”Puurot ja vellit ovat menneet Kari Kaipiaiselta sekaisin.”

LÄHDIN KAUPPAAN ostamaan muikunmätiä jouluksi. Kalatiskin ääreen oli aatonaattona kertynyt niin ankara jono, että käteeni osunut vuoronumero tiesi noin kolmen vartin odotusta. Aikaa tappaakseni ryhdyin tutkimaan kaupan luomuosaston antia. Kari Kaipiaisen ulkoasultaan huoliteltu kirja ”Speltillä luonnollisesti parempaa” (Tammi, 2014) oli siellä ruokaa näkyvämmin esillä. Luin sitä opikseni.

Speltti on yhden lajin vehnää. Kaipiaisen perustelu sen paremmuudelle on militaristinen: ”Sanotaan, että Egyptin faaraoiden armeija oli kauan voittamaton speltin ansiosta, Aleksanteri Suuren kerrotaan valloittaneen maailman joukoilla, jotka söivät spelttiä ja Rooman keisarit eivät tarinan mukaan olisi pystyneet valloittamaan maailmaa ilman spelttiä.”

Maailman valloittaminen kahteen kertaan peräjälkeen on toki vakuuttava osoitus jymyjauhon tehosta. Se ilmeisesti pääsi sittemmin unohtumaan, sillä seuraavassa lauseessa Kaipiainen kertoo, että keskiajalla Euroopan luostareissa opetettiin speltin parantavan sairaita.

Viime aikoina virinneessä puolustuspoliittisessa keskustelussa on suositeltu rautaa rajalle. En ole huomannut, että joku olisi ehdottanut spelttiä vaikkapa NATOn tilalle. Hildegardin lääketiede, speltin käyttö lääkkeenä, on sen sijaan parhaillaan leviämässä saksalaisella kielialueella. Nimensä tämä eurooppalaisen kansanomaisen parantamisen suuntaus on saanut pyhästä Hildegard Bingeniläisestä. Hän oli 1100-luvulla Reinin laaksossa vaikuttanut abbedissa. Hän sai ilmestyksinä ohjeita tautien parantamiseksi.

Hildegard oli myös kirjeenvaihdossa keisari Fredrik Barbarossan kanssa. Speltti ei näköjään tullut puheeksi, sillä Fredrik kävi sotia vaihtelevalla menestyksellä.

Spelttiä on muutaman vuoden ollut kaupoissa. Kaipiaisen mukaan speltin viljelijät Suomessa ovat biodynaamisia tai luomuviljelijöitä. ”Kun lannoitteita ei tarvita, säästetään ympäristöä.” Häneltä jää sanomatta, että säästö mitätöityy, sillä rikkaruohoja ja kasvitauteja levittävää tehotonta peltoalaa tarvitaan biodynaamisessa ja luomuviljelyssä enemmän kuin tavanomaisessa maataloudessa.

Biodynaaminen viljely perustuu salattuun oppiin; astrologiaan ja Rudolf Steinerin preparaatteihin. Tähdet ohjaavat antroposofisen viljelijän työtä. Eläinradan merkkejä seuraamalla ymmärrämme, että tähdet saavat aikaan vuodenaikojen kierron. Aurinko lämmittää. Kuu puolestaan kosteuttaa ja saa nesteet kiertämään. Planeettojen vaikutus on luonnollisesti otettava kaikessa huomioon.

Preparaatteja lisäämällä tuotetaan luotettavaa luomua. Sellaisesta tiedostava kuluttaja iloiten maksaa enemmän tai moninkertaisesti enemmän kuin tavallisesta vehnäjauhosta. Viimemainitussa tosin on vähemmän rikkaruohojen siemeniä, sienimyrkkyjä ja muuta asiaan kuulumatonta.

Speltin verrattomia ravintoarvoja esiteltäessä ei yleensä sen rinnalla kerrota tavallisista vehnäjauhoista mitään muuta kuin ylimalkaisesti mainitaan speltin olevan parempaa. Speltti- ja vehnäjauhojen ominaisuudet ovat päällekkäisiä. Molemmat sisältävät gluteenia, joten keliakiasta kärsivien on syytä karttaa spelttiä siinä kuin vehnääkin.

MITÄ VEHNÄ ITSE ASIASSA ON?

VEHNÄ on maailmankaupan tärkein viljalaji. Se on ravintona monipuolisempi kuin sitä enemmän tuotetut maissi tai riisi. Vehnää voidaan myös viljellä pohjoisempana kuin niitä. Sen viljelyn historia ulottuu myös kauemmaksi menneisyyteen kuin maissin tai riisin, kymmenentuhannen vuoden taakse. Viljellyn vehnän historia on monimutkainen, mutta koska spelttiä ei voi ymmärtää ilman sen esittelyä, yritän lyhyesti kertoa, mistä on kysymys.

Leipävehnä on syntynyt useiden heinälajien risteytymisen tuloksena. Kaikkien näiden kasvien yksinkertainen kromosomiluku n = 7. Tämä luku on vain siitepölyhiukkasissa ja sikiäimen alkiorakon munasolussa: varsinaisen kasvin kromosomiluku on yksinkertaisimmassa tapauksessa hedelmöityksen tuloksena syntynyt 2n = 14. Vehnä on peräisin alueelta, joka ulottuu Lounais-Iranista Kaakkois-Turkkiin. Villi vehnä (2n = 14, ns. emmer, Triticum monococcum, kaksinkertainen kromosomisto on nimeltään AA) kasvaa alueella paikoitelleen edelleen puhtaina kasvustoina. Niistä voitiin kerätä jyviä käsin. Maastoa tasoittamalla ja ojittamalla saatiin jyviä enemmän, ja ensimmäiset pellot syntyivät.

Emmer-pelloissa kasvoi rikkaruohon – tai oikeammin rikkaheinän – tapaan lähisukuinen Triticum urartu, jonka kromosomisto on AuAu. Ehkä 8000 vuotta sitten T. urartu risteytyi toisen rikkaheinän kanssa. Tämä on nimeltään Aegilops speltoiodes. Sen kromosomisto on BB. Risteytymän kromosomisto oli näin ollen AuB. Tällainen risteytymä on lisääntymiskyvytön, sillä jokaista kromosomia on vain yksi kappale. Tällöin sukusolujen kypsymisjakautuminen eli meioosi ei onnistu.

Kromosomiston kahdentuminen johtaa tyyppiin AuAuBB. Sellainen voi lisääntyä normaalisti, sillä jokaisella kromosomilla on nyt parinsa. Kromosomeja on nyt yhteensä 28 (Escher & Saura 2009). Tällaista vehnää kutsutaan durumvehnäksi. Kahta erilaista 28-kromosomista vehnää viljellään edelleen. Italialaisen spagettipakkauksen kyljessä kerrotaan tuotteen olevan durumvehnää. Pehmeän keksipaketin sisältö saattaa olla hyvin toisenlaista durumia, ns. keksivehnää.

Arviolta 6000 vuotta sitten durumvehnä risteytyi vielä yhden rikkaruohon kanssa jossain pohjoisiranilaisella pellolla. Rikkaruohon nimi on Aegilops tauschii ja sen kromosomisto on DD. Tulos on leipävehnä, Triticum aestivum, kromosomistoltaan AuAuBBDD. Sillä on näin ollen 6 × 7 eli 42 kromosomia (Escher & Saura 2009).

Vehnän kehitystä ovat satoisuuden ohella ohjanneet monet tekijät, kuten kestävyys satoa tuhoavia ruostesieniä vastaan, leivonta- ja puintiominaisuudet. Vehnätuotteita on moneksi, on karkeita, puolikarkeita ja erikoisvehnäjauhoja, leseitä ja alkioita grahamjauhoista puhumattakaan.

Mitä sitten on speltti, toiselta nimeltään ”alkuvehnä” tai ”dinkel”? Pakkausten kyljessä ja Hildegardin lääketieteen esitteissä sitä kuvataan ikivanhaksi tai kivikautiseksi (ja annetaan siinä sivussa ymmärtää, että moinen on jotenkin edullista).

Edellä mainitsemaani Triticum monococcumia eli emmeriä on viljelty jonkun verran muiden vehnien ohella aivan viime aikoihin asti. Emmer on sinnitellyt leipävehnän rinnalla, sillä se kestää kuivaa, karua maata ja sienitauteja paremmin kuin tämä. 1950-luvulla Gotlannista löytyi vehnäpelto, jossa kasvoi rinnakkain emmeriä, durumia ja leipävehnää, siis tyypillinen kivikautinen vehnä (Lokki, Saura & Tigerstedt 1987).

Speltti on syntynyt leipävehnän ja kuorellisen emmerin risteytyksenä. Näin on ilmeisesti tapahtunut useaan otteeseen ja hiukan eri tavoin monellakin taholla. Sen kromosomisto on tämän mukaisesti AABBDD ja sen kromosomien lukumäärä sama kuin leipävehnänkin eli 42.

Kaikki vehnät ovat alun perin syntyneet kivikaudella. Emmer, durum ja leipävehnä ovat spelttiä kivikautisempia, sikäli kun se lasketaan ansioksi hildegardilaisena lääkkeenä käytettäessä tai edellä mainitsemani Kaipiaisen reseptien mukaan leivottaessa.

Spelttiä on viljelty paikallisesti siellä täällä, esimerkiksi Alpeilla ja Gotlannissa. Speltin käyttö on hankalampaa kuin tavallisen vehnän, sillä jyvän kuori ei irtoa helposti. Sitä on työläämpää leipoa kuin leipävehnää. Sotaisat tarinat faaraoista, Aleksanterista tai keisareista koskevat emmeriä. Se oli aikoinaan leipävehnän ohella tärkeä ravintokasvi.

Emmer on yleensä käännetty kreikasta tai latinasta virheellisesti speltiksi, joten puurot ja vellit ovat menneet Kaipiaiselta sekaisin. Spelttiä puolestaan viljeltiin mainittavasti vasta keskiajan sarastaessa (Belton & Taylor 2002). Aleksanterilla ja roomalaisilla oli siis vehnäleipää eikä ruista ranteessa. Faaraon armeijat taisivat varhaisempina aikoina taistella sen lisäksi myös ohraleivän voimalla. Mutta se on jo toinen tarina.

Belton, PS.. & Taylor, common cereals: grain – Springer.

Escher, S.A. & Saura, Lokki, J., Saura, A. & populaatiot. – WSOY.

J.R.N. (2002): Pseudocereals and less properties and utilization potential. A. (2009): Genetik. – Liber.

Tigerstedt, PM.A.. (1987): Evoluutio ja

Vehnän eri lajikkeista levia sekä tieteellisiä että pyrkinyt yksinkertaiseen mainitsematta.

käytetään kirjallisuudessa hyvin vaihtemuita nimiä. Tässä kirjoituksessa olen esitykseen ja jättänyt vaihtoehdot

Viitteet:

artikkelin Kirjoittaja On Uumajan Yliopiston perinnöllisyystieteen Emeritus Professori Sekä skepsiksen Tieteellisen Neuvottelukunnan Jäsen.

Tilaa haalarimerkki!

USKO, ETTÄ SAAT SEN HINTAAN 2,50 €.

TILAUKSET: SECRETARY@SKEPSIS.FI

neste Levitoiva

TEMPPU

OTAT YSTÄVÄLTÄSI PULLON, jossa nestettä (esimerkiksi olutpullo). Käännät pullon ylösalaisin kämmenellesi (kuva 1). Liikutat hitaasti käden pois pullon suulta sanoen taikasanat “Akrabadarra!”. Olut ei tule pullosta ulos (kuva 2).

Ihmeen jälkeen voit joko saada oluen tulemaan käskystäsi ulos pullosta (kuva 3), tai vaihtoehtoisesti laittaa käden takaisin suulle ja ojentaa pullon takaisin ystävällesi juotavaksi.

TEMPPUUN TARVITSET pienen, lähes näkymättömän apuvälineen (kuva 4). Apuvälineen voit rakentaa kovasta, läpinäkyvästä muovista. Esimerkiksi erilaisten pakkausten ärsyttävästi avattava muovi käy varsin hyvin. Apuväline on helppo piilottaa kämmeneen ja läpinäkyvyys tekee sen havaitsemisesta vaikean.

MITEN SE TEHDÄÄN?

ASETA APUVÄLINE PULLON SUULLE ja käännä pullo ylösalaisin kämmenellesi. Nestettä voi tässä vaiheessa vielä hiukan valua. Nosta pullo kämmeneltäsi. Apuväline jää pullon suulle eikä neste tule ulos pullosta. Nyt voit vaihtoehtoisesti käskyttää nesteen pullosta maahan sanomalla taikasanan (ja hiukan puristamalla pulloa) tai ojentaa pullon takaisin omistajalleen (muista napata apuväline pois pullon suulta!).

1)

2)

4)

3)