Juha Wiskari

”Kun vedin vettä henkeen, minut täytti leijuva ja levollinen olo.”

SYNNYIN 65 VUOTTA SITTEN Pelkosenniemellä, Koillis-Lapissa. Nykyään asun Somerolla. Olen käynyt EMBA-koulutuksen (Executive Master of Business Addministration) Helsingin Kauppakorkeakoulussa, nykyisessä Aaltoyliopistossa. Tällä hetkellä olen jatko- ja sen myötä tohtoriopiskelija Vaasan yliopistossa. Lisäksi minulla on kognitiivisen psykologian opintoja Aalto-yliopistossa.

Työurani eräs huippukohta sijoittuu Vaasan kauppakorkeakoulun ajoille, kun olin uskonnon ja psykologian opettajan sijaisena Vaasan tyttölyseossa päivisin ja illalla ravintolan portsarina tai yökerhomuusikkona. Siinä olivat tytöt ihmeissään, kun väärennetyillä teinikorteilla yrittivät sisään. Toisessa paikassa oli uskonnon ope ovella ja toisessa myöhemmin kiippareiden (kosketinsoittimien) takana lavalla.

DONALD TRUMP KYSYI VINKKIÄ BISNEKSEEN

1970-80-LUVUILLA TOIMIN matkailualalla, ja 1980-90-luvuilla risteilyvarustamoiden johtotehtävissä. Olin myös vuokrajohtajana viemässä organisaatioita läpi varsin vaikeissakin olosuhteissa. 1992 tapasin Donald Trumpin. Teimme hänen kanssaan laivakauppaa eräänä aamupäivänä. Hän oli piinkova bisnesmies ja täydellinen herrasmies. Laivabisneksestä hän ei tiennyt mitään, mutta oikeat kysymykset tulivat alta aikayksikön. Trump ei ostanut laivaa, mutta kysyi vinkkiä bisnekseen. Sanoin, että meidän välinen ero on se, että sinä olet ylpeä ensin Trump Towerista, kun minä taas olen ensin ylpeä henkilökunnastani ja vasta sitten laivasta.

Putin ja Trump edustavat tänään molemmat sitä, mitä tapahtuu, jos unohtaa filosofi George Bernard Shaw’n neuvon: ”Älkää koskaan antako valtaa itsekkäille vanhoille miehille. Se on vaarallista!”

Nykyään johdan omaa asiantuntijaorganisaatiota

”Gre@Brains Network”, joka digitaalisen älykkyyden ja joukkojen viisauden yhdistelmällä ohjaa organisaatioita nopeasti ja kestävästi kannattavan kasvun uralle.

TULOKSET MITTAAN NUMEERISESTI, SKEPTIKKO KUN OLEN

HARRASTAN METSÄSTYSTÄ JA KALASTUSTA (ja perheen suojelemista villieläimiltä, joka lukee epävirallisessa avioehdossamme otsakkeen ”Miehen tehtävät” alla). Ennen opiskeluja ja opiskeluaikanakin olin ammattimuusikko. Nylkyään harrastan edelleen musiikkia ja sen esittämistä. Olen ollut mukana esimerkiksi ”Hualettomat Heinämiähet & Neito feat. Markku Toikka” -junttikabaree-ensemblessa, jossa mm. on traktori rumpalina. Mielibändini on brittiläinen trio ”The Peddlers”, erityisesti pidän heidän esittämästään vanhasta Monkees-biisistä ”Last Train to Clarksville”.Lisäksi puutarhanhoito on lähellä sydäntä, erityisesti perunan, sipulin, valkosipulin, maissin ja kurpitsojen kasvatus.

Kiinnostukseni kohteena päällimmäisenä juuri nyt on tekoälyn kehittymisen ja erityisesti digitaalisten älykkäiden platformien ja työvälineiden valjastaminen joukkojen viisauden ponnistusalustaksi sen sijaan, että joukossa (johdosta alkaen) tapahtuu tyhmyyden tiivistymisen aiheuttamia vaurioita. Me olemme pelastaneet yrityksiä konkursseilta myös hyppäämällä itse vuokrajohtajiksi, kun sille selkeä paikka on ollut. Paraikaa käynnissä on neuvottelut, jossa lähden kunnanjohtajaksi vuokralle ohjaamaan veroäyrinsä tappiin vetänyttä korviaan myöden veloissa olevaa kuntaa kasvun polulle.

Koko työuraani on leimannut ja siivittänyt kaksi asiaa: muutosprosesseihin epäröimättä tarttuminen ja kaksikielisyys (opinnoistani suurin osa on suoritettu myös englanniksi). Olen tehnyt yhden ison yrityssaneerauksen urallani, ja totesin, että ei ole minua varten