KESKUSTELUA

”Hyvät käytöstavat eivät ole luonnontiedettä, mutta ne edistävät

myös tieteelliseksi tarkoitetun viestin perillemenoa.”

JUSSI K. NIEMELÄ käyttää Skeptikossa 4/2014 viisi sivua kirjoitukseensa ”Huomioita julkisessa sanassa käydystä tieteellisestä keskustelusta”. Monet Niemelän esittämät periaatteet ovat erittäin hyviä ja kannustavat erottamaan toisistaan tieteellisen ja ei-tieteellisen argumentoinnin. Vauhtiin päästyään hän ei kuitenkaan malta pysyä itse määrittelemällään kaidalla tiellä vaan tulee toimineeksi itse asian vahingoksi.

Niemelän lukuisat löysät ja paikoin suorastaan alentuvat heitot asioista, joita hän tunnetusti inhoaa, ansaitsisivat täsmällisempääkin kritiikkiä, mutta kiinnitän seuraavassa huomiota vain siihen ristiriitaan, joka Niemelän opetusten ja oman argumentoimistavan välillä mielestäni on.

Minusta malka Niemelän silmässä on niin näkyvä, että luulisi sen jo kantajaansakin haittaavaan. Ainakin on mahdollista, ettei se edistä tieteellisen tai edes skeptisen ajattelutavan arvostusta. Lehteämmehän voi lukea joku sellainenkin, joka vasta muotoilee näkemyksiään.

RISTIRIITAISTA TOIMINTAA

NIEMELÄLLÄ on erinomaisia teesejä, kuten ”Tieteeseen ei tule sotkea henkilökohtaisia toiveita, uskontoa, politiikkaa, ideologiaa, moraalia tai taloudellisia seikkoja.” Silti hän käyttää runsaasti palstatilaa haukkuakseen itselleen epämieluisia näkemyksiä puhtaasti henkilökohtaisen ideologis-poliittisen agendan pohjalta, perustelematta ja usein varsin epäkohteliain ilmaisuin.

Niemelä myös lainaa Carl Sagania, joka on listannut tieteen tekijän hyveitä näin:

”Uteliaisuus, ihmettely, avoimuus, nöyryys, varovaisuus, maltillisuus, kohteliaisuus ja muut vastaavat ominaisuudet luonnehtivat tieteellistä asennoitumista, eivät suinkaan karkeus, dogmaattisuus, fanaattisuus, aggressiivisuus ja ylimielisyys.”

Minusta seuraavat esimerkit Niemelän argumentaatiotavasta osoittavat, että hän toimii toisin kuin antaa ymmärtää Sagania lainaamalla olevan hyvä puhetapa. Pahoittelen palstatilan näin laajaa käyttämistä sitaatteihin, mutta kun alkuperäinen teksti on vielä paljon pidempi, tätä on vaikea välttää. Olen korostanut ilmaisuja, joita pidän erityisen ”epäsaganilaisina”.

EPÄSAGANILAISIA ESIMERKKEJÄ

”LISÄKSI eräät vallitsevat poliittiset virtaukset populistisesti suorastaan glorifioivat ’kansaa’, ’kansanmiestä’ ja kaikenlaista pelkistettyä kansanomaisuutta (…). Tällainen tasapäistävä jakobinismi on mannaa ignoran- tille laumalle.” (s. 15-16)

”Sinänsä on tragikoomista, että länsimaisilla yliopistoilla opetetaan tieteen ohella myös suoranaista luonnontiedevihaa. Näkemykset juontuvat tietenkin suurilta osin marxismileninismin pitkään ja ummehtuneeseen perinteeseen. Imperialismiksi voidaan näemmä luokitella lähes mikä tahansa ilmiö tai instituutio, myös tiede, erityisesti eksakti luonnontiede.” (s. 16)

”Olen myös lukuisissa väittelyissä joutunut huomaamaan, ettei relativisti itse ymmärrä tätä ristiriitaa jos ja kun hänelle siitä huomautetaan. Tämäkin kertoo osaltaan relativistin ajattelukapasiteetista ja argumentaatiotai- doista.” (s. 17)

”Ei ole lainkaan mahdotonta, että vaikka historioitsija, sosiologi tai kirjallisuudentutkija leimaa kvantitiivisen älykkyystutkimuksen pseudotieteeksi ja älykkyystutkijat rasisteiksi tai eriarvoistavan, uusliberalistis-fasisistisen hegemonian edustajiksi, koska yksilöiden välisistä lahjakkuuseroista kertovat tutkimustulokset ovat ristiriidassa hänen poliittismoraalisten intohimojensa eli käytän- nössä Freudin ja Marxin pyhien dogmien kanssa.” (s. 17)

”Silti usko on pääsääntöisesti tietoa väkevämpi ja vain ani harva tutkija tai opiskelija omaa riittävästi älyllistä rehellisyyttä ja selkärankaa kyetäkseen hyväksymään aatteensa kanssa ristiriidassa olevat tieteelliset tutkimustulokset. Lauman mukana on turvallista ulvoa.” (s. 17)

”Natsit ajattelivat, että Einsteinin teorioiden muodossa heitä uhkasi juutalais-marxilainen bolševikkifysiikka. Huvittava yksityiskohta on, että samaan aikaan samainen suhteellisuusteoria oli neuvostoliittolaisille stalinisti-in- tellektuelleille pahimman lajin porvarillista fysiikkaa.” (s. 18)

”Tästä älyllisesti rehellinen, tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen voi vetää vain yhden johtopäätök- sen: Jumala on turha hypoteesi.” (s. 19)

”Kaikenlainen luomukiivailu ja länsimaisuuden kat- kera inhoaminen näyttävät säännöllisesti esiintyvän lääketieteen, rokotusten ja esimerkiksi masennuslääkityksen turmiollisuuden saarnaamisen yhteydessä. Näiden testattujen ja valvottujen edistysaskelien vastapainoksi tarjotaan sitten meditaatiota, vegaaniruokavaliota, kamomillateetä, pasifismia ja homeopatiaa.” (s. 19)

TÄRKEINTÄ ON NÖYRYYS

JOKU VOI OLLA suorastaan kateellinen Jussi K. Niemelälle siitä itsevarmuudesta, jolla hän osoittaa eri tavoin vajavaisten kanssaihmisten paikan tieteellisessä keskustelussa – vai pitäisikö suoraan sanoa ”maailmankatsomuksellisissa” keskusteluissa? Jos nimittäin tiede, tieteellinen keskustelu ja vieläpä tieteellinen totuuskin

Suurjännitelinjat aiheuttavat terveysoireita jo ennen kuin niihin johdetaan sähköä

KANSAN UUTISET kertoi 2.3. sähkölinjojen säteilyvaikutuksista tehdystä tutkimuksesta, joka on julkaistu Environmental Research -lehdessä. Artikkelin mukaan Hollannissa tehty tutkimus osoittaa, että linjojen lähellä asuvat ihmiset raportoivat terveyshaitoista jo ennen kuin linjoihin johdetaan sähköä.

Jopa kahdeksasosa ihmisistä kertoo kärsivänsä terveysoireista, kuten väsymyksestä ja keskittymisongelmista, jotka johtuisivat esimerkiksi kännyköiden tai sähkölinjojen säteilystä. Toistaiseksi todistusaineisto tällaisen matalan taajuuden sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamista terveyshaitoista on hataraa.

Hollantilais-uusiseelantilainen tutkijaryhmä testasi suurjännitelinjojen vaikutusta ihmisten havaitsemiin terveyshaittoihin. Tutkijat haastattelivat 18 kuukauden aikana Hollannissa ihmisiä, jotka asuivat rakenteilla olevan suurjännitelinjan lähellä.

rajataan luonnontieteisiin, miksi edes vaivautua kritisoimaan muitten aihepiirien ympärillä käytävää ajatustenvaihtoa? Jos ”humanistinen tiede” ei ole oikeaa tiedettä, voiko sen yhteydessä loogisesti esiintyä tieteellistä keskusteluakaan?

Tieteellinen metodi on käsite, jota mielestäni voidaan ja jota on mielekästä käyttää myös eksaktien luonnontieteiden ulkopuolella. Esimerkiksi historiantutkimukselle ei käytännön syistä voi asettaa yleistä matemaattisen täsmällisyyden vaatimusta, mutta silti tieteellisen tutkimuksen metodien ja periaatteiden soveltaminen mahdollisimman laajasti tuottaa todennäköisesti luotettavampaa tutkimustulosta kuin vahvoihin ennakko-oletuksiin tai suoranaiseen valmiiseen poliittis-ideologiseen kokonaisnäkemykseen nojaaminen.

Itse pidän skeptisyyden eli kriittisen varovaisuuden tärkeimpänä elementtinä aitoa nöyryyttä todellisuuden monimutkaisuuden edessä. Jos tarkoitus ei ole käydä harkittua polemiikkia karkeilla yleistyksillä ja todentamattomilla heitoilla, nuo edellä siteeratut Carl Saganin adjektiivit ”uteliaisuus, ihmettely, avoimuus, nöyryys, varovaisuus, maltillisuus, kohteliaisuus” sopivat mainiosti myös tieteellisen keskustelun peruseväiksi.

Hyvät käytöstavat eivät ole luonnontiedettä, mutta ne edistävät myös tieteelliseksi tarkoitetun viestin perillemenoa paremmin kuin omasta poikkeavien ajatusten avoin halveksunta.

Noin 300 metrin säteellä jännitelinjasta asuvat ihmiset kertoivat terveyshaittojensa lisääntyneen linjan rakentamisen jälkeen. Terveyshaitoista tosin raportoitiin jo ennen kuin linja otettiin käyttöön. Terveyshaittojen kokeminen yhdistyi uskomukseen, jonka mukaan haitat johtuisivat jännitelinjasta.

Tutkijat eivät mitanneet säteilyä, mutta he kirjoittavat, että säteily tuskin aiheutti tutkimuksen osallistujien raportoimia terveyshaittoja muun muassa siksi, että se heikkenee niin voimakkaasti etäisyyden kasvaessa.

Säteilyn sijaan tutkijat selittävät koettuja terveyshaittoja psykososiaalisella kontekstilla. Aikaisempien tutkimusten mukaan esimerkiksi ympäristöriskejä käsittelevä viestintä vaikuttaa suuresti siihen, miten uusien suurjännitelinjojen koetaan vaikuttavan terveyteen.