Risto K. Järvinen voittaa Aatos Erkon päätoimittajien rankingissa

”Huuhaan lisäksi Skeptikko-lehden pitäisi torjua huonoa tutkimusta,

tieteen valekaapuun puettua mielipidekirjoittelua.”

SKEPTIKON VALINTA

SUOSIKKIOHJELMANI YLEISRADIOSSA on harvinaiseen musiikkiin keskittyvä Riston valinta, jota laulutaiteilija ja musiikin maisteri Risto Nordell on vetänyt vuodesta 2007. Siis kohta 17 vuotta!

Nopeimmat huomasivat jo, että tuossa oli aasinsilta, jonka tarkoitus on korostaa Skeptikko-lehden nykyisen päätoimittajan Risto K. Järvisen sitkeää työtä: 100 numeroa Skeptikkoa lähes 25 vuodessa. Yhtään ei ole tainnut jäädä väliin.

Openai-yhtiön tekoäly tietää, että tässä kolkutellaan jo Suomen ennätyksiä. Jos GPT:ltä kysyy Suomen pisimpään palvelleita päätoimittajia, se nostaa kärkeen Aatos Erkon 30 vuotisen rupeaman Helsingin Sanomien johdossa.

Skeptikon on pakko huomauttaa tuohon, että suurimman osan vuosista 1961–1991 Erkko toimi lehden kustantajana, ja vain ensimmäinen vuosikymmen noista kolmesta oli päätoimittajan työtä.

”Tyypillisesti toimikausi voi olla missä tahansa muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen”, GPT kertoo. Ja jatkaa: ”Toisaalta pienemmissä, paikallisissa lehdissä päätoimittajan vaihtuvuus voi olla tiheämpää johtuen esimerkiksi resurssipaineista tai urakehityksestä toisiin tehtäviin media-alalla.”

HUUHAANTORJUJA

KUN PERUSTIMME Skepsis ry:n 1987 ja Skeptikko-lehden 1988, pidin epätodennäköisenä, että toiminta jatkuu seuraavan vuosituhannen puolelle. Yhdistys oli pieni, ja lehteen kirjoitti alkuvuosina vain muutama yhdistyksen sisäpiiriläinen. Lehden impact factor oli ehkä negatiivinen.

Alkuvaiheessa teimme lehteä leikkaa-liimaa-menetelmällä Karttusen Hannun kanssa jommankumman kämpillä tai Nils Mustelinin luona. Hannu oli päätoimittaja suurimman osan 90-lukua, mutta hänellä oli muutakin tekemistä tähtitieteen parissa. Itse yritin tehdä uraa Helsingin Sanomissa ja kirjoittaa mahdollisimman skeptisiä juttuja sinne, hieman suuremmalle yleisölle.

Karttusen kausien välillä Skeptikon päätoimittaja vaihtui 90-luvulla kolme kertaa: Pekka Roponen, Tytti Sutela ja Karlo Kauko vastasivat seurauksista muutaman numeron verran, ja vuosituhannen lopussa päätoimittajana oli pitkään lehden toimittajana työskennellyt Marketta Ollikainen. Vaihtuvuus oli siis GPT:n myöhemmin ennustamalla tasolla.

Lehden laatu parani kaikesta huolimatta vuosikymmenen mittaan, kun kirjoittajaksi saatiin tieteen huippunimiä kuten Ilkka Niiniluoto, Kari Enqvist ja Mikael Fortelius. Huuhaan debunkkaamisesta siirryttiin pikkuhiljaa kohti tieteen peruskysymyksiä.

Lehden johtoon tarvittiin kuitenkin jatkuvuutta, ja ongelma ratkesi vuonna 2000, kun päätoimittajan paikka oli taas auki. Vetäjäksi löytyi sisäpiirin ulkopuolinen ammattitoimittaja, palo- ja pelastusalan pää-äänenkannattajan Palontorjunta-lehden toimittajana ansioitunut Järvinen. Loikka ei ollut pitkä, koska torjunnastahan tässäkin lehdessä oli kysymys. Skeptikko on nimenä tietysti siistimpi kuin Huuhaantorjuja, ja saattaa houkutella lukijoiksi laajempia kansalaispiirejä.

Tämä ei ole pelkkää leikinlaskua, koska lehden kohdeyleisössä on potentiaalisesti kahdenlaista väkeä, jotka osaavat tarvittaessa ottaa yhteen. Toista äärilaitaa voisi kutsua tiedeuskovaisiksi skientisteiksi, toista uteliaiksi humoristeiksi.

Jakolinja oli nähtävissä jo Skepsiksen perustamiskokouksessa, jonka koollekutsuja, käytännöllisen filosofian professori Raimo Tuomela ehdotti yhdistyksen nimeksi Criticaa, kun taas ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu filosofian dosentti S. Albert Kivinen oli Skepsiksen kannalla. Tuomela otti tappionsa kuin tiedemies, ja kirjoitti myöhemmin Skeptikkoon muun muassa zenbuddhalaisuudesta melkein ihailevaan sävyyn.

En tietenkään myönnä, että Skeptikko olisi alkuvuosinakaan ollut ryppyotsainen huuhaantorjuja. Skepsiksen alkuperäiset säännötkin edellyttivät, että paranormaaleja ilmiöitä koskeviin väitteisiin piti suhtautua avoimesti ”ottamatta kantaa niiden paikkansapitävyyteen apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein”.

Ristolla oli useita Skeptikon päätoimittajalle sopivia ominaisuuksia: uteliaisuutta, huumorintajua ja hieman parapsykologian harrastusta nuoruuden vuosilta. Hän on rutinoitunut toimittaja, joka on saanut lehden aina ajoissa täyteen. Tiukassa tilanteessa hän pystyy kirjoittamaan täytejutun, joka näyttää siltä, että tämäkin asia on tarkkaan harkittu.

PARI IKÄVÄÄ ASIAA

PARI IKÄVÄÄ ASIAA on kuitenkin syytä mainita.

Kirjoitin 2019 ilmestyneen kirjan Ilmastopaniikki – hoi- to-opas, johon haastattelin useita ilmastonmuutoksen uhkaan epäilevästi suhtautuvia luonnontutkijoita. Helsingin Sanomat runttasi kirjan tiedeosastossaan, jossa professori Timo Vesala väitti löytäneensä siitä kymmenittäin virheitä, yksilöimättä yhtäkään.

Skeptikossa puolestaan Jussi K. Niemelä kirjoitti teoksesta sangen myönteisen arvion, mikä tasoitti tilanteen. Annoin asian olla, mutta eräänä harmaana päivänä Skeptikko julkaisi sellaisenaan Vesalan jälkikäteen kyhäämän 50 virheen listan, jossa kirjaa ruodittiin ikään kuin se olisi ollut yritys väitöskirjaksi.

Päätoimittaja on kuin kapteeni laivassa, joten Risto toimi valtuuksiensa puitteissa, mutta minua jäi harmittamaan, että Vesalan lista tuli puun takaa. Skeptikko kuuluu nimittäin Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liittoon Kultti ry:hyn, jonka jäsenet ovat sitoutuneet Julkisen sanan neuvoston JSN:n ylläpitämiin journalistin ohjeisiin. Niihin kuuluu muun muassa oikeus samanaikaiseen kuulemiseen.

Olisin mielelläni kommentoinut Vesalan virhelistaa saman tien, mutta Risto pani minut odottamaan seuraavan numeron ilmestymiseen asti. Kolme kuukautta on nykypäivän kiihkeään keskustelutahtiin tottuneelle veteraanille melkein liikaa.

Journalistin ohjeista jouduin muistuttamaan myös viime syksynä, kun Skepsiksen puheenjohtajalla ja Skeptikolla näytti olevan linjariita siitä, miten alaikäisten transhoidoista tai sukupuolenkorjauksista pitäisi keskustella.

Kirjoitin blogissani, että ”asiaan ilmeisen neutraalisti suhtautuva Skeptikon päätoimittaja Risto K. Järvinen oli saanut yhdistyksen puheenjohtajalta kehotuksen noudattaa transkeskustelussa tiettyä linjaa, joka sattui olemaan eri kuin hallituksen enemmistön linja. Järvinen suostui julkaisemaan vähemmistökannanoton painostuksen vuoksi ilman jatkokommentteja”.

Olin ja olen sitä mieltä, ettei Riston olisi pitänyt suostua painostukseen, koska myös omistaja on journalistin ohjeiden mukaan lehden toimituksen ulkopuolinen taho. Päätoimittajan on torjuttava myös siltä suunnalta tuleva painostus. Nyt vaikutelma oli amatöörimäinen: ”Vastakkainasettelu pitäisi ratkaista herrojen kesken, ei lehden palstoilla kilpailevissa kolumneissa.” mattihvirtanen.blogspot.com/2023/09/

Kiista ratkesi onneksi siihen, että Skepsiksen puheenjohtaja vaihtui viime syksyn vuosikokouksessa ja Risto voi jatkaa lehden päätoimittajana. Toivottavasti vielä ainakin yli viisi vuotta, jotta Aatos Erkon kyseenalainen 30 vuoden johtajakausi saadaan kuitattua niin, että tekoälykin ymmärtää.

LYKKYÄ TYKÖ!

VIIME SYKSYN myrsky vesilasissa antoi osviittaa sille, miten Skeptikkoa pitäisi jatkossa kehittää. Yhdistyksen keskustelupalstoilta voi havaita, että ilmassa on muutenkin turhautumista, joten Riston on uudistettava lehteä.

Skeptikon päätoi- mittaja vietti kak- si viikkoa talkoo- laisena Valamon luostarissa. Ote Skeptikon 2/2008 kannesta.

Transkeskustelussa asian ydin oli se, millaista tieteellistä tutkimusta voidaan pitää luotettavana. Tiedämme kaikki, että tieteellinen julkaisutoiminta on kriisissä tolkuttoman julkaisupaineen ja kaupallisuuden vuoksi. Suuri osa ihmistieteiden tutkimuksista ei ole toistettavissa, ja selvien virheiden korjaaminenkin näyttää jopa ykkösluokan tiedelehdille kovin vaikealta. Jos ette usko, seuratkaa vaikka Retraction Watch -sivustoa.

Tieteellisten julkaisujen lisäksi media raportoi kaikenlaisista kyselyistä, selvityksistä ja mittauksista, joissa jäljitellään tieteellisen julkaisutoiminnan muotoa, sisällöstä tinkien. Otokset ovat mitä sattuu, aineisto sangen heppoista, tulosten tilastollinen käsittely usein puutteellista ja politiikkasuositukset ennalta päätettyjä.

Ongelma ei tietenkään koske vain Suomea, vaan on ehkä paljon pahempi englanninkielisessä maailmassa. Hyvä yritys purkaa tieteen ja tiedejournalismin ongelmia löytyy muun muassa Tom Chiversin ja Stuart Ritchien podcastista The Studies Show. Suosittelen: thestudiesshowpod.

com

Tieteen kriiseissä on paljon perkaamista, ja aihepiirin käsittely voi tuoda julkaisijalle tosikon maineen. Onneksi Risto K. Järvisellä on toinen ura stand up -koomikkona, joten hänen ei tarvitse aina naurattaa Skeptikon lukijoita. Tieteen ystävillä voi olla enemmän aihetta itkuun.

Ylen esittelyn mukaan Risto Nordell ”luotsaa (Riston valinnan) kuuntelijat sielukkaan musiikin äärelle, hengähdystauolle arjen ja kiireen keskeltä. Ohjelmassa on läsnä koko elämän kirjo kapakoista kirkkoihin”.

Tuon määritelmän voi siirtää kuvaamaan myös Risto K:n tähänastisia valintoja. Olemme saaneet lukea vuosien varrella henkilökohtaisia reportaaseja kohtaamisista huuhaaväen kanssa, kyseenalaisista päihdevieroitusohjelmista ja jopa retriitistä Valamon luostariin. Risto on selvinnyt kaikista.

Seuraavaksi olisi selvitettävä tieteen laatuongelmat. Lykkyä tykö!

Puttonen Lauri

lehden Historiasta Enemmän: Skepsis.fi/ lehti/2008/2008-4-skeptikko.pdf (skeptikko 20 vuotta. Tekijöitä Ja Lukijoita.).