KIRJAT

HENGENTIETEET YHÄ LAAJOJEN JOUKKOJEN HUVIA

Boris Brander, Janne Bäckström, Atte Huhtala (toim.): Salatieteiden Suomi – Esoteerinen ja okkultti Turku. Otava, 2024.

ALATIETEIDEN SUOMI on teos, joka esittelee laajasti esoteerisen ja okkultin Suomen historiaa. Erityisesti keskiössä on Turku, jota kirjassa kutsutaan esoteerisen Suomen sydämeksi. Entisenä pääkaupunkina ja merkittävänä satamakaupunkina Turun kautta on rantautunut Suomeen monenlaisia uusia virtauksia. Siten se on tarjonnut hedelmällisen maaperän salatieteiden leviämiselle ja harjoittamiselle. Kirjassa ei kuitenkaan ohiteta kokonaan muutakaan maailmaa, sillä hengentieteet ovat valtioiden rajat ylittävä hyvin kansainvälinen liike.

Kirjalla on 16 eri kirjoittajaa, joilla kaikilla on yhteys Turun yliopistoon opiskelijan, alumnin, tutkijan tai opettajan roolissa. Turun yliopistolla on oma historiansa salatieteiden maailmassa ja siksi kirjoittajajoukon yhteys yliopistoon tuntuu erityisen mainiolta. Kirjan näkökulma on kulttuurintutkimuksellinen, mutta teksti on kuitenkin yleistajuista. Kirja on jaoteltu neljään osaan, joissa jokaisessa on jokin kantava teema. Kronologisesti kirjassa edetään pääosin nurin perin, mutta aivan lopussa päädytään kuitenkin nykyaikaan.

Kirjan ensimmäisessä osassa käsitellään 1960- ja 70-lukujen vilkasta liikehdintää, jonka katsottiin liittyvän Vesimiehen aikaan. Astrologiassa Vesimiehen aika nähdään merkittävänä ajanjaksona, johon ihmiskunnan kerrottiin olevan siirtymässä. Tässä osiossa käsittelyssä on niin ufoliike kuin uusnatsi ja saatananpalvoja Pekka Siitoinenkin. Oman tilansa saa myös esoteerinen underground, jonka merkittävimpänä hahmoina toimivat seksuaalimaagikko Reima Saarinen ja velho nimeltään Male. Näillä kahdella kerrotaan olleen oma vaikutuksensa suomalaiseen populaarikulttuuriin.

Toisessa osassa hypätään ajassa taaksepäin 1800–1900-lukujen vaihteeseen, jolloin Euroopassa ja Yhdysvalloissa viihteellisenkin ilmiasun saaneet esoteria ja maaginen kuvasto saapuivat Turkuun. Tällöin uusinta uutta edustivat lavamaagikot ja naistaikurit. Samaan ajankohtaan liittyy kirjassa käsiteltävät spiritualismi, Teosofinen Seura ja Ruusuristiläiset.

Kolmannen osan aiheet keskittyvät Ruotsin vallan aikaisiin tapahtumiin. Esille tulee 1600-luvulla pidetyt oikeudenkäynnit, joissa Turun akatemian oppilaita ja professoreita syytettiin magian harjoittamisesta. Kirkko otti tehtäväkseen magian suitsimisen ja kohdisti toimensa myös akatemian toimijoihin. Yliopiston kautta levisi myös alkemistinen ajattelu, johon otettiin oppia Euroopan muista maista. Alkemian nähtiin olevan tiedettä muun tieteen joukossa.

Kirjan neljännessä osassa siirrytään kohti nykyaikaa. Esittelyssä on salanimellä Tapio Kotkavuori toiminut henkilö, joka kuului lähes 20 vuoden ajan Setin Temppeliin. Samaan aikaan Suomessakin levisi niin sanottu saatanallinen paniikki, jossa melko näkyvästi tuotiin esille saatananpalvontaa ja siihen kohdistuvia pelkoja. Setin Temppelin väki pyrki toimimaan jonkinlaisena vastavoimana erityisesti karismaattisista kristillisistä yhteisöistä nouseville äänille. Oman osionsa saa myös Azazelin Tähti, joka on vuonna 2006 Virroilla perustettu teosofispohjainen satanistinen seura. Sen alla toimii Turussa Nebukadnezzar-loosi, jolla on edelleenkin ritualistista toimintaa.

Salatieteiden Suomi on laaja kurkistus esoteerisen ja okkultin Suomen maailmaan. Kirja onnistuu olemaan tietokirja, josta saa runsaasti tietoa, mutta on samanaikaisesti yleistajuista luettavaa. Aiheeseen aiemmin perehtymättömälle kirja avaa uuden näkökulman Suomen historiaan, jota ei ehkä edes arvannut olemaan olemassa. Salatieteistä jo enemmän tietävälle kirja tarjoaa hyvän historiakatsauksen ja usean merkittävän aatevirtauksen tarkemman kuvailun.

Heti teoksen esipuheen alussa on mielenkiintoinen kohta, jossa historiaa peilataan nykypäivään. Kun 1960-luvulla salaseuroissa innostuttiin ufoista, rajatiedosta ja länsimaisesta okkultismista, on 2020-luvulla hengentieteistä tullut laajojen joukkojen huvia. Kirjakauppojen hyllyt notkuvat tarot-oppaista, sosiaalisessa mediassa wicca-noituuteen törmää etsimättä ja työpaikan kahvihuoneessa uskomushoitokokemuksista keskustelu on tavallisempaa kuin pullan tarjoilu. Aiemmin piilossa pysyneet uskomukset ovat muuttuneet arkipäiväisiksi asioiksi, joita voi pitää esillä häpeilemättä. Skeptikoille olisi siten tässä ajassa kysyntää, jos epäilijöillä vain olisi rohkeutta kääntää katse takaisin perustehtävän äärelle.