Kaikki on suggestiota

REIJO A. KAUPPILA: MIELEN VOIMA. PS-KUSTANNUS, 2010.

Valtiotieteiden tohtori ja psykologi Reijo A. Kauppilan teos ”Mielen voima – Suggestiot opetuksessa ja ohjauksessa” on tarkoitettu opettajille, ohjaajille ja valmentajille yhtä hyvin kuin opiskelijoillekin, mutta on mielenkiintoista luettavaa myös skeptikoille. Kirja perustuu oppimista koskevaan tutkimustietoon ja Kauppilan 20 vuoden kokemuksiin suggestion käyttämisestä oppimisen valmennuksessa ja terapiassa.

Suggestio on Kauppilan määrittelyn mukaan mielen prosessi, jonka avulla yksilö hyväksyy toisen ehdotuksen ilman loogista syytä. Suggestio on eräänlainen informaation ominaisuus, johon yksilö reagoi ilman kriittistä otetta. Suggestioita ilmenee kaikessa informaatiossa ja siten myös opetuksessa. Suggestiot vaikuttavat myös ilman hypnoositilaa.

”Uskonnot ja ideologiat tarvitsevat säilyäkseen suggestioita. Ilman suggestioita mikään uskonto ei olisi voimissaan, ilman niitä hallitsijat kaatuisivat vallastaan eivätkä jumalatkaan eläisi”, Kauppila kirjoittaa.

TUHANSIA VUOSIA SUGGESTIOTA

Suggestioilla, jotka kietoutuivat tarusta todellisuuteen, voitiin muinoin ylläpitää mitä eriskummallisempia käsityksiä, uskomuksia ja uskontoja. Tämä tulee Kauppilan mukaan esille esimerkiksi Kreikan tarustossa, jossa jumalat puuttuvat monin tavoin ihmisten asioihin. Hyvin suggestiivinen oli vaikutuksiltaan Delfoin Apollon temppelissä toimiva oraakkeli. Hänen ennustuksillaan oli vaikutusta sekä yksilöiden että valtioidenkin tulevaisuuteen. Niillä oli suggestiivinen luonne ja ne pyrkivät toteutumaan.

Kauppila kertoo, että Kiinassa lääketieteen perustaja Wang Tai opetti 4000 vuotta sitten terapeuttisia tekniikoita, joihin liittyi loitsuja ja potilaan kehon sivelyjä käsillä. Myös hindujen Veda-kirjallisuudessa 1500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua on kuvattu suggestioilla parantamista, joka muistutti nykyaikaista hypnoositerapiaa. Egyptistä on löydetty merkintöjä, joiden mukaan suggestiivisia hypnoosin kaltaisia menetelmiä on käytetty 4000 vuoden ajan.

VAARALLISTA SUGGESTIOTA

Kauppila painottaa kirjassaan, että uskontojen suggestiiviset vaikutukset eivät kuulu ainoastaan historiaan. Nykyihminen voidaan helposti kaataa seisoaltaan sanattomilla suggestioilla, eikä siihen tarvita edes syvää hypnoositilaa. Kauppila ihmettelee, kuinka papit edelleen antavat ihmisten virheellisesti ymmärtää, että herätyskokouksissa suggestioiden vaikutuksesta johtuvat kaatumisnäytökset olisivat Jumalan tai yliluonnollisten henkien vaikutusta.

Suggestion tehokkuuteen vaikuttavat mm. suggestion ominaisuudet, suggestion tehtävä ja suggestioherkkyys. Suggestioherkkyys on Kauppilan mukaan persoonallinen ominaisuus, joka säilyy lähes ennallaan koko elämän. Tutkimukset kertovat, että uskontojen pariin ajautuu suggestioherkistä suurempi määrä kuin epäherkistä. Huijarit ovat aina pyrkineet käyttämään hyväkseen suggestioherkkien persoonallista ominaisuutta.

Suggestio toimii olennaisena osana ihmisen arvioidessa tietoa ja sen merkitystä. Tiedon lopullisessa omaksumisessa suggestiot ovat ratkaisevassa asemassa. Se tieto otetaan vastaan, joka vahvistaa tai laajentaa omaa näkemystä jo vallitsevasta tiedosta. Suggestiot saavat aikaan tiedon suhteellistumisen. Se merkitsee vaikeutta saavuttaa tai päästä lähelle objektiivista tietoa. Kriittisyydestä huolimatta tieto jää subjektiiviseksi.

”Toistuva altistuminen virheelliselle tiedolle vahvistaa tietoisuuden rakentumista virheelliselle tiedolle. Joskus se ajaa ihmisen törmäyskurssille arkitodellisuuden kanssa. Tästä löytyy esimerkkejä uskonnollisesta fanatismista ja yhteiskunnallisista ääriliikkeistä. Itsemurhapommittajaksi ryhtymiseksi tarvitaan vahvoja suggestioita, jotka ovat kaukana todellisuudesta”, Kauppila kirjoittaa.

OPETTAJASUGGESTIOTA

Koulua voidaan pitää varsinaisena suggestioiden temmellyskenttänä. Opiskelijoiden keskinäiset oppimista koskevat suggestiot ovat usein tärkeämpiä kuin opettajan antamat suggestiot. Jos luokassa on oppimista kohtaan negatiivisia suggestioita, opettaminen voi olla raskasta. Kauppila kehottaa opettajaa kuitenkin kylvämään positiivisia suggestioita kaiken aikaa.

Suggestiivinen opettaja pyrkii persoonalliselle tasolle opiskelijan kanssa. Suggestioilla opettaja pitää yllä käsitystä siitä, että opiskelija on onnistuva ja menestyvä opiskelija. Jos opettaja epäeettisesti välittää suggestioillaan opiskelijalle, että opiskelija on huono tai heikko oppija, tämä välittyy pian oppimistuloksiin ja opiskelijan suoritustaso laskee.

Suggestioiden toistamisella on niiden tehokkuutta lisäävä vaikutus. Tällaisista on kokemusta uskontokuntiin ja hengellisiin liikkeisiin liittyneillä ihmisillä. Ihminen voidaan sitoa johonkin hengelliseen oppiin toistuvilla suggestioilla. Oppimisessa toistot vaikuttavat siihen, että opiskelija sitoutuu tavoitteisiin entistä kiinteämmin.

Kauppilan mukaan opiskelijoiden suggestiivinen motivoituminen näyttää tutkimustulosten perusteella olevan mahdollista ja todellista. Motivoiva suggestio on houkutteleva ja suostutteleva. Lopulta se innostaa opiskelijaa uusiin saavutuksiin ja voittaa aikaisemmat esteet.

MENESTYSSUGGESTIOTA

Loppupuolella Kauppilan kirja kääntyy hieman kohti sarasvuolaista menestysopasta. ”Menestyä voi ajattelemalla ja uskomalla, että menestyy. … Menestyjän ja häviäjän välillä ei ole suuria eroja. Merkittävin syy eroihin löytyy motivaatiosta.”

Kauppila väittää, että opilaan menestykseen motivoinnissa tulee nähdä päämäärä mielikuvassa jo saavutettuna, jolloin tavoite kirkastuu ja kamppailu alkaa tuntua todelliselta. Psykologi Richard Wiseman on kirjassaan ”Minuutissa muutokseen” eri mieltä. Wisemanin mielestä tavoitetta ei pidä nähdä saavutettuna vaan pitää kuvitella etapit, joiden kautta tavoitteeseen pääsee. Kuvitella pitää myös, kuinka kohdata mahdolliset vaikeudet, jotka saattavat tulla matkalla eteen. Näin on tutkimusten mukaan saavutettu tavoitteet parhaiten.

Kauppila myös esittää vanhan uskomuksen, että opiskelija voi pitää samanaikaisesti muistissaan ja käsitellä muutamasta noin seitsemään asiaa tai asiakokonaisuutta. Psykologian tohtori Virpi Kalakoski kertoi kuitenkin Skeptikossa 2/2011, että usein kuultu mystinen luku seitsemän perustuu yhdysvaltalaisen psykologi George Millerin vitsiin, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Loppukirjoituksessaan Kauppila toteaa: ”Tieteessä on opetettu olemaan kriittinen kaikkea kohtaan ja kehotettu luottamaan vain sellaiseen tutkimustietoon, jota on riittävästi koeteltu. Kuitenkin ihmiset tekevät ratkaisujaan arkipäivässä enemmän oman intuitionsa mukaan, joten tietoon sisältyykin sitten suggestion menevä reikä. Tutkimustiedossakin on usein tuo suggestion suuruinen aukko. Silloin joudutaan tyytymään todennäköisyyksiin, skenaarioihin ja laskettuihin malleihin. ... Kun ihminen on laskelmissaan aina sidottu suggestioita sisältäviin premisseihin, ei tuloksia saada pysymään puhtaina, vaan virheet moninkertaistuvat ja rikastuvat malleissa, skenaarioissa ja lopputuloksissa.”

Mitä Kauppila tuolla tarkoittaa, jää epäselväksi. Että tiede olisi jotenkin erityisesti väärässä, suggestioiden pilaamaa?

Risto K. Järvinen