Puolimatkan teesit

Huuhaa-palkitut kirjat ”Usko, tiede ja Raamattu” ja ”Usko, tiede ja evoluutio” kirjoittanut Tapio Puolimatka esitelmöi Skepsiksen tilaisuudessa helmikuussa tieteiden talolla otsikolla ”Naturalismi ja sen kritiikki”. Puolimatka esitti tilaisuudessa teesejä toinen toisensa perään. Ajanpuutteen vuoksi kritiikki hyytyi puolimatkan krouviin. Seuraavassa Puolimatkan kootut teesit.

Naturalismi vailla älyllisiä perusteita Naturalistisen lähestymistavan yksinoikeutta tieteelliseen tutkimukseen on yritetty perustella vetoamalla tieteenfilosofiseen rajanvetokriteeriin ja määrittelemällä teistisestä lähtökohdasta lähtevä tutkimus tuon rajanvetokriteerin pohjalta näennäistieteeksi antamalla yksipuolinen kuva tieteen kehityksestä ja viestimällä myyttistä kuvaa tieteentekijästä, joka voi tehdä tutkimustyötään ilman laaja-alaisia perususkomuksia.

Naturalistinen rajanvetokriteeri on vailla älyllisiä perusteita. Naturalistinen rajanvetokriteeri on pyrkimys määritellä tieteen ja ei-tieteen raja siten, että vain naturalistisen uskon pohjalta toteutettu tieteellinen tutkimus kuuluu aidon tieteen piiriin ja kaikki Jumalaan ja hänen toimintaansa liittyvä kuuluu tieteen ulkopuolelle. Kaikki tällaiset yritykset ovat epäonnistuneet, mutta niihin vedotaan jatkuvasti populaarissa keskustelussa.

Naturalistinen rajanvetokriteeri ei tarjoa perustetta sulkea teististä tutkimusta tieteellisen keskustelun ulkopuolelle seuraavista syistä:

(1)Naturalistista rajanvetokriteeriä ei ole onnistuttu perustelemaan älyllisesti. Naturalistiset tieteenfilosofit kuten Michael Ruse myöntävät tämän ammatillisissa julkaisuissaan, mutta vetoavat naturalistiseen rajanvetokriteeriin kuitenkin julkisissa kannanotoissaan. Tieteenfilosofi Larry Laudan kritisoi: ”Yllättäen (tai kyynisesti ajatellen, aivan odotetusti) uskottavan rajanvetokriteerin puute ei estänyt vuosisadan lopun tieteentekijöitä ja filosofeja saarnaamasta mahtipontisesti kaikkea sitä vastaan, mitä he pitivät näennäistieteellisenä huuhaana (nonsense).” (”Demise of the Demarcation Problem”.)

(2)Yritys sulkea teismi tieteen ulkopuolelle on ongelmallista, koska tällä tavalla ateismi (tai agnostismi) voidaan suojata niiden perususkomuksia vastaan esitetyiltä kumoajilta. Tämä tekee ateismista (tai agnostismista) älyllisesti sulkeutuneen näkemyksen, jonka totuutta ei enää olla valmiita koettelemaan tosiasioiden valossa.

(3)Teismin sulkeminen tieteen ulkopuolelle on huonosti perusteltua myös siksi, että modernin kokeellisen luonnontieteen syntyyn vaikutti olennaisesti kristinuskosta saadut perusolettamukset.

Suomalainen Älymystö Ei Ymmärtänyt

Naturalistinen näkemys ei perustu tieteelliseen tietoon vaan se on uskonto. On ongelmallista käyttää rajanvetokriteeriä yhden uskonnollisen lähtökohdan (tässä tapauksessa naturalismin) tekemiseksi tieteen ainoaksi hyväksyttäväksi lähestymistavaksi. Uskonnolla ymmärrän tässä yhteydessä käsitystä, joka ottaa kantaa siihen, mikä on todellisuuden perimmäinen olemus, sen itseriittoinen perusta, josta kaikki riippuu, mutta joka ei itse riipu mistään. Tämän määritelmän pohjalta myös naturalismia voidaan siis pitää uskonnollisena oppina, koska se pitää luonnollisia prosesseja itseriittoisina ja katsoo kaiken olevan selitettävissä luonnollisten syiden perusteella.

Tällaista tietoa ei saada pelkän kokemuksen tai tieteellisen tiedon varassa, koska se edellyttää tietoa todellisuuden perimmäisestä olemuksesta ja merkitsee samalla kannanottoa Jumalan olemassaoloon. On illuusiota kuvitella, että tieteellinen tutkimus voisi olla ottamatta kantaa Jumalaan käyttämällä ateistista tai agnostista metodia.

Juutalaisen ateistifilosofi Thomas Nagelin mukaan näkemys, jonka mukaan Jumala ei voi vaikuttaa luonnon maailmassa, ei ole luonteeltaan tieteellinen, vaan uskonnollista kysymystä koskeva uskomus. Se on yhtä kuin oletus, että Jumala ei ole olemassa tai että hän ei ainakaan vaikuta luonnonjärjestykseen eikä maailman kulkuun.

Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessani 15.11.2008 ”Evoluutioteoriaa on opetettava kriittisesti avoimella tavalla” ei ollut yhtään omaa ajatustani, vaan lähes kaikki olivat Nagelilta. Tämä muodosti mielenkiintoisen yhteiskuntakokeen. Kaikki suomalaiset älymystön edustajat kokivat, että kirjoitus edusti kristillistä kreationismia ja fundamentalismia. Pisan tutkimuksissa suomalainen koulutusjärjestelmä asettuu melko korkealle, mutta suomalaisen älymystön sisälukutaito oli tässä kohdassa aika heikko.

Tieteellinen tutkimus ja teorianmuodostus joutuvat nojautumaan laaja-alaisiin perususkomuksiin, jotka voidaan kiteyttää kolmiosaiseen perusideaan: ideaan todellisuuden alkuperästä, sen kokonaistarkoituksesta ja sen yhtenäisyyden perustasta. Nämä perususkomukset toimivat tieteen perimmäisinä lähtökohtina, joiden valossa kaikki tosiasiat tulkitaan. Pyrkimys tutkimuksen perususkomusten salaamiseen vaarantaa tieteen itsekriittisyyden.

Perususkomuksista voidaan pitää kiinni älyllisesti perustellulla tavalla vain altistamalla ne kumoajille, eli vasta-argumenteille, joissa perususkomukset kyseenalaistetaan. Naturalistinen rajanvetokriteeri merkitsee pyrkimystä suojata naturalistiset perususkomukset kumoajilta. Näin se johtaa älyllisesti sulkeutuneeseen keskustelukulttuuriin.

Naturalismi Ei Tuottanut Kokeellista Luonnontiedettä

Teistisen perususkomusajattelun mukaan tieteellistä tutkimusta tulisi luonnehtia dialoginen pluralismi, jossa erilaisista lähtökohdista toimivat tutkijat oppivat toisiltaan ja haastavat toistensa tulkintoja. Filosofinen ja tieteellinen kritiikki pyrkii paljastamaan ajatusjärjestelmien välisen perimmäisen vastakkainasettelun.

Tieteellisen tutkimuksen peruslähtökohtia koskevan keskustelun välttely, rajoittaminen ja kieltäminen on tieteellisen avoimuuden ja itsekriittisyyden vastaista. Oman näkemyksen selitysvoima pitäisi osoittaa järkiperusteluilla tasapuolisessa väittelyssä, ei vastustajia halventavilla retorisilla heitoilla.

Naturalistinen pyrkimys teistisen lähtökohdan rajaamiseksi tieteen ulkopuolelle on ongelmallista myös tieteen historian näkökulmasta. Modernissa merkityksessään tiede on syntynyt ainoastaan yhden kerran historiassa ja yhdessä tietyssä kulttuurissa, 1500-1700 -lukujen kristillisessä Euroopassa. Viimeisten vuosikymmenten aikana useat merkittävät tieteen historioitsijat ovat tuoneet esille, että nimenomaan Raamatun maailmankuvasta nousevat perususkomukset olivat omalta osaltaan luomassa pohjaan modernin luonnontieteen synnylle.

Tällaisista tieteen syntyyn vaikuttaneista raamatullista perususkomuksista voidaan tässä ottaa esille vain joitakin esimerkkejä: Jumala on luonut maailman tyhjästä, niin että hän on voinut täysin ilmaista siinä älykkyytensä. Niinpä maailmankaikkeudesta on mielekästä etsiä järjestystä ja aineen rakennetta voidaan analysoida matemaattisesti ja loogisesti. Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, niin että ihmisen älylliset kyvyt kuten järki ja havainto antavat luotettavan kuvan todellisuudesta. Jumala oli vapaa maailmaa luodessaan, niin että hän on voinut luoda sen erilaiseksi kuin mitä odottaisimme, joten maailmaa on tutkittava kokeellisesti ja kokemusperäisesti.

Naturalismi, joka on elänyt antiikin Kreikasta asti, ei koskaan tuottanut kokeellista luonnontiedettä. Tämä on ymmärrettävää, koska naturalistit ajattelevat, että todellisuus lähtee fysikaalisista hiukkasista ja niiden sattumanvaraisista yhdistelmistä. Sen mukaan ei ole mitään syytä olettaa, että perimmäistä järjestystä löytyisi, eikä ole mitään syytä luottaa ihmisjärkeen ja havaintoihin. On sekä filosofisia ja historiallisia syitä epäillä, että naturalismi toimisi hyvin tieteen perustana.

Tiede Ei Selvitä Todellisuuden Rakennetta

Ihmisillä on yleensä epämääräinen vakaumus, että tietyt asiat toistuvat luonnossa, mutta tämä ei tavallisesti johda näkemykseen, että todellisuus on lainomaisesti järjestynyt. Vasta keskiajan lopun Euroopassa kehittyi laaja-alainen vakaumus luonnon lainomaisesta järjestyksestä. Keskiajan ihmiset oli saanut valtaansa vakaumus, että maailmankaikkeuden Luoja on järjellinen Olento.

Tätä vaistomaista vakaumusta ei ole toistaiseksi pystynyt horjuttamaan edes sellainen naturalistisen filosofian kehitys, jossa on tietoisella tasolla luovuttu uskosta järjelliseen Jumalaan. Naturalismin perustavien oletusten pohjalta tarkasteltuna syiden ja seurausten välinen yhteys on perimmältään mielivaltainen ja sattumanvarainen. Tällaisen näkemyksen pohjalta ei ole syytä uskoa, että tiede pääsee selville todellisuuden rakenteesta. Naturalistinen filosofia ei kuitenkaan vielä ole pystynyt horjuttamaan juutalais-kristillisestä perinteestä omaksuttua vaistomaista vakaumusta luonnon perimmäisestä järjestyksestä.

David Sedley osoittaa tutkimuksessaan ”Creationism and its Critics in Antiquity” (University of California Press 2007), että vastakkainasettelu naturalistisen todellisuuskäsityksen ja älykkään suunnitelman idean välillä vaikutti jo antiikin Kreikassa.

LEUKIPPOS, DEMOKRITOS (460-371 EKR.) JA EPIKUROS (341-271 EKR.) kannattivat naturalistista teoriaa, jonka mukaan todellisuus on rakentunut kokonaan ilman järjellisen luojan vaikutusta. Kaikki voidaan selittää atomien sattumanvaraisista yhdistelmistä pelkästään luonnollisten syiden pohjalta. Mitkään yliluonnolliset voimat eivät ole vaikuttaneet luomakunnan syntyyn tai sen kehitykseen. Roomalainen runoilija Lucretius popularisoi tätä näkemystä kirjassaan ”Maailmankaikkeudesta”.

Tälle vastakkainen ajatusperinne oli usko siihen, että maailmankaikkeus on älykkään olennon luomusta. Anaksagoras (500-428 eKr.), Empedokles (490-399 eKr.), Sokrates (469-399 eKr.) ja Platon (427-347 eKr.) uskoivat järjelliseen luojaan. Heidän käsityksensä erosi juutalais-kristillisestä mm. sikäli, että heidän käsityksensä mukaan maailmankaikkeutta ei ole luotu tyhjästä.

Sokrates esitti ensimmäisenä argumentin, jonka mukaan ihmisen on luonut älykäs olento. Tämä argumentti on kirjattu Ksenofonin kirjaan ”Muistelmia”. Sedleyn (2007) mukaan argumentti on niin omaperäinen ja luova, että on syytä uskoa sen olevan Sokrateelta. Tästä johtuen Skepsis ry ei voisi myöntää Sokrates-palkintoa Sokrateelle, vaan joutuisi myöntämään hänelle huuhaa-palkinnon.

Kristillinen näkemys älykkäästä suunnittelijasta on ilmaistu Johanneksen evankeliumin alussa: ”Alussa oli Sana (Logos), Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Jo Alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” (Joh. 1:1-3.)

Puhuessani älykkään suunnitelman teoriasta tarkoitan tätä ajattelun perinnettä, joka on jo kahden vuosituhannen ajan vaikuttanut länsimaisessa kulttuurissa.

Jumala Elää Ja Voi Hyvin filosofian Laitoksella

Lähes kaikki tieteellisen vallankumouksen toteuttajat 1500-1800 -luvuilla olivat älykkään suunnitelman kannattajia, mm. Francis Bacon, Robert Boyle, Galileo Galilei, Johannes Kepler, Isaac Newton, Michael Faraday, Blaise Pascal, James Clerk Maxwell, Carl von Linné, Louis Pasteur.

Teistiset älykkään suunnitelman kannattajat uskovat, että Jumala ohjaa kaikkia maailmassa tapahtuvia biologisia ja fysikaalisia prosesseja. He voivat olla avoimia sen osalta, millä tavalla Jumala ohjaa kyseisiä prosesseja. Niinpä teisti voi suhtautua avoimesti evoluutioteoriaan, kun taas naturalistilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin sitoutua johonkin muotoon ohjaamattoman evoluution ideaan eli sokean kellosepän teesiin.

Älykkään suunnitelman teoriaa kannatti mm.

filosofi John Locke, jonka mukaan on mahdotonta, että ”puhdas ei-ajatteleva aine pystyi tuottamaan ajattelevan älyllisen olennon” (”An Essay Concerning Human Understanding” IV, x, 10). On loogisesti mahdotonta (laajassa mielessä), että älykkyys olisi voinut kehittyä ei-ajattelevasta aineesta.

Darvinistinen luonnonvalinnan teoria ei kumoa tätä Locken väitettä, koska luonnonvalinnan teoria ei osoita, että älyllinen olento voisi syntyä ei-ajattelevasta aineesta. Tämä johtuu siitä, että luonnonvalinnan teoria ei osoita, ettei Jumala ohjaa kaikkia maailmassa tapahtuvia fysikaalisia ja biologisia prosesseja. Niinpä luonnonvalinnan teoria ei osoita, että elämän muodot ovat syntyneet ohjaamattomien prosessien tuloksena.

Ohjaamattoman evoluutioteorian puolustajat pystyvät tietysti kertomaan erilaisia kertomuksia siitä, miten erilaiset biologiset organismit olisivat voineet kehittyä ohjaamattomien prosessien tuloksena. Mutta he eivät pysty osoittamaan, etteivät nämä kertomukset ole tähtitieteellisen epätodennäköisiä.

Esimerkiksi Richard Dawkins toteaa, että ”elämän syntyä koskeva teoriamme luultavasti vaatii meidän näkökulmastamme katsoen erittäin epätodennäköisiä, jopa ihmeiksi katsottavia tapahtumia” (”Sokea kelloseppä” s. 159). Ihmeet ”ovat vain kohdallemme osuvia onnenpotkuja” (s. 151). Dawkinsin retorisena taidonnäytteenä voidaan pitää hänen väitettään (s. 172), että mitä ihmeenomaisemmalta tietoisuuden kehitys näyttää, sitä vähemmän meillä on syytä uskoa, että kyseessä on Jumalan ihmeteko.

Quentin Smithin mukaan 1900-luvun toiselle puoliskolle tultaessa yliopistot olivat pääosin maallistuneet. Akateemisen maailman maallistuminen alkoi nopeasti kääntyä vastakkaiseen suuntaan sen jälkeen, kun Plantinga julkaisi vaikutusvaltaisen kirjansa ”God and Other Minds” 1967. Kirja osoitti filosofien ammattikunnalle, että teistiset realistit ovat naturalistien veroisia analyyttisen filosofian eniten arvostamilla kriteereillä arvioituna. Filosofiassa tuli melkein yhdessä yössä akateemisesti kunnioitettavaksi argumentoida teismin puolesta. Jumala ei ole kuollut akateemisessa maailmassa. Hän palasi elämään 1960-luvun lopulla ja nyt hän elää ja voi hyvin viimeisessä akateemisessa linnakkeessaan filosofian laitoksella.

Kyseessä ei ole viimeinen linnake, vaan nyt odotetaan teismin leviämistä, koska yleensä filosofiasta löydöt siirtyvät myöhemmin muuhun tieteeseen.

Huuhaa-palkinto myönnettiin joulukuussa. Helmikuussa palkinnon tuli vastaanottamaan Kustannus Oy Uusi Tien kustannuspäällikkö Sonja Falk, joka on toiminut pitkään Päivi Räsäsen eduskunta-avustajana. Falk kiitti Skepsistä kohonneesta Puolimatkan kirjojen myynnistä ja luovutti yhdistykselle Puolimatkan kirjaan verrattuna hardcoreteoksen, Keijo Rainerman kirjan ”Sana

päivääsi”, jossa puhutaan Jumalasta, Jeesuksesta, syntien anteeksiantamuksesta, ylösnousemuksesta ja rukouksen voimasta. ”Seuraavaa huuhaa-palkintoa odotellessa”, Falk totesi.

Risto K. Järvinen

Artikkeli Perustuu Tapio Puolimatkan Esitelmään Skepsiksen Tilaisuudessa Helsingissä 4. Helmikuuta Sekä Puolimatkan Esitelmästä Kirjoittamaan Tiivistelmään.