Javanainen arvostelee Skeptikossa 4/2006 Hannu lauerman erinomaisen mielenkiintoisen teoksen Usko, toivo ja huijaus. Kritiikkinsä loppukaneeteissa Javanainen yltyy toteamaan: ”Lauerman muistutus asiasta on paikallaan. Humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä vallalla oleva totuusrelativismi, tiedon paikallisen ja sosiaalisen määräytymisen teoriat yhdistyneenä postmoderniin järkiperäisen ajattelun karsastamiseen muokkaavat yliopistosta valmistuvien ajattelua siten, ettei skeptikoilta tule puuttumaan akateemisia titteleitä käyttäviä vastaväittäjiä.”

Väite humanistisissa tieteissä peräti ”vallalla olevasta” totuusrelativismista ja postmodernismista on siinä määrin yleistävä, raskauttava ja arkihavaintojen vastainen, että sille tekee mieli kysellä perusteita – ja sitäkin suuremmalla syyllä, koska tällaisia näkemyksiä ei ankarallakaan etsimisellä löydy arvostelun kohteena olevasta teoksesta.

Oikeastaan Lauerman käsitys humanistisen tieteenteon pätevyydestä ja menetelmistä tuntuisi olevan jotakuinkin päinvastainen, kuten käy ilmi vaikkapa seuraavasta sitaatista: ”Humanistisissa tieteissä tiedon luonne on usein vähemmän eksaktia, ja tieteellinenkin tieto riippuvaista ajankohtaisesti suosituista käsitteistä, kriittisemmin sanoen muoti-ilmiöistä. Tämä ei tietenkään tee näistä aloista epätieteellisiä, nehän edustavat pyrkimystä parhaaseen tiedonhankintaan ja ottavat huomioon edustamansa tiedon luonteen. Ne toimivat eräällä tavalla vaikeammassa tehtävässä kuin kokeelliset ja mittaavat tieteet.” (Usko, toivo ja huijaus, s. 53).

Tällaisesta asiantuntevan arvostavasta luonnehdinnasta on pitkä matka Javanaisen syytöksiin ”vallalla olevasta totuusrelativismista” ja ”postmodernista järkiperäisen ajattelun karsastamisesta”. Ilmeisesti Javanainen onkin kirjoittanut arvosteluun sisään omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan, ja vieläpä niin, että niitä on tarkkaavaisenkin lukijan vaikea erottaa käsiteltävän teoksen sisällön referoinnista. Hyvään kriitikkotapaan sellainen tuskin kuuluu.

En tiedä, mitä tieteenalaa Markku Javanainen itse edustaa, jos mitään. Vaikea sitä olisi edes lähteä arvailemaan, sillä varteenotettavassa tieteellisessä työssä oma status yleensä hankitaan toisin keinoin kuin muita aloja niputtamalla ja mustamaalaamalla.

Koska kysymys on Skeptikon julkaisemasta kirja-arvostelusta, olisi ehkä hyvä saada Skepsikseltä jonkinlaista osviittaa siitä, kuuluuko humanististen tieteiden (eli historian, arkeologian, kielitieteen, antropologian ym.) summittainen tölviminen nykyään skeptiseen eetokseen, vai mistä mahtaa olla kysymys. Siitä olisi apua myös meille humanisteille, kun yritämme hahmottaa, onko meillä ylipäätään syytä kuulua yhdistykseen.

Jaakko Kankaanpää Turku

Uskovainen vai ateisti?

Kiitän professori anto leikolaa valaisevasta kommentista (Skeptikko 4/2006) kirjoitukseeni (Skeptikko 3/2006). Ensimmäinen tietoni siitä, että Charles Darwin olisi ollut uskova kristitty, perustuu kouluni biologianopettajan kertomukseen. Tämä asia selviää hänen mukaansa Darwinin matkapäiväkirjoista.

Mutta tuliko Darwinista myöhemmin jumalankieltäjä? Nykykriteerein en olisi varma siitä. Samanlainen prosessi on nähtävissä monen teologian ylioppilaan kehityksessä, kun hänen tietonsa lisääntyy opiskelun aikana. Se, että ihminen pitää maan kiertämistä auringon ympäri ja evoluutiota tapahtuneena ja tapahtuvana tosiasiana, ei tee ketään nykymaailmassa ateistiksi.

Ainoastaan fundamentalistiuskovat haluavat nähdä Darwinin ateistina, koska jostakin minulle käsittämättömästä syystä he pitävät evoluutioteoriaa ateismina. Luulen kuitenkin, että suuri osa ihmisistä, myös kristittyinä itseään pitävistä, allekirjoittaisivat lauseen: ”Kaikkien asioiden alun mysteeri jää meiltä ratkaisematta; ja minun on tyydyttävä pysymään agnostikkona.”

Ehkä 1800-luvun uskonnollisessa ilmastossa ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa; joko olla ateisti tai teisti. Nykyään myönnämme, että uskontokin on jatkuvassa muutosprosessissa ja sitä tulkitaan aina uudelleen muuttuneissa olosuhteissa, ja tämä muutos on nähtävissä jo Raamatunkin sivuilla. Vain taikauskoisimmat kristityt pitävät Raamattua kirjaimellisesti erehtymättömänä Jumalan sanana.

Uskon voisi nykyään nähdä portaattomasti liukuvana käsitteenä, joka välttää mustavalkoisia rinnastuksia ja mielikuvia. Voisin määritellä esimerkiksi oman uskoni Jumalaan ennen kaikkea uskoksi elämään ja rakkauteen.

Entä sitten teismi? Teismihän tarkoittaa uskomista persoonalliseen Jumalaan, ja ateisti ei siihen usko. Esimerkiksi piispa John Shelby Spong (”Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla”, Kirjapaja 2005) ja monet muut teologit maailmalla haluavat hylätä kokonaan teistisen käsityksen Jumalasta menneen ajan maailmanselityksenä.

Asiaa ei myöskään ratkaista pelkillä sanoilla ja puheilla. Kannattaisi suhtautua skeptisesti myös siihen, mitä ihminen sanoo itsestään. Ihmisen teoillakin on merkitystä arvioitaessa onko joku uskova kristitty vai ei: ”teoistaan te tunnette heidät” (Matt.7:20). Voi käydä niin, että hyviä tekoja tehnyt ateisti onkin tämän määritelmän mukaan todellinen kristitty ja päinvastoin.

Myös totuudenrakkaus ja kriittisyys ovat minulle arviointiperusteita tarkastellessani ideologioita. Tunnen olevani Darwinin kanssa samoissa lähtöasemissa, mutta voimme tietysti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin.

Timo Teinikivi Turku

Summary

Utele - - - Perpetual Motion Con

As energy consumption and prices increase, so does the demand for new cheap energy sources. No wonder the field is rife with Gyro Gearlooses. In the olden days, they tried to build machines for perpetual motion, that were supposed to produce more energy than they consumed. Unfortunately none of them worked, nor can they work, since they violate the law of conservation of energy, which has been verified in innumerable ways and is an unquestionably correct basic law of physics.

Perpetual motion builders have been laughed at so much, that very few take them at all seriously. Free energy searchers therefore have moved on to atom and particle physics. These offer an unlimited safe field, since most people know very little or absolutely nothing of these subjects.

Jorma Saarni’s Utele-theory is one of the most visible attempts in Finland inexpensive energy production. Although Saarni has no science education, but an MBA in addition to studies in homeopathy and energy therapy, the Talouselämä economic newspaper wrote in September 2006 that the Utele board had been joined by Matti Kallio, the former chairman of the Kesko corporation steering board, and Harri Koponen, former Sonera executive and the current CEO of the Kuwaiti Wataniya telecomm company. According to the paper they strongly believe in the company and have invested money in it.

The web pages of Utele present the “theory” in a pompous way without giving any concrete facts. Actually, the pages only contain a group of empty and often clearly incorrect statements. The pages contain no numerical values or other tangible results, that could be compared with existing measurements. However widely the concept of a scientific theory is understood, Utele does not belong within it.

The persons named to the Utele board undoubtedly can invest a few tens of thousands or even more in a gamble they will most likely lose. The example of well-known people from the economic field may also incite less well-to-do people to invest money in the company in hopes of large returns.

Though Saarni may actually believe his theory, taking money from the gullible is still immoral. It remains to be seen if is also considered illegal.

By Hannu Karttunen

Translation: Otto J. Mäkelä

LIITY SKEPSIKSEN JÄSENEKSI!

Jos Haluat Liittyä Skepsiksen Jäseneksi, Lähetä Oheinen Lomake Tai Sen Kopio Täytettynä Skepsiksen Jäsenasioista Vastaavalle Osoitteella:

Anna-liisa Räihä, Borgströminkuja 1 B 19, 00840 Helsinki Membership@skepsis.fi

Yhdistyksen Jäsenmaksu Vuodelle 2007 (sisältää Skeptikko-lehden Tilauksen) On 25 Euroa Tai Alle 24-vuotiailta 12,50 Euroa (jos Olet Alle 24-vuotias, Ilmoita Syntymäaikasi). Voit Myös Tilata Skeptikko-lehden Liittymättä Jäseneksi. Tilausmaksu On 25 Euroa/vuosi. Lehtitilausta Tehdessä Tiedoksi Riittävät Nimi Ja Osoite. Jäsenhakemus/tilauskaavake Löytyy Myös Internetistä Skepsiksen Kotisivuilta: Www.skepsis.fi

Jäsenhakemus

Haluan Liittyä Jäseneksi

Nimi:

Ammatti Ja Koulutus:

Lähiosoite:

Postinumero Ja -toimipaikka:

Puhelin:

Sähköposti:

Vain Lehtitilaajaksi

Haluan Skepsiksen Sähköpostituslistalle

Kokemus Skepsiksen Toimialaan Liittyvistä Asioista, Mahdollisesti Jäsenyys Muissa Tieteellisissä Yhdistyksissä, Erityiset (käytä Tarvittaessa Erillistä Paperia):

Aihetta Sivuavat Julkaisut, Mielenkiinnon Kohteet Ym.

Korostamme Kuitenkin, Että Kuka Tahansa Kiinnostunut Voi Hakea Jäsenyyttä Yhdistyksen Hallitukselta Koulutustaustasta Ja Elämänkokemuksesta Riippumatta.

Hyväksyn Skepsis-yhdistyksen Säännöissä Määritellyn Tarkoituksen Ja Toimintaperiaatteet Ja Haluan Liittyä Yhdistyksen Jäseneksi.

Päiväys Ja Allekirjoitus:

Skepsiksen haaste

10 000 EUROA PUHTAANA KÄTEEN SILLE, JOKA TUOTTAA VALVOTUISSA OLOSUHTEISSA PARANORMAALIN ILMIÖN.

Dosentti Hannu Karttunen ja taikuri iiro Seppänen ovat lupautuneet maksamaan kumpikin 2500 euroa edellä mainitusta kokonaissummasta. Haastesumma voidaan maksaa myös humanoidistipendinä – 10 000 euroa puhtaana ulottimeen sille humanoidille, joka itse noutaa stipendin ja antaa samalla DNA- (tai vastaavan) näytteen. Poikkeustapauksessa summa voidaan myös maksaa (mikäli esimerkiksi henkilötunnuksen tai pankkikortin saanti on osoittautunut humanoidille vaikeaksi) mukana seuraavalle ihmiskontaktiseuralaiselle.

Skepsis ry:n yhteystiedot Puhelinpalvelu: 0208-355 455 Postiosoite: PL 483, 00101 HELSINKI Internet: www.skepsis.fi Pankkiyhteys: AKTIA 405529-2111988 anna-liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19 00840 Helsinki puh. (09) 698 1976 membership@skepsis.fi

Rahastonhoitaja Veikko Joutsenlahti Roihuvuorentie 30 B 62 00820 Helsinki puh: 040 758 7286

Skepsis ry:n hallitus vuonna 2007 Puheenjohtaja Matias aunola Varapuheenjohtaja otto J. Mäkelä Robert Brotherus, Denis Galkin, Heikki Ervasti, Jukka Häkkinen, anna-liisa Räihä.

– Edistää paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta ottamatta näiden väitteiden paikkansapitävyyteen kantaa apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein. – Ylläpitää tällaisesta tutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa sekä pitää yhteyttä vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa ja ulkomailla.

– Julkaista paranormaaleja ilmiöitä koskevia väitteitä tutkivia artikkeleja ja kirjoja sekä laatia tällaisia väitteitä sisältävien julkaisujen bibliografioita.

– Järjestää alaan liittyviä kokouksia ja konferensseja sekä harjoittaa valistus- ja tiedotustoimintaa.

Skepsis ry:n tieteellinen neuvottelukunta Professori Kari Enqvist (fysiikka), professori Mika Hemmo (oikeustiede), PsL Virpi Kalakoski (psykologia), professori Hannu Karttunen (tähtitiede), S. albert Kivinen (filosofia), professori Hanna Kokko (biologia, ekologia), professori Eerik lagerspetz (yhteiskuntatiede/filosofia), anto leikola (biologia), dosentti Pertti lindfors (monitiet. tieteenfilosofia), dosentti Marjaana lindeman (psykologia), professori Jukka Maalampi (hiukkasfysiikka), dosentti Juha Merikoski (fysiikka), dosentti Markku Myllykangas (terveyssosiologia), professori Jeja Pekka Roos (sosiaalipolitiikka), VTM Jan Rydman (uskontotiede), dosentti Veijo Saano (lääketiede), anssi Saura (biologia).

Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Yhdistyksen hallitus voi hyväksyä hakemuksesta yhdistyksen jäseneksi yksityishenkilöitä ja oikeuskelpoisia yhteisöjä, jotka hyväksyvät edellä mainitut yhdistyksen periaatteet.

Yhdistys julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Skeptikko-lehteä.

Mallia yhdistykselle haettiin Yhdysvalloissa 1976 perustetusta CSICOPista (Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal), mikä ilmenee mm. yhdistysten samankaltaisina toimintaperiaatteina. Skepsis ry toimii kuitenkin itsenäisesti, vaikkakin yhteistyössä CSICOPin ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa. Yhdistys on ECSOn (European Council of Skeptical Organisations) ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenjärjestö.

2 0 V U O T T A K Y S Y M Y K S I Ä

Jäsenasiat, Lehtitilaukset, Osoitteenmuutokset:

alueyhteyshenkilöt*** Joensuu: Vesa Tenhunen Puh. (013) 123 254; Vesa.tenhunen@skepsis.fi Jyväskylä: Vesa Kolhinen Puh. 050 382 0251; Vesa.kolhinen@skepsis.fi

Skepsis Ry On Vuonna 17 Perustettu Suomalaisten Skeptikkojen Yhdistys.

Skepsiksen Sääntöjen Mukaan Yhdistyksen Tarkoitus On:

Oulu: Juha Vuorio Puh. 040 500 6955; Juha.vuorio@skepsis.fi Tampere: Heikki Lindevall Puh. 0400 622 636; Heikki.lindevall@skepsis.fi Turku: Heikki Kujanpää Puh. (02) 244 6400, 0440 220 420; Heikki.kujanpaa@skepsis.fi

Yhdistys Toivoo, Että Alueilla Dyshenkilöille Yhteystietonsa, Omalla Alueellaan Tapahtuvasta Henkilöille Voi Myös Ilmoittaa Yhdistyksen Toimintaan Omalla

Asuvat Ilmoittaisivat Yhjotta He Voisivat Tiedottaa Toiminnasta. Yhteyshalukkuutensa Osallistua Alueellaan.

Saatavana Kaikista Skepsiksen Tilaisuuksista Hintaan 29 Euroa Tai Tilaamalla Osoitteesta: Secretary@skepsis.fi Skeptikko 1/007 7

Ihmeellinen maailma

Skeptikon tietosanakirja

Kirja Vie Lukijansa Oppien Maailmaan. Parapsykologiasta, Muista Aiheista.

Risto Selin

Paranormaalien Ilmiöiden Ja Outojen Sen Hakusanat Tarjoavat Kriittistä Tietoa Ufologiasta, Astrologiasta Ja Monista

Lähes 500 Hakusanaa: Atlantis, Barnum-efekti, Cereologia, Demoni… Pitkiä Kirjoituksia, Lyhyitä Määritelmiä. Erittäin Kattava Kirjallisuusluettelo. Suomen Ensimmäinen Skeptinen Hakuteos. 326 Sivua. Hinta 19 E (+ Postikulut). Julkaisija: Skepsis Ry, Helsinki. Kustantaja: Tähtitieteellinen Yhdistys Ursa Ry.

Saatavana Kaikista Skepsiksen Tilaisuuksista Tai Tilaamalla Osoitteesta: Anna-liisa Räihä Borgströminkuja 1 B 19 00840 Helsinki. Puh. (09) 698 1976 Sähköposti: Secretary@skepsis.fi  Skeptikko 1/007