Kuinka erikoistehosteryhmä avasi uuden tärkeän kentän kamppailussa tieteen lukutaidon puolesta

Tapasimme kulissien takana skeptisen televisiosarjan tekijäkolmikon Adam Savagen, James Reesin ja Jamie Hynemanin.

Eräänä iltana alkuvuodesta 2004 avasin television, ja ruutuun ilmestyi kaksi aikuista miestä, jotka keskustelivat ankan kanssa. Ankalla ei ollut mitään sanottavaa miehille. Harmillista kyllä, sillä ohjelman miehet yrittivät vilpittömästi selvittää (mitä hienoimpien akustisten laitteiden avulla), onko ankan kaakatuksella kaikua.

En ollut koskaan kuullut tuota kummallista väitettä, ettei ankoilla ole kaikua. Silti tajusin heti, että katselin sangen erityislaatuista ohjelmaa.

Australialaisen tuottaja Peter Reesin alkuperäiseen formaattiin perustuva Myytinmurtajat (Mythbusters) on tunnin mittainen asiaohjelma, jota esitetään parhaaseen katseluaikaan (USA:ssa keskiviikkoisin klo 21 Discovery Chan- nelillä; Suomessa MTV3:lla samaan aikaan ). Ohjelman perusajatus ilmaistaan selvästi sen avauslauseessa: ”Me emme vain kerro myyteistä, me panemme ne koetukselle!”

Ohjelman juontajat Adam Savage ja Jamie Hyneman (ja heidän pelottomista, tatuoiduista rakentajistaan ja tehosteosaajistaan koostuva työryhmänsä) suunnittelevat ja toteuttavat kameran edessä mutkattomia ja usein räjähteleviä kokeiluja, joilla he testaavat yleisten myyttien totuudellisuutta. Myytit ovat eloisa yhdistelmä outoja väitteitä, kaupunkilegendoja, yleistyneitä näennäistietoja ja elokuvamyyttejä.

Ohjelma on järkipitoinen, suorasukainen ja pelottomasti asiaan iskevä skeptinen tiedeohjelma. Se on myös ”salamahitti”. Pelkästään Yhdysvalloissa yli miljoona ihmistä katsoo sen ensiesityksiä (ohjelman lukuisat uusinnat saavat vielä lisää katsojia). Ohjelman suosio on maailmanlaajuinen. Esimerkiksi Australiassa ohjelma saa toiset miljoona katsojaa - maassa, jonka väkiluku on vain kolmanneksen Yhdysvaltojen väkiluvusta.

Tiedettä popularisoivalle hankkeelle tämä on valtaisa menestys (vertailun vuoksi mainittakoon että Myytinmurtajia katsoo kaksi kertaa enemmän amerikkalaisia kuin heistä lukee Scientific Ameri- can –lehteä).

Kaiken lisäksi Myytinmurtajat tavoittaa oikeanlaiset ihmiset. Populaaritieteen yleisö on perinteisesti poikkeuksellisen iäkästä – ja koostuu enimmäkseen skeptikoista. Vain 13 prosenttia Sceptic–leh- den lukijoista on alle 35-vuotiaita (mikä on suunnilleen Yhdysvaltojen väestön keski-ikä). Myytinmurtajat antaa tällekin suuntaukselle kyytiä: yllättävä 47 prosenttia sen amerikkalaisista katsojista on alle 35-vuotiaita. Lyhyesti sanoen, sadattuhannet nuoret ovat auttaneet Myytinmurtajia nousemaan kaikkien aikojen suosituimmaksi, laajimmin siteeratuksi ja myönteisimmän vastaanoton saaneeksi skeptiseksi hankkeeksi.

Kävin tapaamassa miehiä Myytinmurtajien takana saadakseni selville, kuinka tämä kaikki tapahtui.

Juontaja Adam Savage

Savage: Kun otit meihin yhteyttä, ensireaktiomme oli: ”Totta kai!

Näiden tyyppien kanssa haluamme ehdottomasti keskustella”. Meidät kutsuttiin esitelmöimään myös Las Vegasiin Ja- mes Randi Amazing Meeting –tilaisuuteen tammikuussa 2006.

Ihailemme James Randia suuresti, mutta Discovery Channelin PR-ryhmä oli hieman huolissaan siitä, että esitelmöisimme tuossa tilaisuudessa – kuten myös haastattelusta Skeptic –lehden kanssa. He kysyivät: ”Oletteko aivan varmoja, että haluatte lyöttäytyä yhteen noiden tyyppien kanssa? Kai te tiedätte, minkälainen maine heillä on?”. Mutta sehän on juuri sellainen maine, jonka me haluamme”.

Edellisessä Randi –konferenssissa taikuri Penn Jilette kysyi yleisöltä: ”Missä kaikki punkkarit ovat? Missä ovat sinitukkaiset nuoret?” Käsillämme on kokonainen sukupolvi vapaasti ajattelevia, maallistuneita ja mediataitoisia nuoria, jotka kyseenalaistavat auktoriteetteja, ovat huolissaan globaaleista, eettisistä ja ympäristöllisistä asioista jne. Siis miksi heitä ei näy skeptisessä liikkeessä? Mutta sitten istuessani tuolla takahuoneessa totesin itsekseni: ”Hei, minullahan oli aikoinaan sininen tukka!” Ehkäpä meitä on sittenkin enemmän kuin miltä näyttää. Ja tehän olette siitä hyviä Savage: Koko ajatus skeptikkojen järjestöstä on yhdenmukaista meidän perimmäistemme tavoitteiden kanssa. Ihmisistä on hauska kierrättää näitä kansantaruja, ja kiistämättä niillä onkin kulttuurista merkitystä. Mutta ne myös antavat meille mahdollisuuden tarkastella hieman tavallista kriittisemmin maailmaa, jossa elämme. Ja käyttämällä kriittistä ajattelua voi saada aikaan yllättäviä tuloksia. Ohjelmassamme olemme jatkuvasti yllättyneitä tuloksista, joita se tuottaa.

Miten valitsette myytit ohjelmaanne?

Savage: Tieteellisen tutkittavuuden perusteella. Emme tutki ulkoavaruuden olentoja tai sellaisia ”huijui-juttuja” kuten esimerkiksi haamuja ja kummituksia, koska tuollaisia asioita on vaikea todistaa vääriksi. Eräs vaikeimmista jaksoista käsitteli vapaata energiaa. Se oli niin mittava aihe. ”Vapaa energia” –kansiomme on yli kymmenen senttiä paksu! Voisimme helposti viettää kolme ohjelmakautta tutkien vapaata energiaa käsitteleviä myyttejä!

Onko helpommin testattavia aiheita, joita ette käsittele joistakin muista syistä?

Savage: Discovery Channel on sangen avomielisesti antanut meidän tehdä mitä haluamme. Tähän asti olemme murtaneet noin 140 myyttiä, joista vain kahdelle tai kolmelle Discovery Channel on näyttänyt punaista valoa. Niiden joukossa on idea nimeltä ”paperijousi”, jonka halusimme kovasti mukaan ohjelmaan: voiko vanki rakentaa jousipyssyn paperiarkista, tavallisesta teipistä ja alushousujensa kuminauhasta? Ja tappaa jonkun sillä? Sen kun pääsisimme tekemään! Mutta Discovery Channelin mielestä vangit saattaisivat kokeilla itse tuota ideaa.

Kuinka suhtaudutte ongelmaan, että katsojat saattavat kokeilla ohjelmassa toteutettuja ideoita? Savage: Yritämme selittää, että tekemämme asiat eivät ole yksinkertaisia tai turvallisia, eikä niitä käytännön syistä kannata kotikatsomoissa kokeilla. Yritämme näyttää mallia toimimalla mieluummin liian varovaisesti kuin varomattomasti. Suoritamme erilaisia turvatoimia varmistamalla esimerkiksi, että kuvauksissa on paikalla ensiapuhenkilöstöä ja räjähdysaineiden asiantuntijoita, toteuttamalla räjäytyskokeet suojatuissa tiloissa ja niin edelleen.

Yritämme olla varovaisia myös sen suhteen, mitä myyttejä valitsemme ohjelmaamme. Vanginvartija Kalifornian Pe- lican Bay Sate Prisonista lähetti meille videonauhan, jossa eräs vangeista valmisti mainitsemani paperijousen ja ampui sen pahvilaatikkoon. Nuolenkärkenä hän käytti teroitettua muovilusikkaa. Eihän tuo välttämättä niin kuolettava kapistus ole, mutta epämiellyttävä se on kuitenkin.

Onko jokin myyteistänne yllättänyt teidät aikaansaamalla erityisen paljon kokeiluja katsojien jou- Savage: ”Salsakastikepako” –jaksomme osoitti varsin yllättävästi, että salsakastike voi syövyttää vankilan kaltereita noin pari tuhannesosatuumaa kuukaudessa. Se tarkoittaa, että kuudessa vuodessa olisi mahdollista, että joku vanki pääsisi karkaamaan salsakastikkeen avulla. Tuon jakson jälkeen olen saanut lukuisia sähköposteja vanginvartijoilta eri puolilta maata, joissa meiltä on pyydetty lisätietoja siitä, kuinka menetelmä toimii. Viesteissä on todettu: ”Hei, hoidokkimme ovat sangen teräviä tyyppejä, joilla ei ole paljoa muuta kuin aikaa. Jos he näkevät tällaista esitettävän ohjelmassanne, he mieluusti viettävät viisi vuotta saman kokeilun parissa”.

Mille muille aiheille Discovery Channel on näyttänyt punaista valoa?

Savage: Aiheellemme testata matkapuhelimen käyttöä lentokoneessa – mikä on harmillista, sillä matkapuhelinten käyttö aiotaan piakkoin sallia lentokoneissa! Sitä paitsi niiden käyttöä eivät rajoita ilmailu- vaan viestintäviranomaiset!

Löysimme varsin hyvän tutkimuksen Englannista, jonka mukaan matkapuhelimen käyttö koneessa saattaa aiheuttaa pientä häiriötä lentolaitteissa, mutta olemme myös keskustelleet aiheesta lentokapteenien kanssa (jotka usein kutsuvat minut ja Jamien ohjaamoon) ja kysyneet heiltä matkapuhelinten käytöstä lennoilla. Eräs lentäjä sanoi näin: ”Nyt kun näitä koneita lennetään automaattipilotilla, minä ja perämieheni vietämme koko lennon vaihtelemalla tiedostoja läppäreidemme langattoman verkkoyhteyden välityksellä.”

Aloitit kuulemma urasi näyttelijänä?

Savage: Kyllä. Näytteleminen oli ensimmäinen toiveammattini. Kun olin neljänviidentoista vanha, vanhempani hankkivat minulle managerin, ja näyttelin noin kymmenessä TV-mainoksessa, musiikkivideossa ja radiomainoksessa. Sitten, 18-19 –vuotiaana lopetin näyttelemisen ja kiinnostuin kuvanveistosta. Kuvanveiston kautta perehdyin graafiseen suunnitteluun ja myös animaatioon ja teatterirakentamiseen, ja lopulta ajauduin elokuva-alalle erikoistehosteiden puolelle – jossa kaikki nuo taidot tavallaan yhdistyivät. Vuoden 1994 tienoilla Jamie Hyneman palkkasi minut mallien pääsuunnittelijaksi Colossal Picturesiin, sanfranciscolaiseen erikoistehostefirmaan. Kun yhtiö lopetti toimintansa, se myytiin Jamielle. Myöhemmin hän perusti uuden M5 Industries –nimisen erikoistehostefir- Savage: Kyllä, tai meillä on oikeastaan kaksi erillistä yksikköä, yksi keskittyy ohjelmaan ja toinen visuaalisiin tehosteisiin. Meillä on M5-firma ja firma, jota kutsumme M7 –nimellä. Se on täydellisesti varustettu puuverstas, metallipaja, konepaja, valimo ja paljon muuta. Jamiella on tietysti myös oma kokoelmansa kaikenlaista outoa ja esoteerista romua, jota hän on kerännyt elämänsä varrella. Sen ansiosta pystymme toteuttamaan tiettyjä asioita tavallista nopeammin.

man.

Jamieen yhteyttä ja kysyi, olisiko tämä kiinnostunut ohjelmasta. Peter oli haastatellut kymmenen vuoden aikana lukuisia tiedemiehiä ja suunnilleen puolta maapallon väestöstä Beyond 2000 –lehteen, ja mielestäni se, että hän valitsi ohjelman juontajiksi kaksi erikoistehostemiestä, oli todellinen neronleimaus. Hän ei valinnut tiedemiehiä, koska hän ei halunnut ohjelmaan mitään laboratoriotutkijamaista lähestymistapaa. Hän halusi ohjelmaan kaksi tavallista heppua, jotka olivat vain hieman tavallista taitavampia monien erilaisten materiaalien käsittelyssä ja osaisivat rakentaa ihmeellisiä laitteita ja suorittaa näitä kokeita. Jamie vastasi hänelle: ”Minua kyllä kiinnostaisi tehdä jotain tuollaista, mutta pelkään, etten ole yksin tehtävään tarpeeksi dynaaminen. Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa uskon, että muodostaisimme hyvän tiimin”. Jamie ja minä teimme demonauhan, ja kolmen viikon kuluttua kuvausryhmä ilmestyi luoksemme tekemään pilottijaksoa.

Onko ohjelma tehnyt sinusta kuuluisan? Savage: Ällistyttävää kyllä, ihmiset tunnistavat minut ja Jamien lähes minne tahansa menemme.

Savage: Robottien kautta. Vuonna 1996 minä ja Jamie rakensimme robotin alkuperäiselle Robot Wars –televisiosarjalle. Sen nimi oli Blendo, the Spinning Wheel of Death. Siitä tuli legenda alallaan, koska se voitti aina – sen ottelut kestivät alle viisi sekuntia – tosin tekemällä niin vaarallisia temppuja, että sarjan vakuutusyhtiö lopulta kielsi meitä osallistumasta sen kanssa kilpailuihin! Niinpä kahtena peräkkäisenä vuotena voitimme ensimmäisen palkinnon luovutusvoittona. Peter haastatteli meitä aiheesta juttuun, jonka hän teki Beyond 2000 –nimiselle televisiotiedelehdelle. Kun hän myöhemmin, vuonna 2002, etsi juontajia Myytinmurtajat –sarjalle, hän otti kuin jos näyttelisimme jossakin saippuaoopperassa, ja ihmiset kohtelisivat meitä niinä roolihahmoina, joita esittäisimme. Roolihahmoni Myytinmurtajissa on niin lähellä sitä mitä oikeasti olen kuin pääsee, paitsi ehkä hieman hölmöilevämpi. Ja juuri tästä ihmiset pitävät. He eläytyvät niihin hulluihin juttuihin, joita me teemme, ja nauttivat kanssamme siitä, että saamme räjäytellä tavaroita ilmaan työksemme.

Olen kuitenkin lakannut käyttämästä nahkatakkiani ja hattuani julkisesti. Kävin IKEAssa muutama viikko siten ja jouduin siellä nimikirjoituksia pyytävän ihailijalauman piirittämäksi. Annoin 25 nimikirjoitusta, kunnes tajusin, että näytin siltä kuin olisin ollut paikalla varta vasten kalastelemassa huomiota.

Savage: Kasapäin.

Savage: Enin osa siitä on melko arvattavaa. Kun teemme jotain väärin, saamme kuulla siitä pitkään. Esimerkkinä voin mainita myytin American Graffiti –elokuvasta, jonka testasimme. Elokuvassa nuoret kiinnittävät ketjun poliisiauton taka-akseliin, ja ketju repii irti auton koko akseliston, kun auto lähtee liikkeelle. Suoritimme kuitenkin testin autolla, joka oli paljon elokuvassa käytettyä autoa uudempi. Aina kun tuo jakso esitetään uusintana, saan postia Norjasta, Australiasta ja Etelä-Amerikasta asti, jossa todetaan, että minun olisi pitänyt käyttää vanhempaa autoa ja että olen idiootti.

[Nauraa].

Savage: Yhdessä jaksossa osoitimme, ettei luodinreikä aiheuta lentokoneen paineistetussa matkustamossa äkillistä paineenlaskua. Mielestäni se oli yksi parhaita kokeita, jonka olemme koskaan tehneet. Sen jälkeen, kun jakso esitettiin, saimme sähköpostia Oak Ridgen kansalliselta ballistiikan tutkimuslaboratoriolta, jossa meitä kiiteltiin kokeen suorittamisesta. He olivat jo vuosia halunneet tehdä vastaavanlaisen kokeilun. Olimme nähtävästi suorittaneet kokeilun juuri niin kuin he olisivat tehneet sen ja he olivat sitä mieltä, että asiatietomme olivat aivan kohdallaan. He kysyivät, voi- Savage: Se taisi olla siinä 10 000 - 12 000 dollarin hintaluokassa. Eräs hyvin kallis testi oli, kun yritimme nostaa laivaa merenpohjasta pingispallojen avulla. Testiin kului suunnaton määrä pingispalloja ja paljon työaikaa, kun matkustimme Kalifornian Monteroyihin, ostimme laivan ja suoritimme erilaisia nostoon liittyviä maksuja. Lisäksi jouduimme suorittasivatko lainata kuvausmateriaaliamme!

maan kokeen luonnonsuojelualueella.

Savage: Jotkut myyteistämme ovat tulleet maksamaan vain 50 dollaria. Unikonsiemensämpylätestimme ”Tuottavatko unikonsiemenet positiivisen tuloksen opiaattitestissä?” on kuitenkin ainoa kokeilu, jonka olemme suorittaneet päivässä.

Se on yksi lempitesteistäni, niin yksinkertainen, kun toisaalta kyseessä on tärkeä asia kuluttajien tietää. Olin järkyttynyt, kun selvisi, että vastaus on ”kyllä, sämpylät voivat tuottaa positiivisen tuloksen huumetestissä”.

Savage: Tuo havainto oli merkittävä monien kansalaisoikeuskysymysten kannalta. Tutkimuksemme kuitenkin myös osoitti, että tuomioistuimet suhtautuvat kohtuullisen ymmärtäväisesti tapauksiin, joissa huumetestien tulokset ovat virheellisiä. Mutta tämä on silti vakava ongelma.

Onko ohjelmanne koskaan johtanut kuluttajille suunnattujen varoituksien laatimiseen? Savage: Luultavasti merkittävin vaikutus, joka ohjelmallamme on ollut, koski matkapuhelimia ja huolto-asemia. Osoitimme kahdella eri kokeella, ettei matkapuhelimen tavallisella käytöllä pysty sytyttämään bensiinikaasuja: ei soittamalla, ei vastaamalla, ei näppäilemällä numeroita, ei millään. Kyseessä on yksi niistä harvinaisista tapauksista, joissa toimialan turvallisuustoimet ovat ylimitoitettuja.

Kokeilu tosin osoitti, että liikkumalla auton istuinta vasten ja nousemalla siitä sitten pitelemään tankkaushanaa voi sähköstaattisesti aiheuttaa tulipalon. Tuota jaksoa tehdessämme vierailimme Oklahoman Tulsassa Petroleum Equip- ment Insitute –tutkimuslaitoksella. Laitos arkistoi systemaattisesti Yhdysvalloissa ja eri puolilla maailmaa huoltoasemilla tapahtuneita tulipaloja. Miljardeja ja miljardeja tankkauksia vuodessa…

Matkapuhelin ei ollut syy yhteenkään noista tulipaloista. Melkein kaikki palot olivat saaneet alkunsa palavasta tupakasta, käyntiin jääneestä moottorista - tai joissakin tapauksissa - sähköstaattisesta kipinästä. Saimme kuulla, että sen jälkeen, kun tuo jakso esitettiin vuosi sitten, sähköstaattisen kipinän aiheuttamien tulipalojen määrä huoltoasemilla on vähentynyt noin 60 prosenttia! Käytännössä se tarkoittaa seitsemää tai kahdeksaa pelastunutta henkeä!

Savage: Kun saamme asiantuntijoilta sähköposteja, joissa he antavat myönteistä palautetta siitä, mitä teemme… Sain hiljattain viestin eräältä luonnontieteiden opettajalta Australiasta, jossa sanottiin – tuli ihan pala kurkkuun, se lämmitti mieltäni niin: ”Ohjelmanne tekee tieteen tekemisestä ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen hauskaa”.

Myytinmurtajat on niin viihdyttävä osin siksi, että me juontajat emme ole tiedemiehiä. Tästä on hyötyä, koska joudumme työskentelemään sen eteen, että ajattelisimme tieteellisesti. Osoitamme käytännössä sen, minkä tiedemiehet tietävät: tiede on hämmentävää. On todella vaikea tuottaa hyvää tietoa ja suunnitella kokeita oikein. Joskus edellyttää parikolme alustavaa yritystä, että pystymme edes asettamaan kysymyksen oikein. Mikään ei ole tieteellisempää kuin pyrkimys kysyä oikeita kysymyksiä.

Savage: Testasimme kerran, putoaako paahtoleipä useammin lattialle voipuoli ylös- vai alaspäin. Luulimme, että tämän testaaminen olisi sangen helppoa. Mutta kun olimme aloittamassa kokeen, aloimme miettiä: ”Kuinka paahtoleivän voi pudottaa lattialle täysin neutraalisti?”

Savage: Emme edes aloittaneet testausta ennen kuin pystyimme kontrolloidusti pudottamaan voitelemattoman paahtoleivän 50-50 tuloksella. Tuo ajatus kontrollista… Jos meillä on jokin

Savage: On varsin paljastavaa, että esimerkiksi vapaata energiaa koskevat kirjoitelmat alkavat ajatuksesta, että lukijan tulee ”asettaa epäilynsä syrjään”. Kukaan itseään kunnioittava tiedemies ei pyytäisi lukijaa toimimaan niin.

Jamie kävi taannoin pitkän sähköpostikeskustelun erään henkilön kanssa, joka kertoi, että hänellä oli vapaata energiaa muuntava laite. Jamie kysyi häneltä saman kysymyksen uudelleen ja uudelleen: ”Tuottaako laitteenne yhtä paljon energiaa kuin olette siihen laittanut?” Laitteen omistaja lähetti Jamielle takaisin valtavan määrän teknistä sanahelinää, mutta ei yhtäkään suoraa vastausta. James Randi painii samojen ongelmien kanssa yrittäessään selvittää yliluonnollisten väitteiden varsinaista sisältöä: ”Mitä tarkalleen ottaen väitätte osaavanne tehdä? Ja pystyttekö todella teke-

Savage:t Yksi Randin kokeista, josta todella pidin, oli testi tytölle, joka väitti pystyvänsä lukemaan silmät sidottuina. Randi huomasi, että tyttö pystyi erikoisen muotoisen nenänsä ansiosta vilkuilemaan siteen alta. Se oli Tuollaisen asian selvittäminen parhaimmasta päästä!

loistava juttu! jo ennen kuin Jamie ja Adam ilmestyivät

on teko kuvioon.

Jo Houdinin ajoista lähtien taikurit ovat perinteisesti olleet skeptisen liikkeen tärkeimpiä ”haamunmurtajia”. Ovatko erikoistehostemiehet nyt ottamassa hei- Savage: [Nauraa] Lukuun ottamatta taikuriparia Penn ja Teller! Se mitä me teemme on tavallaan suoraa jatkoa sille, mitä Houdini teki aikoinaan. Ainoa ongelma taikureiden kanssa on, kun joku houdini tai randi sanoo: ”Pystyn tekemään saman kuin Uri Gellerkin, mutta minä huiputan”, niin hänellä on siinä oma toimintatapansa. Randi ei aina tiedä mihin huiputus perustuu – vain että kyseinen vaikutus voidaan tuottaa huiputtamalla.

Savage: Aivan. Taikurin voi kuulla sanovan: ”Toteutin tämän tempun mekaanisin keinoin – mutta en kerro teille mitä ne olivat!” Tähän meedio sitten vastaa: ”Näettehän, hänellä on samat yliluonnolliset kyvyt kuin minullakin, mutta hän ei suostu myön- Sinä siis olet salaperäinen mies Myytinmurtajien takana. Mistä kaikki alkoi?

tämään sitä”. Täysin naurettavaa.

Sarjan tuottaja ja kehittäjä Peter Rees

Rees: Noin kymmenen vuotta sitten tein useita tiededokumentteja – lähinnä Discovery Channellille, mutta myös kansainväliseen jakeluun.

Olin kiinnostunut kaupunkilegendoista ja erityisesti huhupuheista - siitä kuinka ne välittyvät eteenpäin - ja meemiteoriasta, kaikesta sellaisesta. Suurin osa siihenastisista kaupunkilegendoja käsittelevistä ohjelmista perustui lähinnä näyteltyihin tilanteisiin ja folkloristien ja asiantuntijoiden lausuntoihin. Minua ideani oli: ”Me emme vain kerro myyttejä, me panemme ne koetukselle.” Sain tällä motolla Discovery

Rees: Niin on osoittautunut. Ihmiset ovat jatkuvasti kiinnostuneita oudoista tarinoista, näennäistiedosta ja kaupunkilegendoista. Oli selvää, että mikä tahansa vakava yritys todistaa tällaiset tarut oikeiksi tai vääriksi kiinnostaisi katsojia.

Sovellamme kriittisen ajattelun tekniikoita tilanteisiin, jotka saattavat vaikuttaa täysin naurettavilta. Näin tehdessämme pyrkimyksemme on tavoittaa katsojia myös populaaritieteen tavanomaisten yleisöjen ulkopuolelta. Sillä ei ole väliä, keitä katsojamme ovat: jos he katsovat ohjelmaamme ja nauttivat siitä, he ovat väistämättä mukana eräänlaisessa kvasitieteellisessä prosessissa, soveltamassa kriittistä ajattelua. Ja sehän on aina hyvä asia.

Kun testit ovat yksinkertaisia ja kuitenkin täsmällisiä, osallistuminen tuohon prosessiin on maallikollekin innoittavaa.

Rees: Lempimyyttejäni ovat ne, jotka esiintyvät Discovery Channelin dokumenteissa: ”Hait voivat havaita yhdenkin veri- pisaran olympialaisten kokoluokan uimaaltaassa. Onko kukaan koskaan testannut onko näin? Me olemme. Tai: ”Maailmassa ei ole kahta samanlaista lumihiutaletta”. Kuka tuollaista voi tietää? Juuri tällaisista klassisista kliseistä ammennamme aineistomme.

Channelin kiinnostumaan ohjelmaideaan perustuvasta kolmen tunnin pilottisarjasta Rees: Eräs asia, jonka olen oppinut ohjelmaa tuottaessani on, että ohjelma itsessäänkin on tarina, jota välitetään edelleen. Tälläkin hetkellä joku jossakin saattaa hyvinkin kertoa ystävälleen myyttiä, jossa Adam ja Jamie ovat pääosassa: ”Hei, oletko kuullut niistä kahdesta amerikkalaisesta tyypistä, jotka rakensivat autosta raketin…”

Rees: Kyllä vaan, minulla on missio. Olen ylpeä lauseesta: ”Monet tiedeohjelmat päätyvät saarnaamaan niille, jotka eivät käännyttämistä tieteen suhteen kaipaa, kun taas me käännytämme saarnaajia”. Tehtävämme on aivan varmasti saada ihmiset ajattelemaan kriittisesti. En ole varma olemmeko oikeassa vai väärässä, kyse on siitä kuinka hahmotamme maailmaa, jossa elämme.

Minulta kysytään usein: ”Loppuvatko teiltä jonakin päivänä myytit?”. Annan aina saman vastauksen: ”Hei kun ihmiset lakkaavat uskomasta hölmöihin juttuihin”. Kenttä, jolla toimimme, on alati kasvava, Rees: Tiedeaineiden opettajat Yhdysvalloista ja eri maissa, joissa ohjelmaamme esitetään, ovat usein sanoneet, että ohjelma on synnyttänyt uuden sukupolven tiedemiehiä. Voisiko televisio-ohjelmalta parempaa saavutusta odottaa?

joten luulenpa, että pysyttelemme maisemissa vielä pitkään.

Rees: Hyvä kysymys. Tarkkaa lukua en tiedä. Ohjelmaa esitetään Euroopassa, Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa. Olemme valtavan suosittuja, jymysuosittuja Australiassa. Ohjelmaamme katsoo nykyään 3-5 prosenttia Australian koko väestöstä! Olemme myös hyvin suosittuja Brasiliassa. Samaten Skandinavian maissa, Ruotsissa ja Tanskassa… Ehkä se johtuu siitä, että Jamie näyttää aivan joltakin Pohjolan poromieheltä. Englannissa emme ole vielä lyöneet läpi. Luulen, että siellä suhtaudutaan varautuneesti amerikkalaisiin juontajiin. Mutta toivon, että pääsemme tuon esteen yli, ja siellä huomataan ohjelmamme hauskat ja viihdyttävät puolet. Olemme myös erittäin suosittuja entisissä Neuvostotasavalloissa. Voiko Myytinmurtajat mielestäsi olla osa skeptistä lähdeperustaa?

Rees: Aivan varmasti! Toivon niin. Pyrimme siihen. Vaikka olen suorittanut ympäristötieteiden loppututkinnon, en usko että kukaan kutsuisi meitä ”tiedemiehiksi”. Mutta olisi mukava ajatella, että meillä on annettavaa tässä suhteessa.

Onko tapoja, joilla Myytinmurtajat voivat kasvattaa tuota perustaa paremmin kuin perinteinen tiedeyhteisö?

Rees: Kyllä. Odotan esimerkiksi malttamattomana, että pääsemme uusimaan 21 gramman kokeemme. Vuonna 1906 eräs pappi suoritti kokeita punnitsemalla ihmisiä heidän kuolinhetkellään. Hän ilmeisesti totesi, että ihmisen painosta katosi tuolloin 21 grammaa, ja päätteli että kadonnut paino on ruumiista katoavan sielun paino.

Siinä esimerkki kokeesta, jota tiedemiehet eivät lähtisi kokeilemaan uudestaan. He sanoisivat: ”Hei, tuohan on täysin älytöntä!” Mutta meille kyseessä on hyvin antoisaa aineistoa: täysin kiistanalainen väittämä, johon kuitenkin huomattava osa väestöstä uskoo.

Arkistoitteko tutkimuksenne tulokset johonkin tietokantaan?

Rees: Ensimmäisen tuotantokauden aikana julkaisin kaikki tutkimuksiemme tulokset osoitteessa alt.folklore.urban, osin koska halusin siten tarkistuttaa tietomme etukäteen. Kun saamme jonkin kokeen suunnitelluksi, kestää jonkin aikaa ennen kuin kokeen sisältämä ohjelma esitetään. Julkaisin tuloksemme ja näin selvisi oliko ihmisillä esittää syitä kokeilusta luopumiseen tai ei.

Myöhempinä tuotantokausina en ole tuota enää tehnyt. Discovery Channelillä on kuitenkin oma sivustonsa. Sen erittäin aktiivisilla keskustelufoorumeilla löytyy ainutlaatuista folkloristista materiaalia, johon en ole koskaan törmännyt sellaisissa lähteissä kuin esimerkiksi Jan Harold Brun- hoittaa oikean tieteen tekemistä samalla vandin kirjoissa.

Rees: Tuossa ilmenee meille oleellinen, klassinen kysymys. Discovery Channel on huolissaan siitä, että ohjelman katsojat kokeilevat suorittamiamme kokeita itse. Muuta eikö juuri siitä tieteessä ole kysymys? On turhauttavaa joutua julkaisemaan varoituksia, joissa neuvomme katsojia olemaan kokeilematta testejämme itse, kun toivomme aivan päinvastaista! (Ja toki toivomme myös, että he toteuttavat samat turvallisuustoimet, joilla mekin suojelimme itseämme – mihin harmillista kyllä heillä tuskin on varaa).

Meistä on myös hauskaa uusia ja laajentaa kokeita, joita tiedemiehet ovat tehneet ennen meitä (kenties vapaa-ajallaan). Esimerkkinä mainitsen kysymyksen: ”Kastuuko ihminen enemmän juostessaan vai kävellessään sateessa?” Haastattelimme kahta meteorologia, jotka olivat tutkineet asiaa ja julkaisseet tutkimuksensa tulokset Weather–nimisessä tiedelehdessä. Kun esitimme heille testituloksemme, kävi ilmi että olimme ottaneet tutkimuksessamme huomioon tiettyjä asioita, joita he eivät olleet harkinneet omassa tutkimuksessaan. Oli mukavaa tuoda oma lisämme asiaan.

Jokaisella tiedemiehellä on jokin oma, erityinen kokeensa, jonka hän on aina halunnut päästä tekemään, ja josta hän tietää, ettei varmasti koskaan tule saamaan rahoitusta, esimerkiksi jokin oman alansa esoteerinen osa-alue. Mutta me taas pystymme sen tekemään. Olen usein pohtinut, että meidän pitäisi laittaa ilmoitus johonkin tiedelehteen kuten Skeptic, New Scientist tai Nature, jossa kysyisimme: ”Onko sinulla jokin koe, jonka olet aina halunnut päästä tekemään? Kerro meille siitä. Me voimme suunnitella kokeen ja sinä voit auttaa meitä suorittamaan sen”. Se olisi hauskaa sekä osallistujalle että meille. Näin voisimme myös hieman rakun teemme televisio-ohjelmaa.

Mitkä asiat rajoittavat manne voi tuottaa? Rees: Aika. Yksi tettävissämme ei otosta. Television sitä minkälaista tiedettä ohjelongelma on se, että käyole kovin laajaa tieto-

tiukkojen aikataulujen takia emme voi mennä ja suorittaa 50 toisintoa samasta kokeesta. Näin ollen meidän on tehtävä johtopäätöksemme saatavilla olevaan tietoon nojaten ja sen perusteella, mitä saamme annetussa ajassa aikaan. Toivon että kokeemme edustavat kuitenkin riittävän hyvin laajempaa kokonaisuutta.

Olen usein ehdottanut Discovery Channelin ohjelmapäälliköille, että voisimme sanoa katsojille esimerkiksi: ”Tarvitsemme lisää aineistoa sateessa juoksemista koskevaa koettamme varten. Voitte auttaa meitä toimimalla näin…”.

Ovatko tiedemiehet mielissään siitä, että teette tällaista suurten yleisöjen tiedettä?

Rees: He alkavat olla, kyllä, nyt kun ovat huomanneet, että olemme saaneet katsojamme innostumaan tieteestä. Mutta alussa oli vaikea saada tiedemiehet vakuuttuneeksi siitä, että kokeemme olivat tekemisen arvoisia. Jos sanon vaikka, että ”haluan panna koetukselle myytin siitä, että mustekalan munat voivat hedelmöityä ihmisen vatsassa”, saan tiedemiehiltä helposti vastauksen: ”Ai, pelkäänpä pahoin, että olen tällä viikolla kovin kiireinen”.

Muistan, kuinka eräs pääjalkaisten tutkija kerran kysyi minulta: ”Miksi te haluaisitte tehdä tuollaista? Kaikkihan tietävät, ettei väite ole totta.” Mutta vaikka me tiedämme hyvin, että se ei ole totta, puolet Yhdysvaltojen väestöstä yrittää tosissaan välttää kärpästen tai mustekalojen munien syömistä, ja harrastavat muuta vastaavaa hömppää.

Kuusi miljardia ihmistä ei voi mitenkään tietää, että se ei voi olla totta.

Rees: Juuri niin. Tiedemiehillä on kummallinen tapa olettaa, että muut tietävät yhtä paljon kuin he. Valitettavasti kaikki meistä eivät ole samalla tietämyksen tasolla.

Tuntui Luontevalta, Että skep- tic –lehti Julkaisisi Artikkelin Myytinmurtajista, Suuntautuuhan Kiinnostuksemme Hyvin Samankaltaisille Alueille.

Esimerkkejä.

Myytinmurtajien Juontaja Jamie Hyneman On Toiminut Kymmenen Vuotta Elokuvaalalla Nukkesuunnittelijana. Tämä Osaaminen On Osoittautunut Todella Hyödylliseksi Ohjelmaa Tehtäessä.

Kossa?

Ja M5 Industries On Siis Myös Myytinmurtajien Studio?

Onko Se Hauskaa?

Kuinka Päädyitte Yhteen Myytinmurtajien Tuottajan Savage: Totta Kai. Mutta Se On Erilaista Peter Reesin Kanssa?

Saatko Paljon Kritiikkiä?

Lähinnä Rakentavaa?

Entä Saatko Myönteistä Palautetta?

Mikä On Kallein Testi, Jonka Olette Tehneet?

Mitkä Testeistänne Ovat Olleet Halvimpia Suorittaa?

Mikä On Parasta Ohjelman Tekemisessä?

Mitkä Ohjelmanne Aiheista Ovat Osoittautuneet Yllättävän Monimutkaisiksi?

En Ole Koskaan Nähnyt Yhtä Monimutkaisia Paahtoleivän Pudottamislaitteita…

Suurempi Tehtävä, Se Ei Välttämättä Ole Skeptisyyden Edistäminen Tai Myyttien Murtaminen. Salainen Tehtävämme On Innostaa Tieteelliseen Ajatteluun. Eikö Juuri Tuo Ole Yleisemminkin Skeptisismin Todellinen Merkitys? Jos Pystymme Esimerkiksi Suojelemaan Surevia Leskiä Huijarimeedioilta, Myös Siitä On Toki Hyötyä, Mutta Oikeasti Kyseessä Ovat Myös Perustavampaa Laatua Olevat Tieteen Ja Teknologian Kysymykset, Joita Ihmiskunta Joutuu Pohtimaan, Kuten Esimerkiksi Ilmaston Lämpeneminen.

Mään Sen?”

Savage: Olen Viettänyt Paljon Aikaa Hänen Verkkosivuillaan. Hänen Miljoonan Dollarin Haaste -kilpailunsa On Loistava. ”pystytkö Tekemään Sen Vai Et?” Tosin Tuollaisia Asioita On Vaikea Testata Täydellisellä Tieteellisellä Varmuudella. Varsinkin Silloin, Kun Palkinnon Tavoittelija Pitää Vakuuttaa Siitä, Että Testin Muodollinen Rakenne On Reilu Juuri Kyseisen Taidon Testaamisen Kannalta. Kaikki Testin Kohteeseen Vaikuttavat Muuttuvat Tekijät On Otettava Huomioon.

Dän Paikkansa?

On Melkein Huvittavaa, Että Sekä Houdinia Ja Randia On Syytetty Siitä, Että sanoessaan Huiputtavansa *he Valehtelevat.

Se On loistava Ohjelmaidea.

Nuo Eivät Ehkä Ole Niinkään Myyttejä Kuin Virheitä, Jotka Jäävät Ikään Kuin Huomaamatta Vallitsemaan. Tässä Voisi Viitata Vaikkapa stephen J. Gouldin Esimerkkiin Kettuterrieristä. (gould Tunnetusti Kirjoitti, Että Tapa Verrata Hevosen Varhaisen Esi-isän euo- hippuksen Kokoa Kettuterrieriin, Johtuu Luultavasti Siitä, Että Oppikirjojen Kirjoittajat Ovat Vain Matkineet Vertauksen Toisiltaan). Rees: Aivan. Joitakin Asioita Pidämme Vain Itsestään Selvinä. Ohjelmamme Pyrkii Saamaan Ihmiset Ajattelemaan Hieman Enemmän Sen Sijaan, Että He Uskoisivat Asiat Sellaisena Kuin Ne Heille Kerrotaan. Kuinka Suuri Merkitys Skeptisellä Ohjelmalla Voi Olla Helppouskoisuuden Vähentämisessä?

Uskotko Että Myytinmurtajilla On Myös Jokin Suurempi Eettinen Tarkoitus? Perimmäinen Tehtävä?

Mikä On Merkityksellisintä Ohjelmassanne?

Kuinka Monessa Maassa Myytinmurtajia Nykyään Esitetään?

Olisi Mukavaa, Jos Testituloksenne Olisivat Esimerkiksi Tiedekilpailuihin Osallistuville Koululaisille Helposti Saatavilla. Ja Minun Kaltaisilleni Tutkijoille Havaintonne Ovat Kullanarvoisia. Mistä Muusta Tieteellisestä Lähteestä Voisin Saada Selville Onko Ankan Kaakatuksella Kaikua, Tai Voiko Imemällä Paristoa Huiputtaa Puhallustestissä?

Juontaja Jamie Hyneman

Hyneman: Alat varmaan jo olla aika kyllästynyt puhumaan Myytinmurtajista?

Hyneman: Kyllä elämä on ihmeellistä. Ensin olemme vain kaksi tavallista tyyppiä, jotka puuhastelevat mielellään verstaallaan, ja sitten yhtäkkiä saan sähköpostia joka puolelta maailmaa: Unkarista, Venäjältä, Latviasta, Liettuasta, Virosta, Alankomaista, Etelä-Amerikasta… Saimme jopa sähköpostia Kuala Lumpurista, eräältä stripparilta!

Hyneman: Alkaa näyttää siltä. Se mitä tässä tilanteessa eniten arvostan on, että näin pääsemme entistä helpommin huippuasiantuntijoiden puheille. Tarvitsimme tässä taannoin jotakin tietoa aeronautiikan alueelta ja soitimme eräälle Nasan X-37 –tutkimusryhmän jäsenelle. Ryhmä työskentelee Burt Rutanin White Knight –lentokoneen parissa. Meidän annettiin ymmärtää, että kyseinen henkilö oli hyvin vaikea tavoittaa…

Hyneman: ”Ei varmaan suostu puhumaan teidän kanssanne, ja niin edelleen…” Mutta hän otti oitis puhelumme vastaan ja kertoi olevansa Myytinmurtajat–ohjelman fani! Olen puhunut tuntitolkulla tuon miehen kanssa puhelimessa ja tiedätkö, luulen että hän nauttii siitä. Pidämme pientä listaa laitoksista, joiden asiantuntijoiden kanssa olemme keskustelleet: NASA, Sandia National Laboratories, Oak Ridgen tutkimuslaboratorio, Yhdysvaltain armeija, oikeuslääketieteellisiä laboratorioita eri puolilta maata. Pari vuotta sitten olimme vain kaksi tehostemiestä, jotka puursivat omassa työssään, yrittivät tienata muutaman pennosen tekemällä mainoksia ja vastaavaa.

On todella imartelevaa, kun oikeat insinöörit kehuvat työtämme. Olemme saaneet erittäin positiivista palautetta ammattilaisilta. Yleensä kun lennämme jonnekin, lennon siviilipukuiset turvamiehet tulevat tervehtimään meitä, sillä heidän koulutuksessaan käytetään meidän ”räjähtävä matkustamo” –jaksoamme opetusaineistona.

Hyneman: Olen ollut 10 vuotta Screen Actor’s Guildin (elokuva –ja televisionäyttelijöiden liiton) jäsen – tosin nukkesuunnittelijana. Erikoisalani on pitkälle kehitetty animatroniikka. Tämä osaaminen on osoittautunut todella hyödylliseksi ohjelmaa tehtäessä. Käytämme paljon kauko-ohjattavia laitteita - teemme paljon kokeita, joiden kohteista kannattaa pysyä etäällä!

Hyneman: Tuossa kokeessa kameramies seisoi noin kilometrin päässä rekasta ja silti kaikenlaisia rekanosia lenteli hänen päänsä yli.

Hyneman: Olemme varsin yllättyneitä ohjelman suosiosta, koska päivittäisessä arjessamme teemme edelleen samaa työtä kuin ennenkin. En usko, että kukaan meistä osasi odottaa sitä mainetta, jonka olemme saaneet osaksemme.

Mutta olen toki mielissäni. Ja suosio on täysin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kuinka järjetöntä televisiotarjonta nykyään on. Ainakin uskoisin, että Myytinmurtajat herättää katsojissa ajatuksia (vaikka se ei ehkä olekaan mikään ”laatuohjelma”). On aika yllättävää, että tällaisesta ajatuksia herättävästä ohjelmasta on tullut niin suosittu, koska usein vaikuttaa siltä, että mitä hölmömpi jokin ohjelma on sitä suositumpi siitä tulee. Mutta jo terve maalaisjärki sanoo, että ohjelmasta, joka herättää ajatuksia ja on samalla hauskaa, pitäisi tulla suosittu. Kun meillä on kerran aivot, eikö niitä ole hauska myös käyttää?

Hyneman: Siihen ehdottomasti pyrimme. Toivon, että tästä syntyy laajempi trendi. Televisio on todella vaikutusvaltainen media, on sääli että sitä käytetään nykyiseen Hyneman: En nyt sanoisi niin. Adam ja Peter näyttävät olevan hyvin samalla tapaa kiinnostuneita skeptisismistä filosofisessa mielessä. Olen toki kiinnostunut tuollaisista asioista yleisesti, mutta minun kiinnostukseni suuntautuu enemmän fyysiseen, kovan luokan ongelmanratkaisuun ja tekniseen suunnitteluun. Laitteiden rakentamisesta on tullut urani. En ole enimmäkseen välittänyt kovin paljon siitä, mihin noita laitteita käytetään - mainoksiin, prototyyppeinä, elokuvissa… ”Kuinka saisin tämän toimimaan?” Se on, mikä minua kiinnostaa.

Kun siis esiinnyn ohjelmassa, keskityn täysillä. Kaikki se muu pelleily on minulle pikemmin häiritsevä tekijä. Ymmärrän, että sitä tarvitaan, koska pelleilymme saa ihmiset katsomaan ohjelmaamme. Ja ennen kuin he huomaavatkaan, he oppivat jotakin ja innostuvat seuraamaan laadukasta teknistä työtä. Tuo laadukas tekninen työ on minun heiniäni. Adam ja Peter saattavat juhlia yötä myöten, kun minä taas istun aamusta iltaan seitsemän päivää viikossa täällä verstaalla ja rakentelen laitteitani. Sinä ja Adam vaikutatte luonteiltanne hyvin erilaisil- Hyneman: Adamin ja minun väliset erot usein auttavat meitä erittelemään tutkimusmateriaalia ja pääsemään paremmin sen ytimeen. Lähestymme asioita eri suunnista. Olemme kuin kaksi koiraa, jotka yrittävät saada otteen samasta rievusta. Tuossa prosessissa ongelman luonne ja tapaan.

ratkaisu tulevat selvemmin näkyviin.

Hyneman: Adamilla on suunnilleen yhtä pitkäjänteinen keskittymiskyky kuin kirpulla. Hän ei malta pysyä paikallaan. Hän on kuin norsu posliinikaupassa. Hän suhtautuu hyvin kiihkeästi ja spontaanisti moniin asioihin. Minä taas olen metodologinen ja varovainen ja vain puurran sitkeästi eteenpäin. Olemme toistemme täydellisiä vastakohtia siinä, kuinka luonteemme ovat rakentuneet. Ja silti, kun keskitymme johonkin ongelmaan, pelaamme täydellisesti yhteen. Tämä on mielenkiintoinen dynamiikka koko ohjelma kannalta. Sillä saa aikaan täysin odottamattomia asioita annetun materiaalin kanssa.

Sinä ja Adam olette työskennellet yhdessä noin kymmenen vuotta?

Hyneman: Jotain sellaista. Adam oli töissä firmassani. M5 käyttää paljon freelancereita, joten joudumme jatkuvasti palkkaamaan ja irtisanomaan työvoimaa. Kuulin Adamin nimen mainittavan muutamassa yhteydessä ja lopulta pestasin hänet hommiin. Hänellä ei ollut kokemusta alalta, mutta hänellä oli selvästi luontaisia rakentajan kykyjä.

Mitkä ovat hänen vahvuutensa?

Hyneman: Molemmat M5-projektit ja Myytinmurtajat edellyttävät nopeaa toimintaa. Kun tuotamme ohjelmaa tai mainoksia, joudumme kiitämään työssämme eteenpäin. Firmani rakentuu pitkälti sen varaan, että voin mennä ja tehdä hommia, joita kukaan muu ei halua ottaa vastaan kiireellisten aikataulujen takia, ja minä keksin, kuinka ne pystytään tekemään. Adamilla on sama tapa toimia. Vaikka olemme joissakin asioissa erilaisia, hänkin on nopea. Hän on nopea, koska hän heittäytyy suin päin asioihin, minä taas siksi, että olen hyvä näkemään projektin kokonaiskuvan ja löytämään yksinkertaisia tapoja tehdä erittäin monimutkaisia asioita.

Kuinka helppoa on sovittaa yhteen ohjelman ja yrityksesi tarpeet? Nehän toimivat samoissa tiloissa ja osin samojen työntekijöiden voimin?

Hyneman: Se on ollut minulle kaikkein vaikein asia. Kun perustin firmani kymmenen vuotta sitten, San Franciscon alueella toimi useita menestyviä visuaalisiin tehosteisiin keskittyneitä firmoja. Nyt jäljellä on vain me. Kun ihmiset Los Angelesista vaivautuvat etsimään minut käsiinsä ja teettävät kaikenlaisia korkealaatuisia animatroniikkahankkeita täällä luonamme, meidän on todellakin pidettävä oma osuutemme sopimuksista.

Myytinmurtajat vie kuitenkin aika paljon työntekijöidemme voimia. Ohjelma on niin suosittu, että sen tilaajat haluavat meiltä enemmän jaksoja kuin pystymme heille tuottamaan. Paine uusien jaksojen suoltamiseen on suuri ja olemme viime aikoina olleet täysin ylityöllistettyjä. Ja silti minulla on myös tuo toinen työ, firmani josta minun pitää myös huolehtia. Työpäiväni alkaa neljältä aamulla ja jatkuu pitkälle yöhön.

Mutta tokihan kaikki tuo työ kannattaa. Ohjelman menestys merkitsee minulle paljon henkilökohtaisesti. Vaimoni opettaa tiedeaineita, ja olen aina ollut sitä mieltä, että hän tekee hyödyllistä ja sosiaalisesti arvokasta työtä, kun minä taas teen jotain mainoksia tuotteille, jotka välttämättä eivät edes ole hyväksi ihmisille. Mutta nyt ohjelman puitteissa olen melkein tietämättäni päätynyt työhön, jolla on hyviä vaikutuksia. Kymmenet tuhannet teinit ovat alkaneet kiinnostua tieteestä ja matematiikasta ohjelman ansiosta. Se riemastuttaa minua.

Olen myös kiitollinen ohjelman meille suomista mahdollisuuksista oppia itse uusia asioita. Olimme ennenkin melko hyviä ratkaisemaan ongelmia, koska tehostetyö itsessään edellyttää hyvää materiaalien, työkalujen ja työprosessien tuntemusta. Siltä perustalta joudumme nyt kehittämään keinoja tutkia sellaisia asioita kuin kolibakteerin esiintymistä ulosteissa tai kuinka räjäyttää kokonainen betonirekka. Tuntuu kuin kokemukseni olisi karttunut räjähdysmäisesti. Ohjelma on avartanut valtavasti omaa ymmärrystäni siitä, kuinka maailmamme toimii. Olen siitä kovin kiitollinen ja toivon, etten lopulta räjähdä pieninä palasina ilmaan.

Tässä kaikessa on paljon tasapainoteltavaa. Koetamme kutakuinkin pysyä kyydissä. Mutta tämä on todella hieno juttu. En vaihtaisi sitä mistään hinnasta.

Erinomainen valikoima ohjelman videomateriaalia on saatavilla osoitteessa: http://dsc.discovery.com/fansites/mythbusters/mythbusters.html

En Suinkaan, Minulla On Ollut Hyvin Hauskaa. Olen Ohjelman Vannoutunut Ystävä.

Te Kaksi Olette Nykyään Varmaankin Maailman Kuuluisimmat Erikoistehostemiehet?

Syrjään Vetäytyvä Nero…

Onko Tuollaisen Huomion Kohteena Oleminen, Kameran Edessä Esiintyminen Sinulle Jotakin Uutta?

Ihan Varmasti! Kokeenne Räjähtävän Betonirekan Kanssa Oli Ällistyttävä (jakso, Jonka Koe Perustui Myyttiin Siitä, Että Sekoitusrummut Voidaan Puhdistaa Käyttämällä Räjähteitä).

Tuntuu Varmasti Hyvältä, Että Ohjelmasta On Tullut Niin Suosittu. Osasitteko Odottaa Sitä?

Myytinmurtajat Näyttää Löytäneen Taikareseptin: Motskarinrakentamisohjelma Yhdistettynä Tinkimättömään Kriittisen Ajattelun Opettamiseen.

Oletko Yhtä Kiinnostunut Skeptisestä Kirjallisuudesta Kuin Adam Ja Peter?

Ta?

Tuohan On Klassinen Komediallinen Lähestymistapa Ja Se Myös Ilmentää Yhtä Tieteen Peruspilareista:

Vertaisarviointia.

Daniel Loxton

Käännös: Susan Heiskanen Lähde: Skeptic 1/2006

Sarja kuvia

Kuten tätä Skeptikkoa eteenpäin lukiessanne tulette huomaamaan, on lehdessä alkanut ilmestyä uusi, koko sivun sarjakuva nimeltään ”Skepponen”. Sarjakuva ilmestyy kaikissa tämän vuoden numeroissa, ja toivottavasti sen jälkeenkin.

Sarjakuvan piirtäjä on 1979 syntynyt vantaalainen Anne Muhonen, ”Ada”, joka valmistui taidekoulu Maan kolmevuotiselta linjalta kuvataiteilijaksi keväällä 2002. Koulun neljännen, vapaaehtoisen vuoden aikana hän keskittyi nimenomaan sarjakuvien tekemiseen.

Vuonna 2003 Muhoselta ilmestyi Katja Tukiaisen ja Katarina Koskivaaran ohjaama ensimmäinen sarjakuva-albumi nimeltään Ada. 2004 piirtäjämme julkaisi jatkoalbumin, Ada - Pohjan kruunu, ja viime vuonna näki päivänvalon hänen kolmas albuminsa, Ada - Tämä päivä.

Vuodesta 1997 lähtien Muhonen on tehnyt pienemmille bändeille levyjen kansikuvia ja logoja. Valmistumisensa jälkeen hän on toiminut myös freelance-toimittajana. Lehtikuvituksia hän on tehnyt mm. Ilta- lehteen, Lemmikkiin, Tom & Jerryyn sekä Elämäniloon. Sarjakuvia hän on piirtänyt muun muassa SinäMinään, rock-lehteen Tuhma ja Elämäntarina-lehteen.

Skeptikossa ilmestyvien sarjakuvien käsikirjoituksesta vastaa lehden päätoimittaja, stand up –komiikkaa harrastava Risto K. Järvinen.