Edisonin sähkötetty kosinta?

Amerikkalaisesta Thomas Alva Edisonista on viimeisen reilun sadan vuoden aikana kirjoitettu suuri joukko eritasoisia elämäkertoja. Hehkulampun ja gramofonin kehittelijää on pidetty arvossa myös täällä pimeässä Pohjolassa – ainakin päätellen siitä innosta, jolla jopa Juhani Ahon ja I. K. Inhan kaltaiset kulttuuripersoonat ovat teoksia suomentaneet.

Pari vuotta sitten eräs skeptikkotuttavani kertoi lapsena lukeneensa, että Edison olisi sähköttänyt kosintansa vaimolleen. Kiinnostuin asiasta, mutta tuttavalla ei enää ollut kirjaa, jossa tapaus kerrottiin. Niinpä asia jäi unohduksiin. Puoli vuotta sitten hän kuitenkin löysi teoksen antikvariaatista – Sverre S. Amundsenin Keksijäin kuninkaan vuodelta 1955. Teoksen sivuilla 83-84 kerrotaan, kuinka ujo Edison ei ensin ”tohtinut kosia”, kunnes hän ”vihdoin keksi ratkaisun”:

Kasku vaikutti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Niinpä tarkistin asian kolmesta vielä vanhemmasta Edison-kirjastani. Ensimmäinen teos oli W. & A. Dickinsonien teos Edison – hänen elämänsä ja kek- sintönsä vuodelta 1898. Siinä kerrotaan, että ”tähän saakka ei Edison ollut ajatellut muuta kuin tiedettään… Hän oli elänyt kuudenkolmatta vanhaksi eikä ollut vielä tullut sitä keksineeksi, että maailmassa oli muitakin naisia kuin hänen äitinsä. Ja jos olikin silloin tällöin ohimennen sen tullut huomaamaan, ei se ollut mitenkään häirinnyt hänen ensimmäistä rakkauttaan.”

Ja kuten olettaa saattaa, tilanteeseen tuli pian muutos:

Teoksessa ei siis mitenkään vihjattu, että kosinta olisi ollut ujo tai että se olisi suoritettu sähköttämällä. Sama koski mainintoja Edisonin toisesta vaimosta: ”Edison mieltyi kauniiseen ja iloiseen tyttöön; he tapasivat toisiansa usein vuosien kuluessa ja eräänä päivänä päättivät tehdä toisensa onnellisiksi. Mutta kukaan ei tiennyt siitä, ennenkun häät pidettiin.”

Toinen teos oli I. K. Inhan kokoama Tho- mas Alva Edison vuodelta 1926. Kyseessä on tyypillinen mieselämäkerta siinä mielessä, että jossakin vaiheessa käy vain yllättäen ilmi, että päähenkilö olikin jo ehtinyt naimisiin:

Toisesta vaimosta kerrotaan sivulla 229: ”Edison meni v. 1886 uusiin naimisiin neiti Mina Millerin, etevän maanviljelyskonetehtailijan tyttären kanssa, josta aviosta hänelle syntyi tytär ja kaksi poikaa.”

Tässäkään kirjassa ei siis ollut minkäänlaisia mainintoja sähkötetystä kosinnasta.

Kolmas ja viimeinen Amundsenin teosta vanhempi kirjani oli Dan Åbergin Edison, keksintöjen mies vuodelta 1946, jonka kuvaukset ovat edellisiäkin vähäsanaisempia: ”Sillä välin hän oli tutustunut tulevaan vaimoonsa, Mary G. Stillwelliin, ja meni naimisiin ennen Newarkista lähtöään.”

Edisonin ujo luonne sentään tuotiin ilmi: ”Tuo suuri mies oli nimittäin äärimmäisen ujo ja kömpelö naisseurassa.”

Toinen vaimo kuitattiin näin lyhyesti:

”edison Otti 2 Centin Rahan Ja Alkoi Hiljaa Nakutella Pöytälevyyn. Pienet Terävät Äänet Tulivat Rytmillisesti, - Kerran - Vielä Kerran. Hän Sähkötti. Ja Äkkiä Kumartui Mary Säteillen Pöydän Yli, Sieppasi Rahan Hänen Kädestään Ja Nakutti Vastauksen. Se Oli Yksi Ainoa Pieni Sana: ’kyllä!’”

”edison Rakastui Erääseen Niistä Nuorista Neitosista, Jotka Työskentelivät Hänen Tehtaassaan. Hänen Nimensä Oli Mary E. Stillwell. Pitemmittä Puheitta Kysyi Hän Maryllta, Tahtoisiko Tämä Ruveta Hänen Vaimokseen; Tyttö Ei Vitkastellut Vastaamasta Myöntävästi Ja Kohta Sen Jälkeen – V. 18 – Vietettiin Häät.”

”menlo Park Tarjosi Hänelle Kaksinkertaisen Viihtymyksen, Hän Kun Saattoi Tuoda Perheensäkin Samaan Paikkaan, Missä Hän Työssään Vietti Suurimman Osan Aikaansa. Edison Oli Nimittäin Mennyt Naimisiin Mary E. Stillwellin Kanssa, Joka Oli Hänen Palveluksessaan Konekirjoittajana.”

”thomas Edison Meni Toisen Kerran Naimisiin Vuonna 1886.”

Totta Vai Tarua?

Oliko sähkötetty kosinta siis sittenkin pelkkä matkan varrella suureen keksijään liittynyt myytti? Vai pitivätkö varhaiset elämäkerturit tapausta vain tiedemiehen maineelle sopimattomana ja turhanaikaisena hömpötyksenä?

Viimeiseksi tietolähteekseni jätin tarkoituksella Internetin, sillä kuten arvata saattaa, sieltä löytyi liuta asiaan liittyviä uusia väitteitä. Esimerkiksi erilaisia anekdootteja esittelevällä sivustolla (www.anecdotage. com) kerrottiin Edisonin sähkötyksestä seuraavasti:

Tämän lähteen mukaan kosinta ei siis tapahtunutkaan kolikolla pöytään vaan ilmeisesti sormella kämmenelle. Tarina ei kuitenkaan kerro, oliko kyse sairauteen menehtyneestä ensimmäisestä vaimosta Marysta, kuten Amundsenin kirjassa väitettiin, vai toisesta vaimosta Minasta. Edisonista kertovan dokumentin käsikirjoituksesta löytyi ratkaisu tähän kysymykseen:

Muuallakin Internetissä väitettiin, että naputuskosinnan kohde oli toinen vaimo Mina, ei suinkaan Mary. Kenties Amundsen oli erehtynyt sen takia, että ensimmäinen vaimo oli konekirjoittaja, jonka jo voisi kuvitella osaavan sähkötystä.

Niin tai näin, ryhdyin seuraavaksi jäljittämään, mistä anekdootti voisi ylipäätään olla peräisin. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa suhtautua tietoihin varauksella, koska Internetissähän ei juurikaan kerrota, mistä sinne laitetut tiedot ovat peräisin.

Pitäydyin vain luotettavimmissa lähteissä, kuten julkishallinnon virallisissa sivustoissa. Valtiollisen National Park Societyn sivuilta (http://www.nps.gov/edis/ home.htm) löytyikin uskottavan tuntuinen maininta anekdootin alullepanijasta: Edison itse, kukas muukaan!

Myös esimerkiksi The People’s Almanac –kirjasarjan mukaan Edison oli raportoinut kosimisestaan seuraavasti:

Koska sama tieto anekdootin alkuperäisestä levittäjästä löytyi lopulta myös Edison-museon omilta kotisivuilta, tietoa voinee pitää melko luotettavana. On siis mahdollista, että varhaiset Edisonin elämäkerturit eivät sittenkään ole pitäneet kosinnasta kirjoittamista mitenkään naiivina hupsutuksena; kenties he eivät vain ole uskoneet Edisonin itsensä romantisoimiin kuvauksiin.

Olipa kosinta tapahtunut millä keinolla hyvänsä, nuoren Minan tehtävä vanhenevan Edisonin puolisona ei varmastikaan ollut helppo. Mies oli omistautunut työlleen ja jättänyt kolme lastaan uuden vaimon harteille. Lisäksi yksi lapsista oli vain kymmenen vuotta äitipuoltaan nuorempi. Toki Edisonin keksintöjen tuoma varallisuus lienee auttanut Minaa taloudenpidossa. Synnyttihän hän itsekin vielä kolme lasta.

”eräänä Päivänä Thomas Edison, Jonka Kuulo Heikkeni Jo Nuorella Iällä, Ehdotti Mielitietylleen, Että Hänen Pitäisi Opetella Morsetusta. Hieman Myöhemmin Edison Kosi Morsiantaan – Naputtelemalla Viestin Hänen Kämmenelleen. Neito Vastasi Myöntävästi, Morsetuksella Totta Kai.”

“edisonilla Oli Nyt Kolme Lasta Kasvatettavanaan, Ja Heistä Yksi Oli Teini-ikäinen Tytär. Edison Ryhtyi Hänelle Tyypillisellä Päättäväisyydellä Etsimään Lapsilleen Uutta Äitiä. Kuuden Kuukauden Kuluessa Hän Oli Löytänyt 1vuotiaan Mina Millerin. Edisonin Kuulo Oli Heikentynyt Vuosien Varrella, Ja Hän Opetti Minalle Morsen Aakkoset Helpottaakseen Heidän Kommunikointiaan. Hän Naputteli Kosintansakin Minan Ranteeseen.”

”seuraava Kosintani Tapahtui Sähköttämällä. Opetin Sydämeni Valitulle Morsen Aakkosia, Ja Kun Hän Pystyi Sekä Lähettämään Että Vastaanottamaan, Tulimme Toimeen Paljon Paremmin Kuin Jos Olisimme Käyttäneet Puhetta. Naputtelimme Vastauksemme Toinen Toistemme Käsiin. Niinpä Kysyin Morsettamalla, Tulisiko Hän Vaimokseni. Kyllä -sana On Helppo Lähettää Sähköttämällä, Ja Hän Lähetti Sen. Puhuminen Olisi Saattanut Olla Hänelle Paljon Vaikeampaa.”

Osmo Tammisalo

Kirjallisuutta: Amundsen, Sverre (1955): Keksijäin Kuningas – Kertomus Thomas Alva Edisonin Elämästä. Wsoy. Porvoo. W. Dickinson & A. Dickinson (1898): Edison - Hänen Elämänsä Ja Keksintönsä. Suom. Juhani Aho. Kuopion Uusi Kirjapaino. Edisonista Kertovan Dokumentin Käsikirjoitus: Http://www.pbs.org/ Wgbh/amex/edison/filmmore/transcript/ I. K. Inha (f. Dyerin Ja T. Martinin Elämäkertojen Pohjalta) (1926): Thomas Alva Edison. Wsoy. Porvoo. “the People’s Almanac” Kirjasarja: Http://www.trivia-library.com/b/famous-marriages-thomas-edision-and-mina-miller-part-2.htm. Åberg, Dan (1946): Edison, Keksintöjen Mies. Suom. Laelia Kaila. Kustannus Oy Mantere. Helsinki.