Sananvapaus on oikeutta olla mulkku

VÄHÄN VÄLIÄ KAIVAUTUU ESIIN JOKU, joka saarnaa sananvapauteen sisältyvästä vastuusta. Julistus kuuluu, että Suomessa saa sanoa, mutta se tuo mukanaan vastuun. Sitä toistelevat toimittajat, poliitikot ja kadunhenkilöt. ”Sano vaan, mutta vastuuta on.”

Mitä vastuuta? Mitä se tarkoittaa käytännössä? Vastaus kuuluu: ei mitään.

Sananvapauden määritelmä on hapuileva, mutta hieman yksinkertaistaen se tarkoittaa sitä, että valtion viranomaiset eivät etukäteen rajoita, mitä kukakin saa sanoa. Lisäksi sananvapautta rajoittavan lainsäädännön tulee täyttää muutama edellytys eli mitä tahansa ei saa säätää laittomaksi. Tämän mukaan Suomessa vallitsee sananvapaus.

Koska etukäteen mitään ei rajoiteta, voi Suomessa sanoa mitä tahtoo. Kun sitten jotakin on sanottu, seuraa vastuu vain siinä tapauksessa, että ilmaisu rikkoo lakia. Suomessa sananvapautta rajoittavat rikoslaissa muun muassa kunnianloukkaus ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen. On myös uskonrauhan rikkomisen kieltävä laki ja muutama muu sananvapauden rajoitus.

Jos syyllistyy rikokseen, vastaa sanoistaan saamallaan tuomiolla. Siinä se on. Mitään muuta vastuuta ei ole olemassa.

Henkilö A saa loukata, pilkata ja ilkkua mitä ja ketä tahansa lain puitteissa sydämensä kyllyydestä. Hän saa valehdella ja julistaa typeryyksiä vaikka aamusta iltaan – jos ei riko lakia. Muut voivat hänen sanomisistaan tuohtua internetin tukkoon, mutta lain lisäksi hänelle ei lankea mitään mystistä lisävastuuta.

Mitä sananvapauden vastuu edes voisi olla? Leikitään, että joku sanoo jotain tyhmää. Hän sanoo: ”Kovien huumeiden käyttäminen kannattaa aloittaa yhdeksänvuotiaana.” Mitä tarkoittaisi olla vastuussa tästä lauseesta? Sitäkö, että tunnustaa: ”Kyllä, niin minä sanoin.” Vastuu kannettu.

Jos sananvapauden vastuulla taas tarkoitetaan lakia, niin silloin kaikki vapaus sisältää vastuun – ei esimerkiksi saa lyödä vastaantulijoita lapiolla päähän. Kyllä, Suomessa on lakeja, kiitos muistutuksesta.

Tähän on toki poikkeuksia, esimerkiksi tiedotusvälineet, jotka ovat sitoutuneet hyvään journalistiseen tapaan. Noudattamalla journalistin ohjeita ne ikään kuin vapaaehtoisesti kaventavat lain niille suomaa sananvapautta. Hyvä niin, koska siitä seuraa luottamusta. Mutta ohjeisiin sitoutuminen on täysin oma valinta, eikä niiden laiminlyömisestäkään kummoisia seuraa.

Ihmiset kyllä yrittävät rajoittaa muiden sananvapautta omien intressiensä ohjaamina jatkuvasti. Vedotaan hyvään makuun ja siihen, mikä on sopivaa. Saamelaisten päällysnainen Petra Laiti esimerkiksi vaati jokin aika sitten, että Kiasman videoteos, jossa mies twerkkaa kansallisasussa, pitää heti vetää pois. Kyse oli kuulemma käytöstavoista.

Selvä, otetaanko sitten myös Tom of Finland -julisteet seiniltä? Löytyy ihmisiä, joiden mielestä moinen irstailu ei ole hyvätapaista? Entä pitäisikö THL:n ravitsemussuositukset kieltää, koska osa ihmisistä pitää niitä propagandana?

Ei tietenkään. Loukkaantuvat saamelaiset ovat nimenomaan merkki vapaasta yhteiskunnasta. Jotain on vapaasti ilmaistu ja siihen on vapaasti reagoitu. Petra Laitilla on oikeus mielipiteeseensä Kiasman teoksesta, mutta vaatimuksellaan kieltää se hän yrittää kajota muiden sananvapauteen. Sellaiseen ei missään nimessä pidä suostua. Oikea tapa puuttua muiden ilmaisuun on ilmaista itse mitä haluaa, ei toisten vaientaminen.

Aito sananvapaus ei sisällä vastuuta vaan oikeuden olla mulkku. Ja se on juuri hyvä niin.