GEORGE ORWELLIN kirjassa ”1984” tarinan päähenkilön Winston Smithin työnä on tehdä puolueen virallisen linjan mukaisia retroaktiivisia ”korjauksia” kirjallisuuteen. Kun hänen tehtäväkseen tulee poistaa sanomalehden viitaukset puolueen epähenkilöksi toteamaan toveri Withersiin, hän kirjoittaa tilalle tarinan fiktiivisestä toveri Ogilvystä, joka sankarillisesti kuoli taistelussa.

Sosiaalinen media antaa nykytodellisuudessamme sekä yksityisille ihmisille että laajemmille yhteisöille mahdollisuuden luoda tällaista keinotekoista todellisuutta. ”Sockpuppet” tarkoittaa tällaista keinotekoista henkilöhahmoa viitaten halvalla toteutetun nukketeatterin puhuvaan sukkaan.

Kaycee Nicole oli terminaalivaiheen leukemiapotilas, joka nettituttavan idean pohjalta aloitti elokuussa 2000 blogin ”Living Colours”. Kun tämä ystävä yritti toukokuussa 2001 tavata Kayceetä ennen tämän kuolemaa, hänen äitinsä Debbie Swenson ilmoitti tytön odottamatta menehtyneen edellisenä päivänä aivoaneurysmaan. Epäilykset heräsivät, kun äiti ilmoitti hänet jo siunatun ja krematoidun. Hänen väitetyssä asuinpaikassaan ei ollut tapahtunut tällaista kuolemantapausta, eikä löytynyt ketään, joka olisi tavannut Kayceetä. Paljastui, että koko sairastuneen tytön nettihenkilöllisyys oli hänen ”äitinsä” ylläpitämä.

Amina Arraf oli syyrialais-amerikkalainen nainen, joka kirjoitti blogiaan ”A Gay Girl In Damascus”, kunnes kesäkuussa 2011 hän katosi maan hallinnon kaappaamana. Väitettyjen tapahtumien jälkeen kävi kuitenkin ilmi, ettei kukaan hänestä kirjoittanut journalisti tai nettiystävä ol-

uheenjohtajan

Ogilvyt Nykyajan toveri

lut oikeasti tavannut häntä ja hänestä julkistetut valokuvat olivat luvatta uusiokäytettyjä Lontoossa asuvan kroatialaisnaisen kuvia. Varsin nopeassa tahdissa koko tarina osoittautui Edinburghin yliopiston amerikkalaissyntyisen jatko-opiskelijan Tom MacMasterin kirjoittamaksi.

Yhdysvaltalainen amiraali James Stavridis (jota on spekuloitu Hillary Clintonin kampanjan varapresidentiksikin) avasi maaliskuussa 2012 Facebook-tilin ja pyysi ystävikseen useita brittiläisiä sotilashenkilöitä ja hallinnon jäseniä. Kävi kuitenkin ilmi, että nettiprofiilin takana ei ollut aito amiraali, vaan Kiinan hallintoa lähellä olevat nettiryhmät. Mitään salaisuuksia ei Facebookin kautta tietenkään vuodettu, mutta tapaus oli nolo.

Jo ennen sosiaalisen median aikakautta teollisuus on käyttänyt keinotekoisia ruohonjuurikampanjoita asiansa ajamiseen. 1960-luvulla sokeriteollisuus maksoi tutkijoille sokerin ja sydänsairauksien välisen yhteyden hämärtämisestä. Yhdysvalloissa 1993 perustettu ”National Smokers Alliance” oli tupakkateollisuuden rahoittama yhdistys, joka vastusti tupakoinnin rajoituksia, Suomessa vaikutti varsin samantapainen ”Huomaavaiset Tupakoitsijat ry”.

2012 keksityksi arveltu profiili ”Natalya Nieminen” osallistui useisiin suomalaisiin verkkokeskusteluihin ja puolusti liian kalliiksi soimattua Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilastietojärjestelmää voimakkain sanakääntein.

Kuinka moni nykyään internetissä kuuluvista äänistä onkaan tällainen ”status quon” pönkittämiseksi luotu toveri Ogilvy?