tisen kuvaamisen mahdollisuuksineen? ... Samaten kun Hawking perustelee spontaanin synnyn teoriaansa sanomalla, että maailmankaikkeuden ‘käynnistämiseen’ ei tarvittu muuta kuin ‘sytytyslangan’ tuikkaaminen tuleen, minun tekee samoin mieli tiedustella, mistä tämä sytytyslanka tuli. Se ei selvästikään ole osa maailmankaikkeutta, jos se käynnisti maailmankaikkeuden. Kuka sen siis sytytti, ellei Jumala?” (s. 50.)

JUMALA EI SUOSTU TESTATTAVAKSI

EDELLINEN ON lähes klassinen esimerkki tietämättömyyteen vetoamisesta, vaikka Lennox väitti, ettei sellaisia käytä. Ehkä sen päätyminen kirjaan johtuu vain populistisesta tyylistä. Hawkingin argumentaatio voi olla puutteellista, mutta siitä ei vielä voida päätellä johtopäätökseksi Jumalaa.

Moraalin liittyvät ongelmat vievät suuren osan ”Tähtäimessä Jumala” -kirjan sisällöstä. Lennox pyrkii osoittamaan, ettei uskonto ole niin suuri pahuuden lähde kuin ateistit väittävät. Kristinuskon nimessä tehdyt karmeudet eivät tarkoita, että uskonto olisi pahuuden lähde. Jeesus kun käski välttämään väkivaltaa ja rakastamaan vihamiehiään. Uskontoa ei voi syyttää väkivaltaisista uskovaisista, jos uskonto määrää rauhan tielle, Lennox argumentoi.

Argumentissa on kuitenkin olennainen ongelma. Kaikki ovat helposti yhtä mieltä siitä, että ne, jotka tappavat Jumalan nimessä, rikkovat Kristuksen käskyä. Tästä huolimatta teloittajien mielestä he itse tekevät uskonnollisesti hyvää, uskonnollisella motiivilla. Tämä motiivi perustuu erilaiseen tapaa uskoa. Sama uskonnollinen moraalirakenne, eri moraaliset seuraamukset.

Ateisteille suosiollinen rukouksen tehon testaaminen saa kritiikkiä. Tieteellä pyritään testaamaan onko rukouksista hyötyä. Tutkimuksissa jäädään toistuvasti vaille tilastollisesti merkittävää hyötyä. Lennox tietää, mistä se johtuu. Jumala on oikeasti tietoinen rukouksien pyyteettömyydestä. Hän ei suostu testattavaksi, sillä sellaiset rukoukset eivät ole tarpeeksi aitoja. Siksi tulokset, joissa rukouksilla ei paranneta tai muuten edistetä ihmisten hyvinvointia, eivät yllätä Lennoxia.

Uskonnollisuuden hyödyt uskovaisten terveydelle ovat Lennoxin mukaan paremmin dokumentoituja kuin uusateistit väittävät. Tämä ei sinällään ole mitään mullistavaa tietoa. Yhteisöllisyys ja selkeän tarkoituksen tuoma mielenrauha ovat omiaan takamaan vakaan ja turvallisen elämän.

Voin suositella ”Tähtäimessä Jumala” -kirjaa niille, jotka ovat kiinnostuneita uskonväittelyjen uusimmista käänteistä. Lennox hallitsee selkeän kirjoittamisen taidon. Sisältö ja kerronta ei ole kuivan akateemista. Ajattelemisen aihetta löytyy kaikille uskonnollisuuden vastustajille ja puolustajille. Suosituimmat argumentit molemmilta osapuolilta eivät keskity Jumalan olemassaoloon, vaan uskonnon ja uskomisen hyötyihin tai haittoihin. Tieteellisempi sisältö olemassaolon kysymyksestä on luettavissa Lennoxin edellisestä kirjasta ”God’s Undertaker: Has Science Buried God?”

Sokeripalasen Mysteeri

Hannu Väisänen: Taivaanvartijat. Otava/Seven, 2013.

HANNU VÄISÄSEN omaelämäkerrallisen romaanisarjan neljännessä osassa nuori taiteilija ryhtyy kirkkomaalariksi. Tragikoomisia tilanteita riittää, kun seurakunnan taivaanvartijat arvostelevat hänen luonnoksiaan alttaritaulusta: ”Mutta mikä siinä on että minä en näe näissä kuvissa… sitä jotakin… taivaan lupaamaa kirkkautta? … Mutta miten on, Antero, oletko muistanut rukoilla? Ja onko sinulla ylipäätään minkäänlaista suhdetta ylimpään taidekriitikkoon?”

Anterolta vaaditaan polvirukousta, ylpeyden ja itsetehostuksen panemista syrjään, mutta Antero ei suostu. ”Kohta kai kuulemme jotain enkelinsulkapensseleistä ja Getsemanen tärpätistä”, pohtii Antero, joka teinivuosinaan rukoili vain sitä, että Jumala ei tee hänestä uskovaista. ”Vieläkin pelkään että alan hillua serkkuni tapaan kirkkojen keskikäytävillä nauraen, tanssien ja tukkaani repien.”

Kun Anteron luonnoksia viimein katsotaan, ilmenee että risti muodostuu neljän paneelin väliin jäävistä kaistaleista. Risti siis syntyy ilmaiseksi tai vahingossa. Eli se on aineeton! Krikiikki on kovaa: ”Tyhjän haudan minä vielä ymmärrän, mutta tyhjä paikka ristin kohdalla. Miten me sen selostamme kirkkoväelle? … Enhän minä voi kuuluttaa että sinä olet löytänyt negatiivisen ristin!”

Toiseen kirkkoon alttaritaulua suunnitellessaan Antero kohtaa seurakuntaneuvoston tiukat taivaanvartijat, äänestyksellä valitut luottohenkilöt, joilla on painavaa sanottavaa taiteilijan ehdotelmista ilman minkäänlaista kompetenssia. ”Miksi alttaritaulu on niin… humoristinen? … Kaikki humoristinen alttaritaulussa on… minä luulen… taivaalle vierasta. Vai onko se joku tyyli?”

Luonnoksia esitellessään Antero käyttää sanaa ”abstrakti”. Se on virhe, joka aiheuttaa tuohtumusta. ”Mitä! Ristikö muka abstrakti? On aikoihin eletty. Kirkkohistorian tärkein puukappale on muka abstrakti.”

Tämäkin teos valmistuu, mutta valitaan ”Vuoden rumimmaksi alttaritauluksi”. Antero toteaa, että helpompi lienee koristella kirkko jossain Belfastissa, juosta kahden luotisuihkun ja kolmen petrolipommin lomitse kirkosta kirkkoon kuin ”luoda tunnelmaa” Suomessa.

Hannu Väisänen kirjoittaa ahdistavista asioista hauskasti. Nauroin monta kertaa ääneen.

Sokeripalasen Mysteeri

Tällä kertaa katselemme sokeripalan liukenemista ja katsojan valitseman symbolin ilmestymistä hänen kämmeneensä!

TEMPPU:

KONSTINIEKKA ANTAA katsojalle sokeripalan, ja pyytää piirtämään siihen jonkun symbolin. Tämän jälkeen hän laittaa sokeripalan vesilasiin, ja pyytää katsojaa keskittymään symboliinsa samalla, kun sokeripala liukenee. Taikuri pyytää katsojaa katsomaan kämmeneensä – sinne on ilmestynyt sama symboli, minkä katsoja aiemmin piirsi!

1)

2)

MITEN SE TEHDÄÄN:

KUN KATSOJA piirtää symbolin sokeripalaan, nuolaiset salaa sormeasi ja otat sokeripalan niin että kostea sormi painaa symbolia vasten. Heitä sokeripala vesilasiin. Nyt tulee tempun vaikein kohta: otat katsojaa käsistä ja nostat ne vesilasin ylle, ikään kuin katsoja loihtisi vesilasia.

MITÄ TARVITAAN:

LYIJYNÄ, PALASOKERI, LASI LÄMMINTÄ VETTÄ

3)

4)

Koskettaessasi katsojaa käsistä painat samalla sormeesi siirtyneen symbolin katsojan kämmeneen! Odota vähintään minuutti kun sokeripala liukenee. Aikaväli saa myös katsojan unohtamaan, että edes kosketit hänen käsiään. Sano taikasanat ja pyydä katsojaa katsomaan kämmeneensä. Presto!