Kirjat

Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta. Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Nemo 2013.

”Jos vaikka luet horoskooppeja naistenlehdestä, siinäkin on tilanne,

jonka seurauksena saatat joutua demoneiden kiusaamaksi.”

TEOLOGI AILA RUOHO on haastatellut kirjaansa hengellistä väkivaltaa kokeneita ihmisiä, jotka edustavat yhdeksää hengellistä yhteisöä. Suurin osa tarinansa lähettäneistä on kuulunut kolmeen yhteisöön: vanhoillislestadiolaiset, Jehovan todistajat ja Koivuniemen kulttina tunnettu Maitobaari.

Eräs Maitobaarin jäsen kertoo kirjassa, että yhteisön miespuolisen jäsenen painoindeksin tuli olla 19 ja naisilla 17. Edes raskausaikana paino ei saannut nousta normaalisi. ”Pyhäksi suunannoksi” kutsuttua yhteisön käytäntöä voidaan pitää vähintäänkin lievänä seksuaalisena hyväksikäyttönä. Alistuvaisempia naisia hyväiltiin ja kielisuudeltiin avoimesti. Miehet saattoivat hipelöidä reisiä, työntää kielensä suuhun, suudella olkapäitä, silitellä lanteita, rintojen läheltä.

Haastattelujen perusteella meno on sairasta monissa uskonnollisissa yhteisöissä. Kun lääkäri ehdotti aborttia vanhoillislestadiolaiselle naiselle, tästä kieltäydyttiin, vaikka äidin tai lapsen henki olisi ollut vaarassa. Myös insestiä esiintyy samassa yhteisössä. Tämä saattaa Aila Ruohon mukaan johtua suunnattomasta väsymyksestä, joka syntyy suuren lapsiperheen arjen pyörittämisessä. Jotkut vanhemmat eivät pysty luomaan normaaleja kiintymissuhteita kaikkiin lapsiinsa. Jatkuvasti raskaana oleva, pahoinvoiva tai imettävä äiti voi olla alitajuisesti jopa helpottunut, jos miehen seksuaalinen kiinnostus kääntyy välillä muuhun kohteeseen, vaikka tämä olisi oma lapsi.

Vaikka Suomessa huoltaja ei voi kieltää hengen pelastavaa verensiirtoa lapseltaan, kertoo eräs Jehovan todistaja kirjassa, että vanhempia kehotettiin huolehtimaan lastensa sairaanhoitotilanteissa, ettei siirrännäistä verta tai sen osia annettaisi lapsille missään tilanteissa, vaikka se johtaisi lapsen välittömään kuolemaan. Menneinä vuosina Jehovan todistajat ovat kieltäneet myös elinsiirrot ja rokotukset, mutta näin ei enää onneksi ole. Demoneilla pelotellaan jatkuvasti. Muuan Jehovan todistaja kertoo kirjassa: ”Jos vaikka luet horoskooppeja naistenlehdestä, siinäkin on tilanne, jonka seurauksena saatat joutua demoneiden kiusaamaksi.”

Aila Ruoho toivoo kirjan lukijan, mikäli tämä kuuluu johonkin hengelliseen yhteisöön, tarkastelevan yhteisöä objektiivisesti. Onko yhteisössä ihmisiä, jotka voivat henkisesti tai hengellisesti huonosti? Kuinka poislähtijöihin suhtaudutaan? Onko sinulla vaikeuksia sopeuttaa omaatuntoasi yhteisösi asettamiin odotuksiin ja sääntöihin?

Tuhoisan uskonnon tunnusmerkkejä ovat mm. johtohenkilöiden liiallinen valta, jäsenten kontrollointi sääntöjen ja valvonnan kautta, ryhmän laajentaminen ja rahallisen kannatuksen ylenmääräinen hankkiminen, suuret lupaukset ja missiot sekä kriittisen arvostelun kieltäminen.

Kirjaan haastatelluista henkilöistä lähes jokainen on jättänyt yhteisönsä. Heidän tarinansa näyttävät, että hengellisestä yhteisöstä voi päästä irti ja hengellisestä väkivallasta voi toipua.

Aila Ruoho muistuttaa, että epäterveessä yhteisössä useimmat kuitenkin elävät onnellista elämää. Henkilöä, joka ei koe olevansa uskontonsa uhri, ei voi pelastaa hengellisestä viitekehyksestään. Vastentahtoisen uhrin pelastaminen on hengellistä väkivaltaa.

Skepsis Toimii!

HELSINKI, TIETEIDEN TALO, KIRKKOKATU 6, KLO 18–20

6. MARRASKUUTA: Säteilyn haittavaikutukset. STUK:n ylilääkäri Wendla Paile.

7. JOULUKUUTA: Uskon voima ja sen rajat – ongelmia terveydenhuollon ja hengellisen elämän rajapinnoilla. Tutkimusprofessori, ylilääkäri Hannu Lauerma.