lä todistuksen taakka itseltä viralliselle kannalle. LIHOP-salaliittoteoria ei kuitenkaan edes lähentele totuutta, sillä Yhdysvalloilla oli kyllä tietoa terroristiuhasta, ja joidenkin mielestä he olisivat voineet tehdä enemmän sen estämiseksi. Se, että he olisivat antaneet iskun tapahtua tarkoituksella, tai jopa tehneet jotain helpottaakseen terroristien hyökkäystä, on kuitenkin epätodennäköistä. Historia on opettanut, että kiinnijäämisen riski olisi näin suuressa salaliitossa aivan liian suuri. Oman maan jäsenten ja työtovereiden joukkomurha myös on sellainen salaliitto, joka sosiaalipsykologiselta näkökulmalta tuntuu erittäin epätodennäköiseltä.

Toki valtaa pitävät ihmiset ovat kylmiä, mutta kylmyys kohdistuu yleensä niin sanottua ulkoryhmää kohtaan, ei omaan viite ryhmään. WTC:n ja Pentagonin uhrit olivat pitkälti ”meitä” eikä ”heitä”; he olivat länsimaisia korkealuokkaisia tietotyöläisiä ja valtion työntekijöitä, monet heistä oletettujen salaliittolaisten puoluetovereita.

Kun vallanpitäjät eivät välitä ihmishengistä, kuten vaikka irakilaisista siviiliuhreista, kyseessä on nimenomaan ”niiden” toisten henget, jotka ovat arvottomia. Joku voisi väittää, etteivät vallanpitäjät välitä myöskään omista sotilaistaan, mutta siinä astuu mukaan logiikka, jonka mukaan sotilaat nähdään sodan luonnollisina uhreina, eikä kyseessä täten ole sama asia.

M&K myöntävät, että ”tapahtumalla saattaa olla jonkinlainen yhteys Osama bin Ladeniin”, ja arvelevat, että koneiden kaappauskin saattaa olla totta. Se, että tämä on heistä vain mahdollisesti totta, ja että tekstinsä lopussa he julistavat johtavien tahojen osallisuuden terrori-iskuun olevan varmasti totta, asettaa mielestäni heidät kauaksi skeptisyyden käsitteestä.

Khalid Sheikh Mohammed, joka toimi 9/11iskujen pääsuunnittelijana ja on nyt vangittuna Guantanamossa, rahoitti myös vuonna 1993 tehtyä terrori-iskua WTC-torneihin. Tässä iskussa oli pyrkimyksenä saada toinen torni kaatumaan autopommin avulla toisen päälle, mutta suunnitelma epäonnistui ja ihmisiä kuoli vain kuusi, tuhat loukkaantui. Samana vuonna oli suunnitteilla myös toteutumatta jäänyt matkustajakoneen kaappaus ja syöksyminen Yhdysvaltain Kairon suurlähetystöön. Al Qaedan ja sen sidosryhmien aiempi aktiivisuus, yhdessä kaiken sen yksityiskohtaisen tiedon kanssa, jota 9/11-lentokoneiden kaappaajista on saatu, tekeekin väitteen al Qaedan osattomuudesta 9/11-tapahtumiin varsin naurunalaiseksi.

Kuitenkin myös M&K:n konstruktio tapahtumista on outo, vaikka he eivät ”mujahideenien” osallisuutta ilmeisesti kielläkään. Ei ole selvää, mihin teoriaan he tai monet muut salaliittouskovaiset tarkalleen uskovat, mutta valtion tahot ovat heidän mukaansa räjäyttäneet ainakin WTC-7 -rakennuksen.

On lienee yleistä tietoa että Yhdysvallat pyrki legitimoimaan Irakin sotaa 9/11-iskujen avulla. Tämä on loogista, ja samalla myös esimerkiksi Venäjä kovensi otteitaan Tšetšenian kanssa, terrorismin vastaisen sodan nimissä. Mutta jos tämä oli salaliiton päämäärä, miksi ihmeessä WTC-talojen räjäyttämiselle oli edes tarvetta? Räjäytysoperaation järjestäminen olisi kuitenkin lisännyt kiinnijäämisen riskiä valtavasti. Eikö lentokoneiden iskeytyminen WTC-torneihin, Pentagoniin ja mihin lie neljäs kone olikaan matkalla, olisi ollut riittävä paniikinaiheuttaja ilman talojen kontrolloitua räjäyttämistäkin?

Jos johtavat piirit todella tiesivät salaliitosta etukäteen, niin mikseivät he vain antaneet sen tapahtua itsestään, vaan alkoivat suunnitella tornien räjäyttämisiä? Antamalla vain iskujen tapahtua, tekemättä itse mitään, he olisivat saaneet syyn hyökätä Irakiin, mutta eivät olisi vaarantaneet kiinnijäämistään.

Tosin, jos kyseessä olisi oikeasti ollut salaliitto, olisi se varmasti hoidettu niin, että syyllisiksi olisi lavastettu vaikka Irakin tiedustelupalvelu Mukhabarat. Irakiin hyökkääminen oli juuri ja juuri mahdollista 9/11:n avulla, mutta ei sitä todellakaan voi sanoa hyväksi syyksi, joten salaliittoteorioiden päämotiivi ontuu.

Salaliittoteoreetikot uskovat että WTC-7 räjäytettiin, jotta päästäisiin eroon arkaluontoisesta materiaalista, jota oli rakennuksen arkistoissa. Tuo tuskin olisi ollut riittävä syy näin suureen riskiin, kun ottaa huomioon, että räjäytyksen itsensä järjestäminen olisi varmasti ollut se kaikkein suurin savuava ase.

Toisin sanoen, räjäyttämällä WTC-7:n salaliittolaiset olisivat luoneet paljon enemmän peiteltävää kuin he mitenkään olisivat voineet pyyhkiä sillä pois. Auktoriteettiin vetoaminen on tietysti aina kyseenalaista argumentointia, mutta kun M&K vetosivat saksalaiseen ex-ministeriin, niin lienee sallittua todeta, että siteeratuin amerikkalainen, MIT:n professori emeritus Noam Chomsky, joka on kunnostautunut viimeiset 40-50 vuotta poliittisessa analyysissä, totesi, että jokainen, joka tietää mitään tieteestä, hylkäisi välittömästi kaiken tuon seikkaperäisen ”todistusaineiston” yhteensattumista ja selittämättömistä seikoista.

Hänen mielestään se, että selittämättömiä seikkoja ja sattumia löytyy aina myös kontrolloiduista tieteellisistä kokeista, kertoo, että meidän ei tulisi lainkaan yllättyä, kun niitä löytyy luonnollisen maailman tapahtumasta. Hänen mielestään salaliittoteoriat eivät ole tarjonneet mitään muuta kuin täysin arvottomia todisteita, ja se, että tuollainen salaliitto yleensäkään voitaisiin toteuttaa, on niin epäuskottavaa, että sitä on vaikeaa ottaa vakavissaan.

Sama mielipide toistuu muidenkin politiikan asiantuntijoiden keskuudessa. Tyypillistä onkin, että salaliittoteoriaan uskovia ei tahdo löytyä edes politiikan opiskelijoista, saatikka opettajista. Syynä tähän on se, että kun on opiskellut alaa ja tutustunut oikeisiin salaliittoihin, 9/11-”totuuksissa” ei ole enää mitään järkeä.

Alkuperäisessä artikkelissani Skeptikossa 1/2008 olin väärässä siinä, että Osama bin Laden ei Afganistanin sodassa niinkään ”auttanut Yhdysvaltoja”. Tietysti Yhdysvalloilla oli omakin lehmänsä ojassa, mutta kyllä he olivat tässä avun antajina ja muhajideenit avun saajina. Sodan jälkeen Yhdysvallat ei tosin kovasti enää välittänyt Afganistanin kohtalosta.

Yksi Oikea Salaliitto Sellaisista Innostuneille

Salaliitoista kiinnostuneita haluaisin opastaa Guatemalan (eräs kuuluisa ”banana republic”) ja United Fruit -yhtiön tarinaan. Siinä on koko kiehtova setti: CIA, rikas ja vaikutusvaltainen antidemokraattinen yksilö Edward Bernays sekä röyhkeää median manipulointia. Onhan siis salaliittoja todella tapahtunutkin – varsinkin Nixonin aikaan.

Tähän salaliittoon perehtymällä saattaa jopa onnistua sivistämään itseään jostain hyödyllisestä sekä kehittämään ymmärrystään siitä, miten salaliitot toimivat. CIA siis rahoitti guatemalalaista ”vapaustaistelijaa”, jotta valittu johtaja saataisiin maasta syrjäytettyä. Valittu johtaja ei ollut yhdysvaltalaiselle United Fruit -yhtiölle tarpeeksi myötämielinen. Media saatiin kuvaamaan valittu johtaja vaarallisena kommunistina, ja uusi aseellisesti valtaan noussut johtaja suurena vapauttajana. Se oli melko hieno salaliitto, mutta odotetusti sekin on paljastunut. Siksihän tuollaisetkin salaliitot ovat niin harvinaisia: ne paljastuvat niin helposti.

Kun haluaa selittää salaliittoteorioita yhden kirjoituksen puitteissa, on mielestäni hyödyllistä rinnastaa teoriat taktiikaltaan uskontoihin, varsinkin Yhdysvalloissa jo pitkään esiintyneeseen kreationismipropagandaan. Kreationistit, jotka nykyään puhuvat myös älykkäästä suunnittelusta (ID), ovat aina Darwinin Lajien Synnyn (1859) julkaisemisesta lähtien kyseenalaista neet evoluutioteoriaa kutakuinkin seuraavaan malliin: ”X:n ei ole todistettu tukevan evoluutioteoriaa → evoluutioteoria on väärässä → totuus elämästä on Raamatussa.

X oli 1800-luvulla erilaisten muinaisihmisten fossiilien puuttuminen, mutta jo 1857 julkistettu löytö Neandertalinihmisen kivettyneestä kallonpalasesta ja raajojen osista alkoi myöhempien löytöjen myötä tehdä tätä väitettä kestämättömäksi. Kreationistit ovat sittemmin siirtyneet vaatimaan evoluutioteorialta selitystä siivelle, silmälle tai vaikka bakteerimoottorille. Asiaan perehtyneet evoluutiobiologit ovat aina kuitenkin selviytyneet heille esitetyistä ”jos et pysty selittämään tätä, niin evoluutio on valhetta” -uhkavaatimuksista.

Salaliittoteoriat toimivat samalla taktiikalla. Kaikkivoipa jumala on nyt vain korvattu kaikkivoivalla valtiolla, joka yksinkertaistetaan yhdeksi olioksi monien, kilpailevienkin toimijoiden sijaan. Salaliittoteoreetikot esittävät rationalisteille uhkavaatimuksia yksi toisensa jälkeen, eikä prosessista näytä tulevan loppua, vaikka kysymyksiin vastataan miltei samaa vauhtia kuin niitä kysytään. Miksi se, jos virallisesta kannasta löytyisikin jotain selittämätöntä, osoittaisi salaliittoteoriaa todeksi yhtään sen enempää kuin jonkun organismin evoluution puutteellinen selittäminen osoittaisi raamattua oikeaksi? Eikö virallinen kanta olisi siltikin vielä paras selitys, aivan kuten evoluutio on aina ollut parempi selitys kuin luomiskertomus, josta todisteet ovat aina olleet olemattomat ja joka olettaa monimutkaista ja kaikkivoipaa tietoisuutta, vailla syntyselitystä?

Jos esimerkiksi Pentagonista löydettäisiin tekninen osa, joka ei olisikaan Boeing 757 -lentokoneesta, ei tämä tarkoittaisi, että olisi perusteltua uskoa Pentagoniin iskeytyneen jotain muuta kuin Lento 77. Näin väittäessämme joutuisimme nimittäin vielä suurempien selittämättömien asioiden eteen. Kuten: mitä tapahtui Lento 77:lle, mistä tuo kone tai ohjus oli tullut, miksi sitä ei havaittu tutkissa, mistä tulivat Boeing 757 romut onnettomuuspaikalle jne.?

Salaliittoteorioiden kannattajat yleensä ajattelevat, että todistuksen taakka on täysin viralliseen kantaan uskovilla, eikä lainkaan heillä itsellään. Occamin partaveitseksi kutsututtu yksinkertaisuusperiaate esittää, ettei tule olettaa enemmän kuin on tarpeen, ja että vähemmän oletuksia tekevä, eli vähemmän tuntemattomiin seikkoihin perustuva selitys, on todennäköisimmin oikea. Uskon, että niiden, jotka ovat innostuneita salaliittoteorioista, olisi hyödyllistä pitää tämä periaate aina mielessä.

Kaikkia salaliittoteorioihin uskovia ei mielestäni tule kuitenkaan liiaksi pilkata, sillä he ovat joskus vain virheellisen informoinnin uhreja. Itsekin otin joskus aivan liian tosissani Oliver Stonen JFK - avoin tapaus -elokuvan, ja todella luulin, että tapauksesta on jäänyt paljon olennaista avoimeksi. Tällaisen ennakko-oletuksen opastamana helposti päätyy hakemaan lisää ”tietoa” salaliittoteorioita suosivilta suunnilta. Ehkä jotkut ovat lähinnä kuulleet vain toisia samanmielisiä, ja siksi heidän tulkintansa saattaa ollakin heille itselleen ristiriidattoman tuntuinen. Medialukutaidon kehittyminen auttaa erottamaan faktan fiktiosta, sekä ymmärtämään faktiota, eli edellisten sekoituksia.

Suomessa panostetaan nykyään medialukutaidon jo aikaiseen kehittämiseen muun muassa

Mediamuffinssi-hankkeessa. Totuutta ja tarua jatkuvasti sekaisin katseleva reality-tv -sukupolvi voi hyvinkin oppia ymmärtämään, ettei teksti ”perustuu tositapahtumiin” ole yleensä lainkaan vakavasti otettava. Kenties he hoksaavat katsoa salaliittoteorioita sellaisina totuuden inspiroimina tarinoina, jotka toki voivat olla päteviä, mutta lähinnä vain viihdearvoltaan. Saa nähdä kuinka taitavia median tulkitsijoita seuraavista sukupolvista tuleekaan. Ehkä edessä on suomalaisen skeptisismin kulta-aika.

Eerik Mantere

Lähteet:

Http://intelwire.egoplex.com/documents.html#wtc

Http://www.popularmechanics.com/technology/

Military_law/1227842.html?page=1

Http://www.skeptic.com/eskeptic/06-09-11.html

Mediametkaa! Osa 2

Kasvattajan Matkaopas Lasten Mediamaailmaan

Http://www.youtube.

Com/watch?v=bzgd0t8v-d4&feature=related

(noam Chomsky Youtubessa)

Salaliittoteorioita ei voi sivuuttaa siksi, että ne ovat salaliittoteorioita

Skeptikko-lehti osoitti kiitettävää avarakatseisuutta julkaistessaan Heikki Kurttilan ja Ernst Mecken kirjoituksen ”Syyskuun 11. ja koulufysiikan perusteet” (2/2008). Historia on täynnä pienempiä ja suurempia salaliittoja. Jälkimmäisiin kuuluu mm. EU:n vuonna 1990 tuomitsema operaatio ”Gladio”, jossa satoja siviilejä murhattiin vasemmiston syyksi lavastetuissa terrori-iskuissa kylmän sodan Euroopassa.[1] Myös lukuisat sodat ovat perustuneet halutun vihollisen syyksi lavastettuun iskuun. Salaliittoteorioita ei siten voi sivuuttaa a priori siksi, että ne ovat ”salaliittoteorioita”. Usein teoria kuitenkin psykologisoidaan jonkinlaiseksi haluksi uskoa salaliittoihin.

Toisaalta monien psykologien mukaan vallanpitäjien rehellisyyden epäily on monille samaa kuin omien vanhempien rehellisyyden kyseenalaistaminen. Erityisen pelottava on ajatus, että hallitsijat eri syistä uhraisivat omia kansalaisiaan. Virallisen 9/11-selonteon vastainen todistusaineisto on kuitenkin niin vahvaa, että sen täyttä sivuuttamista on monien professoritason psykologien ja psykiatrien mielestä pidettävä merkkinä psyykkisestä torjuntareaktiosta.[2]

Eerik Mantereen (Skeptikko 1/2008) esittämiin ”hyviin kysymyksiin” on paljonkin lisättävää. Miten Pentagoniin voitiin iskeä vielä puolentoista tunnin kuluttua siitä, kun ensimmäinen kone poikkesi reitiltään? Andrewsin lentotukikohta oli sentään vain 20 kilometrin päässä. Miksi ilmapuolustuksen epäonnistumiselle kahden tunnin aikana on annettu kolme eri virallista selitystä? Miksei ketään ole syytetty valehtelusta tai erotettu epäonnistumisen vuoksi? Useita avainasemassa olleita on päinvastoin ylennetty.[3]

Entä miksi kolmannen iskuissa tuhoutuneen pilvenpiirtäjän, WTC 7:n, teräsjäänteitä ei tutkittu tuhon syiden ja mekanismin selvittämiseksi? Tämän on vahvistanut tapauksesta juuri raporttiluonnoksen julkaissut hallituksen tutkimuslaitos NIST. Niin ikään 7-8 kerroksen sekuntinopeudella tuhoutuneiden kaksoistornienkin jäänteistä tutkittiin vain vähäinen osa.

NISTin mukaan teräksen lämpölaajeneminen WTC 7:n tavallisissa huoneistopaloissa sai aikaan tuhoisan ketjureaktion.[4] Sen mukaan palokelpoisen materiaalin perässä levinneet palot kuitenkin hiipuivat missä tahansa yksittäisessä kohdassa noin 20 minuutissa.[5] WTC 7 oli palosuojattu rakennus, ja teräs siirtää koko ajan lämpöä poispäin lämmityskohdasta. Teräsrakenneyhdistyksen käsikirjan mukaan palosuojatun teräksisen tukirakenteen lämpötila pysyy alle 200 celsiusasteessa 20 minuutin paloaltistuksessa.[6] NIST ei selitä, miten nopeasti hiipuvat toimistopalot pystyivät merkittävästi kuumentamaan eristettyjä teräsrakenteita.

WTC-raporteissaan NIST yksinkertaisesti sivuutti sekä omat palotestinsä että Cardingtonin palokokeet 1990-luvulla. Tieteellistä metodia ei edusta myöskään NISTin tuore perustelu räjäytyspurkuteorian hylkäämiselle: WTC 7:stä ei muka kuulunut räjähdysääniä, vaikka tuhon alkua edeltäneitä räjähdyksiä kuuluu useammallakin videotallenteella.[7]

Puolueetonta tutkimusta iskuista vaativat mm. tuhannet nobelisti Dario Fon kaltaiset eri alojen tunnetut edustajat. Heihin kuuluu professoreita, tiedusteluasiantuntijoita, ammattilentäjiä, entisiä ministereitä, senaattoreita ja satoja arkkitehtejä ja insinöörejä ja myös monia räjäytyspurkualan asiantuntijoita.[8]

Syyskuun 11:nnen iskut ovat olleet monille ”uutta Pearl Harboria” haikailleille tahoille ja Yhdysvaltain mittavalle sotateolliselle rakenteelle valtava piristysruiske. Niillä on oikeutettu hyvin monia asioita valloitussodista repressiivisiin lakeihin. Viralliseen selitykseen on toden totta aiheellista suhtautua asianmukaisella skeptisyydellä.

Salaliittoteorioita ei todellakaan sivuuteta siksi, että niihin uskovat ovat hurahtaneet salaliittoteorioihin. Salaliittoja kyllä tapahtuu ja toki, kun todistusaineisto on todellista ja motiivit loogisia, salaliittoihin ei tarvitse ”uskoa”, vaan niitä voidaan jopa pitää todennäköisimpinä selityksinä. Yleensä salaliittoteorioissa uskotaan kuitenkin sellaisiin salaliittoihin, jotka ovat niin typeriä, että politiikan tutkijoille tai kenelle vain loogisesti ajatteleville ja itselleen rehellisille ihmisille, ne ovat melko helppoja ymmärtää tieteen sijasta enemmän uskonnon kaltaiseksi ajattelutoiminnaksi.

Salaliittoteorioita todellakin psykologisoidaan, sillä akateemisissa piireissä ne ovat mielenkiintoisia nimenomaan – ja ainoastaan – psykologisina, sosiaalisina ja evolutiivisina ilmiöinä. Rinnastus vanhempiin tapauksiin on yksi lähestymistapa, ja varsinkin valtion rinnastaminen isähahmoon voi olla mielenkiintoista. Isähahmolta odotetaan auktoriteettia ja omnipotenssia. Aikuistuessa tietysti itsenäistytään tästä vahvasta hahmosta, mutta joskus isähahmoa haetaan aikuistumisen jälkeenkin. Esimerkiksi Sigmund Freudin elämässä tällaisina hahmoina toimivat muun muassa Ernst Wilhelm von Brücke ja hullu nenätohtori Wilhelm Fliess.

Valtion toki voi rinnastaa isään, jonka omnipotenssin ja auktoriteetin tunteminen luo turvallisuutta. Tällöin usko siihen, että Yhdysvaltain hallitus pystyy tekemään mitä vain, ruokkia turvallisuuden tunnetta, kun alitajuisella tasolla saatetaan kuitenkin kokea, ettei me ollakaan itse vastuussa kaikesta, mitä maailmassa, siis myös omassa elämässämme, tapahtuu. Tästä, itse aiheutetusta alaikäisyyden tilasta, siirtyy vastuu isähahmolle. Samaan tapaan voisimme myös psykologisoida kristinuskoa, joka monien mielestä, ehkä teologeja lukuun ottamatta, on kiinnostava ainoastaan psykologisena, sosiaalisena ja evolutiivisena ilmiönä.

Salaliittoteksteissä koetetaan antaa kuvaa, että suuri osa, kenties jopa suurin osa akateemikoista olisi salaliittoteorioiden tukena. Taktiikka on sama kuin älykkään suunnittelun uskovaisilla, ja myös nyt totuus on kaukana esitetystä. Korkeakoulutetuissa ihmisissä on toki näitä uskovaisia, mutta he ovat todella mitätön vähemmistö – aivan kuin älykästä suunnittelua puolustavat biologit. Aivan kuin ID-”älyköt” myös salaliittouskovaiset tieteentekijät ovat yleensä syrjittyjä.

Tämä ei johdu siitä, että heidän ideoitaan vastustettaisiin dogmaattisesti, vaan siitä, että älykkään suunnittelun tai 9/11-kaltaisten salaliittoteorioiden puolustaminen kertoo vakavasta harkintakyvyn puutteesta, loogiseen päättelyyn kykenemättömyydestä tai vain kierosta epärehellisyydestä.

Jälleen kerran salaliittoteorioiden puolesta esitetään seikkaperäisiä, irrallisia argumentteja ilman mitään uskottavaa kokonaisteoriaa, joka korvaisi virallisen teorian. Tämä on sama kuin yrittäisi pitää katuja siistinä vappuna. Voit koettaa kerätä roskia, mutta känniset ihmiset sottaavat jatkuvasti lisää. Yrität kerätä muutaman roskan, mutta lopulta toivot, että ihmiset itse älyäisivät lakata sikailemasta.

Se, että hävittäjät eivät ilmestyneet keskeyttämään lentokoneita, ei ole kovin kummallista, kun tutustuu kohta kohdalta tapahtumien selitettyyn kulkuun 9/11 -komission virallisessa raportissa. Osaksi syynä oli Vigilant Guardian -niminen yhtä aikaa pidetty turvallisuusharjoitus, osaksi se, että aikaa ei ollut lainkaan niin paljon kuin kirjoittajat väittävät. Kaksi tuntia on aika, joka on vedetty ilmeisesti yhtä hatusta kuin mormonien kirja.

Ensimmäinen syy epäilykseen tapahtui klo 08.14, kun lento 11 ei vastannut. Lento 93 syök-

Vesa Raiskila Ytm, Tietotyöläinen

Helsinki

[1] Daniele Ganser,

”naton Salaiset Armeijat – Operaatio Gladio Ja Terrorismi Länsi-euroopassa” (like 2008)

[2] Http://georgewashington.blogspot.com/2007/05/

Psychiatrists-and-psychologists.html

[3] Hannu Yli-karjanmaa, ”valtiot Ja Terrorismi”

(multikustannus 2008)

[4] Http://www.nist.gov/public_affairs/releases/

Wtc082108.html

[5] Http://wtc.nist.gov/media/

Ncstacmeetingminutes121807.pdf

[6] Http://tinyurl.com/4hlvkh (s. 216)

[7] Ks. Esim. Http://www.youtube.

Com/watch?v=58h0ljdmry0

[8] Http://www.patriotsquestion911.com

Http://demolitionexpertsquestion911.blogspot.com/

syi maahan jo klo 10.02. Ilmeisesti näistä luvuista liioiteltuina tuo kaksi tuntia on keksitty, mutta sillä ei ole mitään todellista merkitystä. Aika, joka on kulunut jokaista lentokonetta kohden tehdystä ensimmäisestä epäonnistuneesta yhteydenottoyrityksestä kyseisen lentokoneen syöksymiseen, on se aika, joka on reagoinnille merkityksellinen. Tämä aika vaihtelee puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Sillä, että joku epäonnistuu reagoimaan tilanteeseen, on hyvin vähän tekemistä laitosten henkilöstön kanssa. On aivan normaalia, että osa heistä on vuosien varrella saanut ylennyksiä. Valehtelua ei raporttien mukaan ollut kukaan harrastanut, vaan kyseessä oli väärinkäsityksiä ja epäröintejä.

Jos ihmisellä on tylsää, niin hän voinee laskea sekuntinopeuksia WTC-7:n sortumisesta, mutta kyseisten nettivideoiden tuijottelun hyötyä minun on vaikea nähdä. Pelkästään ”tavallisista huoneistopaloista” puhuminen on harhaanjohtavaa, kun ottaa huomioon, että viidennen kerroksen varageneraattori, kellarissa sijainnut suurikokoinen paineistettu dieseltankki, ruokki tulipaloja seitsemän tuntia. Ilmeisesti fyysiset vauriot olivat rikkoneet teräspalkkien lämpöeristyksen. Myös on syytä ottaa huomioon, että eräästä kohdasta neljännes koko rakennuksen syvyydestä oli tuhoutunut sen saamien fyysisten vaurioiden vuoksi. Hyvä on huomata, että tämä oli juuri se kohta, josta rakennus alkoi sortua.

On erittäin ikävää, että esim. kirjallisuuden nobelistitkin välillä näin pöhköilevät, mutta hei, me olemme kaikki vain ihmisiä. Turhaa on kuitenkin yrittää kaupata sitä harhaa, että akateemisissa piireissä juuri nämä hömppäteoriat olisivat suosittuja.

Sitä paitsi, itsenäisen tutkimuksen puolustaminen tuskin tarkoittaa kaikkien mahdollisten salaliittoteorioiden kannattamista. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon vielä salaliittouskovaisten ristiriitainen näkemys siitä, kuinka 9/11tapahtumien selvittämiseen myönnetty vähäinen budjetti toimii todisteena salaliitosta ja kuinka tutkimuksien hidas edistyminen heistä myös toimii todisteena salaliitosta – eikä esimerkiksi pienestä budjetista.

Eerik Mantere