20v.

KUN CSICOPILLAKIN on tieteellinen neuvottelukunta, niin Skepsikselläkin ilmeisesti täytyy olla sellainen. Niinpä neuvottelukunta perustettiin muutama vuosi sitten, ja huonosti harkittuna hetkenä allekirjoittanut suostui sen puheenjohtajaksi. Valinta on osoittautunut epäonnistuneeksi. Neuvottelukunta on kokoontunut noin kerran vuodessa, etupäässä miettein ”tarttis tehrä jotain”. Keskusteluissa esitetään monia sinänsä hyviä ja kannatettavia ajatuksia, mutta sitten ei tapahdu mitään ennen kuin taas kokoonnutaan ja jauhetaan samoja asioita.

Myönnän vastuuni tulosten olemattomuudesta: minä vihaan puhelinta, enkä mene lähellekään fakseja ja muita sähköaparaatteja (ajattelen myötämielisesti dosentti X:ää, jota laitoskokouksessa joku paranoiaan taipuvainen henkilö oli syyttänyt postinsa lukemisesta. Tähän X: ”A, kuinka minä toisten postia avaisin? Enhän minä omaanikaan jaksa avata”). Puheenjohtajaksi pitäisi löytää joku tarmokas orjapiiskuri, joka saisi ihmiset tekemään jotakin. …

Neuvottelukunnan viime kokouksessa esitettiin mm. että olisi kiinnitettävä huomiota tieteen väärinkäyttöön. Tällä saralla, erityisesti lääketieteessä, on tietysti paljon tehtävää (tällöin on syytä keskittyä selvästi vahingollisen puoskarointiin. Lääketieteen asiantuntijat ratkaiskoot, missä raja kulkee). Mutta tieteen väärinkäyttöä on tietysti muuallakin; mitäpä muuta kuin tieteen räikeää väärinkäyttöä on ihmisten ottaminen töihin biorytmien, horoskooppien tai käsialanäytteiden perusteella? Tässä olisi ammattiliitoillakin tekemistä. Ja voi sanoa, että taistelu on puoliksi menetetty, jos kieli annetaan vastatustajain haltuun. Tarkoitan, että usein kuulee puhuttavan Steinerin hengentieteestä ilman että kukaan ärähtää. Olisi koottava tietopaketti, jossa selvästi tuotaisiin esille miksi ”hengentiede” ei ole tiedettä, yhtä vähän kuin kreationistien ”luomistiede”.

VIIME AIKOINA ovat tiedotusvälineissä olleet yllättävän vahvasti esillä hammaslääkäri Heikki Tammisalon yritykset puhdistaa vesistöjä pienitehoisen laserin avulla. … Muutama vuosi sitten hän alkoi pommittaa kotijärveään lasersäteillä kokeilumielessä. … Vasta jälkeenpäin hän alkoi kehitellä menetelmälle teoreettista selitystä. Tammisalon mukaan terveessä vedessä muodostuu molekyyliketjuja, jotka voivat olla ”spiraaleja tai kidemuotoisia”. Ehjäketjuinen vesi, esimerkiksi lähdevesi, on biologisesti arvokasta. Tislatussa vedessä sitä vastoin rakenne on rikottu.

Veden rakennetta rikkovat Tammisalon mukaan myös ”kemialliset yhdisteet, joista on revitty keinotekoisesti energiaa: pakokaasut, lannoitteet, ydinsäteily, sellun kloorivalkaisu ja savukaasut”. Hyvin järjestäytyneessä vedessä on informaatiota: vedellä on muisti. Kun rakenteeltaan rikkoutunutta vettä laseroidaan, sen järjestäytymisen aste nousee, veden muisti palautuu; muistista voidaan poistaa vahingollista informaatiota ja syöttää tilalle hyödyllistä, ”aivan kuin kelvoton tietokoneohjelma vaihdettaisiin kunnolliseen”.

Lahden ympäristötoimistossa Tammisalon menetelmä on otettu sen verran vakavasti, että sitä on vuodesta 1991 kokeiltu kaupungin tuella. Sinilevien runsautta on seurattu kuudella järvellä, joista neljää on säteilytetty. Kokeiluaikana levätaso on yleisesti ollut matala sekä kohdejärvillä että muualla. Koejärjestelyt eivät anna mahdollisuutta erottaa eri tekijöiden vaikutusta tilastollisesti, ja ympäristötoimistosta myönnetäänkin auliisti, ettei koe täytä tieteelliselle tutkimukselle asetettavia kriteerejä. …

Ainoa kontrolloitu koe on tiettävästi tehty Suomenojan vedenpuhdistamolla. Koe tehtiin ympäristöministeriön aloitteesta sen jälkeen, kun Tammisalo oli käynyt siellä esittelemässä Lahdessa tehtyjä raportteja. Kokessa käytetiin biologisen puhdistusprosessin läpikäynyttä jätevettä ja näytteistä mitattiin ammonium-, nitraatti- ja kokonaistyppi sekä pH. Puhdistumista ei havaittu.

Fysiikan lakien mukaan nesteissä ei esiinny pysyviä rakenteita, joihin voisi tallentua informaatiota. Vesimolekyylit liittyvät kyllä toisiinsa vetysidoksin, mutta nämä sidokset ovat lyhytikäisiä ja molekyylien muodostamat rakenteet muuttuvat koko ajan sattumanvaraisesti. matti JoKinen

MESSUILLA YHTENÄ OHEISTAPAHTUMANA oli fakiirien vanha temppu: hiilillä kävely. Päivän kestäneellä ja useita satoja markkoja maksaneella kurssilla osanottajille opetettiin myyttisiä taitoja, jotta he illan hämärissä saattoivat kävellä paljain jaloin hehkuvien hiilien päällä. Espoossa ilmestyvä Länsiväylä-lehti kertoi kuukautta myöhemmin, että Olarin koulun kahdeksanluokkalaiset olivat tehneet saman tempun ilman sen kummenpaa valmentautumista. Koulun fysiikan kerholaiset opettajansa Heikki Hirvosen johdolla tekivät nuotion, ja kun hiillos oli sopivasti hiipunut, riisuivat kengät jalasta ja kävelivät hiilloksen yli. Hirvonen halusi näyttää oppilailleen, ettei koko touhuun liittynyt mitään mystiikkaa. Temppu perustui siihen, että hiilen lämmönjohtavuus ja lämpökapasiteetti on alhainen, joten oppilaat saattoivat kävellä punoittavilla hiilillä polttamatta jalkojaan.

S. Albert Kivinen

Marketta Ollikainen

lainaukset Lehdestä Skeptikko 4/1993. skeptikot Verkossa: www.skepsis.fi/julkaisuja/skeptikkolehti.aspx