Kuka oli Sokrates?

skepsiksen Kunniapuheen-*** johtaja Ilpo V. Salmi Kertoi sokrateesta Tieteiden Talolla helsingissä Sokrates-palkinnon julkistamistilaisuudessa ***syyskuussa.

Risto K. Järvinen

”Sokrates tyhjensi auringon laskiessa rauhallisesti myrkkykoisomaljan ja käski viimeisiksi sanoikseen Kritonin uhraamaan Askelepiokselle kukon.”

SKEPSIS ON TUNNETTU jakamastaan huuhaa-palkinnosta. Se on annettu yhteisöille, joilta olisi odottanut vastuullisempaa suhtautumista järjen käytön alueella. Huuhaa-palkinnon vastapainoksi perustettiin vuonna 1995 Sokrates-palkinto, joka on annettu yksityishenkilöille esimerkillisen rohkeasta esiintymisestä Skepsiksen toiminta-alueella. Palkinto oli aluksi Tillanderilta tilattu koru, josta oli sekä mies- että naisversio. Nykyisin palkinto on kehystetty kunniakirja. Mutta kuka oli Sokrates?

RUMA SOTAVETERAANI

SOKRATES OLI ATEENALAINEN FILOSOFI, joka teloitettiin vuonna 399 eaa. ”väärien jumalien palvelemisesta ja nuorison turmelemisesta”. Sokrates ei itse kirjoittanut oikeastaan mitään, mutta siitä huolimatta hänestä on muodostunut legendaarinen filosofian isä ja ihanneihmisen malli.

Sokrateen maine perustuu hänen oppilaansa Platonin hänestä dialogin muotoon kirjoittamiin teksteihin, joista ”on vaikea sanoa, missä Sokrates loppuu ja Platon alkaa”.

Sokrates (s. 470 eaa.) oli silloisessa Ateenassa tunnettu, pilkattu ja ihailtu kuljeskelija, joka pysäytteli vastaantulijoita ja halusi intohimoisesti keskustella ja väitellä kenen kanssa tahansa mistä tahansa. Hän oli legendaarisen taitava väittelijä, jonka kanssa helposti puhui itsensä pussiin.

Sokrates hakeutui varsinkin nuorten pariin. Nuoriso piti hänestä, kunnon kansalaiset halveksivat. Ulkonäöltään Sokrates oli isokokoinen, ruma, litteänenäinen ja pömppövatsainen Ateenan sotajoukoissa hopliittina – raskasaseisena jalkaväen miehenä – palvellut sotaveteraani.

UHMAKAS JA TAIPUMATON FILOSOFI

ATEENAN VAPAIDEN MIESTEN ELÄMÄÄ ja Sokratesta kuvaa hyvin kertomus Agathon-nimisen runoilijan kotona pidetyistä juomajuhlista, joissa keskusteltiin rakkauden olemuksesta. Kaikkien hämmästykseksi Sokrates, joka muuten kyllä jahtasi poikia siinä kuin muutkin, sanoi parasta rakkautta olevan rakkaus viisauteen, tietoon ja hyveeseen.

Syvälliset pohdinnat keskeytti meluisan ja juopuneen seurueensa kanssa saapunut Ateenan tunnetuin julkkis Alkibiades, jonka hengen Sokrates oli kerran taistelukentällä pelastanut. Juhlat päättyivät ylenmääräiseen viinin juomiseen, kunnes kaikki muut paitsi Sokrates sammuivat. Sokrates, jolla oli legendaarinen viinipää, peitteli lopuksi Agathonin ja näytelmäkirjailija Aristofaneen (”Pilvet”) ja lähti yksin Lyceumiin ja sieltä illalla vaimonsa Ksantippan luokse.

Sokrateelta jäi kolme alaikäistä poikaa. Ksantippa, jonka tuittupäisyys on ilmeisesti vain myytti, olisi sopinut iältään Sokrateen tyttäreksi.

Nuorta Platoniakin järkyttänyt kertomus Sokrateen viimeisistä hetkistä on tunnettu. Sokrateen tuomitsemisoikeudenkäynti, jonka aikana Sokrates esiintyi uhmakkaasti ja taipumattomasti, päättyi selvään kuolemantuomiota vaativien voittoon. Arvalla valittuja oikeuden jäseniä oli 501.

Ihmisen (ja filosofin) kuolemaa syvästi pohdittuaan Sokrates tyhjensi auringon laskiessa rauhallisesti myrkkykoisomaljan ja käski viimeisiksi sanoikseen Kritonin uhraamaan Askelepiokselle kukon. Ystävät (Kriton) olivat lahjoneet vartijat, joten Sokrates olisi voinut paeta, mutta hän kieltäytyi, koska ei halunnut pettää Ateenan kaupunkivaltiota ”Polista”.

VÄITTELIJÄ, KUUNTELIJA, KYSELIJÄ, EPÄILIJÄ

SOKRATEEN AJATTELU perustui kaiken ihmettelyyn, jossa väittely oli tärkeintä – ei niinkään valmis lopputulos tai voitto/häviö. Sokrates oli myös hyvä kuuntelija, joka halusi tietää oman ajattelunsa rajat, tietää mitä ei tiedä.

Sokraattinen opetusmetodi on kyselemällä etenevä dialogi oppilaan kanssa, jossa oppilas itse hakee ja oivaltaa vastaukset opettajan toimiessa kätilönä. Aidointa Sokratesta siinä on johdonmukainen välillä tuskastuttavalta jankkaukseltakin tuntuva pohdinta, ja uskomus, että merkittävä tieto myös moraalista on jokaisella sisällään.

Kuuluisin Sokrateen pohdittavaksi nostama kysymys on: ”Mitä on tieto?” Vastaus, jossa puhuu Platon Sokrateen suulla, on voimassa vielä tänäänkin: ”Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.”

Sokratesta on joskus verrattu toiseen itsensä uhraajaan – kristinuskon päätähteen. Vertaus ontuu, sillä kristinuskossa opettaja tyrkyttää valmiita ratkaisuja, kun Sokrates filosofina taas painottaa ikuista epäilyä ja etsimistä.

Sokrateen kohtalo vaikutti syvällisesti hänen oppilaansa Platonin oikeudenmukaisuusajatteluun. Platonia seurasi Aristoteles, jonka ajattelu Tuomas Akvinolaisen tuunaamana on esimerkiksi (roomalaiskatolisen) kristinuskon taustalla. Aristoteleen oppilaana mainitaan usein antiikin huikein valloittaja Aleksanteri Suuri, jonka kohdalla länsimaiden historian kuuluisin opettaja-oppilasketju kyllä katkeaa. Aleksanterin isä Makedonian kuningas Filippos II pani koulumestari Aristoteleen pikemminkin vahtimaan pahankurista poikaansa – tuloksetta.

nähtävyys Ateenassa.*** vankila, Jossa Sokrateen väitetään Odottaneen kuolemantuomionsa ***täytäntöönpanoa.

Saara-sofia Järvinen

N Ä N

K O U

T I E Denl U T U K S E L L E

S T I

E V I

SKEPSIS myönsi vuoden 2013 Sokrates-palkintonsa Helsingin yliopiston tiedeviestinnän opintokokonaisuudelle. Palkinto jaettiin keskiviikkona 4. syyskuuta Helsingissä. Tiedeviestinnän opintokokonaisuudesta vastaa Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos, jossa vastuuhenkilöinä ovat alusta saakka toimineet professori Esa Väliverronen ja yliopistonlehtori Tuomo Mörä.

Tiedeviestinnän koulutus täyttää Helsingin yliopistossa tänä vuonna kymmenen vuotta. Jatko-opiskelijoille tarkoitettua opintokokonaisuutta on opiskellut jo lähes 150 opiskelijaa. Koulutuksen tarkoituksena on kaventaa tutkimuksen ja muun yhteiskunnan välistä rajaa ja varmistaa, että tutkijat osaavat viestiä tieteestä ja sen tuloksista ymmärrettävästi. Opintokokonaisuus on myös omalta osaltaan vakiinnuttanut ja lisännyt tiedeviestinnän tutkimusta Suomessa.

Skepsiksen mielestä on tärkeää, että tieteellinen tieto on jokaisen saatavilla ja että tieteen vaikuttavuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kasvaisi. Näiden tavoitteiden kannalta on oleellista, että tieteestä kerrotaan ymmärrettävästi. Juuri tähän tiedeviestinnän koulutusohjelma pyrkii. Tieteen viestintä on Skepsiksen toimintaa hyvin lähellä oleva aihe.

Järvinen Risto K.

TIEDEJOURNALISMI MURROKSEN KOURISSA

ESA VÄLIVERRONEN kiitti Skepsistä palkinnosta, joka oli saajilleen ”mieletön yllätys”. Hän kertoi, että tiedeviestinnän koulutusta on ollut hankala vakiinnuttaa. Hän ja Tuomo Mörä kävivät aika monen yliopistopäättäjän puheilla ruinaamassa rahaa. Kaikki olivat sitä mieltä, että asia on tärkeä ja että he tekevät hyvää työtä, mutta kun asialle piti etsiä sopiva momentti, sitä ei tahtonut löytyä. Nyt tilanne on parempi, koulutus on saatu vakiinnutettua ja sitä voidaan jopa lähteä kehittämään.

• Erityisen mieluisaa on saada nimenomaan Sokrateen nimeä kantava palkinto. Henkilökohtaisesti olen suuri sokraattisen ironian ystävä.

Väliverronen totesi, että Sokrates oli tunnetusti oppinut henkilö, joka ei lähtenyt keskustelemaan julistamalla ensin tieteellistä totuutta, vaan hivuttamalla totuutta hiljaa esiin kyselemällä, kuuntelemalla ja keskustelemalla. Myös Helsingin yliopiston tiedeviestinnän koulutuksessa ajatuksena on dialoginen menetelmä, joka Väliverrosen mukaan sopii erityisen hyvin tämän päivän tiedeviestintään.

• Nykyään suhtaudutaan varauksellisesti ylhäältä päin tulevaan valistukseen, joten on parempi lähestyä ihmisiä maan tasolta keskustellen ja kuunnellen, löytää vuorovaikutuksen kautta uusia näkökulmia asioihin. Tätä me yritämme opiskelijoillemme opettaa.

Tiedeviestinnän koulutus on siitä harvinainen, että siinä on mukana opiskelijoita melkein kaikista yliopiston tiedekunnista. Luonnontieteilijät, humanistit, yhteiskuntatieteilijät, biologit ja muut toimivat siellä hyvässä vuorovaikutuksessa keskenään, joutuvat miettimään omia näkökulmiaan ja keskustelemaan niistä. Tuomo Mörä kertoi puheenvuorossaan, että tiedejournalismi on muun journalismin tapaan aikamoisen murroksen kourissa. Taistelu ihmisten huomiosta ja ajasta on kovaa. USA:ssa tiedetoimituksia on lopetettu, Suomessa juttujen sisällöt ovat muuttuneet ”yleisöystävällisempään” suuntaan. Tiedejournalismin asema myös Suomessa saattaa vaikeutua. Voi olla, että tieteestä viestiminen tai tiedekeskustelut käydään tulevaisuudessa yhä enemmän innokkaiden amatöörien ja tutkijoiden itsensä toimesta.

• Kokemustemme perusteella näyttää siltä, että hyvin motivoituneita, lahjakkaita ja oppimishaluisia tutkijoita on tälle alueelle tulossa roimasti lisää.

Risto K. Järvinen

sokrates-palkinnon Saajat Esa Väliverronen Ja Tuomo Mörä.