MIKÄ ON TOTUUS SMOLENSKIN LENTOTURMASTA?

Jessikka Aro: Putinin maailmansota. Johnny Kniga, 2024.

ESSIKKA ARON uutuuskirja Putinin maailman- sota - Venäjän salaiset ope- raatiot lännen tuhoami- seksi saapui sekoittamaan tietokirjallisuuden kenttää. Se on jatkoa Putinin trollit (Johnny Kniga, 2019) -kirjan sanomalle. Venäjän informaatiosota muuta maailmaa vastaan on pitkäjänteistä ja monipuolista. On aina paikallaan muistuttaa, miten monella eri tavalla tätä ajatusten taistoa käydään median ja internetin kaikissa muodoissa. Putinin maailmansota päivittää tapahtumia sitten viime kirjan. Median sisään sujautettu informaatiovaikuttaminen on tuttu aihe monelle. Mutta Venäjän repertuaariin kuuluu myös ortodoksisen kirkon käyttö. Patriarkka Kirillin ura kirkon sisällä on vankkaa yhteistyötä Venäjän hallinnon kanssa. KGB:n agenttina Kirill on edistänyt Putinin ulkopoliittisia tavoitteita saarnoissaan ja teoissaan Ukrainassa. Uskonnollisesta kahtiajaosta Venäjän ja Ukrainan ortodoksikirkon kanssa käydään rajua teologista taistelua. Uskonnon- ja sananvapauden varjolla saadaan levitettyä radikaalia ja sotaa lietsovaa sanomaa. Valaisevana osuutena Ahon haastattelussa saa sanansa esiin Suomen ortodoksisen kirkon johtaja, arkkipiispa Leo.

Venäjän informaatiosotaa ei käydä pelkästään Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vastaan. Aro on vieraillut Ghanassa paikanpäällä haastattelemassa toimittajia ja sotilasyliopiston dekaania. Venäjä pyrkii vaikuttamaan Afrikassa lännen vastavoimana. Ensin kansalaisia pehmitetään disinformaatiolla, tekaistuilla uutisilla, kansaa polarisoimalla ja agitoimalla. Sitten maahan saapuu avuksi Wagnerin yksityisarmeijan sotilaat. Venäjän vaikutusvalta etenee tällä tavalla useissa valtioissa. Trollitehtaita ei ole pelkästään Venäjän maaperällä. On halvempaa palkata ja pyörittää niitä Afrikassa. Lainsäädäntö tekee niiden sulkemisesta myös vaikeampaa.

Putinin maailmansota sisältää aiheita laidasta laitaan. Yksi niistä on aiheuttanut laajempaa kohua julkaisun jälkeen. Smolenskin lentoturma vuonna 2010 on vaikea puheenaihe Puolassa vielä tänäänkin. Poliittinen kiista on jatkunut ensimmäisestä virallisesta onnettomuustutkinnasta. Kiista itsessään jakaa puolalaisia kahteen leiriin. Onnettomuus oli onnettomuus tai se oli sabotaasia. Jos Venäjä olisi osallistunut lentoturmaan, se olisi koko Euroopan turvallisuuden kannalta katastrofaalista. Näitä väitteitä on mielellään pidetty salaliittoteorioina.

Keskusteluissa Puolassa ei mainita tutkimusten tuloksia tai asia-argumentteja. Sen sijaan keskitytään puolalaisten puoluekinastelujen setvimiseen ja henkilöiden motiivien tai taustojen nuhteluun. Lisäksi toistetaan ensimmäisen onnettomuustutkinnan johtopäätöstä, sen enempää yksityiskohtiin kajoamista. Mediassa aiheesta ei näy yksityiskohtaisia puheenvuoroja.

Suurin kohu nousi ruumiiden käsittelystä. Se paljastui vasta vuonna 2017, kun arkut kaivettiin ylös ja avattiin. Jäännöksiä oli sekaisin ainakin yhdessätoista arkussa, ja mukaan oli laitettu myös roskia. Joissain arkuissa oli sekaisin eri henkilöiden torso ja alavartalo. Ruumiit oli palautettu Puolaan viisi päivää onnettomuuden jälkeen.

Ruumiiden skandaalimainen käsittely teki myös muista tosiasioista puhumisen helpommaksi. Venäläiset olivat siirtäneet ja peitelleet lentokoneen osia tutkinnassaan. Satelliittikuvista on nähtävistä, että lentokoneen vakainta oli siirretty 30 metriä lähemmäksi hylkyä. Silloin se tekisi heidän tutkinnassaan ilmoitetusta törmäyksen korkeudesta uskottavamman. Turmapaikalle rakennettu tie tehtiin siirtelemällä hylyn osia pois sen edestä. Satelliittikuvissa näkyi myös, että koneen lentoreitillä ollut seitsemän metriä korkea puu ei ollut katkennut. Se ei millään sopisi venäläisten tutkinnan ilmoittamaan minimikorkeuteen. Venäläiset kaatoivat puun jälkikäteen.

Perinteisten salaliittoteorioiden foorumeilla Smolenskin turmaan ei heti osattu reagoida. Kun teoriat lentokoneen räjäyttämisestä ilmestyivät internetiin, ei ainakaan Suomessa osattu syyttää Venäjää. Sen sijaan pommien asentamisen syyksi laitettiin vuorollaan Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, koska Puola ei suostunut ottamaan lainaa. Tai rokoteteollisuus, koska Puola ei tilannut uusinta lintuinfluenssarokotetta. Teoriat vaihtelivat, mutta syylliseksi ei millään keksitty Venäjää.

Mikä sitten on totuus? Putinin maailmansota kertoo, että pelkästään sen selvittäminen voi olla osa informaatiovaikuttamista. Riitely kansalaisten kesken on omiaan edistämään Venäjän intressejä. Onneksi sivistynyt kansa osaa keskittyä faktoihin ja asia-argumentteihin.