Laaja tutkimus leikkauspotilailla:

Tuntemattomien Ihmisten Rukouksilla Ei Ollut Vaikutusta Sydämen Ohitusleikkauksesta Toipuvien Potilaiden Paranemiseen, Todetaan Pitkään Odotetussa Ja Perusteellisessa Tieteellisessä Tutkimuksessa. Esirukouksen Vaikutusta Tutkittiin Kuudessa Sairaalassa 1802 Potilaalla. Vastoin Yleistä Uskomusta Potilailla, Jotka Tiesivät, Että Heidän Puolestaan Rukoiltiin, Oli Itse Asiassa Enemmän Leikkauksen Jälkeisiä Komplikaatioita, Kuten Sydämen Rytmihäiriöitä. Tämä Saattoi Johtua Heidän Pelostaan, Että Heidän Tilansa Oli Odotettua Huonompi, Jos Heidän Puolestaan Kerran Rukoiltiin.

Suurimmalta osin John Templetonin säätiön rahoittama, 2,4 miljoonaa dollaria maksanut tutkimus aloitettiin lähes vuosikymmen sitten. Sen johtajana toimi Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sydäntautilääkäri tri Herbert Benson, ja tutkimus julkaistiin The American Heart Journal -julkaisussa. Tutkimus on ylivoimaisesti tarkin ja perusteellisin, mitä ikinä on tehty esirukouksen vaikutuksesta potilaiden terveyteen ja paranemiseen. Sen lisäksi, että aikaisempien tutkimusten lukuisat metodologiset ongelmat on korjattu Bensonin tutkimuksessa, Columbian yliopiston käyttäytymislääketieteen professori ja Blind Faith: The Unholy Alliance of Religion and Medicine -kirjan kirjoittaja tri Richard Sloan selittää:

”Uskonnon tieteellisessä tutkimisessa on se ongelma, että siinä tehdään väkivaltaa ilmiölle pelkistämällä se mitattavissa oleviin peruselementteihin, ja tuloksena on huonoa tiedettä ja huonoa uskontoa.”

Tutkimuksessa 1802 potilasta jaettiin kolmeen ryhmään. Näistä kahden puolesta rukoiltiin kolmessa seurakunnassa: Pyhän Paavalin luostarissa Minnesotan St. Paulissa, karmeliittayhteisössä Massachusettsin Worcesterissä sekä missourilaisessa Silent Unity -rukousyhteisössä lähellä Kansas Cityä. Rukoilijoiden sallittiin rukoilla omalla tavallaan, mutta heidän käskettiin sisällyttää rukouksiinsa ilmaisu ”onnistuneen leikkauksen ja nopean, komplikaatiottoman toipumisen puolesta”. Rukoukset alkoivat leikkausta edeltävänä iltana ja niitä jatkettiin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen.

Puolelle potilaista, joiden puolesta rukoiltiin, kerrottiin tästä, kun taas toiselle puolelle kerrottiin, että heidän puolestaan ehkä rukoillaan, ehkä ei. Tutkijat tarkkailivat potilaita kolmenkymmenen päivän ajan leikkauksen jälkeen.

Ei Odotettuja Eroja

Tulokset eivät osoittaneet tilastollisesti merkittävää eroa rukoiltujen ja rukoilemattomien ryhmien välillä. Vaikka seuraavat löydökset eivät olekaan tilastollisesti merkitseviä, 59 prosenttia potilaista, jotka tiesivät, että heidän puolestaan rukoiltiin, kärsi komplikaatioista, kun luku oli 51 prosenttia niiden kohdalla, jotka eivät tienneet, rukoiltiinko heidän puolestaan vai ei. Ryhmässä, jonka puolesta rukoiltiin, mutta jossa ei siitä tiedetty, 18 prosenttia kärsi vakavista komplikaatioista kuten sydäninfarktista tai halvauksesta. Ilman rukouksia olleessa ryhmässä luku oli 13 prosenttia.

Tutkimus on erityisen merkittävä, koska Herbert Benson on pitkään suhtautunut myönteisesti mahdollisuuteen, että esirukous voisi vaikuttaa positiivisesti potilaiden terveyteen. Hänen tiiminsä tiukat metodit välttivät ne lukuisat virheet, jotka asettivat aiemmin julkaistut tutkimukset kyseenalaisiksi.

Useimmin siteerattu rukouksen ja paranemisen yhteyttä tukeva tutkimus on Randolph C. Byrdin Positive Therapeutic Effects of Intercessory Prayer in a Coro- nary Care Unit Population. (Southern Me- dical Journal 81; 1998, 826-829). Kaksi parasta tutkimusta rukouksella parantamisen metodologisista ongelmista ovat: Richard Sloan, E. Bagiella, T. Powell: Re- ligion, Spirituality and Medicine (The Lan- cet, Feb 20, Vol 353; 1999; 664-667) sekä John T. Cibnall, Joseph M. Jeral, Michael Cerullo: Experiments on Distant Interces- sory Prayer (Archives of Internal Medicine. Nov 26, Vol 161 (2001): 2529-2536. www. archinternmed.com).

Kaikissa tämän kaltaisissa tutkimuksissa on merkittäviä heikkouksi. Ne ovat Vuonna 2001 Journal of Reproductive Me- dicibe julkaisi kolmen Kolumbian yliopiston tutkijan tutkimuksen, jossa väitettiin, että jos koeputkihedelmöityksessä olevien naisten puolesta rukoiltiin, heistä 50 prosenttia tuli raskaaksi – luku on kaksinkertainen verrattuna naisiin, joiden puolesta ei rukoiltu. Media käsitteli uutista laajasti. ABC-televisiokanavan uutisten lääketiedetoimittaja tri Timothy Johnson esimerkiksi sanoi:

”Uusi tutkimus antaa yllättäviä tuloksia seuraavat:

Väärennökset

rukouksen voimasta raskauteen, mutta monet lääkärit ovat yhä epäileviä.”

Yksi noista epäilijöistä oli Kalifornian yliopiston naistentautien ja synnytysopin professori Bruce Flamm. Hän ei ainoastaan löytänyt kokeesta useita metodologisia virheitä, vaan sai selville, että yksi tutkimuksen kirjoittajista, Daniel Wirth, ei ollut lääkäri vaan parapsykologi, joka sittemmin on asetettu syytteeseen väärennöksestä ja varkaudesta, joihin hän on tunnustanut syyllistyneensä. Kaksi muuta kirjoittajaa ovat kieltäytyneet kommentoimasta, ja Flammin kolme vuotta kestäneiden tiedusteluiden jälkeen julkaisu poisti tutkimuksen verkkosivuiltaan ja Kolumbian yliopisto käynnisti tutkinnan.

Kontrollin puute Useissa näistä tutkimuksista ei onnistuttu kontrolloimaan sellaisia muuttujia, kuten ikä, sukupuoli, etninen tausta, sosioekonominen asema, siviilisääty, uskonnollisuuden aste, sekä sitä seikkaa, että useimmat uskonnot eivät hyväksy sellaisia epäterveellisiä tapoja kuin vapaita seksisuhteita, alkoholin tai huumeiden väärinkäyttöä tai tupakointia. Kun tällaiset muuttujat otetaan huomioon, aiemmin merkitsevät tulokset häviävät.

Yksi tutkimus iäkkäiden naisten lonkkaleikkauksesta toipumisesta ei ottanut huomioon ikää, toinen tutkimus kirkossa käymisestä ja sairauksista toipumisesta ei ottanut huomioon, että heikompikuntoiset ihmiset käyvät vähemmän todennäköisesti kirkossa, yksi aiheeseen liittyvä tutkimus ei ottanut huomioon liikunnan määrää.

Yhdessä eniten julkisuutta saaneista tutkimuksista uudestisyntyneet kristityt rukoilivat sydänpotilaiden puolesta. 29 tekijää mitattiin, mutta vain kuudessa todettiin kohentumista niiden kohdalla, joiden puolesta rukoiltiin. Muissa vastaavissa tutkimuksissa eri tekijät osoittautuivat merkitseviksi. Ollakseen mielekkäitä samojen mittausten pitää olla merkitseviä eri tutkimuksissa, sillä jos tarpeeksi mitataan, osa tuloksista osoittaa sattumalta merkitseviä korrelaatioita.

Arkistolaatikko-ongelma

Useissa tutkimuksissa uskonnollisuuden ja kuolleisuuden suhteesta (uskonnollisten ihmisten väitetään elävän pidempään) käytettiin lukuisia uskonnollisia muuttujia, mutta raportoitiin vain niistä, joiden kohdalla oli merkitsevä korrelaatio. Muissa tutkimuksissa, joissa käytettiin samoja muuttujia, saatiin erilaisia korrelaatioita, ja raportoitiin tietenkin vain niistä. Loput jätettiin merkityksettömien löytöjen arkistolaatikkoon.

Kun kaikkia muuttujia tarkastellaan kerralla, uskonnollisuuden ja kuolleisuuden välillä ei näytä olevan suhdetta.

Määritelmät

Kun tutkitaan rukouksen vaikutuksia, mitä tarkkaan ottaen tutkitaan? Esimerkiksi minkä tyyppistä rukousta käytetään? Ovatko kristittyjen, muslimien, juutalaisten, buddhalaisten, Wicca-uskonnon kannattajien tai shamaanien rukoukset samanveroisia?

Ketä tai mitä rukoillaan? Ovatko Jumala, Jeesus ja universaali elämänvoima

Todellinen paranormaali ilmiö?

Vaikka Skepsis on sitoutunut edistämään paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tutkimusta, ei tällaisia tapauksia ole kovinkaan usein ollut tarjolla. Lähes sellainen tapahtui kuitenkin alkuvuonna 2006.

Maaliskuussa eräs lahtelainen yksityishenkilö ilmoitti nimittäin halunsa liittyä Skepsiksen jäseneksi. Samassa yhteydessä hän kertoi suorittaneensa kuluvan vuoden jäsenmaksun 21 euroa. Tämän lisäksi hän ilmoitti lahjoittaneensa 2000 euroa yhdistyksen tilille.

Monesti kuultu väite, että skeptikoilla ei ole tunteita, osoittautui tapauksen yhteydessä vääräksi. Skepsiksen hallitus on äärimmäisen iloinen ja kiitollinen yhdistyksamanarvoisia? Mikä on rukouksen kesto ja lukumäärä? Ovatko kaksi kymmenminuuttista rukousta samanarvoisia yhden kaksikymmenminuuttisen kanssa? Kuinka monta ihmistä on rukoilemassa, ja vaikuttaako heidän uskonnollinen statuksensa? Onko yksi papin rukous sama kuin kymmenen maallikon rukousta?

Useimmista rukoustutkimuksista puuttuvat tällaiset määritelmät, tai määritelmät eivät ole vertailukelpoisia eri tutkimusten välillä.

Kaikkien tällaisten tutkimusten perimmäinen erhe on teologinen. Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivaltias, häntä ei pitäisi tarvita muistuttaa siitä, että joku tarvitsee parantamista. Tieteellinen rukous tekee Jumalasta taivaallisen laboratoriorotan, jonka seurauksena on huonoa tiedettä ja huonompaa uskontoa.

sen saamasta lahjoituksesta, jolla on suuri merkitys pienelle yhdistykselle.

Lahjoitus tullaan käyttämään kokonaisuudessaan Skepsikselle tärkeiden asioiden eteenpäin ajamiseen. Suunnitelman mukaan puolet lahjoituksesta käytetään yhdistyksen perustoimintaan ja toinen puoli sijoitetaan Nils Mustelinin rahastoon, jota yhdistys hallinnoi.

Rahaston tarkoituksena on tukea tieteellistä työtä ja julkaisutoimintaa, ja sen aktiviteettia tullaan todennäköisesti suuntaamaan nuorten skeptikoiden toiminnan tukemiseen.

Skepsis kiittää ja kumartaa!

Michael Shermer

Lähde: Eskeptic: The Email Newsletter Of The Skeptics Society 5.4.2006

Käännös: Kari Kivioja

Risto K. Järvinen