Kirjat

Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi. Tammi, 2013.

MERETE MAZZARELLA on koonnut kokemuksensa ja vinkkinsä elämäntarinan kertomisesta yksien kansien väliin. Totuudesta kiinnostuneita skeptikoita Mazzarellan kirjoittamisoppaassa kiinnostaa eritoten kirjailijan pohdinnat muistista ja siitä, mikä on muistin suhde totuuteen.

Mazzarella kertoo kirjailija Siri Hustvedtista, joka on todennut muistamisesta, ettei siinä poimita alkuperäisiä faktoja aivojen kovalevyltä, vaan esiin poimitaan muiston viimeisin versio. Kirjailija Eyvind Johnson on taas huomauttanut, että kirjailija on kirjoittamishetkellä aina auttamatta toinen kuin se nuorempi minä, josta hän kertoo. Kirjailijaa ei ollut vielä silloin, kun kerrottu koettiin – hän on kokemustensa muovaama ja siksi hänen täytyy muistaa menneisyys toisin.

Mazzarellan mukaan näemme menneisyyden jälkiviisauden perspektiivistä. Kaksi ihmistä, jotka ovat kumpikin kasvaneet ankeissa, rakkaudettomissa oloissa, voivat ymmärtää lapsuutensa täysin päinvastaisella tavalla: menestyväksi johtajaksi päätynyt näkee sen vahvistavana, asunnottomaksi alkoholistiksi päätynyt näkee sen lannistavana.

Muistoja voi luoda kuulemiensa kertomusten perusteella. Mazzarella itse tietää varmasti istuneensa pikkutyttönä öitä pommisuojassa, mutta samalla hän tietää sen olevan mahdotonta, koska sota loppui Suomen osalta puoli vuotta ennen hänen syntymäänsä.

Muistot voivat myös mennä sekaisin. Siri Hustvedtilla ja kirjailija Paul Austerilla, jonka kanssa Siri on ollut naimisissa kolmekymmentä vuotta, on muisto, josta he kiistelevät: Auster pitää sitä omanaan, ja niin pitää Hustvedtkin. Kumman tuo alkuperäinen kokemus sitten on ollutkin, toinen on ilmeisesti eläytynyt siihen niin täysin, että molemmat pitävät sitä nykyään omanaan.

MUISTAAKO OBAMA VÄÄRIN VAI VALEHTELEEKO?

”YHDYSVALLOISSA herätti 1980-luvun lopussa vilkasta keskustelua niin kutsuttu false memory syndrome”, Mazzarella kirjoittaa. Kyse oli tapauksista, joissa terapeuttien epäiltiin manipuloineen potilaitaan ”muistamaan” insestin silloin, kun sellaista ei ollut tapahtunut. Mazzarellan mukaan juuri insestin kohdalla totuutta voi olla äärimmäisen vaikea tavoittaa: aihe on arkaluon-

Mikään tavanomainen

kirjoitusopas kirja ei ole,

vaan jotenkin intiimi,

älykäs ja innostava.

toinen, torjunta on yleistä, usein on sana sanaa vastaan. ”Vaikuttaa kuitenkin selvältä, että joitakin miehiä on tosiaan syytetty väärin perustein.”

Kirjailijoilla väärin muistaminen voi merkitä ”taiteellista totuutta”, joka tarkoittaa tarinan parantelua. Novellissaan ”Kuninkaan kirje” Karen Blixen kertoo, kuinka hän afrikkalaistilallaan paransi sairaita ja haavoittuneita palvelijoita Tanskan kuninkaalta saamallaan kirjeellä: mustien palvelijoiden usko dokumentin länsimaiseen kuninkaalliseen voimaan oli niin suuri, että he parantuivat pelkästään koskettamalla sitä, ja kirjettä käytettiin niin ahkerasti, että paperi tahriintui vuosien saatossa hikeen ja vereen. Blixen-tutkijat ovat tosiaan löytäneet tämän kirjeen – mutta se on taiteltuna kuoressaan, tahraton ja siisti.

Mazzarella kertoo myös Barack Obamasta, jonka omaelämäkerrassa ”Unelmia isältäni” on jakso, jonka mukaan Obama olisi yhdeksänvuotiaana poikana selaillut Lifeaikakauslehteä ja tyrmistynyt artikkelista, jossa kerrottiin mustan miehen saaneen pysyviä fyysisiä ja psyykkisiä vammoja yritettyään valkaista itsensä kemikaaleilla. Lifelehdestä kerrotaan kuitenkin, ettei siinä ole koskaan julkaistu tuollaista artikkelia. ”Muistaako Obama väärin vai onko hän vain keksinyt koko jutun?”

”Elämä sanoiksi” on suunnattu ihmiselle, joka haluaa kertoa elämäntarinansa. Mazzarella käyttää viljalti esimerkkejä omasta elämästään – ei siksi, että ne olisivat erikoisia, vaan osoittaakseen, että tämän erikoisempaa aineiston ei tarvitse olla. Mikään tavanomainen kirjoitusopas kirja ei ole, vaan jotenkin intiimi, älykäs ja innostava.

Vähintään päiväkirjaa tekee mieli alkaa kirjoittaa, kun Mazzarella siteeraa fyysikkoa ja kirjailijaa Stefan Kleinia:

”Jos harjoittaa havaintokykyään, oppii antamaan huomion viipyä nykyhetkessä. Myös ajan kokeminen muuttuu – se miten pitkältä jokin ajanjakso vaikuttaa, riippuu siitä, paljonko informaatiota otamme vastaan ja montako muistoa tallennamme. Tietoinen havainnointi siis pidentää aikaa.”

Mazzarellan mies suhtautuu aivotutkimukseen pohjaaviin pohdintoihin epäilevästi, johon Mazzarella vastaa niin kuin tanskalainen atomifyysikko Niels Bohr, kun joku ällisteli hänen ulko-ovensa yläpuolella riippuvaa hevosenkenkää ja halusi tietää, uskoiko hän tosiaan siihen. ”En”, hän vastasi. ”En minä siihen usko, mutta sen sanotaan tuovan onnea, vaikkei siihen uskoisikaan.”