Kalakoski

Kertoo: ”turhauttavaa On Huomata, Että

Yhteiskunnan Päätöksenteon Parissa

Työskentelee Suuri Joukko Henkilöitä, Jotka Eivät

Ymmärrä Tieteellisen Tutkimuksen Tuottaman

Tiedon Ja Rajatiedon Eroa.”

Lapsuuden kotini ei ollut uskonnollinen tai taikauskoinen, kirkossa käytiin sukujuhlissa, mutta uskontoon suhtauduttiin hyvin välinpitämättömästi. Kirkon jäseneksi liityin rippikouluiässä, kun piti päästä leirille kavereiden kanssa. Siihen aikaan koulutovereistani kaikki kuuluivat kirkkoon, ja itsekin kävin kuuntelemassa uskonnon opetuksen pelottelua siitä, että ”jos ei ole kirkkoa äitinä, ei voi olla Jumalaa isänä”.

Lapsuuden uskonnolliset muistoni liittyvätkin lähinnä uskonnon tunneilla syntyneeseen ahdistukseen siitä, käykö tässä nyt huonosti, kun en kuulu kirkkoon. Pyhäkoulussakin minä, pakanalapsi, taisin joskus käydä, en muista miksi, mutta sieltä jäi mieleeni lähinnä ohjaaja ja kiiltokuvat. Noihin lapsuuden aikoihin liittyy myös jonkinlainen uskominen Jumalaan, joka tuli esiin lähinnä yrityksessä lausua Isä meidän -rukousta iltaisin, mutta en koskaan onnistunut pääsemään loppuun asti ilman, että ajatukset harhailivat muualla.

Tunsinkin lapsena itseni hyvin kelvottomaksi uskon asioissa. Ehkä tällainen pakanalapsen seikkaileminen uskonnollisessa kulttuurissa sai pohtimaan asioita ja huomaamaan, että on monenlaisia käytäntöjä, mikä on mielestäni opettavaista.

Kaikenlaisia Hilavitkuttimia

Ufot ja parapsykologia ovat olleet minulle lähinnä kavereiden kertomia juttuja ja kummitustarinoita. Uskoni niihin oli samanlaista kuin uskominen siihen, että ulkona väijyy dinosaurus, eli lapsen leikkiä ja mielikuvitusta. En siis ole koskaan ollut kovin kiinnostunut uskonnoista, ufoista tai parapsykologiasta. Mystisiä kokemuksia minulla on lähinnä yöllä pimeässä unen ja valveen rajalla kokemani valoilmiöt, kuten leijuva valopallo, joka tosin häviää näkyvistä, kun herää kunnolla. Tällaiset ovat toki säpsähdyttäneet, mutta psykologina tiedän selitysten liittyvän normaaleihin havaintoilmiöihin, enkä ole jäänyt niitä sen kummemmin pohtimaan.

Oikeastaan ensimmäisen kerran minulle valkeni rajatiedon olemassaolo vasta aikuisena, kun kävin ensimmäistä kertaa Hengen ja tiedon messuilla entisen työtoverini ja Skepsis-aktiivi Jukka Häkkisen ehdotuksesta. Tunnelma oli mielestäni melko vimmainen, ja kaikenlaisia hilavitkuttimia oli kaupan pahojen henkien karkottamiseksi. Ajattelen, että ainakin minulle olisi todella ahdistavaa elää maailmassa, jossa pitää olla jatkuvasti lepyttämässä pahoja henkiä tai etsiä vastauksia tähtien asennoista. Ehkä jollekin toiselle on vastaavasti ahdistavaa elää tieteellisen maailmankuvan kanssa.

Tunnen huonosti kirjallisuutta, joka käsittelisi tyypillisiä Skepsiksen aiheita kuten paranormaaleja ilmiöitä. Näihin asioihin olen tutustunut lähinnä Skeptikko-lehteä ja Skepsiksen julkaisemia kirjoja selailemalla. Oma kiinnostukseni liittyy enemmän psyko- ja tiedehuuhaaseen. Esimerkiksi Sergio Della Salan toimittama kirja ”Tall Tales about the Mind and Brain: Separating fact from fiction” (2007, Oxford University Press) on hyvä kokoelma kiinnostavia psykologian myyttejä, joita lehtien sivuilla esitellään totuuksina.

Psyko-huuhaata

Tieni Skepsikseen alkoi keskusteluista Häkkisen Jukan kanssa psykologian laitoksen kahvipöydässä. Helsingin yliopiston psykologian laitoksen läheisimmät opettajani ja työtoverini olivat muutenkin hyvin kriittisiä psyko-huuhaan ja huonosti tehdyn tieteellisen tutkimuksen suhteen.

Esimerkiksi kirjoittaessamme kollegoiden kanssa Editalle lukiopsykologian oppikirjasarjaa ”Persoona” meillä oli kantavana ajatuksena nimenomaan kriittinen suhtautuminen hömppään, jota psykologian nimissä tarjotaan. Tavoitteena oli keskittyä sisällöissä psykologiatieteen löydöksiin sekoittamatta niihin kyseenalaista psyko-huuhaata. Tällaisista kuvioista Jukka pyysi minua Skepsiksen tieteelliseen neuvottelukuntaan ja nyt joidenkin pitämieni yleisöluentojen ja niiden seuraamisen kautta olen päätynyt hallitukseenkin.

Skeptikkona osaan olla eniten huolestunut lähinnä omaan alaani liittyvistä asioista. Tällaisia ovat psyko-huuhaa ja pseudotiede, joita ihmisille syötetään joka tuutissa.

Kouluopetukseen ei kuulu systemaattinen tieteellisen maailmankuvan eikä kriittisen ajattelun ja lukutaidon opettaminen. Tällaisen opetuksen pitäisi koskea kaikkia, ei vain esimerkiksi uskonnottomia. Omien lapsieni kokemusten mukaan elämänkatsomustiedon tunneillakaan ei tällaiseen pyritä ja Prometheus-leireilläkin tieteellinen maailmankuva on näyttäytynyt lähinnä samanarvoisena vaihtoehtona noita- ja shamaaniedustajien rinnalla.

Huolestuttavinta on tieteellisen eli tutkitun, kumuloituneen ja arvioidun tiedon asettaminen samalle viivalle mielipiteiden, pseudotieteen ja erilaisten uskomusten kanssa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että asiantuntijoiden tietoon perustuvia mielipiteitä ei oteta riittävästi huomioon yhteiskunnan päätöksenteossa. Lehdistössäkin usein yhden eriävän kannan omaavan tutkijan käsitys esitellään yhtä painavana kuin satojen tiedemiesten kannattama teoria.

listaminen sen suhteen, mikä ero on tutkitulla tiedolla, pseudotiedolla ja mielipiteillä. Skepsis voisi mielestäni keskittyä nimenomaan valistamiseen niissä asioissa, joissa on tärkeää toimia rationaalisesti.

Esimerkiksi monissa yhteiskunnallisissa päätöksissä, terveydenhoidossa ja hyväuskoisten ihmisten rahastamisyrityksissä Skepsiksen olisi mielestäni tärkeä tuoda esiin tutkitun tiedon merkitystä ja tieteellistä maailmankuvaa. Sen sijaan taiteisiin ja uskontoihin liittyy paljon toimintaa, joka on tieteellisestä näkökulmasta järjetöntä, mutta voi silti olla tärkeää yksilön ja yhteisön psyykkiselle hyvinvoinnille.

Mielestäni olisi Skepsiksen uskottavuuden ja resurssien tuhlausta käyttää voimia esimerkiksi shamaaniperformanssien tai kirkollisten toimitusten vastustamiseen. Paljon tärkeämpää on älähtää niissä tilanteissa, joissa huuhaata yritetään tarjota esimerkiksi terveydenhuoltoon ja kouluihin.

Huonoa Tutkimusta

Skepsiksen hallituksessa ja myös laajemmalla porukalla keskustellaan ja valmistellaan vilkkaasti kannanottoja tärkeisiin kysymyksiin. Näille ajatuksille on myös pyritty löytämään kanavia, joiden avulla niitä saadaan laajempaan tietoisuuteen. Skepsiksen toiminta lienee kiinni yksittäisten jäsenten innostuksesta ja ajasta.

Itse olen joutunut olemaan melko passiivinen skeptikko, mutta vaikuttaa siltä, että yhdistyksessä on onneksi myös aktiivisia ja asiantuntevia jäseniä, ja koko ajan hoidetaan asioita. Skepsis on jo nyt aktiivinen monessa asiassa, Olisi hyvä jos, saataisiin lisää jäseniä, joilla olisi aikaa osallistua toimintaan.

Kuuluuko teologia yliopistoon? En usko, että tieteenalojen taso nousee sillä, että ne heite-

Yritys ymmärtää ihmisten uskonnollisia, astrologisia ja joitain ilmeisen järjettömiltä vaikuttavia puuhia kiinnostaa minua

SKEPTIKKONA.

Shamaaniperformansseja

Skepsis ry puhuu tieteelja rationaalisen ajattelun tavoite on tutkitun tiedon yhteiskunnassa ja ihmisten va-

Näen tärkeänä, että lisen maailmankuvan puolesta. Yksi tärkeä hyödyntäminen tään pois yliopistosta. Teologian osaamiseni on hyvin mitätöntä, sen verran mitä alan tutkimusta tunnen, niin siellähän on paljon tieteellisesti hyvää ja kiinnostavaa tutkimusta.

Useimmilta tieteenaloilta löytyy huonosti perusteltua ja järjetöntäkin tutkimusta, mutta niiden karsiminen on kyseisen tieteenalan ja akateemisen yhteisön eikä Skepsiksen tehtävä.

Yhtä hyvin voisi kysyä, kuuluuko vaikkapa psykologia yliopistoon. Kyllä senkin piiristä löytyy tiedeyhteisöissäkin huuhaan ja pseudotieteen poikasia.

Missä Nuoret Ja Naiset?

Skepsiksen sukupuoli- ja ikäjakauma näyttää olevan aika vino. Johtuukohan nuorten ja naisten pula siitä, että jos ufot, uskonnot ja paranormaalit ilmiöt eivät kiinnosta, niin Skepsiksen toiminta tuntuu vähän etäiseltä? Tieteellinen maailmankuva, rationaalinen ajattelu ja huuhaan ja pseudotieteen karsastaminen ovat teemoja, joiden olisi hyvä korostua enemmän Skepsiksen toiminnassa. Tällaiset kysymykset koskettavat monien ihmisten elämää.

Itse en skeptikkona jaksa varsinaisesti julistaa enkä yrittää käännyttää eriuskoisia, en jaksa edes keskustella äärihuuhailijoiden, vaikkapa astrologien kanssa, se on toivotonta. Omassa työssäni voin välittää tietoa ja oikaista virheellisiä käsityksiä. Psykologia-lehden päätoimittajana minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että psykologit ja muut asiasta kiinnostuneet voivat päivittää helposti tietojaan psykologian alalla lukemalla tästä tieteellisestä aikakausilehdestä vertaisarvioituja suomalaisia tutkimuksia ja uutisia ajankohtaisista tutkimuksista.

Yliopisto-opettajana ja psykologian asiantuntijana yritän muutenkin pitää tieteen lippua korkealla ja puuttua psyko-huuhaaseen ja pseudotieteeseen. Mielestäni on myös kiinnostavaa yrittää ymmärtää ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta, mitä tarpeita huuhaa palvelee. Luulen, että usein on kyse tiedon puutteesta ja siitä, että tieteellistä ja kriittistä ajattelua on vaikea oppia itsestään.

Yritys ymmärtää ihmisten uskonnollisia, astrologisia ja joitain ilmeisen järjettömiltä vaikuttavia puuhia kiinnostaa minua skeptikkona.

Turhauttavaa Toimintaa

Suhtaudun suurella hämmästyksellä ja ihmetyksellä siihen, miten rajatieto ja kaikenlainen

Psyko-huuhaata

Sergio Della Salan Toimittama Kirja ”tall Tales About The Mind And Brain: Separating Fact From fiction” On Kokelma Kiinnostavia Psykologian Myyttejä, Joita Lehtien Sivuilla Esitellään Totuuksina. Kirjan 29 Luvussa Joukko Kognitiivisen Psykologian Ja Neurotieteen Tutkijoita Esittelee Yleisiä, Mutta Virheellisiä Käsityksiä Muistista, Oppimisesta, Älykkyydestä Ja Kielen Prosessoinnista Sekä Aivojen Ja Mielen Toiminnasta. Kirjan Luvuissa Pohditaan Muun Muassa Intuitioon, Luovuuteen, Kaksikielisyyteen, Grafologiaan, Aivopuoliskoihin, Out-of-body -kokemuksiin Ja Täysikuuhun Liittyviä Myyttejä.

Esimerkkejä Kirjasta - French & Wilson: Cognitive Factors Underlying Paranormal Be- liefs And Experience. Kappaleessa Esitellään Paranormaalien Uskomusten Taustalla Olevia Ihmisen Tiedonkäsittelyn Rajoituksia, Joissa On Kyse Kriittisen Ajattelun, Päättelyn, Havaitsemisen Ja Muistin Virheistä. Esitellään Tutkimuksia, Joissa On Vertailtu Paranormaaleihin Ilmiöihin Uskovia Ja Ei-uskovia.

- Cowan, Morey & Chen: The Legend Of The Magical Number Se-* ven. Kappaleessa Kerrotaan Millerin 1956 Julkaiseman Artikkelin Historia. Urbaani Legenda, Jonka Mukaan Ihminen Pystyy Pitämään Mielessään 7 ± 2 Asiaa Kerrallaan On Synnyttänyt Käytännön Ohjeita Liittyen Esimerkiksi Esitelmien Pitämiseen. Esitellään Tähän Maagiseen Lukuun Liittyviä Väärinymmärryksiä Ja Tuodaan Esiin, Että Nykykäsityksen Mukaan Tiedonkäsittelyn Rajoitukset Tulevat Esiin Jo 3-4 Mielessä Pidettävän Kokonaisuuden Kohdalla.

- Clifasefi, Garry & Loftus: Setting The Record (or Video Camera)* straight On Memory: The Video Camera Model Of Memory And Ot- her Memory Myths. Kappaleessa Kerrotaan Muistin Rakentuvasta Luonteesta, Muistojen Luotettavuudesta Ja Valemuistoista. Onko Luottamista Todistajan Lausuntoihin, Entä Eläviin Muistoihin Siitä, Että On Joutunut Ufojen Sieppaamaksi?

- Carey: Is Bigger Really Better? The Search For Brain Size And* intelligence In The Twenty-first Century. Neurotieteilijä Ihmettelee Tiedeyhteisön Laitamilla Yhä Vilkkaana Käyvää Keskustelua Aivojen Koon Ja Älykkyyden Yhteydestä. Kirjoittajan Johtopäätös On, Että Tämän Hetkiset Tutkimustulokset Ja Teoriat Eivät Viittaa Siihen, Että Ihmisen Aivojen Koko Olisi Minkään Mielekkään Mekanismin Kautta Yhteydessä Tämän Älykkyyteen.

- Anderson, M: Biology And Intelligence - The Race/iq Controver-* sy. Kappale Lähtee Liikkeelle ”the Bell Curve” -kirjasta Ja Purkaa Älykkyystutkimuksen Ympärillä Pyöriviä Myyttejä. Rautalangasta Väännettynä Asiaa Periytyvyydestä (heritabiliteetista) Ja Siitä, Miksi Rotuerot Älykkyystesteissä Johtuvat Todennäköisimmin Kulttuurisista Tekijöistä. Kappale Auttaa Myös Ymmärtämään, Miksi Älykkyystutkijat Eivät Juuri Osallistu Näihin Keskusteluihin, Eli Miksi Kysymys Rotujen Välisistä Älykkyyseroista Ei Ole Tieteellisesti Kiinnostavaa: Se Ei Auta Meitä Ymmärtämään Älykkyyden Luonnetta.

huuhaa elää ja rahastaa niin menestyksekkäästi, jopa eri asiantuntijoiden joukossa. Tähän täytyy löytyä joku syy ihmisen mielen toiminnasta ja psyykkisistä tarpeista. Tai sitten kyse on vain tiedon puutteesta ja rationaalisen ajattelun vaikeudesta.

Skeptikkona turhautumiseni ei liity yksittäisten ihmisten omaa elämäänsä koskeviin ratkaisuihin. Turhauttavaa on pikemminkin huomata, että koulutuksen, terveydenhuollon ja yhteiskunnan päätöksenteon parissa työskentelee suuri joukko henkilöitä, jotka eivät ymmärrä tieteellisen tutkimuksen tuottaman tiedon ja rajatiedon eroa.

On resurssien haaskaamista valita ja tukea ratkaisuja, jotka perustuvat tosiasiassa maagisiin käsityksiin ja järjettömiin uskomuksiin. On turhauttavaa, ettei tiedeyhteisön ja korkeasti koulutettujen ammattilaisten tietoa ja osaamista hyödynnetä aina riittävästi.

simmät kiinnostuksen kohteeni liittyvät työmuistiin ja vaativiin kognitiivisiin tehtäviin sekä ikä- ja kognitiokysymyksiin.

Me myös sovellamme tutkimustuloksia ja pyrimme kehittämään kognitiivista ergonomiaa eli sitä, että työkäytännöt ja laitteet olisivat sopusoinnussa ihmisen tiedonkäsittelyn kykyjen ja rajoitusten kanssa. Fyysinen ergonomia on kaikille tuttua eli jokainen tietää, miten suuri merkitys hyvinvoinnille on esimerkiksi työasennoilla. Sen sijaan vähemmän kiinnitetään huomiota ja etsitään ratkaisuja tiedonkäsittelyn kuormittumiselle, vaikka niin saataisiin työstä sujuvampaa ja tuottavampaa ja työhyvinvointikin paranisi.

Tiedon välittäminen on ollut minulle aina tärkeää. Esimerkkinä lukiokirjaprojektini ja vuonna 2006 Editalle ilmestynyt ”Muistikirja”-niminen tietokirja, jossa haluan tarjota lukijalle ajankohtaista ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa ihmisen muistin toiminnasta. Oma muistini on kuitenkin yhtä huono kuin ihmisillä ylipäänsä. Erityisen onneton olen vuosilukujen muistamisessa ja ylipäänsä aikajärjestyksen hahmottamisessa. Lempipuuhaani onkin kehitellä erilaisia muistia parantavia tekniikoita.

Valmistellessani väitöskirjaa eksperttien muistiin liittyen oli todella kiinnostavaa seurata, millaisiin poikkeuksellisiin, lähes paranormaaleihin suorituksiin ihmiset pystyvät harjoittelun myötä.

Elämän tarkoitus seuraa siitä, kun käyttää aikaansa asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä ja

MERKITYKSELLISIÄ.

Lähes Paranormaaleja Suorituksia

Psykologiaa aloin opiskella, koska halusin lapsipsykoterapeutiksi, mutta en lääkäriksi. Heti ensimmäisen vuoden jälkeen kokeellinen tutkimus ja ihmisen tiedonkäsittelyprosessit alkoivat kiinnostaa, syinä halu ymmärtää näitä asioita ja huipputasokas opetus. Kun jäin yliopistoon töihin ja jatkoin opiskelemista riittävän pitkään, niin pikkuhiljaa oma tutkimuskin edistyi ja väitöskirjakin valmistui.

Oma tutkimus- ja opetusalani on erityisesti muisti, eksperttiys ja kokeellinen psykologia. Pari vuotta sitten tarjoutui tilaisuus vaihtaa hiukan maisemia ja siirtyä Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskukseen. Siellä pääsen paitsi tekemään tutkimusta moniammatillisessa ryhmässä ja huippulaboratoriossa myös soveltamaan tutkimustietoa. Tällä hetkellä keskei-

Elämän Tarkoitus?

En tiedä onko elämällä mitään yleisempää tarkoitusta, pohjimmiltaan kai yritämme kukin omalla tavallamme kuluttaa mahdollisimman hyvin sitä aikaa, minkä saamme maailmassa viettää. Elämän tarkoitus seuraa siitä, kun käyttää aikaansa asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä.

Minun elämäni tarkoitus syntyy siitä, että saan lukemalla ja tutkimalla perehtyä uusiin asioihin ja lisäksi vielä hengailla omien lasteni, läheisteni ja itseni kanssa ja seurata millaisia ihmisiä meistä kasvaa.

Tätä kirjoittaessani alkoi maailmanloppu, tarkalleen aamulla kello 9.30. Cernin uusi LHC-hiukkaskiihdytin käynnistettiin ja nyt kiihdyttimessä syntyvät pienet mustat aukot imevät maapallon hyperavaruuteen. Näin ainakin uskoi entinen ydinturvallisuustutkija Walter Wagner, joka halusi kavereineen estää kiihdyttimen käynnistyksen haasteen uhalla. Cernin fyysikot ovat kuitenkin sitä mieltä, että jos LHC:n energia pystyisi luomaan edes pieniä mustia aukkoja, kosminen säteily olisi jo aikaa sitten synnyttänyt sellaisia.

Minä puolestani väitän, että Cernin tutkijat ovat väärässä. Meillä kotona näitä mustia aukkoja esiintyy paljonkin. Ne imaisevat uskomattoman määrän tavaraa itseensä aina pikkuesineistä kuten avaimista jopa kokonaisiin huonekaluihin asti. Jotkin tavarat löytyvät myöhemmin aivan eri paikasta, mihin ne on jätetty. Tämä johtuu siitä, että musta aukko on menettänyt energiansa ja sylkäissyt kadonneet esineet takaisin.

Sehän on Cernin kiihdyttimenkin tarkoitus, löytää kauan kadoksissa ollut Higgsin bosoni. Mitähän kamalaa sitten tapahtuu, jos sitä ei löydetäkään? Ilmeisesti siinä vaiheessa – vielä suuremman kiihdyttimen rakentamisen asemesta – pannaan tieteelliset mallit uusiksi; sellaistahan tiede on, alati uusiutuvaa.

Homeopatia taas on taikauskoon perustu-

Virpi Kalakoski

Skepponen Skeptikko 3/2008 9

SKEPSIS RY HAKEE SIHTEERIÄ JA VIDEOKUVAAJAA

KIINNOSTAAKO TÄRKEÄ TYÖ EPÄILYKSEN KESKIPISTEESSÄ?

Ryhdy Skepsiksen Sihteeriksi! Työhösi Kuuluu Mm. Postitus, Tilojen Varaukset Sekä Erilaisten Lupien, Ilmoitusten Pääse Sotkemaan, Sillä Palkkana Jaamme Kulukorvauksia Ja Jäsenmaksujen Postitustilaisuuden Jälkeen Tarjoamme Illallisen

Skepsis Tarvitsee Myös Videokuvaajaa. Kuvaaminen Videolle Ja Niiden Koostaminen Siisteiksi Tämäkään Työ Pääse Sotkemaan, Sillä Palkkana Jaamme

Jäsenrekisterin Hoito, Pöytäkirjojen Pito, Ja Hakemusten Tekeminen. Verotustasi Työ Ei Täysin Verovapaata Kunniaa. Kerran Vuodessa Erittäin Hyvässä Seurassa.

Työhösi Kuuluu Skepsiksen Luentotilaisuuksien Klipeiksi Yhdistyksen Www-sivuille. Verotustasi Ei Em. Kulukorvauksia Ja Täysin Verovapaata Kunniaa.

JOS KIINNOSTUIT, OTA YHTEYTTÄ EPÄILEMÄTTÄ!

Sihteeri Anna-liisa Räihä: Secretary@skepsis.fi, 050-3271164 Puheenjohtaja Pertti Laine: Chairman@skepsis.fi, 040-8439461

vaa tehotonta, uusiutumatonta hölynpölyä, jonka uskomukset pysyvät todisteiden puutteesta ja päinvastaisista todisteista huolimatta. Radio Ylen aikainen antoi elokuussa tilaa jopa neliosaiselle homeopatiaa käsittelevälle minisarjalle. Homeopatiaa esiteltiin ohjelmassa täysin vain sitä harjoittavien henkilöiden näkökulmasta. Minisarjan viidettä osaa, kriittistä ja oikeaa tietoa sisältävää asiantuntijan mielipidettä, ei tätä kirjoitettaessa ole lähetyksessä kuultu.

Eihän tämä tietenkään ainoaksi huuhaaohjelmaksi jäänyt. Radio Suomen valtakunnan verkossa lähetettiin oikein kahden tunnin luontaishoitojen ilta -kontaktilähetys, jonka ainut tarkoitus oli ilmeisesti esittää huuhaahoidot varteenotettavina vaihtoehtoina eikä puoskarointeina. Toimittajillakin on sanan- ja mielipiteenvapautensa, oikeus sortua vaikka tämmöiseen kauhistuttavaan totuusrelativismiin. Yleisradiolla on kuitenkin julkisen palvelun velvoite, ja tällä ohjelmalla ei ollut ohjelmistolta vaadittavaa sivistävää luonnetta. Ylen ohjelmilta vaadittava monipuolisuus velvoittaa toimittajia hieman enemmän kuin iltapäivälehdet, ainakin oikaisemaan virheelliset tiedot.

Homeopatia on kuulemma täydentävää hoitoa. Minä en yksinkertaisena ihmisenä ymmärrä, miten tyhjällä voi täydentää, mutta niin vaan ”täydentävistä” hoitomuodoista puhuu jo ministeri Risikkokin ja LKL, Luontaislääketieteen kes-

SKEPSIS TOIMII

Helsinki

1. Lokakuuta: Tutkinta Paljasti Suomalaiset Ufoklassikot, Konsultti Sami Laitala, Tutkija Juha Kukkonen

5. Marraskuuta: Vankkaa Ja Pysyvää Tietoa, Skepsis Ry:n Puheenjohtaja Pertti Laine. Tilaisuuden Jälkeen Yhdistyksen Syyskokous.

3. Joulukuuta: Skeptikko-lehden 20-vuotisjuhlat. Huuhaa- Ja Sokrates-palkintojen Jako.

Tieteiden Talo, Kirkkokatu 6, Klo 18-20.

Tampere

11. Lokakuuta: Vaihtoehtohoidot Ja Puoskarilaki Meillä Ja Muualla - Paneelikeskustelu.

Pääkirjasto Metso, Pirkankatu 2, Iso Sali, Klo 18-

Kaikkiin Skepsiksen Itse Järjestämiin Tilaisuuksiin On Vapaa Pääsy Ja Kaikki Kiinnostuneet Ovat Tervetulleita!

kusliitto, saa täydentää jopa kahdella jäsenellään STM:n asiaa puivaa työryhmää. Ministeriö siis näkee, että mm. homeopatiaa ja kukkaenergiaterapioita edustava järjestö on aivan vakavasti otettava taho sanomaan sanansa lakiehdotukseen, jonka tarkoitus piti olla haavoittuvimpien potilasryhmien suojelu puoskaroinnilta!

LKL vaatii terapioittensa aseman vahvistamista Suomessa ja esittää niitä jopa KELA:n korvattaviksi. Kyllä tarvitaan taas lisää työryhmiä, kun kukkatippaterapeutille aletaan asettaa kelpoisuusvaatimuksia. Pyhä yksinkertaisuus!

Sananvapaus, sitähän minä, kieli keskellä ja vähän poskellakin, saan toteuttaa omasta puolestani. Olen saanut jonkin verran kyselyjä, miksi Skepsis ry puuttuu lehdessään myös nettisensuuriin ja sitä myöten netin lapsipornokeskusteluun. Skeptikko-lehden artikkeleista vastaa päätoimittaja ja sensuuria käsittelevä juttu oli julkaistua otsikon ”keskustelua” alla. Skeptikkona ja yksityishenkilönä kannatan sananvapautta ja vastustan ennakkosensuuria kaikessa muodossaan, ja näistä asioista pitää voida myös keskustella. Suomalaisen kustantajan ei pidä edes harkita ”Medinan Jalokiven” julkaisemista suomeksi, se pitää julkaista!

Tavataan yleisötilaisuuksissa, tulkaa juttelemaan. Lämmintä syksyä ystävien parissa!

Pertti Laine

Kutsu

SKEPSIS RY:N SYYSKOKOUS 5. MARRASKUUTA

Tieteiden Talo, Kirkkokatu 6, Klo 18-20, Luentotilaisuuden Jälkeen.

Kokouksen ohjelma: Kokouksen avaus, valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa, todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus, hyväksytään kokouksen esityslista, vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksun suuruus seuraavalle kalenterivuodelle, valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet, valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat, käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.