Kirjat

John C. Lennox: Tähtäimessä Jumala – Miksi uusateistit osuvat harhaan? Kustannus Oy Uusi Tie, 2014.

”Lennox ei pyri todistamaan

Jumalan olemassaoloa, vaan

selvittämään onko jumalattomassa

julistuksessa sisältöä.”

UUSATEISTIEN KIRJALLISUUS saavutti yllättävän suuren suosion viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se pakotti uskonnollisuuden julkiseen keskusteluun tavalla, johon kaikki eivät olleet tottuneet. Kritiikki oli suorasanaista, ellei paikoitellen jopa hyviä tapoja loukkaavaa, kun ikoneille ja tabuille ei enää kumarrettu tuttuun tyyliin. Apologien ja uskontokriitikoiden väittelyt yliopistojen kampuksilla taltioitiin ja lähetettiin kaikkien katseltavaksi internetin välityksellä.

Eräs näistä apologeista on huhtiluussa Suomessa vieraillut matematiikan professori John C. Lennox. Hän on käynyt lävitse uusateistien kirjat, luennot ja väittelyt. Hänen mielestään suosittu uskontokritiikki ei ole löytänyt kohdettaan. Ohiammunta selitetään yksityiskohtaisesti hänen ”Tähtäimessä Jumala” -kirjassaan.

Debateissaan uusateistien kanssa Lennox on esittänyt monipuolisia argumentteja ja osannut käsitellä tieteellisten teorioiden hienouksia. Valitettavasti tämän kirjan aihevalinnan takia se ei sisällä luonnontieteellisten argumenttien tarkastelua. Stephen Hawkingin kosmologisista kirjoituksista valitaan nimenomaan lyhyet, populistiset lausahdukset. Näihin Lennox tarjoaa vastavetona käänteisen retoriikan. Takakannessa esitellään kirjan teema. Ensimmäisenä on lainaus Hawkingilta:

”Taivas on satu sellaisia ihmisiä varten, jotka pelkäävät pimeää.” Johon Lennox vastaa: ”Ateismi on satu sellaisia ihmisiä varten, jotka pelkäävät valoa.”

AGGRESSIIVISEN ATEISTIPUHEEN EPÄSELVYYS

RETORINEN KIKKAILU on ominaista Lennoxin kirjalle, mutta se on täysin perustelua. Lennox tarkastelee uusateistien populistisia tuotoksia. Heidän kirjoituksissaan on käytetty provosoivaa kieltä. Lähdemateriaalin takia Lennoxin kirjan sisältö on enemmän retorista. Hän ei pyri todistamaan Jumalan olemassaoloa, vaan selvittämään onko jumalattomassa julistuksessa sisältöä. Hän löytääkin sieltä virheitä. Paikoitellen niiden vastapainoksi kuitenkin rakennetaan olkiukkoja, kun Lennox ei näytä ymmärtäneen uusateistien sanomaa.

Bussikampanja lasten uskonnollista leimaamista vastaan nostetaan erikoisella tavalla esiin. Vuonna 2009 Britannian uusateistit maksoivat mainoskampanjasta, jossa hymyilevät lapset pyysivät, että he saisivat kasvaa ja itse valita mitä uskontoa (tai uskonnottomuutta) olisivat. Vaatimus itsessään oli joidenkin mielestä liian kriittinen uskonnollista elämäntapaa kohtaan.

Lennox tuhlaa sanoja irrelevanttiin asiaan, sillä hän mainitsee mainoksissa olevien lasten kasvaneen hurskaan uskonnollisessa perheessä. Se on hänen mielestään ”herkullinen ironinen ristiriita”. Kampanjalla ei kuitenkaan missään vaiheessa yritetty väittää, että uskonnollisen kasvatuksen saaneet lapset eivät voisi olla onnellisia.

Uusateistien virheitä on monta. Richard Dawkins on kuulemma kritisoinut Vanhaa testamenttia leväperäisesti ”Jumalharha”-kirjassaan. Vanhasta testamentista on poimittu otteita, joissa Dawkins toteaa israelilaisten ylistävän ylivertaisuuttaan naapureihin verrattuna. Lähimmäisenrakkauden väitetään kohdistuvan vain juutalaisten heimoihin, joten Vanhan testamentin rakkautta ylistävät kohdat eivät olekaan niin yleispäteviä. Lennox kuitenkin toteaa tähän, että heti seuraavassa luvussa israelilaisia komennetaan rakastamaan naapureita kuin omaa heimoaan.

”Aukkojen jumala” -todistelussa väitetään, että jumala tai jumalat ovat olemassa, koska ei tiedetä, miten jokin asia on ja tapahtuu luonnossa. Tällöin asia on todistelun mukaan ”selittämätön” ja vaatii selityksekseen ihmettä. Lennox kirjoittaa, ettei hänellä ole käytössään ”aukkojen jumala” -argumenttia. Sellaisen väittäminen on vain aggressiivisen ateistipuheen epäselvyyttä, hän julistaa.

Stephen Hawkingin selitykset maailmankaikkeuden ilmestymiselle eivät vakuuta Lennoxia. Puheet painovoiman selitysvoimasta johtavat ”aukkojen jumalan” luokse, kun Lennox kirjoittaa:

”Mutta kuinka painovoima sai alunperin syntynsä? Mikä oli sen takana piilevä luova voima? Kuka sen pani paikoilleen kaikkine ominaisuuksineen ja matemaat-