20v.

AKATEEMISEN KIRJAKAUPAN kohtauspaikalla esiteltiin 25.10.1974 Reima Kampmanin sivupersoonatutkimuksista kertovaa menekkikirjaa ”Et ole yksin” (Gummerus 1974). Yleisöpuheenvuorossa innostunut nainen kiitti, että nyt on viimein vastaansanomattomasti todistettu jälleensyntymä. Mitenkään muuten ei voinut selittää hypnoosissa annettuja yksityiskohtaisia kertomuksia, joita syntymää edeltäneeseen aikaan suggeroidut koehenkilöt esittivät.

Kirjassa selostettiin myös aiempia jälleensyntymistä puolustavia teoksia, joten kantansa lukkoon lyönneeltä lukijalta jäi helposti huomaamatta Kampmanin varovaisuus. Tämä oli sittenkin taipuvainen arvelemaan, että kertomusten syyt ja tietoaines olivat peräisin nykyelämästä.

Näkemys varmistui Kampmanin kirjassa ”Kuka minä olen?” (Gummerus 1975), jonka ”luettuaan on vaikea uskoa sielunvaelluksen mahdollisuuteen”, kuten takakannessa todettiin. Kampman oli hypnotisoinut uudelleen koehenkilöitään seitsemän vuoden jälkeen ja tulokset olivat jälleensyntymisuskolle tuhoisia.

Koehenkilö Annan selostukset entisistä elämistään olivat nyt aivan toiset kuin aikaisemmin. Kaisa taas kykeni hypnoosissa itse muistamaan, mistä oli saanut tiedot sivupersoonien rakentamiseksi. Englannissa 1100-luvulla eläneenä Dorothynä hän oli esittänyt säkeistön laulua, jonka oli 13-vuotiaana ohimennen nähnyt kirjastossa selatessaan Benjamin Brittenin ja Imogen Holstin teosta ”Musiikin vaiheet”.

Kaisallakin oli uusia sivupersoonia, joista yksi oli suoralta kädeltä osoitettavissa kuvitelmaksi. Hän kertoi olleensa Karin Bergström, joka kuoli 5-vuotiaana Helsingin ensimmäisessä lentopommituksessa Talvisodan sytyttyä. Näin kuolleiden luettelosta Karin Bergströmiä ei tietenkään löytynyt. Myöhemmin Kaisa hypnoosissa muisteli katselleensa pikkutyttönä Talvisodan muistoksi julkaistua teosta ”Kunniamme päivät”, jonka alkusivuilla oli kuvia sivupersoonan kertoman pommitusyön jäljistä ja myös kuva tuolloin kuolleesta 5-vuotiaasta tytöstä.

Kaisa kertoi olleensa myös venäläisen upseerin tytär Karolina Prokovjeff, joka kuoli Leningradissa tuberkuloosiin vallankumouksen jälkivuosina. Hahmo kytkeytyy Kaisan sukutaustaan. Kaisan isovanhemmat olivat lähtöisin Karolinan synnyinseudulta ja Karolina lainasi monet omaistensa ja tuttaviensa nimet Kaisan sukulaisilta. Kaikki muutkin sivupersoonat voitiin kytkeä Kaisan omassa elämässä sattuneeseen.

Pettyneet jälleensyntymään uskojat yrittivät epätoivoisesti mitätöidä Kampmanin löydökset. Selitettiin, että vaikka Kaisa oli nähnyt esittämänsä laulun sanat kirjastossa, hän oli kuitenkin laulanut ne Dorothynä jo 1100-luvun Englannissa. Unohdettiin, että asiantuntijan mukaan Dorothyn ääntämys ei vastannut alkuperäisen laulun kieltä, kirjastahan ei nähnyt, miten sanat olisi pitänyt ääntää, joten Kaisa improvisoi ja arvasi väärin.

Kampmanin kirjoissa on sitä paitsi jälleensyntymisuskoa vastaan musertavaa aineistoa, jota ei ole edes tunnistettu. Historiallisissa tiedoissa on paljon mahdottomuuksia, joita Kampman ei havainnut. Hän keskittyikin pääasiassa selvittämään sivupersoonien toisistaan poikkeavia ominaisuuksia. ...

Koehenkilö Mirja M. oli puolestaan 1600-luvun Thaimaassa buddhalaisluostarissa, jossa luettiin Mustaa raamattua. Mirja oli myös mm. Maria Magdalena, joka on yksi naisten menneiden elämien suosikkihahmoja siinä kuin Kleopatra. Italialaisena Mariza Combonellina Mirja kertoi 1847 viimeksi lukeneensa Platonin ”Valtion” ja Sokratesin ”joitain koottuja”. Sokrates ei kuitenkaan kirjoittanut ainuttakaan kirjaa.

TOISIN KUIN ufo-harrastajat Luukanen ja Koivula yrittävät uskotella, YK:ta eivät ufot kiinnosta. Ufoihin uskova Grenadan pää- ja ulkoministeri Sir Eric Gairy esitti jo vuonna 1975 puheessaan YK:lle, että YK perustaisi järjestön tai osaston psi-ilmiöiden tutkimiseksi. Erityisesti hän toi esille ns. Bermudan kolmion, joka tunnetusti on erään kirjailijan fiktiota. Seuraavana vuonna Gairy uudisti toiveensa ufotutkimuksen osaston perustamisesta. Vuonna 1977 hän puhui ensimmäisessä kansainvälisessä ufo-konferenssissa Acapulcossa ja Grenada julkaisi ufo-aiheisen postimerkin.

YK:lle vuonna 1977 tekemässään esityksessä Gairy toivoi, että YK julistaisi vuoden 1978 ”Ufojen kansainväliseksi vuodeksi”, että YK perustaisi järjestön tai osaston tutkimaan ufoja, että YK järjestäisi toisen kansainvälisen ufo-konferenssin ja että YK julkistaisi ufo-postimerkin konferenssin yhteydessä. Yleiskokous otti tällä kertaa asian käsittelyyn.

Kansainvälisen diplomatian sääntöjen mukaisesti YK sanoi kuitenkin Gairylle korrektilla tavalla ”ei”. Päätöslauselmassaan 33/426 YK:n yleiskokous totesi vuonna 1978, että jäsenmaat voivat koordinoida kansallisella tasolla maan ulkopuolisen elämän tutkimista, ufot mukaanlukien, ja tiedottaa tuloksista YK:n pääsihteerille. Pääsihteeri velvoitettiin toimittamaan Grenadan materiaali komitealle, jonka tehtäviin kuuluu ulkoavaruuden rauhanomainen käyttö ja komitea velvoitettiin sallimaan, että Grenada saa esittää sille näkemyksensä vuonna 1979. Pian päätöslauselman jälkeen Gairy putosi pääministerin pallilta ja taru päättyi tiettävästi tähän.

Kalevi Kuitunen

Lauri Gröhn

lainaukset Lehdestä Skeptikko 3/1993. skeptikot Verkossa: www.skepsis.fi/julkaisuja/skeptikkolehti.aspx