Kiivasta menoa Hengen ja tiedon messuilla

Rajatiedon Messuilla Tapaa Ihmisiä Laidasta Laitaan: Tytön, Jolle Määrättiin Arsenikkia Unettomuuteen; Naisen, Joka Väitti Tietävänsä Ihmisten Horoskoopit Heidän Ulkonäkönsä Perusteella; Mummon, Joka Sanoi Skeptikoille ”ähäkutti” . Erikoinen Tapaus Oli Kiivas Mies, Joka Uhkasi Lakimiehellä Ja Oikeudenkäynnillä. Silti Messuista Voidaan Todeta: Ei Mitään Uutta Tähtitaivaan Alla.

Päivystäminen messuilla osoitti, että Skepsiksen kannattaa jalkautua myös ”vieraalle maalle”. Yhdistyksen pöydän ääreen ahtaan käytävän varrelle pysähtyi lukemattomia messuvieraita keskustelemaan ja maistelemaan homeopaattista Cossua. Lähes aina kommunikaatio oli keskustelua eikä väittelyä.

Varsinkin nuoret suhtautuivat Skepsikseen avoimesti. Monen mielestä oli tärkeää, että Skepsis on mukana messuilla, koska rajatiedon alalla liikkuu nykyään niin paljon suorastaan törkeitä huijareita. Vastavoimalle on palautteen mukaan todellakin tarvetta.

Osastollamme käyneet kehuivat eritoten sitä, ettei Skepsis esiintynyt ryppyotsaisesti, vaan toi asiansa esiin hauskasti. Esimerkiksi skeptiset tee se itse -horoskoopit viihdyttivät Vakavaakin asiaa kuultiin. Eräs nuori nainen seisahtui kertomaan, että oli aikanaan käynyt hakemassa homeopaatilta apua unettomuuteensa. Nainen kummasteli sitä, että homeopaattia oli lähinnä kiinnostanut hänen ulosteensa väri; hoidoksi homeopaatti oli määrännyt arsenikkia. Homeopaattinen valmiste ei ollut auttanut naisen oireisiin, joiden takaa oli myöhemmin diagnosoitu vakava masennus. Nainen totesi, että homeopaatille hakeutuminen lääkärin sijasta oli ollut henmessuilijoita.

Hengenvaarallinen Ratkaisu

genvaarallinen ratkaisu.

Jotkut ohikulkijat eivät halunneet vastaanottaa tietoa. Vanhempiensa kanssa kulkenut teini-ikäinen tyttö innostui, kun näki pöydällämme korvakynttilöistä kertovan artikkelin. Kun hän kuuli, että kynttilän putken sisäpinnoille kertyvä ”vaikku” on vain sulanutta kynttilävahaa, hän pudotti esitteen kädestään. ”Minulla hoito toimi”, tyttö väitti. Samaan aikaan hänen äitinsä työnsi tyttöä käytävällä eteenpäin kohti mielenkiintoisempia messuosastoja.

Miellyttäviä hetkiä kipukoukun Meitä skeptikkoja jututti myös nainen, joka kertoi, että hänen miehensä on Skepsiksen jäsen, vaikka onkin mystikko. Nainen oli avaramielinen ja mukava. Hän kertoi menettäneensä jossakin vaiheessa elämäänsä uskon astrologiaan, mutta löytäneensä sen uudelleen päädyttyään kunnolliselle astrologille, jonka ennustukset olivat hiljalleen alkaneet toteutua.

Naisella itsellään oli kuulemma kyky tietää ihmisten horoskooppimerkit heidän ulkonäkönsä perusteella. Pyysimme häntä kertomaan meidän skeptikkopäivystäjien merkit. Hän katsoi pitkään vieressäni istunutta Santtu Puukkaa ja kertoi hänen horoskooppinsa. Väärin. Seuraavaksi hän tuijotti minua ja kertoi merkkini. Väärin. Uudet yrityksetkään eivät tuottaneet osumia.

• Aina tämä ei toimi, nainen sanoi.

Parissa

Messupäivystäjä, Skepsiksen Rahastonhoitaja Veikko Joutsenlahti Asettelee Skeptikko-lehtiä Myyntikuntoon.

Erosimme ystävinä, me hänen kykyään epäillen – hän omaan taitoonsa edelleen syvästi uskoen.

Jossakin vaiheessa aamupäivää pöytämme ääreen ilmestyi mies kuin suoraan Gallen-Kallelan kalevalaisista maalauksista. Pöydän yli hän ojensi meille kehittämänsä ”kipukoukun”. Kyseessä oli puinen, vanerista tehty kapula, jonka päässä oli – puinen koukku.

Nostin koukun olkani yli ja asetin koukunpään hartialihaksiani vasten. Etsin kipupisteen ja vedin vimpaimen varresta rintani edessä alaspäin. Pakko myöntää, että koukku toimi. Olisin ehkä jopa ostanut laitteen, jos mukanani olisi ollut ylimääräiset 35 euroa.

Eräs mummo ei koukkuja tarvinnut. Hän ilmestyi paikalle kuin tyhjästä, työnsi naamansa kahdenkymmenen sentin päähän omastani ja sanoi:

• Ähäkutti. Kävin äsken ihanassa huuhaa- hoidossa, aromaterapiahieronnassa. Nyt on täydellinen olo ja päänikin liikkuu pitkästä aikaa. Mitä siihen sanot, skeptikko?

Vastasin hänelle, että jos hoito kerran toimi, niin se ei ilmeisesti ollut huuhaata. Tämän kuultuaan mummo lähti pettyneen näköisenä pois.

Vaikeuksia

Messupöydän takana päivystäminen oli mukavaa. Vaikeuksia tuli, kun lähti liikkeelle. Eräs määrätietoinen muori esimerkiksi käveli käytävällä suoraan minua päin. En lähtenyt väistämistanssiin, vaan ilmoitin, että minä menen tästä nyt – omaa reittiäni. Muori totesi:

• Taidat olla härkä.

Väärin, kolmannen kerran saman päivän aikana.

Eräällä osastolla markkinoitiin Robert C. Beckin kehittämiä positiivisia sähkövärähteitä kehoon syöttäviä ihmevekottimia, joiden avulla väitetään saadun lupaavia tuloksia mm. aidsin ja syövän hoidossa. Tarjolla oli myös hopea- ja magneettipulsaattoria, veden otsonaattoria, hopeavesilaitetta ja vaikka mitä.

Otin laitteista muutaman valokuvan. Kun osastolla päivystänyt mies huomasi rintalapustani, että olen skeptikko, hän alkoi kuvata minua kännykällään. Hän sanoi, että jos kirjoitan heistä mitään, hän laittaa kyseisen videon nettisivuilleen. Hän myös uhkasi, että hänen lakimiehensä ottaa yhteyttä, jollei Skepsiksen www-sivuilla olevaa hänen myymiään tuotteita arvostelevaa artikkelia poisteta sieltä kahden viikon kuluessa.

Messujen jälkeen kotona jouduin etsimään tovin ennen kuin löysin artikkelin, jonka vesimies oli määrännyt poistamaan. Kyseessä täytyy olla Skeptikko 4/2002, jonka jutussa Muuan mystinen aine Pertti Laine kertoo mm. hopeaveden nauttimisen vaaroista ja tehokkuudesta. Juttu on luettavissa osoitteessa www.skepsis.fi/lehti/2002/2002-4lain. html.

Risto K. Järvinen