Uusia tutkimuksia kehostapoistumisesta

JUKKA HÄKKINEN toimi Skepsiksen puheenjohtajana 1999-2003. Kun hän lopetti, oudot ilmiöt saivat häneltä hetkeksi jäädä. Viime vuonna hän teki pitkästä aikaa nopean artikkelihaun outojen kokemusten tutkimuksesta. ”Iloni ja hämmästykseni oli suuri, kun huomasin, että tutkimuksen määrä oli kasvanut räjähdysmäisesti. Psykologit, neurotieteilijät ja lääkärit olivat tarttuneet outoihin ilmiöihin innolla, ja uusia selityksiä ilmiöiden aivomekanismeista oli tarjolla paljon”, Häkkinen kirjoittaa keväällä ilmestyneessä kirjassaan ”Outojen kokemusten psykologia”.

Syyskuussa Häkkinen luennoi oudoista kokemuksista Skepsiksen tilaisuudessa Tieteiden talolla Helsingissä. Hän rajasi aiheen kehostapoistumiskokemuksiin.

”Tieteentekijöiden suhtautuminen kehostapoistumiseen on muuttunut, ja ilmiö on tullut viimeisen parin vuosikymmenen aikana vilkkaaksi neurotieteen ja psykologian tutkimuskohteeksi Tärkeä syy tutkimuksen vilkastumiseen on neurotieteellisten menetelmien nopea kehitys. Aivotoimintaa voidaan kuvata tarkasti, ja aivojen sähköinen stimuloiminen on muuttunut helpommaksi. Tämä on mahdollistanut erilaisten psykologisten ilmiöiden hermostollisen perustan tarkan selvittämisen.”

ILMIÖSSÄ EI OLE MITÄÄN MYSTISTÄ

KEHOSTAPOISTUMISEEN ja vastaavanlaisiin ilmiöihin liittyy Häkkisen mukaan aina ”temporoparietaalinen liitos”, joka sijaitsee aivoissa ohimolohkon ja päälaenlohkon välissä paikassa, joka yhdistelee eri aistikanavista tulevaa tietoa.

”Liittämällä yhteen näkö-, kosketus-, tasapaino- ja asentotietoa se muodostaa mallin siitä, minkälainen keho on, missä asennossa se on ja mitä se on tekemässä. Kehostapoistumiskokemus siis liittyy aistitiedon yhdistämisen häiriöihin.”

Kun yhdistely epäonnistuu, syntyy täysimittainen kehostapoistumiskokemus, jossa henkilö irtautuu kehostaan, kääntyy 180 astetta kehon pystyakselin ympäri ja päätyy kahden tai kolmen metrin korkeuteen. Suurimmassa osassa kokemuksista henkilö näkee leijaillessaan oman kehonsa. Hyvin dramaattisia ovat kuolemanrajakokemukseen liittyvät kokemukset, joissa henkilö näkee lääkintähenkilökunnan elvytystoimissa. Yhtään kehon ulkopuolelta tehtyä yliluonnollista havaintoa ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan.

”Kyse on omien mielikuvien ja käytettävissä olevan aistitiedon yhdistelystä. Huoneessa nähdyt henkilöt ja siellä kuultu puhe tulkitaan uudesta katseluperspektiivistä, ja aivot luovat havaintokokemuksen, jossa tilanne nähdään katonrajasta. Näkymä näyttää uskottavalta ja kokemus leijailusta on hyvin aito.”

Häkkinen sanoi, että psykologinen ja neurotieteellinen tutkimus on viimeistään nyt osoittanut, että kehostapoistumisilmiön taustalla ei ole ihmisen sielu, joka poistuu kehosta.

”Ilmiössä ei ole mitään mystistä. On tärkeää vähentää kehostapoistumiseen liittyvää mystiikkaa ja pelkoja. Kyse ei ole mielisairaudesta tai astraalikehon leijumisesta, vaan aivojen normaalin toiminnan häiriintymisestä.”