Skepsis ry · Suomalaisten skeptikkojen yhdistys torstai 5.11.2026
Skepsis ry

Kohta 40 vuotta kysymyksiä

Skeptikko · Skeptikko 2/2014

Skeptiikkaa ja tieteellistä ajattelua lukiolaisille

Mikko Muilu

SKEPTIIKKAA

Lukion kurssilla pelattiin spiritismiä ja kuunneltiin takaperin

Led Zeppelinin kappaletta ”Stairway to Heaven”.

VUOSI SITTEN seurasin väittelyä sähköallergiasta Facebookin ”Tieteen ja Teknologian Vihreät” -ryhmässä. Tunnistin väittelyssä pseudotieteilijöiden keskustelutaktiikoita ja kiinnostuin aiheesta enemmän. Lukeneet ihmiset tuntuivat nielevän kritiikittä todisteina esitetyt blogi-postit, YouTube-videot ja heikkotasoiset tieteelliset julkaisut, eivätkä tuntuneet huomaavan yksinkertaisimpiakaan argumenttivirheitä.

Odotin pahimman pölyn laskeutumista ja hyppäsin mukaan keskusteluun. Samaan aikaan pyysin oppilaitani, toisen ja kolmannen vuoden lukio-oppilaita, seuraamaan keskustelua ja kertomaan, onko siinä jotain omituista. Yksikään heistä ei osannut epäillä hetkeäkään keskustelun viittauksia tieteellisiin julkaisuihin saati tarkistaa, mitä niissä oikeasti sanottiin.

Päätin ryhtyä keräämään aineistoa lukiokurssiin, jossa käyn läpi kriittisen ajattelun perusteita ja annan työkaluja ja vinkkejä faktojen tarkistamiseksi. Asiasta on kirjoitettu paljon, mutta internet-haut eivät tuo kiinnostuneelle helpotusta, koska ne sisältävät niin runsaasti ”epätietoa”

KURSSI TÄYTTYI VAIKKA KILPAILUA OLI

KURSSI OLI ns. projektiviikon kurssi, jolloin opettajat voivat järjestää opetussuunnitelman ulkopuolista ohjelmaa haluamastaan aiheesta. Kurssi pidetään, mikäli osallistujia tulee riittävästi.

Tänä vuonna projektiviikko järjestettiin kolmen lukion kesken – oppilaita osallistuisi Kauhavalta,

Lappajärveltä ja Härmästä. Viisi peräkkäistä päivää ja viisi tuntia päivässä kestävä kurssi järjestettiin huhtikuun alussa.

Projektiviikolla järjestettiin oman ”Skeptiikkaa ja tieteellistä ajattelua” -kurssini lisäksi tähtitieteen kurssi, rakkaus- ja parisuhdekurssi, Romanian ja Saksan opintomatkat, hygieniapassikurssi ja useita liikuntakursseja. Olin varma, ettei lukiolaisten innostaminen suunnittelemalleni luentokurssille vapaamuotoisempien kurssien sijaan olisi helppo homma.

Halusin käyttää koulun tietokoneluokkaa osana opetusta, joten asetin ryhmän koon katoksi 16 opiskelijaa, vaikken ajatellut kurssin täyttyvän. Kurssille kuitenkin ilmoittautui nopeasti vaadittavat viisi opiskelijaa ja pääsin aloittamaan kurssimateriaalin puhtaaksikirjoittamisen.

Tavallisesti yhden 90 minuutin luennon valmisteluun ja kirjoittamiseen menee vähintään kolme tuntia. Koska kurssin aikataulu oli erittäin intensiivinen, en ehtinyt mitenkään valmistella lisää tunteja kurssin aikana. Oppilaiden keskustelualttiutta ei voi ennakoida; he voivat olla hiljaisia kuin simpukat tai höpöttää joka asiaan omakohtaisia kokemuksiaan ja esittää paljon kysymyksiä.

Valmistelin materiaalia varmuuden vuoksi reilusti yli oman tarpeen. Loppujen lopuksi käyttämättä jäi noin päivän verran materiaalia, mutta kävin kuitenkin läpi suurimman osan tärkeiksi kokemistani asioista. Halusin käydä läpi tieteen toimintaperiaatteen kunnolla, jotta oppilaat ymmärtäisivät tieteellisen tiedon luonteen ja osaisivat soveltaa tietoa arvostellessaan tutkimuksia.

Tieteellinen menetelmä, vertaisarvioinnin periaate, tilastollinen merkitsevyys, erilaiset tieteelliset julkaisut ja erilaiset artikkelityypit täytyy tuntea ja ymmärtää, jotta kykenee arvioimaan erilaisten tieteellisten tulosten laatua ja luotettavuutta. Käytin kurssillani skeptiikkaa ja klassisia skeptiikan esimerkkejä osoittaakseni jokaisen tieteellisen menetelmän vaiheen tärkeyden ja merkityksen.

TILASTOLLISESTI MERKITSEVÄ TULOS

ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ kävin läpi tieteellisen menetelmän, lisäksi puhuimme kognitiivisista harhoista ja argumenttivirheistä. Kokeilimme oppilaiden telepaattisia kykyjä Zener-korteilla ja pyrimme pääsemään tilastolliseen merkitsevyyteen.

Ensimmäisessä vaiheessa oppilaat muodostivat parit ja istuivat vastakkain. Lähettäjäoppilas katsoi kortin ja yritti lähettää kortin kuvan vastaanottajaoppilaalle. Tämä vaihe oli tarkoituksella vain yksinkertaisesti sokotettu. Vastaanottaja ei tiennyt korttia, mutta näki lähettäjän ja saattoi mahdollisesti tulkita jotain tämän ilmeistä, kun esitti arvaustaan.

Seuraavassa vaiheessa parit olivat selin toisiinsa, eikä vastaanottaja kyennyt lukemaan toisen ilmeitä. Oppilaat tekivät yhteensä yli tuhat yksittäistä telepatiayritystä. Tulokset eivät juurikaan eronneet toisistaan, vaikka sokotusta parannettiin toisessa vaiheessa.

Kolmannessa vaiheessa oppilaat yrittivät ennustaa seuraavan nostettavan kortin ennalta. Käytin pohjana James Randi Educational Foundationin (JREF) opettajille suunnattua ”Do you have ESP?” -ilmaismateriaalia, josta suomensin lomakkeet ja ison osan tekstistä. (Alkuperäiseen materiaaliin voi tutustua osoitteessa bit. ly/1h5zZeB.) Testi tuntui olevan hauska oppilaiden mielestä ja selvensi hyvin, mitä tilastollinen merkitsevyys tarkoittaa. Yksi oppilaista sai kuin saikin merkitsevän tuloksen ensimmäisen vaiheen testissä.

Roald Fisher määritteli vuonna 1925 tilastollisen merkitsevyyden rajaksi 0,05 kirjassaan ”Statistical Methods for Research Workers” ja tuo arvo on säilynyt standardina näihin päiviin saakka. Arvo 0,05 tarkoittaa sitä, että tilastollisesti merkitsevä tulos voidaan saada sattumalta vain yhden kerran kahdestakymmenestä yrityksestä. Tätä useammin toistuvat poikkeukset eivät ole välttämättä enää sattumia, vaan kyseessä voisi olla todellinen telepatia.

Kaksi seitsemästätoista oppilaasta sai juuri ja juuri tilastollisesti merkitsevän tuloksen yksittäisissä koesarjoissa. Koesarjoja tehtiin yhteensä 45 kappaletta (jossa kussakin 10-100 telepatiayritystä), joten 1/20 merkitsevyydellä pitikin tulla muutama merkitsevä tulos. Näitä ei luonnollisestikaan saatu toistettua.

TAKAPULPETIN POJAT SUOSTUIVAT VAIKENEMAAN

PÄIVÄN LOPUKSI lupasin tehdä oppilaille seuraavaksi aamuksi analyysin heidän luonteistaan käyttäen hyväksi jotain tavanomaisista ennustamis- ja tulkintatavoista. Hallitsevan käden ääriviiva, käsialanäyte ja syntymäpaikka ja -aika laitettiin paperille ja suljettiin kuoreen jonkin henkilökohtaisen esineen kanssa. Oppilaat valitsivat sattumanvaraisesti kirjekuoren, jotka oli numeroitu myöhempää tunnistamista varten.

Seuraavana aamuna jaoin kirjekuoret takaisin omistajilleen kuoren numeron perusteella. Ohjeistin kaikkia pitämään kuoren sisällön omana tietonaan ja kielsin oppilaita keskustelemasta kuoren sisällöstä ennen kuin annan luvan. Kun kaikki olivat saaneet kuoren sisältämän ”analyysin” eteensä, oppilaiden suut loksahtelivat auki ja he huokailivat hämmästyneinä. Kaksi takapulpetin poikaa aloittivat keskustelun ja näyttivät toisilleen papereitaan, mutta suostuivat vaikenemaan ja lopettamaan, kun käskin riittävän kovaäänisesti.

Kun kaikki olivat saaneet tekstin luettua, oppilaat antoivat osumatarkkuudelle pisteet yhdestä viiteen. Kaksi takarivin poikaa antoivat vain kaksi pistettä, muut antoivat neljä tai viisi pistettä. ”Analyysit” suljettiin takaisin kuoriin ja jaoin ne sattumanvaraisesti ympäri luokkaa. Hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen tuli kysymys: ”Entä, jos sai omansa uudelleen?”

Olin tietenkin antanut kaikille saman tekstin, jonka jokainen koki omakseen huolimatta hyvin henkilökohtaisilta tuntuvista yksityiskohdista tekstissä. Kyseessä on Forer-efekti tai ns. Barnum-efekti – jokaiselle jotakin luvanneen sirkustirehtööri PT.. Barnumin mukaan. Käytin pohjana mentalisti Derren Brownin tekstiä, jota muokkasin pohjalaiselle teinille sopivammaksi jättämällä pois kuolleen vanhemman ja lisäämällä koulunkäyntiin liittyviä asioita. (Brownin alkuperäisen tekstin pääset lukemaan osoitteesta bit.ly/1nHeKPn.)

Vietimme monta tuntia purkaen tekstiä osiin ja keskustellen ennustamisesta, horoskoopeista ja näiden tekniikoiden käyttämisestä markkinoinnissa.

PYHIMYS PAAHTOLEIVÄSSÄ

KURSSIN AIKANA opetin myös helppoja tapoja kriittisen ajattelun harrastamiseksi, esimerkiksi Facebookin uutisvirrassa näkyvien omituisten uutisten todenperäisyyden varmistamiseksi. Googlen hakukone löytää nopeasti kriittisiä sivustoja, kun lisää asiasanojen perään esimerkiksi sanat ”Hoax”, ”Skeptic” tai ”Debunk”. Googlen kuvahaulla on mahdollista hakea käyttämällä ”hakusanana” kuvaa, ja näin tarkistaa esimerkiksi, onko Ukrainan kriisialueelta otetuksi väitetty kuva ollut mahdollisesti aiemmin verkossa.

Muista työkaluista kävimme läpi mm RbutRselainlaajennuksen käytön, Snopesin, RationalWikin ja sen suomalaisen vastineen, Roni Kantolan ylläpitämän SkeptikkoWikin. Mediakriittisyyden yhteydessä kävin läpi myös Andrew Hansfordin kertomuksen, jossa hän internetin ja alkuperäisen kuvan EXIF-tietojen avulla todisti väitetyn UFO-havainnon lentokoneeksi konetyyppiä ja lennonnumeroa myöten. (Tarina löytyy osoitteesta bit. ly/1jSc5SR.)

Kun keskustelin muiden skeptikkojen kanssa kurssin mahdollisesta sisällöstä, jotkut olivat sitä mieltä, etteivät yliluonnolliset väitteet kuulu tällaiselle kurssille, koska oppilaat eivät usko kummituksiin ja niistä puhuminen voi tuntua ajan hukalta. Itse pidän asiaan liittyviä tehtäviä tärkeinä, sillä niiden avulla on helppo harjoitella asioiden todistamista, kaksoissokkokokeen suunnittelua ja argumenttivirheiden tunnistamista.

Esimerkiksi Antti Heikkilän väitteiden kimppuun käymiseen tarvitaan valtava määrä taustatietoa ravinnosta ja eri dieettien terveysväitteistä, eikä niiden läpikäyminen olisi kurssilla mahdollista.

Yksi oppilaiden mielestä hauskimmista aiheista oli pareidolia, eli kasvojen ja hahmojen tunnistaminen merkityksettömistä kuvista. Ihmisaivot tunnistavat kasvot ja ilmeen melkein mistä tahansa kolmen pisteen muodostamasta kuviosta. Esimerkiksi hymiöiden tunnistaminen ilmeiksi on pareidoliaa. En halunnut käsitellä uskontoa kurssilla, koska en tiennyt oppilaiden taustoja sen tarkemmin, mutta tällä kohdalla oli mahdotonta olla ohittamatta pyhimysten ilmestymisiä puunrunkoihin ja paahtoleipiin.

Pareidolian yhteydessä kuuntelimme takaperin Beatlesin ja Led Zeppelinin kappaleita ja yritimme tunnistaa ”viestejä”, joita niissä väitetään olevan. Yksikään oppilas ei saanut arvattua yhtään sanaa Stairway to Heaven -kappaleen tunnetusta ”salaviestistä”, mutta jokainen löysi viestin, kun kerroin mitä sieltä tulisi löytää.

spiritismilaudan Virkaa Toimitti Parker Brothersin Lautapeliversio. Ennen Istuntoa Himmennettiin*** ***valot Ja Oppilaille Kerrottiin Pelottava Tarina Eräästä Pieleen Menneestä Istunnosta.

”ONKO KALLE-KISSAN HENKI LÄSNÄ?”

SPIRITISMILAUDAN VIRKAA sai toimittaa printattu ja laminoitu Parker Brothersin lautapeliversio. Himmensin valot ja kerroin spiritismin historian, toimintaperiaatteen ja lopuksi vielä pelottavan tarinan pieleen menneestä istunnosta. Ennen spiritismi-istuntoa pitäisi rukoilla pahat henget pois, mutta otimme riskin ja jätimme tuon ”erittäin tärkeän” vaiheen pois.

Oppilaat saivat lasin liikkumaan ja esittivät hengille kysymyksiä. Oppilaat eivät ottaneet tätä ”vaarallista” istuntoa kovinkaan vakavasti ja kysymykset olivat huumoripitoisia: ”Onko (oppilaan) isä tällä hetkellä alasti?” Tai: ”Onko (lukion saksankielen opettajan) kuolleen Kallekissan henki läsnä?”

Pelissä on tietysti kyse ideomotorisesta liikkeestä, jossa aivot korjaavat käden asentoa ja liikuttavat lasia pelaajien sitä tiedostamatta. Oikeiden henkien läsnäolo voidaan testata esittämällä sellaisia kysymyksiä, joihin kukaan pelaajista ei voi tietää vastausta. Mikäli joku tietää vastauksen, hän voi liikuttaa lasia oikeaan suuntaan tahattomasti.

Samassa yhteydessä keskustelimme myös muista ideomotoriseen liikkeeseen perustuvista pseudotieteellisistä ilmiöistä kuten heilureista ja kaivonkatsomisesta.

HANKALA LEIKKI

KÄSITTELIMME MYÖS jonkin verran lääketieteellisiä väittämiä ja niiden tarkistamista Google Scholar -palvelun kautta ja PubMedin avulla. Sähköyliherkkyys, rokotevastaisuus ja homeopatia ovat olleet uutisissa usein edellisen vuoden aikana. Yläkoulu- ja lukioikäisille tytöille annettiin talven aikana HPV-rokote, jonka yhteydessä esitettiin toinen toistaan kauheampia väittämiä. Puhuimme tavallisimmista argumentaatiotyyleistä ja kumosimme yleisimpiä väitteitä.

Skeptics Guide to the Universe -podcastista tuttu ”Nimeä looginen virhepäätelmä” -leikki osoittautui yllättävän hankalaksi järjestettäväksi. Jaoin ryhmälle kopiot Pohjoismaisen Homeopaattiyhdistyksen TEHYlle kirjoittamasta vastineesta ja pyysin oppilaita etsimään ja nimeämään sieltä argumenttivirheet ja epätotuudet. Kävimme kurssilla läpi noin kolmekymmentä erilaista argumenttivirhettä, mutta niiden nimien muistaminen oli liian vaikea tehtävä. Iso osa oppilaista pystyi tunnistamaan virheelliset kohdat, mutta nimeä niille ei meinannut löytyä.

Ihmisen huomion vieminen muualle on tavallisten silmänkääntötemppujen ydin. Esittelin oppilaille Simonin ja Chabrisin klassisen ”Näkymätön gorilla” -videon. (Mikäli et ole nähnyt sitä, se löytyy osoitteesta bit.ly/M9rlws.) Yhdeksän oppilasta ei nähnyt gorillaa, eikä kukaan huomannut mitään muuta ihmeellistä.

Katsoimme lisäksi Penn & Tellerin Cups and Balls -tempun, jossa he näyttävät miten temppunsa tekevät. Katse hakeutui automaattisesti taikurin käteen, vaikka tiesi tempun tapahtuvan toisaalla.

kurssilla Kokeiltiin Myös Oppilaiden Telepaattisia Kykyjä Zener-korteilla Ja Pyrittiin Pääsemään*** ***tilastolliseen Merkitsevyyteen.

VAIVANNÄKÖ KANNATTI

VIIMEISELLÄ TUNNILLA pyysin oppilaita täyttämään nimettömän kyselyn. Kysyin mm. tuntemuksia kurssista ja valitsisivatko he uudelleen kurssin nyt, kun tietävät kurssin sisällön. Palaute oli järjestään positiivista, eikä kellään ollut suurta valittamista.

Kiinnostuksen kohteet vaihtelivat ihastuttavan tasaisesti, eikä mikään aihe loistanut suurena inhokkinakaan.

Mielenkiintoisimmiksi mainittiin pareidolia, Forerefekti, spiritismi ja argumenttivirheet.

Tieteellisten artikkelien lukeminen koettiin hankalimmaksi, mutta se oli odotettavissakin. Tieteellinen teksti on tiivistä ja teknistä, eikä sen lukeminen ole välttämättä helppoa englantia äidinkielenään puhuvalle ammattilaisellekaan.

Kaikki sanoivat, että suosittelisivat kurssia muillekin. Kaikki vaivannäköni tuntuu kannattaneen, enkä malta odottaa pääseväni järjestämään parannettua versiota kurssista.

Julkaistu Skeptikko-lehdessä 2/2014. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »

Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
Minä, skeptikko
Miksi uskoa ihmeisiin?
Puheenjohtajan palsta
Langettava päätös korvavaloja kritisoineesta artikkelista
Hylkylöytöjä ja puolikuivaa historiaa
Taikausko ja sukupuolierot
Kemikaaleja ja homeopatiaa
Skeptikko 20 v. sitten
Uskonto ei tarvitse kreationismia
Kuka tuikkasi sytytyslangan tuleen?
Huumori on taivaalle vierasta
Onko se näin yksinkertaista?

« Kaikki vapaasti luettavat artikkelit